Oman tyttönimen pitäminen avioituessa tai sitten tyttönimen ja miehen sukunimen yhdistelmä.

Otin miehen nmen koska se on paljon kauniimpi kuin tyttönmeni.

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei ota miehensä nimeä ei rakasta miestään.

Olisit voinut pitää suusi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei ota miehensä nimeä ei rakasta miestään.

Viime vuonna alle puolet naimisiin menneistä otti miehen sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei ota miehensä nimeä ei rakasta miestään.

Viime vuonna alle puolet naimisiin menneistä otti miehen sukunimen.

Tilastoa vääristää voimakkaasti se, että nykyään siinä on mukana myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat.

Miten määritellään "kaunis" nimi?

Siis tietenkin pidät tyttönimesi tai siis henkilönimesi

Näitä römppönen-ylä-ala-Sutisia riittää...

Mutta niin tärkeää suvun perinne nyyh ja niin...

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään "kaunis" nimi?

Samoin kuin kaunis sävellys tai kaunis maalaus, joku voi olla tykkäämättä ja onkin, mutta enemmistö rakastaa.

En edes menisi naimisiin.

Kun äitini erosi, hän otti tyttönimensä takaisin ja muutti minullekin tuon nimen.

Olen tyytyväinen, sillä tunnen vahvasti kuuluvani äidinpuileiseen sukuun.

Outoa, että muinoin lapset nimettiin isän mukaan vaikka Eero Taavinpoika. Järkevämpää olisi ollut nimetä Eero Liisanpoika. Äiti on nimittäin aina tiedossa, isä ei ihan varma.

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini erosi, hän otti tyttönimensä takaisin ja muutti minullekin tuon nimen.

Olen tyytyväinen, sillä tunnen vahvasti kuuluvani äidinpuileiseen sukuun.

Outoa, että muinoin lapset nimettiin isän mukaan vaikka Eero Taavinpoika. Järkevämpää olisi ollut nimetä Eero Liisanpoika. Äiti on nimittäin aina tiedossa, isä ei ihan varma.

Niinpä, voi sen noinkin ajatella, mutta toisaalta isän nimi viittaa siihen, että isä ainakin on olemassa ja tiedossa eikä oltu köyhä yh, joka silloin muinoin oli ihan katastrofaalista.

Miksi tämä on aina NAISEN ONGELMA? :D Ihan naurettavaa miten kiljutte armeijana miten SeN SAa VaLiTa, vaikka naiset itsekin oli tavan vapauttamista vastaan v. 1985. Ihan järkyttävän naurettavaa. Mm. kirkko vastusti naisen vapautta valita, silti te lehmät avioidutte siellä.

Te nimenvaihtajat heikennätte jokaisen naisen asemaa. Teidän takia jokainen, jopa syntymätön tyttö oletetaan nimenvaihtajaksi, jonka takia poikia toivotaan enemmän. Te itsekkäät heteroämmmät ette edes suojele LASTEN OIKEUKSIA tuolta miestenne hirviömäiseltä itsekkyydeltä.

Olette akkoina itsekin määkimässä kaiken maailman miesten tasa-arvojen puolesta, missäs se sukunimien tasa-arvo luuraa? Jos kerta se on vapaa valinta, miten selitätte että se on LAIN MÄÄRÄÄMÄ PAKKO myös monessa EU-maassa? :D Itä-Euroopassa en ole nähnyt yhtäkään naista joka ei olisi vaihtanut nimeä.

Sellainen pohjois-korealainen vapaus heteroilla. Ja palkkana joka kolmas saa teistä pa*aan. ;)

Otahan 51 jo ne lääkkeet. 

Mutta onhan sekin koomista, että ylipäätään puhutaan vielä tänä päivänä jostain "tyttönimestä" aikuisilla naisilla. Ihan kuin vasta naimisissa oleva olisi nainen ja sitä ennen tyttö. Ja myöhemmin vanhapiika.  Kieli on tekoja ja tämä käytäntö kuvastaa koko patriarkaalista järjestelmää. Enkä nyt moiti ketään nimeään vaihtavaa, siihen syitä on monia  ja monilla syyt ovat hyvin  henkilökohtaisia.  Mutta ehkä kannattaa valitessa miettiä kokonaisuutta ja sitä, millaisella maailmalle äänensä antaa. 39

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämäkin asia pitää punnituttaa täällä?

