Lue keskustelun säännöt.
Appiukko tulee kylään ilmoittamatta
16.05.2023 |
Miten muut kokevat yhtäkkiä pihaan ilmoittamatta tulevat vieraat?
Me saatiin vauva alkuvuodesta ja nyt appiukko tulee pari kertaa viikossa kylään ilmoittamatta. Olen ollut kahdesti pesimässä vauvan kanssa pikkarit jalassa sängyn pohjalla kun ovea hakataan. Ikävä olo tästä vaikka tykkään ajatuksesta et haluaa nähdä vauvaa. Olen vihjaillut et soittaisi etukäteen, mutta se ei älyä.
Kaiken lisäksi hän ei pahemmin vauvaa noteeraa, kunhan tulee tylsyyttään tänne aikaa viettämään. Puhuu ja selittää omia asioitaan, ei ole kysellyt meiltä mitään.
Olen huono sanomaan suoraan ja tiedän että hän sitten loukkaantuu, mutta tämä alkaa vaikuttaa minuun ja se ei ole vauvalle hyväksi että olen äkäinen näiden käyntien takia. Mielestäni harvemmin ja sovitusti olisi parempi.
Kommentit (225)
Ja minä kun edes usko yhdenkään apen ajavan 2 * viikossa 45 minuutin yhdensuuntaista matkaa päästäkseen mimiän luo.
Sen voin uskoa jos talo on samassa pihapiirissä tai samassa kylässä lähellä jotta appi voisi päivällä piipahtasa, vaikka kauppamatkallaan.
Usrimmille miehille kun on kaikenlsinen kyläily jopa vastenmielistä, meidän vaarikin ennemmin kalalla, nikertämässä jotain, muiden vaarien kanssa jutustelemassa kuin että lähtisi miniälle kylään.
Provajahan pitää keksiä jotta saa eläkeikäisiä parjattua ja etenkin miehen vanhempia. Sehän on vauva fin pääteema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin koko ketjun ajan vastaisiko joku, että avaa nyt ihmeessä se ovi kerrankin niissä pelkissä pikkareissa, vauva tissillä. Joko se appi sitten huomaisi ettei ole soveliasta tulla ilmoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista ja mielipiteistä. Appiukko ei tosiaan käynnillään vauvaa hoida tai kysele siitä mitään, puhuu omia juttujaan innoissaan. Hän möksähtää helposti, koko miehen suku jotenkin mielistelee häntä ja tekonauraa hänen jutuilleen. Aiemmin pidin hänestä, mutten oikein enää jaksa.
Hän ei siis tosiaan juuri vauvaa käynneillä huomioi. Esimerkiksi kahvia juodessa vauva on aina minulla sylissä, hän haluaa korkeintaan hetken pitää että voi saada siitä kuvia muistoksi. Uskon että tämä muuttuu kun lapsi on isompi, mutten nyt oikeasti tahdo et hän ravaa täällä.
Hän on tuore eläkeläinen ja varmaan päivisin vähän yksinäinen kun rouva on töissä ja vaikka joku yritti ehdotella kaksimielisiä niin ei kyllä ole lainkaan pervo tms, eli hän tulee siis selvästi vain juttuseuraa tylsyyteen hakemaan. Ajomatka kestää 45 min, sen jaksaa näköjään pari kertaa viikkoon tehdä.
Itselle nämä käynnit on nyt alkanut tuntumaan ahdistavalta, kun en tajunnut että lapsen synnyttyä miehen suku istuu täällä sitten kysymättä. Tämä tuntuu vähän siltä kuin joku iso lapsi tulisi tänne hoitoon. Mun pitää keskittyä ja olla kiinnostunut vaikka en jaksa. En ole kiinnostunut olemaan hänen seuraneitinsä, mutta välillä on ihan kuva nähdä ja haluaisin että välit pysyisi hyvänä. Ehkä rajaaminen sulkee tämän mahdollisuuden pois. Vauva valvottaa minua öisin ja on kiva aamulla nukkua jos vauva jatkaa uniaan.
