Juomisen jälkeinen ahdistus pahenee iän myötä, muita?

Kivan illan jälkeen ei tule mitään ahdistuksia, morkkikisia, toki väsymystä ja suolaisen herkun tarvetta on. :)

N52v

Ei ole wörttii. Olen kärsinyt uniongelmista vuosia ja juominen jos mikä kusee yöunet pitkäksi aikaa. Lisäksi mulla menee aivokemiat aivan sekaisin. Tulee ahdistus moneksi päiväksi, vaikka olisi ollut vain hiprakassa, eikä missään sekoiluörvelöhumalassa. Salillakaan ei jaksa oikein mitään jos on edellisenä iltana tissuttanut viiniä. Eikä kiinnosta kyllä notkua missään baareissa enää nykyään. Humalaiset ihmiset ovat typeriä. Ei niiden juttuja jaksa kuunnella. Joten eipä tule juotua nykyään, ehkä kerran vuoteen.

Itellä krapulat ovat pidentyneet iän myötä. Kahtena päivänä peräkkäin on enää melkein mahdotonta juoda. Otin viime Perjantaina niin että tuntuu, Lauantaina kokeilin pitkästä aikaa ottaa kahtena päivänä peräkkäin, jouduin lopettamaan viidennen oluen jälkeen. Ei vaan tullut mitään.

Niin ja vielä tuohon ahdistukseen, kyllä, todellakin ahdistaa vuosi vuodelta enemmän krapulassa.

Sitten kannattaa lopettaa. Niin minäkin tein. Sitä kun kuvittelee että asiat paranee pikku hiprakassa mutta ihan samalla tavalla ne vielä aamullakin on. Mikään ei ole muuttunut, heikkouden vuoksi sitä vain antaa viinapirulle periksi. Kun lopetin niin vastoin kaikkia odotuksia mieliala kääntyikin nousuun.

Minulla oli aina keskim. pahemmat morkkikset ja masennukset juomisen jälkeen. Itsetuhoisia ajatuksia ja tekojakin. Iän myötä oireet, etenkin ahdistus paheni ihan äärimmilleen. Kerran olin yksin kotona it se mur han partaalla. Olo oli niin hirveä, että rukoilin apua itselleni. Siihen sitten nukahdin. Herättyäni oloni oli ihmeellisen hyvä ja kevyt. Tajusin, että olin päässyt vapaaksi alkoholista. Kuukauden päästä tiesin olevani täysin raitis koska kertaakaan ei tehnyt mieli ottaa. Aloin voimaan paremmin ja aidommin. Kaikki huomasivat muutoksen, se oli niin iso. Tätä hyvää elämää tulee tänä vuonna täyteen 20v. Voin suositella kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole selvä merkki, että lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Muutenkin baari, bailaus ym törttöilyt, jos jollekin sopii niin nuorille, ei enää vanhemmille.

No kyllä toden totta on, vieläkin on kurja ja vetämätön olo vaikka on jo tiistai. T.Ap

Suosittelen AA:ta jos et osaa elää ilman alkoa

Yli kolmekymppisenä en voi enää juoda isoja määriä, koska seuraavat pari päivää menevät sellaisessa sumussa ja itseinhossa. Toissa viikonloppuna tuli lähdettyä ulos - ensin viiniä kotona ja sitten baariin. Oli kivaa, kunnes jossakin vaiheessa humahti niin päähän, että sen seurauksena minut poistettiin ravintolasta. En tehnyt mitään vastarintaa vaan lähdin kiltisti kotiin ja korostan, että en häirinnyt muita asiakkaita. Pari viikkoa vielä myöhemmin ja hävettää edelleen ihan saakelisti! Tunnen olevani maailman kauhein ihminen!

Juomisen jälkeen tulee järkyttävä olo. Hirveän raskasta sekin että juo koko ajan mutta se on ainoa keino estää juomisen jälkeinen kärsiminen.

Tuttu juttu niin monelle tuo ahdistus liian monen kupin jälkeen.Ei ole hulluutta, vaan selvä fakta.Yksi siideri, matala- asteinen riittää.

Mulla on ikää 60v. ja varsinaista krapulaa ei tule enää ollenkaan noin 7-8 annoksen iltajuomisesta. Väsymys kyllä, viimeistään 11 pintaan alkaa olemaan valmis nukkumaan.

Enempää ei uskalla juoda, kerran pari olen erehtynyt vieraissa juomaan aamuyöhön 50v jälkeen, ei koskaan enää. Morkkis on valtava ja kestää yli vuorokauden. Nuorempana meni enemmän ja kesti eneemmän.

