Surullinen juttu äidin kuolemasta HS
Lapsena äidin kuolema, surullinen juttu.
Essee | Äitini oli vasta 44-vuotias, kun hän kuoli täysin yllättäen Suren sitä edelleen: https://www.hs.fi/perhe/art-2000009529552.html?share=dd6f0de8e55917c05c…
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla suhtauduttiin tosi kummallisesti lapsiin. Minä jouduin ala-asteella isoon leikkaukseen, kukaan ei kysynyt pelottaako tai mitä minä tunnen, ei kertaakaan mitään. Kipuakin vain vähäteltiin.
Vanhempiakaan ei juuri osastolla näkynyt, ei minun eikä muidenkaan. Lapset oli keskenään, jopa 6 pikkupotilasta samassa huoneessa. Joku itki, toinen tuijotti ilmeettömänä seinää.
Samaa oli 70-luvulla. Olin viikon sairaalassa ja pelotti. Muistaakseni kukaan ei käynyt katsomassa. Tai olen ihan varma ettei kukaan käynyt.
Itsellä narstinen äiti ja muistan jo pienenä että en varmaan sure häntä kun hän kuolee.
Ja että on pahempi asia kun *kiva* äiti kuolee.
No kouluja on kumminkin jaksanut käydä.Dosentti.
Mun äiti kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen kun olin 7v, äiti oli n 45v . Minun mummotkin oli kuolleet jo tuolloin. Mulle äitienpäivä on aina ollut muistojen päivä, jolloin äiti muistuu mieleen ja vaikka itse olen jo vanha niin vieläkin itken, kuin ajattelen äitiäni ja sitä että menetin hänet aivan liian varhain.