On minusta ahdistavaa jos on sänky petaamatta, hampaat pesemättä tai vaatteet pukematta kun joku on ovella.
Siis oon niin samassa tilanteessa. Osaan samaistua joka sanaan.
Yritin itsekkin avata aiheesta keskustelua toisessa ryhmässä, mutta vastaukseksi sain lähinnä kommentteja kuinka julma äiti olen kun en antaisi lapsen nähdä ukkiaan.
Kysehän ei ole siitä vaan lähinnä yksityisyyden häirinnästä. Pahinta on, että appiukon mukana saattaa tulla muutakin porukkaa, kunnon eläkeläisjengi . Lisäksi mieheni on sanonut monta kertaa, että pitää soittaa ennen tuloa ja kysyä käykö, niin ihan menee kuuroille korville tämä. Ovihan meillä on lukossa tämän takia aina ja ovikello on "rikki". Mutta nämäpä kutsumattomat vieraat alkavat ikkunoista kurkistella, jos ei ovea avaa. Ja sepä se vasta mukavaa on. Eikä heistä ole yhtään mitään apua, päinvastoin.
Tässä on yritetty sanoa asiasta nätisti jo pidemmän aikaa, mutta nyt alkaa olla jo tilanne siinä pisteessä että pitää sanoa rumasti huolimatta siitä meneekö välit vai ei.
Tsemppiä sinne kohtalotoverille!
Minä olisin menettänyt jo malttini ihan kunnolla - etenkin, jos raahaa muita ihmisiä mukanaan. Koti on se paikka, jossa kuuluisi saada olla rauhassa ja turvassa. Tuollainen käytös on oikeasti jo kiusantekoa. Sillä halutaan aiheuttaa jotain negatiivista reaktiota, katsotaan kuinka kauan kestetään ennen kuin räjähdetään ja sitten saadaan haukkua se miniä/vävy maanrakoon. Oman lapsen kiellot menee ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Meillä ei onneksi ole tällaisia sukulaisia ja kaikki osaavat aina soittaa etukäteen. Ja on myös iäkkäitä sukulaisia, joten ei tosiaan ole mikään ikäkysymys, vaan kyse on käytöstavoista ja toisen ihmisen kunnioittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kun edes usko yhdenkään apen ajavan 2 * viikossa 45 minuutin yhdensuuntaista matkaa päästäkseen mimiän luo.
Sen voin uskoa jos talo on samassa pihapiirissä tai samassa kylässä lähellä jotta appi voisi päivällä piipahtasa, vaikka kauppamatkallaan.Usrimmille miehille kun on kaikenlsinen kyläily jopa vastenmielistä, meidän vaarikin ennemmin kalalla, nikertämässä jotain, muiden vaarien kanssa jutustelemassa kuin että lähtisi miniälle kylään.
Provajahan pitää keksiä jotta saa eläkeikäisiä parjattua ja etenkin miehen vanhempia. Sehän on vauva fin pääteema.
Hohhoh. Kyllä ne kuule tylsyyttään voi ajella vaikka millaisia matkoja. Olisi sitten edes hyödyksi eikä vaan häiriöksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kun edes usko yhdenkään apen ajavan 2 * viikossa 45 minuutin yhdensuuntaista matkaa päästäkseen mimiän luo.
Sen voin uskoa jos talo on samassa pihapiirissä tai samassa kylässä lähellä jotta appi voisi päivällä piipahtasa, vaikka kauppamatkallaan.Usrimmille miehille kun on kaikenlsinen kyläily jopa vastenmielistä, meidän vaarikin ennemmin kalalla, nikertämässä jotain, muiden vaarien kanssa jutustelemassa kuin että lähtisi miniälle kylään.
