Onko kellään vanhempaa joka on niin sosiaalisesti estynyt ettei ole suostunut
tapaamaan lapsensa kavereita, kavereiden vanhempia, seurustelukumppania yms.? Tästä aiheesta puhutaan tosi vähän. Onko se oikeasti niin harvinaista?
Olen itse äärimmäisen arka sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä aikuinen. Hädin tuskin uskaltauduin treffeille aikoinaan. Suureksi osaksi sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia emme katso puolisoni kanssa järkeväksi hankkia lapsia koska en suostuisi olemaan tekemisissä lapsen kavereiden, opettajien, kavereiden vanhempien, myöhemmin lasten seurustelukumppanien, tulevan puolison suvun kanssa. En vain voi altistaa itseäni niin stressaavalle elämälle.
Mietityttää onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat äärimmäisestä sosiaalisesta pelosta huolimatta hankkineet lapsia ja millaista perheen elämä on kun toinen vanhempi ei koskaan osallistu vanhempainiltaan tai tapaa kavereita yms.
Kommentit (62)
Mun äiti on sellainen ja kyllähän se vähän nuorempana ärsytti. Mutta ei siitä mitään pysyviä arpia ole jäänyt, itse nautin sosiaalisesta kanssakäymisestä mutta ymmärrän myös sitä, ettei äitini ole pakko siitä nauttia. Enemmän mua harmittaa, että äitini pitää itseään huonompana kuin onkaan, ja millaista kärsimystä se hänelle itselleen aiheuttaa.
Kyllä näitä asioita oppii siinä lapsen kasvaessa ihan luonnostaan, kunhan asettuu vähitellen epämukavuusalueelleen. Mikään superäiti ei kenenkään tarvitse olla ja niitä supersosiaalisia vanhempia on oikeasti vähemmistö vanhemmista. Hyvin se menee!