Lue keskustelun säännöt.
Juomisen jälkeinen ahdistus pahenee iän myötä, muita?
15.05.2023 |
Olen N50v ja juonut humalahakuisesti ja tissutellut jo vuosikymmenet. Olen ihan kunnon työssäkäyvä ja perusterve kansalainen kaiken muu. osalta. juominen kn tähän mennessä vaikuttanut elämääni yllättävän vähän. Nyt kumminkin huomaan että juomisen jälkeinen ahdistus ja masennus pahenee kerta kerralta. Perjantaina join, ja nyt maanataina alkaa vähän helpottaa. Oletteko muut huomanneet samaa? On varmaan pakko lopettaa juominen vaikka se mukavas onkin, kun en enää kestä näitä jälkitiloja.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ikää kertyy, sen pahemmiksi krapulat muuttuvat. Nykyään arvostan unta ja palautumista niin paljon, että olen lopettanut humalahakuisen juomisen kokonaan. Tosin kaksi lasia kuplivaakin saa sängyn pyörimään, joten taidanpa lopettaa satunnaisen käytönkin ihan lopullisesti. Ei todellakaan ole sen arvoista, että yhden illan vuoksi menee melkein viikko toipumiseen.
Sehän siinä on että hinta on liian kova hetken ilosta. Mun ei tarvitse ensimmäisenä yönä juomisen jälkeen nukkua ollenkaan. Sitten on vielä useita öitä että saa vain vähän nukuttua. Muistelen että jossain puhuttiin kahdesta viikosta mitä elimistöltä menee kokonaan toipumiseen yhdestä ryyppyillasta.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan myös olla niinkin simppelisti, että iän myötä tullut enemmän koettua asioita, joista ahdistua.
pikemminkin toisin päin. Osaan nykyään suhtautua normaalioloissa vastoinkäymisiin todella paljon paremmin kuin nuorempana, ja olen myös positiivisempi. Ihmisten puheet ja sanomiset ei mene ollenkaan samalla tavalla tunteisiin kuin ennen. Se juomisen jälkeinen paha olo on yleisluontoista kauheaa oloa, joka ei liity mihinkään varsinaiseen tapahtumaan, vaan on olemassa ihan riippumatta aiitä, onko elämässä asiat kohdallaan vai ei.
Eikö tuo ole selvä merkki, että lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Muutenkin baari, bailaus ym törttöilyt, jos jollekin sopii niin nuorille, ei enää vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
En ole moista huomannut. Ennemminkin juominen helpottaa ahdistusta kuin aiheuttaa sitä.
Tämä. Kippis.
Jos joku ahdistaa niin "onnelliset pariskunnat", muistuttaa aivan liikaa yksinäisyydestä, joka vaan jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole selvä merkki, että lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Muutenkin baari, bailaus ym törttöilyt, jos jollekin sopii niin nuorille, ei enää vanhemmille.
Vanhana kannattaa vaihtaa kannabikseen niin ei tarvi kärsiä krapuloista eikä tylsistyä ihan ilman mitään päihteitä. Telkkariohjelmatkin vaikuttaa paremmilta kun pikkusen pajauttaa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Selittämätön mielialan lasku jatkuu monta päivää juomisen jälkeen. Mikään ei oikein nappaa. Olen juuri sen vuoksi vähentynyt aika selvästi alkoholin käyttöä. Menee oikeastaan vaan silloin kun on juhlat, mutta perus pizza-perjantai punaviinilla höystettynä on ollut pakko jättää historiaan. Ei jaksa masennella koko viikonloppua.
Minulle ei ole koskaan tullut krapulaa tai morkkista ja olen nauttinut alkoholia kohta 35 vuotta.Mies 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla hyviä kommetteja aiheesta. Itse olen kuuskymppinen mies ja kyllähän se alko laittaa elimistön pitkäksi aikaa hälytystilaan. Harvoin otan minäkin nykyään. Seuraavan kerran otan, kun lähdetään vaimon kanssa juhannuksena risteilemään . Ihan vaan Ruotsiin. Sitä odottaa innolla, mutta samalla pelottaa. Vaikka ei mitään suurempaa törtöttöilyä, törmäilyä tai muuta typerää sekoilua. Syödään ja juodaan vain vaimon kanssa hyvin. Mukavaa meillä aina on ollut reissussa, mutta se väsymys ja viikon toipuminen...Olen vielä kova urheilemaan ja siihen tulee yleensä monen päivän tauko. Syke on parikymmentä lyöntiä korkeampi , on epätietoinen ja levoton olotila. Kuitenkin sitä kumminkin sen pari päivää nauttii vaimon kanssa ja olen ajatellut, että kaikesta pitää maksaa huvivero. Olen ehkä avoimempi pienessä nousukkaassa ja iloisempi. Elämä muuten on aika mollivoittoista... omassa päässäni. Ehkä sillä alkolla osaan irtaantua arjesta ja tietynlaisesta yksinäisyydestä . Vaimo tekee pitkiä päiviä yrittäjänä ja minä jo eläkkeellä. Urheilu ainoana henkireikänä, eikä sitäkään voi kokoajan harrastaa. No tämä lähti jo vähän off topic. Oli vain avautumisen tarvetta.
