Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään vanhempaa joka on niin sosiaalisesti estynyt ettei ole suostunut
15.05.2023 |
tapaamaan lapsensa kavereita, kavereiden vanhempia, seurustelukumppania yms.? Tästä aiheesta puhutaan tosi vähän. Onko se oikeasti niin harvinaista?
Olen itse äärimmäisen arka sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä aikuinen. Hädin tuskin uskaltauduin treffeille aikoinaan. Suureksi osaksi sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia emme katso puolisoni kanssa järkeväksi hankkia lapsia koska en suostuisi olemaan tekemisissä lapsen kavereiden, opettajien, kavereiden vanhempien, myöhemmin lasten seurustelukumppanien, tulevan puolison suvun kanssa. En vain voi altistaa itseäni niin stressaavalle elämälle.
Mietityttää onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat äärimmäisestä sosiaalisesta pelosta huolimatta hankkineet lapsia ja millaista perheen elämä on kun toinen vanhempi ei koskaan osallistu vanhempainiltaan tai tapaa kavereita yms.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole sosiaalinen ja minulla on kaksi lasta. Eivät nämä ole toisiaan pois sulkevia asioita. Ei kaikkien tarvi olla ekstrovertteja.
On pikkasen eri asia olla introvertti kuin ap:n kaltainen ihmispelkoinen. Nyt eiole puhe introverttiydestä vaan elämää merkittävästi haittaavasta sosiaalisesta ongelmasta.
sama asia
Ei todellakaan ole. Minä olen introvertti, mutta työskentelen esihenkilötehtävissä, joten todellakin ihmisten kanssa olen tekemisissä. En vaan jaksa enää työn ulkopuolella hälinää tai ihmisiä, jotka eivät ole läheisiä. Nautin yksinolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tekee hallaa itselleen pelkäämällä vanhemmuutta. Ja miten oikein olettaa että ei kestäisi lasten kaverien vanhempia mutta kuitenkin kestäisi ne omat lapset. Täyttä verttiskeidaa.
Voisitte tehdä lapsia niin pääsette treenaamaan pois tukalista tilanteista yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Älä jatka paskoja geenejäsi.
Näytä sysiruma paskanaamasi niin päästää kaikki nauramaan sille yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun tulee tilanne, joka on tuttu monessa lapsiperheessä, eli lapsi ei tule kotiin sovittuna aikana. On myöhä ja silloin huolestutaan tietysti. Tässä tilanteessa on tärkeätä tuntea vähintään lapsen kaverit, että voi alkaa tiedustelemaan. Lasten vanhempana ei mielestäni ole suotavaa koteloitua täysin. Kaikkea voi sattua.
Vierailija kirjoitti:
Voisitte tehdä lapsia niin pääsette treenaamaan pois tukalista tilanteista yhdessä?
😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä kun tulee tilanne, joka on tuttu monessa lapsiperheessä, eli lapsi ei tule kotiin sovittuna aikana. On myöhä ja silloin huolestutaan tietysti. Tässä tilanteessa on tärkeätä tuntea vähintään lapsen kaverit, että voi alkaa tiedustelemaan. Lasten vanhempana ei mielestäni ole suotavaa koteloitua täysin. Kaikkea voi sattua.
Tai entä, jos sattuu vaikka tapaturma. Uskallatko hakea lapselle apua?
Minun lapsuudessa hyvin harvan vanhemmat edes pääsi vanhempainiltoihin, kun olivat töissä aika moni vuorotyössä. En minäkään käynyt kuin jossain kevät- tai joulujuhlissa. Poikani vaimon vanhemmat olen kerran tavannut heidän häissä, välimatka on pitkä niin eipä olla tekemisissä, toki poikani vaimoa näen välillä kun asuvat lähempänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Realiteetit kannattaa tiedostaa. Jospa hankkisitte vaikka lemmikkieläimen.
Miksi oman vanhemman epäsosiaalisuus haittaa jonkun jo aikuistuneen lapsen elämää..? Eikö omat viat ja ongelmat riitä, jos tarvii hautoa vielä vanhempienkin ongelmia? Se vanhemman ongelmahan on kokonaan sen vanhemman oma taakka, jos se vanhempi siitä omasta epäsosiaalisuudestaan jotenkin kärsii. Ja sitä paitsi, saattaa sillä vanhemmallakin olla jotain sanottavaa sen oman lapsensa vioista ja puutteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tee mitään päästäksesi eroon ongelmasta? Tuo on elämää haittaava mielenterveysasia. Myös suhtautumisesi on oudon itsekäs. Sinun kuuluisi olla eniten huolissasi siitä, että et osaisi opettaa lapsellesi normaalia kanssakäymistä, eikä omasta mukavuudestasi. Ei tosiaan kannata lisääntyä tässä vaiheessa.
