Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Täälläkin saa jatkuvasti lukea niitä valituksia, miten oma äiti tai anoppi on tunkemassa kotiin ja puuttumassa omaan ja lasten elämään vaikka ei ole pyydetty... Eli monikohan olisi oikeasti edes valmis ottamaan äitinsä/anoppinsa luokseen asumaan ja avuksi kodinhoitoon? Mietihän sitä ennen kuin alat isovanhempia syyllistämään siitä, etteivät auta.
Ja jokaisen pitäisi ihan itse kyllä miettiä ne omat resurssit ja tukijoukkojen riittävyys ennen kuin alkaa lapsia tekemään, ja suunnitella miten järjestää arkensa ja jaksamisensa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei halua kantaa mitään vastuuta nykyään mistään. Kaikki kiva olis kivaa. Vaivannäkö ei oo fantsua. Ilmankos ei tulla toimeen keskenään ja perheet ei pysy yhdessä. Yhteiskunnan pitää olla joka asiassa hyysäämässä. Ei tästä Suomesta ole enää mihinkään. Selkäranka ja sisu puuttuu tyystin.
Niin totta, taaperon kanssa ongelmia niin syyn on pakko olla päivähoidossa, myöhemmin ongelmia koulussa niin syy on toki opettajien sekä koulukaverien... peiliin ei osata katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Ei se isä ole edelleenkään jatkuvasti siellä töissä 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
Töissä. Aika harvassa perheessä on varaa sellaiseen ylellisyyteen, että molemmat vanhemmat ovat kotona yhden (!) lapsen vuoksi.
Ei se isä jatkuvasti joka päivä siellä töissä ole!!!
Ei joka päivä, mutta aika monella suomalaisella on 5-päiväinen työviikko ja työmatkoihinkin menee monella aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätön tämä ketju. Äidit ei jaksa eikä osaa hoitaa omia lapsiaan mutta jaksavat jatkuvasti valittaa omista äidestään. Ja sitten ihmetellään kun omat äidit ja rikkaat isovanhemmat ei avusta hoidossa ja rahallisest. Ei kun vaaditaan lisää apuja yhteiskunnalta ja tukia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennaltaehkäisevää perhetyötä on tosin palautettu ja tehostettu vuonna 2016 (?) en muista tarkkaa vuotta. Mutta nimenomaan tarkoittaa mm. esimerkiksi neuvolan kodinhoitajaa, joka vie vauvan vaunulenkille pariksi tunniksi, että äiti saa nukkua.
Useamman lapsen äitinä en käsitä, mitä hyötyä parin tunnin vaunulenkistä voisi olla väsyneelle äidille. Jos tämä on sitä tehostettua apua, niin eipä ole kaksista! Sen kaksi tuntia vauvan nukkuessa vaunuissa voi äiti muutenkin nukkua - mutta kun juuri sillä aikaa pitää pestä vessa, laittaa pyykit, käydä suihkussa, imuroida ym. sellaista, jota ei vauvan hereillä ollessa oikein voi.
Suurempi apu olisi siitä, että kodinhoitaja tekisi ne työt sillä aikaa kun äiti olisi vaunulenkillä vauvan kanssa.
Vauvan hereillä ollessako ei voi tehdä mitään noista? 😳
🤣🤣🤣🤣🤣😂😂🤣😂
Kyllä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Kyllä voi, mutta ei voi levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön tämä ketju. Äidit ei jaksa eikä osaa hoitaa omia lapsiaan mutta jaksavat jatkuvasti valittaa omista äidestään. Ja sitten ihmetellään kun omat äidit ja rikkaat isovanhemmat ei avusta hoidossa ja rahallisest. Ei kun vaaditaan lisää apuja yhteiskunnalta ja tukia.
Kyllä minun äitini sai aikanaan kodinhoitajan kotiin, kun ei saanut leikkauksen jälkeen kahvipannua nostaa. Sain myös minä, mutta jos tyttärelläni olisi nyt lapsia, hän ei saisi. Eikä auttaisi mummo = minä, koska olen vielä työikäinen eikä minulla ole varaa jäädä pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Täälläkin saa jatkuvasti lukea niitä valituksia, miten oma äiti tai anoppi on tunkemassa kotiin ja puuttumassa omaan ja lasten elämään vaikka ei ole pyydetty... Eli monikohan olisi oikeasti edes valmis ottamaan äitinsä/anoppinsa luokseen asumaan ja avuksi kodinhoitoon? Mietihän sitä ennen kuin alat isovanhempia syyllistämään siitä, etteivät auta.
