Onko kellään vanhempaa joka on niin sosiaalisesti estynyt ettei ole suostunut
tapaamaan lapsensa kavereita, kavereiden vanhempia, seurustelukumppania yms.? Tästä aiheesta puhutaan tosi vähän. Onko se oikeasti niin harvinaista?
Olen itse äärimmäisen arka sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä aikuinen. Hädin tuskin uskaltauduin treffeille aikoinaan. Suureksi osaksi sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia emme katso puolisoni kanssa järkeväksi hankkia lapsia koska en suostuisi olemaan tekemisissä lapsen kavereiden, opettajien, kavereiden vanhempien, myöhemmin lasten seurustelukumppanien, tulevan puolison suvun kanssa. En vain voi altistaa itseäni niin stressaavalle elämälle.
Mietityttää onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat äärimmäisestä sosiaalisesta pelosta huolimatta hankkineet lapsia ja millaista perheen elämä on kun toinen vanhempi ei koskaan osallistu vanhempainiltaan tai tapaa kavereita yms.
Kommentit (27)
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koko perhe oli sellainen. Kun olin lapsi, vanhempani aina sammuttivat valot ja piti olla hiljaa jos joku soitti ovikelloa, naapuri tai vaikka ihan joku sukulainen joka oli tulossa kahville. Silloin 80-luvulla tuollaiset piipahtamiset vielä olivat osa kulttuuria.
Muistan saman. Meillä isä meni oven taakse sivuun seinää vasten punakahvaisen morapuukon kanssa ja näytti sormella meille lapsille hyss hyss.
Muistan kuinka valot meni nopeasti kiinni ja keittiönpöydälle jäi käärretorttu, kahvit ja tupakat tuhkakuppiin kytemään.
Kun vaara oli ohi niin jatkettiin kuin ennenkin. Telvisiosta taisi tulla pätkis.
Joko tv-lupatarkastaja tai isän serkku, joka aina ahdisteli äitiä seksuaalisesti ja isä ei uskaltanut puolustaa äitiä vaan antoi isän serkun kouria äitiä meidän lasten nähden.
Mies työnsi sormia äitiin ja äiti rimpuloi vastaan. Isän mielestä serkkunsa oli paholainen ja itse kieropersesavolainen tiukoilla koroilla.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on lääkitys.
viuna pienillä naukuilla pitkin päivää
Itselläni on estynyt persoonallisuus, joka todella on hankaloittanut ja hankaloittaa elämääni, mut enpä oo ikinä ajatellut että sen takia olisin jättänyt lapsia tekemättä.
Sen verran oon tekemisissä muiden kanssa kuin pakko lapsen vuoksi, mut aika vähän tarvii olla. Ei ole periytynyt lapselleni tämä estyneisyys vaan hän on sosiaalinen.
Mikä tuon aiheuttaa? Siis estynyt persoonallisuus?
Musta olisi voinut tulla tuollainen lapsuusolojen perusteella, mutta Rakastan uusia ihmisiä.
Minä en halua seurustelukumppanini tapaavan vanhempiani, koska ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Töksäyttelevät loukkaavia kommentteja.
En ymmärrä miten olet päässyt suhteeseen.
M