Provajahan pitää keksiä jotta saa eläkeikäisiä parjattua ja etenkin miehen vanhempia. Sehän on vauva fin pääteema.
Hohhoh. Kyllä ne kuule tylsyyttään voi ajella vaikka millaisia matkoja. Olisi sitten edes hyödyksi eikä vaan häiriöksi!
No ehkä sinun appiukkosi. Kovin on hän rajoittunut, elämä ollut pelkkää ansiotyötä,
yleensä ne anopit on enemmän riippuvuussuhteessa lapsiinsa.
Vaarit kun tuntuu olevan tarkkoja ajamisestaan jo bensan hinnan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä kun edes usko yhdenkään apen ajavan 2 * viikossa 45 minuutin yhdensuuntaista matkaa päästäkseen mimiän luo.
Sen voin uskoa jos talo on samassa pihapiirissä tai samassa kylässä lähellä jotta appi voisi päivällä piipahtasa, vaikka kauppamatkallaan.Usrimmille miehille kun on kaikenlsinen kyläily jopa vastenmielistä, meidän vaarikin ennemmin kalalla, nikertämässä jotain, muiden vaarien kanssa jutustelemassa kuin että lähtisi miniälle kylään.
Provajahan pitää keksiä jotta saa eläkeikäisiä parjattua ja etenkin miehen vanhempia. Sehän on vauva fin pääteema.
Hohhoh. Kyllä ne kuule tylsyyttään voi ajella vaikka millaisia matkoja. Olisi sitten edes hyödyksi eikä vaan häiriöksi!
No ehkä sinun appiukkosi. Kovin on hän rajoittunut, elämä ollut pelkkää ansiotyötä,
yleensä ne anopit on enemmän riippuvuussuhteessa lapsiinsa.
Vaarit kun tuntuu olevan tarkkoja ajamisestaan jo bensan hinnan takia.
Juupajuu.
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydät miehesi pistämään isänsä kuriin ja ilmoittamaan ettei teille tulla vauva-aikana etukäteen ilmoittamatta.
Nykynainen sittenkin tarvitsee sen prinssin pelastamaan itsensä appiukon ikeen alta. Hän voi piiska kourassa olla vaatimassa paljon tekemättä itse mitään? Miten ap muuten miestä asia häirii?
Meillä viimeiset päälle 20v ollaan toimittu niin, että kumpikin osapuoli hoitaa oman sukunsa. Se kumman sukulainen aiheuttaa ongelmia, myös hoitaa "ongelman" pois. On toiminut tähän asti ja uskon että aiheuttaa vähiten kitkaa sukulaissuhteisiin.
-eri
Meillä sama. On paljon helpompaa sanoa esimerkiksi omille vanhemmilleen jostain kuin puolison vanhemmille. Samoin kummankin omat vanhemmat näyttävät kestävän sanomisia omalta lapseltaan paljon enemmän kuin lapsen puolisolta. Varsinkin jos siihen valittuun elämänkumppaniin on alusta asti vähän ongelmallinen suhtautuminen puolison vanhemmilla, tilanne ei varmasti ainakaan parane jos tämä joutuu itse rajojaan vetämään. Koskee tietenkin molempia.
Minulla ja puolisollani on valitettavasti molemmilla suhteellisen haastavat vanhemmat. Ei olisi tullut mitään jos kumpikin olisi vain tyrkännyt toisen heidän armoilleen. Tai olisi: ero. Sen sijaan olemme yhä pitkänkin yhdessä olon ja monenlaisten vanhempiemme sähellysten jälkeen vähintään yhtä onnellisia yhdessä kuin rakastuessamme. Myös välit kummankin vanhempiin ovat yhä varsin siedettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
Ehkä nuo kommentoijat, jotka kommentoivat aiheen vierestä ovat itse samalla tavalla käyttäytyviä appiukkoja/anoppeja/tms.
