Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ihmettelevät, miksi tällaiset pariskunnat ovat yhdessä?
16.05.2023 |
Olen usein törmännyt tällaiseen tilanteeseen, että ihmettelen, miksi jotkut ihmiset ovat parisuhteessa keskenään. Pariskunnan toinen osapuoli on todella mukava: ystävällinen, iloinen, huumorintajuinen, huomioi toiset jne. Toinen pariskunnan osapuoli on puolestaan huumorintajuton mörrimöykky, joka töksähtelee ja on kaikkea muuta kuin mukava persoona. Tämä ei katso sukupuolta, noita inhottavia puolisoita on niin naisissa kuin miehissäkin. Mietin, mitä nämä ihmiset näkevät toisissaan, jos ovat kovin erilaisia? Ja kun joku kuitenkin kommentoi, niin nuo pariskunnat ovat muuten "tavallisia", kukaan osapuoli ei ole rikas tai menestynyt.
Kommentit (39)
Mä oon tollanen vakava mörrimöykky ja mieheni supliikki seuramies.
Olemme yhdessä, koska:
- teemme molemmat akateemista uraa (ymmärrämme siis työn haasteita ja kannustamme toisiamme)
- meillä on samanlaisia aikaa vieviä harrastuksia, joten harrastamme paljon yhdessä
- emme kumpikaan halua lapsia
- meillä on mahtava kemia ja seksielämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskenään ne naimisissa ovat eivätkä sinun kanssasi, joten veikkaanpa että käsityksesi heistä on melkoisen erilainen kuin heidän käsityksensä toinen toisistaan.
Kysy heiltä, vatustako me tiedämme mikä heitä toisissaan viehättää. Muuten: onko sulla ketään vai elätkö elämääsi muiden kautta?
Vaikutat melkoiselta elämän ankeuttajalta.
Puhutko nyt ekstovertti + introvertti-pariskunnista? Sehän on oikeastaan toimivin mahdollinen yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Voivat täydentää joiltain osin. Toisissa asiossa taas vastakohdat ennemmin ottavat jatkuvasti yhteen. Mietitään vaikka huumorintajua: jos toinen nauttii kuivasta, ajankohtaisiin aiheisiin sidotusta huumorista ja toisen huumorintaju on ehtaa slapstickia, niin kumpikaan tuskin kokee toisen täydentävän itseään millään tapaa. Toisaalta jos suhteessa on ylirealisti, jonka elämä on välillä turhan ahdasta jatkuvan analysoinnin ja varautumisen takia ja taivaanrannan maalari, joka ei aina tajua ottaa käytännön realiteetteja huomioon, niin he voivat saada houkuteltua toisistaan ihan uusia puolia esiin. Tämä siltä pohjalta, että heillä on yhteneväiset arvot, päämäärät ja - se huumorintaju.
Meistä varmaan moni ajattelee, että miksi nuo on yhdessä. Tai lähinnä miksi minä olen mieheni kanssa, kun voisin saada vaikka kenet.
No kuulkaa, kun mun kanssa ei ole helppo elää! On mielenterveysongelmia ja erittäin paljon aikaa vievä harrastus, joka menee kaiken edelle. Olen kyllä kiva ja huomaavainen puoliso, mutta vain minun ehdoillani. Puolisoni on ensimmäinen, joka on näiden asioiden kanssa sujut.
Meitä yhdistää myös sama tyyli elää arkea, juhlapäiviä ja lomia. Ei ikinä yhtään mitään vänkäystä näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutko nyt ekstovertti + introvertti-pariskunnista? Sehän on oikeastaan toimivin mahdollinen yhdistelmä.
Tuskin naisten mielestä niin päin, että mies on introvertti, sehän olisi kauhistus. Tässäkin keskustelussa kaikki ekstrovertin kanssa pariutuneet mörrimöykyt ovat olleet naisia.
Mä olin suhteessa miehen kanssa, jolla oli kyllä hyvä huumorintaju, mutta oli erittäin äkkipikainen ja muutenkin narsistin piirteitä. Itsellä oli tuohon aikaan todella huono itsetunto, joten en jotenkin tajunnut, että eihän suhteen kuulu olla sellainen missä toinen koko ajan haukkuu ja kontrolloi. Myös lapsuuden traumat aiheittivat läheisyysriippuvaisuutta. Sitten kun aloin panostamaan omaan henkiseen kasvuun ja kasvattamaan itsetuntoani tuo mies tippui kyydistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutko nyt ekstovertti + introvertti-pariskunnista? Sehän on oikeastaan toimivin mahdollinen yhdistelmä.
Millä perusteella? Yleensä samanlaiset tykkäävät toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Puhutko nyt ekstovertti + introvertti-pariskunnista? Sehän on oikeastaan toimivin mahdollinen yhdistelmä.