Palstahan on keskustelua varten. Miks pitäs vaan nyt siitä kääryleestä koohkata?

Tiedän sellasenkin parin, jolla appiukko oli kieltäny mieheltä heidän (= tulevan vaimon) sukunimen ottamisen. Molemmat piti sit omansa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sellasenkin parin, jolla appiukko oli kieltäny mieheltä heidän (= tulevan vaimon) sukunimen ottamisen. Molemmat piti sit omansa.

Onpa hyvä avioliitto, kun appi määrää kaikesta muustakin. Itse olisin jättänyt avioitumisen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sellasenkin parin, jolla appiukko oli kieltäny mieheltä heidän (= tulevan vaimon) sukunimen ottamisen. Molemmat piti sit omansa.

Mies kelpasi vävyksi, mutta sukunimen saannissa meni raja.

Olisin aina halunnut yhdistelmänimen, mutta mutta valitettavasti sekä tyttönimeni että miehen sukunimi ovat pitkiä nen-päätteisiä. Esim. Hämäläinen-Kallio olisi kuulostanut ihan hyvältä, mutta nyt nimien yhdistelmä olisi ollut hankala ja typerän kuuloinen, tyyliä Hämäläinen-Saastamoinen. Tähän vielä lisäksi kaksiosainen etunimeni. Päädyin sitten ottamaan miehen nimen, kun en halunnut pitää pelkkää tyttönimeä ja olla perheestämme ainoa, jolla on täysin eri sukunimi.

Oma nimi ja lapsille äidin nimi.

Vierailija kirjoitti:

Otahan 51 jo ne lääkkeet. 

Mutta onhan sekin koomista, että ylipäätään puhutaan vielä tänä päivänä jostain "tyttönimestä" aikuisilla naisilla. Ihan kuin vasta naimisissa oleva olisi nainen ja sitä ennen tyttö. Ja myöhemmin vanhapiika.  Kieli on tekoja ja tämä käytäntö kuvastaa koko patriarkaalista järjestelmää. Enkä nyt moiti ketään nimeään vaihtavaa, siihen syitä on monia  ja monilla syyt ovat hyvin  henkilökohtaisia.  Mutta ehkä kannattaa valitessa miettiä kokonaisuutta ja sitä, millaisella maailmalle äänensä antaa. 39

Tämä! Sukunimi on kulttuurinen kysymys. Globaalisti ja historiallisesti. Oma nimi on osa identiteettiä. Mitä konservatiivisempi yhteiskunta ja mitä alistetumpi naisen asema, sitä varmemmin naisen on joko pakko ottaa miehen suvun nimi sen merkiksi, että kuuluu nyt miehelle/ miehen sukuun tai ottaa sen itse omaksuttuuaan konservatismin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan 51 jo ne lääkkeet. 

Mutta onhan sekin koomista, että ylipäätään puhutaan vielä tänä päivänä jostain "tyttönimestä" aikuisilla naisilla. Ihan kuin vasta naimisissa oleva olisi nainen ja sitä ennen tyttö. Ja myöhemmin vanhapiika.  Kieli on tekoja ja tämä käytäntö kuvastaa koko patriarkaalista järjestelmää. Enkä nyt moiti ketään nimeään vaihtavaa, siihen syitä on monia  ja monilla syyt ovat hyvin  henkilökohtaisia.  Mutta ehkä kannattaa valitessa miettiä kokonaisuutta ja sitä, millaisella maailmalle äänensä antaa. 39

Tämä! Sukunimi on kulttuurinen kysymys. Globaalisti ja historiallisesti. Oma nimi on osa identiteettiä. Mitä konservatiivisempi yhteiskunta ja mitä alistetumpi naisen asema, sitä varmemmin naisen on joko pakko ottaa miehen suvun nimi sen merkiksi, että kuuluu nyt miehelle/ miehen sukuun tai ottaa sen itse omaksuttuuaan konservatismin.

Itse asiassa monissa konservatiivisissa kulttuureissa naiset eivät vaihda sukunimeään. Suomessakaan ei perinteen mukaisesti vaihdeta. Jossain vaiheessa tämäkin humputus tuotiin Amerikasta.