Vaikka aiemmin sanoin itsekkin että eivät auta, päinvastoin. Niin en tarkoittanut että heidän tulisikaan auttaa, mutta se että itsellä on aika kuitenkin rajallista tehdä kotihommia niin se ei yhtään auta,että joku tulee jorisemaan jonnin joutavia. Ja joku kun tuolla ehdotti, että voi jättää vauvan appiukolle, että itse voi tehdä jotain niin ei hän halua meidänkään tapauksessa olla edes lapsen kanssa.
Ymmärrän täysin, että tuo suoraan sanominen on vaikeaa, etenkin jos on sen sorttinen appiukko että ottaa itseensä helposti. Mutta itse yritän ajatella niin että tämä on kuitenkin niin ainutlaatuista aikaa, että tätä ei saa mikään pilata. On kyllä ihan omaa tyhmyyttäkin jos ei ymmärrä vaikka on ihan nätistikkin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano vaikka, että nukut päiväunia vauvan kanssa, jotta jaksat paremmin yöheräilyjä.
Vaikket oikeasti nukkuisikaan. Mene seuraavan kerran ovelle haukotellen tukka pystyssä, kerro että olit nukkumassa ja valita miten jouduit edeltävänä yönä valvomaan. Sitten sano, että pitäisi sopia tulot etukäteen. Luulisi siitä ymmärtävän?Niin, miehethän tunnetusti osaa lukea ajatuksia ja lukea rivienvälistä.
Osaisivat kyllä, mutta miesten kesken ei tarvitse, kun eivät juonittele ja kieroile samassa mittakaavassa kuin naiset.
Niin, miehiltä puuttuu kyky asettua toisten asemaan. Jos joku on haukotellen tukka pystyssä kylpytakki päällä ovella, niin eivät ymmärrä, ettei tosiaan ole hyvä hetki tulla kylään?
Oivoi, tuosta saa vain kommentin "vieläkö täällä nukutaan vaikka on kohta puolipäivä" vaikka kello olisi yhdeksän aamulla. Tuohon ihmistyyppiin ei tepsi mikään muu kuin kova puhuttelu omalta lapselta. Miniä tai vävy ei niin suoraan pysty puhumaan ja vanhempi sietää sitä paremmin omalta lapseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa puhua ihmisille suoraan jos jokin asia häiritsee? Vaivaako ujous, yleinen kynnysmattomaisuus vai mikä ihme?
Monet tahvot ei todellakaan ymmärrä mitään hienovaraisia vihjeitä vaan asia pitää sanoa mahdollisimman suoraan että ymmärtävät.
Mikäli pelkäät että rajojen vetämisestä tai suoraan puhumisesta menee välit, niin eikö se ole hyvä vain olla olematta tekemisissä ihmisen kanssa joka ei kunnioita sinua ja sinun rajojasi?
Ihmisille pitää asettaa rajat tai muuten annat niiden perseillä vapaaehtoisesti kustannuksellasi. Valinta kysymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa puhua ihmisille suoraan jos jokin asia häiritsee? Vaivaako ujous, yleinen kynnysmattomaisuus vai mikä ihme?
Monet tahvot ei todellakaan ymmärrä mitään hienovaraisia vihjeitä vaan asia pitää sanoa mahdollisimman suoraan että ymmärtävät.
Mikäli pelkäät että rajojen vetämisestä tai suoraan puhumisesta menee välit, niin eikö se ole hyvä vain olla olematta tekemisissä ihmisen kanssa joka ei kunnioita sinua ja sinun rajojasi?
Ihmisille pitää asettaa rajat tai muuten annat niiden perseillä vapaaehtoisesti kustannuksellasi. Valinta kysymys
Luulen, että tässä on suurin tekijä se kun on kyse miehen lähisukulaisesta. Jos välit menee lopullisesti niin se voi olla miehelle kova paikka. Minusta tässä pitäisi nyt miehen puhua isälleen ja kertoa perheen säännöt. Jos on ns.vanhan kansan appiukko niin alkaa "miniä hormonipäissään alkaa komentelemaan "-jutut, jos mies on hiljaa eikä sano että hänkin on samaa mieltä.