Ja jokaisen pitäisi ihan itse kyllä miettiä ne omat resurssit ja tukijoukkojen riittävyys ennen kuin alkaa lapsia tekemään, ja suunnitella miten järjestää arkensa ja jaksamisensa.
Jotkut isovanhemmat tunkee kotiin muka auttamaan. Se apu on sitä, että ne penkoo kaappeja, haukkuu ja valittaa siitä että jalkalistoissa on pölyä, haukkuu tuoreen äidin tapaa hoitaa vauvaa, yrittää salaa antaa karkkia kolmekuiselle vauvalle (näin kävi meillä), järjestää uudelleen huonekaluja jne. Tällaista muka-apua ei varmasti halua kukaan ja tällaisesta muka-auttamisesta täällä valitetaan. Ja tuota tekee sekä naisten omat äidit että anopit. Jos taas isovanhemmilta saa asiallista oikeaa apua niin ei siitä valita kukaan vaan ottaa ilolla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Täälläkin saa jatkuvasti lukea niitä valituksia, miten oma äiti tai anoppi on tunkemassa kotiin ja puuttumassa omaan ja lasten elämään vaikka ei ole pyydetty... Eli monikohan olisi oikeasti edes valmis ottamaan äitinsä/anoppinsa luokseen asumaan ja avuksi kodinhoitoon? Mietihän sitä ennen kuin alat isovanhempia syyllistämään siitä, etteivät auta.
Ja jokaisen pitäisi ihan itse kyllä miettiä ne omat resurssit ja tukijoukkojen riittävyys ennen kuin alkaa lapsia tekemään, ja suunnitella miten järjestää arkensa ja jaksamisensa.
Jotkut isovanhemmat tunkee kotiin muka auttamaan. Se apu on sitä, että ne penkoo kaappeja, haukkuu ja valittaa siitä että jalkalistoissa on pölyä, haukkuu tuoreen äidin tapaa hoitaa vauvaa, yrittää salaa antaa karkkia kolmekuiselle vauvalle (näin kävi meillä), järjestää uudelleen huonekaluja jne. Tällaista muka-apua ei varmasti halua kukaan ja tällaisesta muka-auttamisesta täällä valitetaan. Ja tuota tekee sekä naisten omat äidit että anopit. Jos taas isovanhemmilta saa asiallista oikeaa apua niin ei siitä valita kukaan vaan ottaa ilolla vastaan.
"Jos taas isovanhemmilta saa asiallista oikeaa apua niin ei siitä valita kukaan vaan ottaa ilolla vastaan."
Ei se kyllä ihan noin ole. Voit puhua vain omasta puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Miksei isä voi olla välillä kotona ja äiti töissä? Taakkaa pitää jakaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennaltaehkäisevää perhetyötä on tosin palautettu ja tehostettu vuonna 2016 (?) en muista tarkkaa vuotta. Mutta nimenomaan tarkoittaa mm. esimerkiksi neuvolan kodinhoitajaa, joka vie vauvan vaunulenkille pariksi tunniksi, että äiti saa nukkua.
Useamman lapsen äitinä en käsitä, mitä hyötyä parin tunnin vaunulenkistä voisi olla väsyneelle äidille. Jos tämä on sitä tehostettua apua, niin eipä ole kaksista! Sen kaksi tuntia vauvan nukkuessa vaunuissa voi äiti muutenkin nukkua - mutta kun juuri sillä aikaa pitää pestä vessa, laittaa pyykit, käydä suihkussa, imuroida ym. sellaista, jota ei vauvan hereillä ollessa oikein voi.
Suurempi apu olisi siitä, että kodinhoitaja tekisi ne työt sillä aikaa kun äiti olisi vaunulenkillä vauvan kanssa.
Vauvan hereillä ollessako ei voi tehdä mitään noista? 😳
🤣🤣🤣🤣🤣😂😂🤣😂
Kyllä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Kyllä voi, mutta ei voi levätä.
