Onko kellään vanhempaa joka on niin sosiaalisesti estynyt ettei ole suostunut

En ymmärrä miten olet päässyt suhteeseen.

M

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Meillä koko perhe oli sellainen. Kun olin lapsi, vanhempani aina sammuttivat valot ja piti olla hiljaa jos joku soitti ovikelloa, naapuri tai vaikka ihan joku sukulainen joka oli tulossa kahville. Silloin 80-luvulla tuollaiset piipahtamiset vielä olivat osa kulttuuria.

Muistan saman. Meillä isä meni oven taakse sivuun seinää vasten punakahvaisen morapuukon kanssa ja näytti sormella meille lapsille hyss hyss.

Muistan kuinka valot meni nopeasti kiinni ja keittiönpöydälle jäi käärretorttu, kahvit ja tupakat tuhkakuppiin kytemään.

Kun vaara oli ohi niin jatkettiin kuin ennenkin. Telvisiosta taisi tulla pätkis.

Joko tv-lupatarkastaja tai isän serkku, joka aina ahdisteli äitiä seksuaalisesti ja isä ei uskaltanut puolustaa äitiä vaan antoi isän serkun kouria äitiä meidän lasten nähden.

Mies työnsi sormia äitiin ja äiti rimpuloi vastaan. Isän mielestä serkkunsa oli paholainen ja itse kieropersesavolainen tiukoilla koroilla.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on lääkitys.

viuna pienillä naukuilla pitkin päivää

Itselläni on estynyt persoonallisuus, joka todella on hankaloittanut ja hankaloittaa elämääni, mut enpä oo ikinä ajatellut että sen takia olisin jättänyt lapsia tekemättä.

Sen verran oon tekemisissä muiden kanssa kuin pakko lapsen vuoksi, mut aika vähän tarvii olla. Ei ole periytynyt lapselleni tämä estyneisyys vaan hän on sosiaalinen.

Mikä tuon aiheuttaa? Siis estynyt persoonallisuus?

Musta olisi voinut tulla tuollainen lapsuusolojen perusteella, mutta Rakastan uusia ihmisiä.

Minä en halua seurustelukumppanini tapaavan vanhempiani, koska ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Töksäyttelevät loukkaavia kommentteja.

Olin samanlainen. Tulin äidiksi parikymppisenä ja täysin keskenkasvuisena, lisäksi olin sosiaalisesti estynyt useimpien seurassa, ujo ja arka. Kyllähän siitä lapsikin kärsimään joutui, että äiti oli semmoinen. Mutta on niitä kyllä vanhempia, joilla on paljon pahempiakin vikoja kuin joku arkuus, joten ei muuta kuin lapsia hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuollainen ja olen kärsinyt siitä aivan ***keleen helvetisti. Mielestäni todella kypsää ja ajattelevaista sinulta ettet tee lapsia.

Moni ottaa vanhemmiltaan turpaansa koko lapsuuden ajan ja voi silti saada traumansa kuntoon. Epäsosiaalinen äiti on todella pieni "ongelma" siihen nähden, millaisia vanhempia on olemassa.

Äitini on tuollainen ja olen kärsinyt siitä aivan ***keleen helvetisti. Mielestäni todella kypsää ja ajattelevaista sinulta ettet tee lapsia.

Sinutkin siis olisi pitänyt jättää tekemättä, vai?

Ei kannata tuollaisen takia jättää lapsia hankkimatta. Meitä on monenlaisia, ja mahdollisen lapsen kavereilla, heidän vanhemmilla ym. kenen kanssa nyt joutuisi olemaan tekemisissä voi heilläkin olla sosiaalista pelkoa, jännittämistä tai muuta. Yllättävän monessa tilanteessa riittää kun kohteliaasti tervehtii tai jos sekin jännittää, antaa sen toisen tervehtiä ensin. 

Lapselle voi selittää että äidillä/isällä on tämmöinen juttu joka voi haitata kovastikin elämää, mutta näitä ei voi itse valita, ja muilla voi olla taas toisenlaisia ongelmia.

Olen kärsinyt samasta pelosta ja aluksi lasten kanssa kerhoissa, leikkipuistossa oleminen oli silkkaa taistelua josta tosin vähän näkyi ulkopuolisille. Vuosien varrella on siedättymistä lääkkeiden ja terapian avulla tapahtunut paljonkin mutta ujous ja arkuus kulkee aina mukana, pelko enää harvemmin.

Tärkeää on hyväksyä se että pelkää ja jännittää, meitä on monta muutakin vaikkei se aina päällepäin näy. 

Älä hanki. Älä ole itsekäs. 

Eiköhän ap:n kannata hake apua normaalia elämää rajoittavaan ahdistuneisuuteen ja ihmisten pelkoon.

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki. Älä ole itsekäs. 

Samaa mieltä. 

Minä! En pelkää, en vaan tykkää olla vuorovaikutuksessa itselle tuntemattomien ihmisten kanssa ja olen ujo. En keksi mitään puhuttavaa. Lapsia on 4, mies hoitaa suurimman osan opettajien tapaamista yms. Lapsia vein pienenä puistoon, mutta en itse jutellut muiden vanhempien kanssa. Lapsista tuli kuitenkin ihan normaaleja :)

Ei ole estynyt se. Vaan oma asiansa. Ehkä toinen vanhempi on aktiivisempi. Ihmisillä on muita projekteja ja elämää.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta voi päästä tai ainakin oireet voivat lieventyä sillä että et koko ajan välttele niitä. 

Älä. Äitini ei pystynyt edes soittamaan tärkeitä puheluja vaan käski isän aina paikalle. Ei toimi rakentavana esikuvana lapselle. 

Minun isäni. Alkoholilla yritti rohkaistua. Koskaan ei ole lähtenyt mihinkään kyläilemään tai halunnut olla kotona vieraiden kanssa tekemisissä, paitsi jonkun ryyppykaverinsa, jos joku tällainen osui paikalle. Makasi makuuhuoneessa, kun äiti kattoi vieraille kahvipöydän. Ei suostunut äitini äidin ja isän hautajaisiin, pitkin hampain meni edes omiensa... 

Eipä juuri mukavia lapsuusmuistoja hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole sosiaalinen ja minulla on kaksi lasta. Eivät nämä ole toisiaan pois sulkevia asioita. Ei kaikkien tarvi olla ekstrovertteja.

On pikkasen eri asia olla introvertti kuin ap:n kaltainen ihmispelkoinen. Nyt eiole puhe introverttiydestä vaan elämää merkittävästi haittaavasta sosiaalisesta ongelmasta.

sama asia