Mutta kannattaa puntaroida, jos on oikeasti viikoittain vaivaa ja häiritsee omaa elämää, niin menettääkö siinä mitään vaikka välit menisivätkin. Emme elä elämäämme toisia varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa puhua ihmisille suoraan jos jokin asia häiritsee? Vaivaako ujous, yleinen kynnysmattomaisuus vai mikä ihme?
Monet tahvot ei todellakaan ymmärrä mitään hienovaraisia vihjeitä vaan asia pitää sanoa mahdollisimman suoraan että ymmärtävät.
Mikäli pelkäät että rajojen vetämisestä tai suoraan puhumisesta menee välit, niin eikö se ole hyvä vain olla olematta tekemisissä ihmisen kanssa joka ei kunnioita sinua ja sinun rajojasi?
Ihmisille pitää asettaa rajat tai muuten annat niiden perseillä vapaaehtoisesti kustannuksellasi. Valinta kysymys
Luulen, että tässä on suurin tekijä se kun on kyse miehen lähisukulaisesta. Jos välit menee lopullisesti niin se voi olla miehelle kova paikka. Minusta tässä pitäisi nyt miehen puhua isälleen ja kertoa perheen säännöt. Jos on ns.vanhan kansan appiukko niin alkaa "miniä hormonipäissään alkaa komentelemaan "-jutut, jos mies on hiljaa eikä sano että hänkin on samaa mieltä.
Mutta kannattaa puntaroida, jos on oikeasti viikoittain vaivaa ja häiritsee omaa elämää, niin menettääkö siinä mitään vaikka välit menisivätkin. Emme elä elämäämme toisia varten.
Mikäli välit menevät sen takia että ihminen sanoo mielipiteensä ääneen oman rauhan ja rajojen kunnioituksesta, niin välien poikki menemiseen on erittäin hyvä syy ja on vain plussaa että tälläinen ihminen jättää omaehtoisesti häiritsemättä elämää jatkossa.
Mikäli miehelle tämä on kova paikka, niin sitä suuremmalla syyllä hänen on käytävä vanhempiensa kanssa vakavia kehityskeskusteluita ihmisten rauhan ja rajojen kunnioittamisesta.
Sitten jos ymmärtävät asian, pyytävät anteeksi ja jatkossa vierailevat etukäteen sovitusti isäntäperhettä kunnioittaen niin voidaan nähdä jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa helpompaa jos sukulainen soittelee kelloa. Ei siellä rappukäytävässä jaksa kauaa huhuilla.
Mut omakotitalossa se ikkunoista luuraaminen ja pihalle leiriytyminen on helpompaa.
Ihan hassua ettei kotonaan saa olla rauhassa. Jos ei ole sopinut kyläilyjä, niin ovea ei tarvitse avata.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa helpompaa jos sukulainen soittelee kelloa. Ei siellä rappukäytävässä jaksa kauaa huhuilla.
Mut omakotitalossa se ikkunoista luuraaminen ja pihalle leiriytyminen on helpompaa.
Ihan hassua ettei kotonaan saa olla rauhassa. Jos ei ole sopinut kyläilyjä, niin ovea ei tarvitse avata.
Joku portti pihatien päähän ja se lukkoon niin soittavatpahan ainakin viimeistään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Miniä tai vävy ei niin suoraan pysty puhumaan ja vanhempi sietää sitä paremmin omalta lapseltaan.
Miksi ei pysty?
Tässä yksi esimerkki:
"Nyt saatanan urpo helvettiin täältä tai soitan poliisit!"
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
-Eihän täällä kaikki ole suuttunut kaikkien vanhempien ihmisten puolesta. Jotku vain kirjoittelee niin kuin vanhemmilla ihmisillä ei olisi mitään arvoa ja eivät nyt vauva huumassa tule ajatelleeksi että itsekkin tulee olemaan joskus ajan kuluessa sitten vanha.