🙄
Eli noita hommia voi tehdä silloin, kun on lapsi on hereillä. Ja lepäämisen voi tehdä silloin, kun se avun antaja on lapsen kanssa pari tuntia siellä ulkoilemassa.
Puhuit siis itsesi pussiin. On se kumma, kun ei mikään kelpaa ja kaikki on aina väärinpäin...
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön tämä ketju. Äidit ei jaksa eikä osaa hoitaa omia lapsiaan mutta jaksavat jatkuvasti valittaa omista äidestään. Ja sitten ihmetellään kun omat äidit ja rikkaat isovanhemmat ei avusta hoidossa ja rahallisest. Ei kun vaaditaan lisää apuja yhteiskunnalta ja tukia.
Meidän äitimme ovat saaneet kuule yhteiskunnalta sitä hoitoapua, kotitöihin apua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Toisaalta moni suomalainen isovanhempi käy vielä töissä koska eläkeikä meillä suomessa on korkea verrattuna moneen muuhun maahan. Vielä työelämässä oleva isovanhempi varmaan tarvitsee sen viikonloppunsa lepoon jotta jaksaa taas töissä koko viikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennaltaehkäisevää perhetyötä on tosin palautettu ja tehostettu vuonna 2016 (?) en muista tarkkaa vuotta. Mutta nimenomaan tarkoittaa mm. esimerkiksi neuvolan kodinhoitajaa, joka vie vauvan vaunulenkille pariksi tunniksi, että äiti saa nukkua.
Useamman lapsen äitinä en käsitä, mitä hyötyä parin tunnin vaunulenkistä voisi olla väsyneelle äidille. Jos tämä on sitä tehostettua apua, niin eipä ole kaksista! Sen kaksi tuntia vauvan nukkuessa vaunuissa voi äiti muutenkin nukkua - mutta kun juuri sillä aikaa pitää pestä vessa, laittaa pyykit, käydä suihkussa, imuroida ym. sellaista, jota ei vauvan hereillä ollessa oikein voi.
Suurempi apu olisi siitä, että kodinhoitaja tekisi ne työt sillä aikaa kun äiti olisi vaunulenkillä vauvan kanssa.
Vauvan hereillä ollessako ei voi tehdä mitään noista? 😳
🤣🤣🤣🤣🤣😂😂🤣😂
Kyllä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Kyllä voi, mutta ei voi levätä.
🙄
Eli noita hommia voi tehdä silloin, kun on lapsi on hereillä. Ja lepäämisen voi tehdä silloin, kun se avun antaja on lapsen kanssa pari tuntia siellä ulkoilemassa.Puhuit siis itsesi pussiin. On se kumma, kun ei mikään kelpaa ja kaikki on aina väärinpäin...
Millä lailla?
Ei kaikki lapset anna tehdä kotitöitä kun ovat hereillä, eikä kaikki lapset edes välttämättä nuku niin pitkään, että siinäkään välissä mitään voisi tehdä. Ja kun on useampi lapsi, ne nukkuukin pirulaiset eri aikaan päiväuniaan, jolloin tilanne on se, että kun vauva nukkuu, ei voi tehdä mitään mistä lähtee ääntä vaikka isompi kuinka olisi hereillä ja kun se isompi nukkuu ja vauva on hereillä, ei taaskaan voi metelöidä.
Ja ainakin meillä ne vauvan nukkuma-ajat meni siihen, että vietin isomman lapsen kanssa spesiaaliaikaa ja olin vain hänen kanssaan silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kulttuureissa on tapana että synnytyksen jälkeen äidin kanssa asumaan tulee äidinäiti (tai joskus isänäiti) ja auttaa vauvan hoidossa monta kuukautta jopa. Suomessa jätetään äidin harteille kaikki yksin. Mies on töissä, isyysvapaa lyhyt, aika moni mies jättää auttamatta koska töissäkin pitäisi jaksaa. On toki toisenlaisiakin isiä, valitettavasti vaan ovat poikkeuksia. Kymmeniä perheitä tunnen ja vain kahdessa isä on jakanut vastuuta tismalleen tasan äidin kanssa. Vain kahdessa. Suurin osa peruskeskiluokkaisia perheitä. Tutkimuksetkin tätä empiiristä näkemystä tukevat, että vastuu on edelleen pääsääntöisesti äidin. Mutta kuka jättää sen äidin yksin?