En puhu! Ei mukavuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen introvertti vai ekstrovertti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulospäin mörrimöykky voi olla vaan ujo ja parisuhteessa kahdenkesken iloinen ja juttelevainen. Tai se iloinen supliikkityyppi voi sisimmässään olla aika synkkäkin ja tykätä vakavista ja rauhallisista keskusteluista tai hiljaisuudesta kotona. Varmaan useimmiten syynä on rakkaus ja se että arvot kohtaa.
Mä vaikutan monien mielestä varmasti tosikolta ja tylsältä, kun oon hiljainen ja introvertti, mutta läheisten kanssa oon kyllä puhelias ja optimistinen vitsailija. Ja eksäni taas vaikuttaa aivan ihanalta ilopilleriltä, aina hymyilemässä ja vitsailee kaikille, saa muutkin hymyilemään. Ei varmasti porukka uskoisi kuinka huumorintajuton mörökölli se oli parisuhteessa. Alkoi raivoamaan pikkuisista väärinkäsityksistä ja ihan ihme jutuista. Ei yhtään huumorintajua elämää kohtaan, ei voinut mitään ottaa silleen "hups, olipa hassu sattumus", varsinkin kun kyse ei ollut mistään vakavasta. Siihen hänen hassutteluunsa minä ihastuin, mutta se olikin vaan pintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei olekaan mistään vuosisadan rakkaustarinasta vaan ovat nk. ajautuneet yhteen joko nuorena, jossain koulussa tai työyhteisössä jossa ollaan pitkään tekemisissä eikä tiedetä paremmasta ja tyydytään vaan siihen ihan ok suhteeseen...
Täällä me vuosisadan rakkaustarinan 15-vuotiaina aloittaneet nykyiset nelikymppiset tirskutaan tälle viestille iltakahvin lomassa. Kiitos.
Lisäys: Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei vain tyydy johonkin suhteeseen.
Mä olen varmasti jonkun silmissä ollut tällaisen suhteen mörrimöykky. Todellisuudessa puolisoni oli kontrolloiva, väkivaltainen ja myöskin vakavasti masentunut. Hänen seuransa vei minusta ilon ja voimat. Itse hän kykeni ulkopuolisten kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Minun kanssani kahdestaan oli aivan eri tilanne. Eron jälkeen olen ollut taas oma, innokas ja positiivinen itseni. ei enää parisuhdetta minulle kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen oikeastaan kaikkien tuntemieni parisuhteessa olevien ihmisten kohdalla tätä samaa, miksi he ovat yhdessä? Harvassa ovat sellaiset selkeät matchit made in heaven...
Vierailija kirjoitti:
Puhutko nyt ekstovertti + introvertti-pariskunnista? Sehän on oikeastaan toimivin mahdollinen yhdistelmä.
No ei ole! Jos tuollainen pari käy vaikka viettämässä iltaa, niin toinen tarvitsee koko seuraavan päivän palautumisaikaa kun taas toisen on päästävä sosiaalisesti pörräämään heti seuraavana päivänä.
Puhelias ja hiljainen voivat hyvin sopia yhteen, jos muut asiat menee yksiin. Mutta puheliaskin voi olla introvertti. Se ei todellakaan ole synonyymi ekstrovertille.
Noh. Minä olen livenä porukassa _todella_ ulospäinsuuntautunut, iloinen, puhelias, kohtelias ja mies tulee perässä ja on vakava. Se johtuu siitä, että stressaannun tilanteissa joissa on ihmisiä ja kompensoin sitä puhumalla ja olemalla supersosiaalinen. Mies taas on sisäänpäinkääntynyt ja lämpenee hitaasti. Kotona mies puhuu ja nauraa ja minä viihdyn hyvin hiljaisuudessa ja omissa jutuissa.. sovitaan yhteen
Me ollaan tuollainen pariskunta muiden silmissä, mies on ulospäinsuuntautunut, vilkas ja puhelias. Minä taas hitaasti lämpiävä introvertti, enkä oikein saa edes suunvuoroa mieheltäni. Kotona olemme toisenlaisia, mies viihtyy hiljaa yksikseen ja minä taas virittelen meille seikkailuja ja keskusteluja.
Tyypillisesti ihmiset ihastuvat toisessa ominaisuuteen, joka heiltä itseltään puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä myöntäisi ääneen, mutta suurin osa naispuolisten ystävieni miehistä on sellaisia, etten ymmärrä, mikä heissä viehättää.
No et sinäkään heitä viehätä, joten vahinkoa ei liene tapahtunut.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisin niin helevatin tyhmä, että luulisin omien ohimenevien ,satunnaisten huomioideni vastaavan vuosia yhdessä olleiden toistensa tuntemusta, saattaisin ihmetelläkin.