Raivostuttavaa ettei anneta olla kotona rauhassa ja vielä tuo mitä jotkut kertoi että aletaan kurkistelemaan ikkunoista sen jälkeen jos ei avata!
Siis oikeastiko olisi vieraana kiva vielä edes mennä kylään sen jälkeen kun hoksaisi että ovi tullaan avaamaan vasta sitten kun on ensin vähän vaklaamalla painostettu?
Todella ahdistavaa käytöstä. Kyllä itse uskoisin jo vähemmällä jos ovea ei avata että nyt ei haluta vieraita tai että kotona ei ole ketään, enkä kokisi tarvetta tuollaiselle tiirailulle 😫
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä reaktioita täällä joillain, että ikään kuin suututaan kaikkien vanhusten puolesta. Ongelma ei ole appiukon kanssa muu kuin se että käy nyt minun makuun liian usein ja ei edes ole sen vauvan kanssa. Tästä on alkanut tulla hänelle sisältöä päiviin vähän liikaa.
Minä pyysin apua siihen että olisiko jotain kohteliasta tapaa hoitaa tilanne, mutta ehkä sitä sitten ei ole. Kun lapsi kasvaa, toivon kyllä että isovanhemmat haluavat olla hänen kanssaan, enkä koskaan sitä estäisi kuten joku sitäkin ehti jo kiukutella. En kuitenkaan ymmrrä että he luulevat lapsen kanssa olemisen olevan sitä, että täällä istutaan kylässä minun luona ja lapsi touhuaa omiaan. Ihan kamalaa, mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa ja saa vauvakin tavata toisia vauvoja.
Pärjään hyvin vauvani kanssa, en odota että pitäisi olla tekemässä hommia täällä tms. Mutta lisätyöksi pukkaaminen on ihan tosi tympeää ja ikävää on siitä kertoa ettei tämä tunnu kivalta. En ihan ymmärrä noita elä avaa, lukkoon vain ovet -tyylistä neuvoja. Eikö se tällainen tilanne kuulu jutella. Mietin että voiko jutella ilman että suututaan ja luulen että ei. Mutta sehän menee ohi ajallaan.
-Eihän täällä kaikki ole suuttunut kaikkien vanhempien ihmisten puolesta. Jotku vain kirjoittelee niin kuin vanhemmilla ihmisillä ei olisi mitään arvoa ja eivät nyt vauva huumassa tule ajatelleeksi että itsekkin tulee olemaan joskus ajan kuluessa sitten vanha.
Siis oon niin samassa tilanteessa. Osaan samaistua joka sanaan.
Yritin itsekkin avata aiheesta keskustelua toisessa ryhmässä, mutta vastaukseksi sain lähinnä kommentteja kuinka julma äiti olen kun en antaisi lapsen nähdä ukkiaan.
Kysehän ei ole siitä vaan lähinnä yksityisyyden häirinnästä. Pahinta on, että appiukon mukana saattaa tulla muutakin porukkaa, kunnon eläkeläisjengi . Lisäksi mieheni on sanonut monta kertaa, että pitää soittaa ennen tuloa ja kysyä käykö, niin ihan menee kuuroille korville tämä. Ovihan meillä on lukossa tämän takia aina ja ovikello on "rikki". Mutta nämäpä kutsumattomat vieraat alkavat ikkunoista kurkistella, jos ei ovea avaa. Ja sepä se vasta mukavaa on. Eikä heistä ole yhtään mitään apua, päinvastoin.
Tässä on yritetty sanoa asiasta nätisti jo pidemmän aikaa, mutta nyt alkaa olla jo tilanne siinä pisteessä että pitää sanoa rumasti huolimatta siitä meneekö välit vai ei.
Tsemppiä sinne kohtalotoverille!