Olen 80-luvun lapsi ja 90-luvun teini. Mun vanhemmat eivät ikinä nähneet ketään lapsuuden kavereitani. Kaverit hommattiin ympäristöstä, viereisistä taloista ja koulusta.
Joskus äärestä harvoin puhuivat puhelimessa, jos oli jotain, mitä piti selvittää.
Poikakavereita näkivät vain, jos toin näytille. Kyllä meillä ravasi kavereita ja poikakavereita niin minulla kuin sisaruksillanikin eli oli ns. avoimet ovet. Myöhemmin kun muutin pois kotoa, en tuonut miehiä näytille, paitsi sen, jonka kanssa menin naimisiin.
Olin naimisissa vajaa 20 vuotta. Tuona aikana vanhempani näkivät puolisoni vanhemmat tasan kerran - häissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 80-luvun lapsi ja 90-luvun teini. Mun vanhemmat eivät ikinä nähneet ketään lapsuuden kavereitani. Kaverit hommattiin ympäristöstä, viereisistä taloista ja koulusta.
Joskus äärestä harvoin puhuivat puhelimessa, jos oli jotain, mitä piti selvittää.
Poikakavereita näkivät vain, jos toin näytille. Kyllä meillä ravasi kavereita ja poikakavereita niin minulla kuin sisaruksillanikin eli oli ns. avoimet ovet. Myöhemmin kun muutin pois kotoa, en tuonut miehiä näytille, paitsi sen, jonka kanssa menin naimisiin.
Olin naimisissa vajaa 20 vuotta. Tuona aikana vanhempani näkivät puolisoni vanhemmat tasan kerran - häissä.
Siis mikä aivokatkos tossa mun kirjoituksessani. Mun piti sanoa, että vanhempani eivät ikinä nähneet lapsuudenkavereideni VANHEMPIA.
Vierailija kirjoitti:
Entä kun tulee tilanne, joka on tuttu monessa lapsiperheessä, eli lapsi ei tule kotiin sovittuna aikana. On myöhä ja silloin huolestutaan tietysti. Tässä tilanteessa on tärkeätä tuntea vähintään lapsen kaverit, että voi alkaa tiedustelemaan. Lasten vanhempana ei mielestäni ole suotavaa koteloitua täysin. Kaikkea voi sattua.
Mä olen pyytänyt lasten kavereiden kännykkänumerot itselleni. Samoin alakouluikäisenä sain lasten vanhempien kännynumeroita kaverisynttäreitä ym. varten. Ne sai ihan koulusta, kun ope ehdotti, että tekee listan niille, jotka haluavat jakaa numeronsa. Miltei kaikki halusivat.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on lääkitys.
On. Masennuslääkkeet jotka vie seksihalut.
Vierailija kirjoitti:
Entä kun tulee tilanne, joka on tuttu monessa lapsiperheessä, eli lapsi ei tule kotiin sovittuna aikana. On myöhä ja silloin huolestutaan tietysti. Tässä tilanteessa on tärkeätä tuntea vähintään lapsen kaverit, että voi alkaa tiedustelemaan. Lasten vanhempana ei mielestäni ole suotavaa koteloitua täysin. Kaikkea voi sattua.
No, sillä lapsella on yleensä myös se toinen vanhempi, joka voi hoitaa nämä asiat.
Mun vanhemnat oli tollasia. Lapsena aina hävetti kun ei ne koskaan käyneet vanheimpainilloissa tms. Ylläri että oon itsekin sosiaalisesti rajoittunut, mua ei niinkään pelota vaan sosiaaliset tilanteet uuvuttaa.
Ite oon aivan äärettömän paljon kärsinyt tästä koska omat vanhemmat on erakkoja ja pelkäävät ihmisiä. Sosiaalisesti harvinaisen ujoja ja estyneitä.
En oo oppinut kotoota mitään ja nyt mulla on tulossa lapsi. Pelkään ihan hirveästi miten tulee käymään.
Alue: Aihe vapaa
🤡