Mikä muuten on se määrä alkoholia illassa mitä kutsutaan juomiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat juomisen ja alat harjoittelemaan maratonia varten, kuten normaalit ihmiset.
juokseminen saattaa olla tyhmin laji minkä tiedän.Vain täysi älykääpiö juoksee ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sä oot päässyt pitkälle. Itse join aina humalahakuisesti, mutta en ollut alkoholisti tai vetänyt viikkoja putkeen ikinä, mutta niin vaan kolmekymppisenä alkoi henkiset krapulat viedä voiton fyysisistä.
Pari kertaa romahdin ihan täysin ja sitten oli pakko lopettaa kokonaan eli enää en uskalla ottaa edes kerran vuodessa. Enkä siis edes yhtä, koska juominen on aina ollut sellaista kaksinkäsin-touhua mulla. Toki olisi kiva nykyään ottaa se lasillinen-kaksi vaikka vappuna tai kauniina kesäiltana hyvässä seurassa, mutta minkäs teet. Alkoholi tekee herkästi musta niin arvaamattoman ja etenkin rajattoman etten enää uskalla ottaa riskiä koska siitä morkkiksesta en varmaan tässä iässä (+45v) enää jaloilleni pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Lopetat juomisen ja alat harjoittelemaan maratonia varten, kuten normaalit ihmiset.
Täh? Mä olen syksyllä ollut 10 vuotta juomatta ja en tosiaan jaksa juosta kuin ehkä 100 metriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Niin näytät olevan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä muuten on se määrä alkoholia illassa mitä kutsutaan juomiseksi?
Tämä kiinnostaa minuakin. Kolme kaljaa? Kolmetoista kaljaa? Tuleeko ahdistus jo ihan pienistäkin alkoholimääristä, vai vasta siitä kun on ollut tukevassa humalassa?
Muutenkin kiinnostava ketju ja erittäin hyviä kommentteja!
Minun juominen loppui jo kolmekymppisenä kun yhden illan kännistä tuli 2 päivän krapula ja 4 yöhön en nukkunut kunnolla. Alkoholi on myrkkyä ja sitä kestää vain nuoret ketkä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan myös olla niinkin simppelisti, että iän myötä tullut enemmän koettua asioita, joista ahdistua.
pikemminkin toisin päin. Osaan nykyään suhtautua normaalioloissa vastoinkäymisiin todella paljon paremmin kuin nuorempana, ja olen myös positiivisempi. Ihmisten puheet ja sanomiset ei mene ollenkaan samalla tavalla tunteisiin kuin ennen. Se juomisen jälkeinen paha olo on yleisluontoista kauheaa oloa, joka ei liity mihinkään varsinaiseen tapahtumaan, vaan on olemassa ihan riippumatta aiitä, onko elämässä asiat kohdallaan vai ei.
Jep. Ja sen saman morkkisahdistuksen saa siitäkin, että on tissutellut yksin kotona eikä edes ole soittanut/viestitellyt kenellekään tai muutenkaan ollut häiriöksi kenellekään.
Silti on monta päivää-viikon sellainen olo ettei kehtaa/halua nokkaansa ovesta ulos pistää eikä saa nukutuksi eikä syödyksikään fiksusti vaan joko ei maistu mikään tai sitten vaan tilaa pizzaa ja kebabia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole moista huomannut. Ennemminkin juominen helpottaa ahdistusta kuin aiheuttaa sitä.
Juominen piilottaa ahdistuksen viltin alle kasvamaan korkoa.akuutti ahdistus katoaa humalatilan ajaksi mutta lasku lankeaa maksettavaksi korkojen kera.
Juuri näin, ja lisäksi vanhetessamme emme jaksa enää juosta eri tavoin karkuun erinäisiä elämämme aikana kertyneitä traumoja, joten kertyneet traumat alkavat ikääntyessämme tursua kehomielestämme väistämättä esiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten kaikki pahenee. Enää ei kestä huvipuistolaitteita/hellettä/juhlimista/ valvomista jne.
Ei siihen muu auta kuin lopettaa tuollaiset puuhat.Jos ei noita satunnaisesti kestä, niin se on vaan liikunnan puutetta, jos viisikymppisestä puhutaan. Ymmärrän jos 70v+.
Hellettä kestän aina vain huonommin ja huonommin käsittääkseni ikääntymisen ja alhaisen verenpaineen takia, mutta huvipuistolaitteet rulettaa yhä!
N56
Tämä!
Huolet ovat suurempia.