Mulla mennyt toisinpäin, nyt ikää 50 eikä alkoholista tule enää juuri yhtään mitään. Voin juoda jotain 8 isoa tölkkiä kaljaa vaikka eikä mitään ihmeempää aamulla. Jos nyt ihan tolkuttomasti juon, niin että nukahdan juodessani, sitten voi vähän päätä särkeä aamulla, mutta se menee sillä että ottaa buranan ja loiventavan ja vielä vähän nukkumaan lisää.

Ei minua ahdista kuin korkeintaan se, että tuli juotua liikaa. Ahdistus hälvenee viidessä minuutissa. 

 

Suurin negatiivisin vaikutus on yöunien meneminen. Valvon 2-3 tuntia aamuyöstä, jos olen juonut. Omituista on, että valvon, vaikka olisin juonut vain yhden lasillisen kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa, sehän olisi pitänyt silloin jo poiustua elimistöstä.

N56

Alkoholi on hiton huono päihde ja ainoa mitä saisi ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA

 

Hulluushullu...

Hulluja te olette koko sakki!

Nuorena ei ollut kuin korkeintaan fyysistä krapulaa ja useimmiten ei sitäkään vaikka olisi ottanutkin ihan kunnolla. Korkeintaan haukotutti kun yöunet jäi pariin-kolmeen tuntiin mutta muuten ei ollut mitään.

Sitten joskus päältä 25-vuotiaana alkoi tulla ensin fyysisiä krapuloita ja hetken päästä henkisiäkin (myös silloin kun ei edes ollut tolloillut mitään) ja lopulta suunnilleen kolmikymppisenä nuo henkiset krapulat oli fyysisiä pahempia.

Lisäksi kännitkin muuttui eli jotenkin kaikki hauskuus hävisi johonkin ja kännissä(kin) kaikki oli blaah ja elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen / hermoromahduksen koin nimenomaan pienessä sievässä.

Sitten kun olin kahdesti henkisessä krapulassa sellaisessa mielentilassa, että olisin voinut kävellä junan alle jos vain olisin kyennyt ovesta ulos lähtemään niin totesin, ettei alkoholi tosiaan ole mun juttu.

Ei se ollut koskaan ollutkaan mutta siihen tenuttamiseen tottui kun toistuvasti harjoitteli. Nyt olen ollut yli vuosikymmenen selvinpäin eikä paria satunnaista kertaa lukuun ottamatta ole edes tehnyt mieli ottaa. Nuokin kerrat siis sellaisia, että se yksi lasillinen olisi ollut kiva ottaa jos olisi ollut kivaa seuraa, mutta koska sitäkään ei ollut niin eipä sitä lasillistakaan tehnyt sitten mieli.

Harmittaa kuinka paljon aikaa meni ihan haaskuun humalassa :(

N47

Itselläni alkoholi taisi muuttaa aivokemioita ja ihan minuakin hurjan paljon jo heti niistä ekoista teinikänneistä lähtien. Tai siis en jotenkaan ollenkaan tuntenut itseäni ja sitä aikuista ihmistä jollaiseksi kasvoin juomisaikoinani vaikken mitään alkoholisti koskaan ole ollutkaan. Tavallinen viikonloppukännääjä vain.

Siinä meni pitkään vikan kännin jälkeen kun alkoi hahmottaa millainen sitä ihan oikeasti on. Sen toki tiesin ihan ekasta kännistä lähtien, että se känniminä on tyystin erilainen kuin mitä minä todellisuudessa olen. Se oli kuin vieras ihminen. Ja melko vieras ihminen sekin oli joka sitten alkoi tulla esiin raittiuden jatkuessa. Alkoholilla sitä turrutti just sitä pahaa oloaan itselle vääränlaisesta elämästä ja tuttavapiiristä jne jonka alun pitäenkin oli saanut aikaan alkoholilla eli kierre oli valmis. Varmaan siis vähän samaa kuin narkkareilla, että se tuttavapiiri ylläpitää riippuvuutta kun siinä tuttavapiirissä ei kestä olla selvänä ja yksinolo tuntuu huonolta vaihtoehdolta sekin.

Mua ei ahdista, mutta krapulat nyt 4-kymppisenä on kamalia. Jo kolmesta kaljasta tulee seuraavaksi päiväksi vetämätön olo, neljästä päänsärky, viidestä vellova, oksettava olo ja kuudesta menee koko päivä sängyssä mahdollisimman liikkumattomana toivoen että nukahtaisi.

Pari kuukautta sitten lopetin alkoholin juomisen kokonaan. Mieluummin istun pubissa juoden alkoholitonta olutta kuin koko ajan miettien vieläkö kärsii juoda yhden vai ei. 

Ei kaduta.

Sairastuin rintasyöpään. Sytostaattihoitojen aikana oli pakko juoda vain vettä ja siitä lähtien olen juonut tosi maltillisesti. Alkoholi on syöpää aiheuttava aine ja pelko syövän uusimisesta on niin suuri, ettei tee mieli juoda.