Syyhän ei ole yhteiskunnan, vaan lähipiirin.
Siinä vaiheessa kun tuli joukkopako maalta kaupunkeihin, ei olla enää asuttu kaksi sukupolvea lähekkäin, niin ennen niin luonnollinen apu vauvan hoidossa on vain jäänyt kokonaan pois. Yhteiskuntaa ei tästä voi syyttää. Lapsen läheisten tulisi vanhempia auttaa, niin se on ollut ennen, se on ollut välttämätöntä, ihmislapsi on niin pitkään niin avuton, ja niitä on saattanut tulla useita, että yksin ei ole pärjännyt.
Ei se koti-isäkään sinne kotiin mitään apua saa. Ihan yksin hän tyypillisesti siellä on kaiket päivät. Suomessa perhe on ihan yksin lastensa kanssa.
Meillä miehellä oli tunnin työmatkat (ihan normia pk-seudulla), joten käytännössä olin aina yksin noin aamuseiskasta iltakuuteen.
Minulla oli silloin työ, jota saatoin tehdä kotoa käsin, joten mies piti tästä syystä meillä perhevapaat. Kuorma oli tällä yhdistelmällä kevein mahdollinen. Nythän tämäkään ei onnistuisi koska perhevapaauudistus.
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.
Toisaalta moni suomalainen isovanhempi käy vielä töissä koska eläkeikä meillä suomessa on korkea verrattuna moneen muuhun maahan. Vielä työelämässä oleva isovanhempi varmaan tarvitsee sen viikonloppunsa lepoon jotta jaksaa taas töissä koko viikon.
Hänen ollessaan äiti, isovanhempi oli hyvin todennäköisesti eläkkeellä koska ennen eläkkeelle pääsi huomattavasti nuorempana kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
Miksi lapsia hankitaan enemmän kuin jaksaa hoitaa? Tämä ei ole kettuilua vaan ihan aito ihmettely. Jos palkkaisi lastenhoitajan vaikka naapurustosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön tämä ketju. Äidit ei jaksa eikä osaa hoitaa omia lapsiaan mutta jaksavat jatkuvasti valittaa omista äidestään. Ja sitten ihmetellään kun omat äidit ja rikkaat isovanhemmat ei avusta hoidossa ja rahallisest. Ei kun vaaditaan lisää apuja yhteiskunnalta ja tukia.
Meidän äitimme ovat saaneet kuule yhteiskunnalta sitä hoitoapua, kotitöihin apua jne.
Ei todellakaan ole saaneet. Älä jauha paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja sittem vielä kehdataan ihmetellä että syntyvyys on laskussa.
Ja kehdataan ihmetellä miksi lapsilla on niin paljon käytösoireilua.
Kannattaa jättää lapset tekemättä, jos ei kykene olemaan turvallinen aikuinen ja kasvattamaan lapsiaan riittävän hyvin. Yhteiskunnan vika ei ole se, että lapsella on käytösoireilua. Kyllä syy löytyy huonosta vanhemmuudesta.
Tämä!👍
No ei niin. Ei pointti ollut siinä kumpi on kotona, vaan se että lähipiiri ei auta lasta kotona hoitavaa, kuten joskus ennen. Ja kuten joissain muissa kulttuureissa tehdään yhä tänä päivänä. Muutaman ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen tunnen, isä tai äiti on ulkomaalainen, ja toiselta puolen maapalloa on tultu auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim Kiinasta. Suomalainen isovanhempi taas ei anna yhtä kokonaista viikonloppua auttaakseen.
Minun äitini sanoo että "ei häntäkään autettu" (mikä ei ole totta, mutta aika on kullannut hänen muistot). Ystäväni oma äiti auttaa paljon esim tuomalla valmiin piirakan silloin tällöin, mutta ympärivuorokautinen apu vastasyntyneen tai heräilevän taaperon kanssa, sellainen ei ole Suomessa tapana.
Mikä on osansa lopputulemaan? Meillä on paljon masennusta ja ahdistusta. Ne siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.
Itsellä oli niin raskasta alle päiväkoti-ikäisten kanssa, että vannoin silloin että autan omia lapsia aina kun tarvitsee. Aivan hirveä teko olisi jättää oma apua tarvitseva lapsi täysin yksin.