Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surullinen juttu äidin kuolemasta HS
15.05.2023 |
Lapsena äidin kuolema, surullinen juttu.
Essee | Äitini oli vasta 44-vuotias, kun hän kuoli täysin yllättäen Suren sitä edelleen: https://www.hs.fi/perhe/art-2000009529552.html?share=dd6f0de8e55917c05c…
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ihan hullua sekin että lapsi vaan vietiin jumppatunnille, eikä kerrottu että äiti on kuolemaisillaan sairaalassa. Eikä annettu edes mahdollisuutta nähdä enää.
Ikävää kun teette aloituksia maksumuurin takaa! Lopettakaa.
Miten voin ottaa osaa artikkeliiin kun en pääse lukemaan!
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun teette aloituksia maksumuurin takaa! Lopettakaa.
Miten voin ottaa osaa artikkeliiin kun en pääse lukemaan!
Jos ilmainen kokeilujakso on käytetty, maksat niin kuin me muutkin tai käyt kirjastossa.
Miksi tuollainen juttu äitienpäivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuollainen juttu äitienpäivänä?
Miksei olisi? Eihän sitä ole pakko lukea, mutta saattaa tuoda lohtua sellaiselle joka on menettänyt äidin tai muun tärkeän ihmisen lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuollainen juttu äitienpäivänä?
Miksei olisi? Eihän sitä ole pakko lukea, mutta saattaa tuoda lohtua sellaiselle joka on menettänyt äidin tai muun tärkeän ihmisen lapsena.
Mitä lohtua?
Joitain vuosia sitten olisko ollut Hesari julkaisi myös jutun naisesta, joka oli menettänyt oman äitinsä ollessaan 7-vuotias. Tämä nainen kuitenkin kertoi, miten siitä huolimatta hän juhli ja oli aina juhlinut äitienpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan hullua sekin että lapsi vaan vietiin jumppatunnille, eikä kerrottu että äiti on kuolemaisillaan sairaalassa. Eikä annettu edes mahdollisuutta nähdä enää.
no ei varmaan teholle voi viedä 8 vuotiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan hullua sekin että lapsi vaan vietiin jumppatunnille, eikä kerrottu että äiti on kuolemaisillaan sairaalassa. Eikä annettu edes mahdollisuutta nähdä enää.
no ei varmaan teholle voi viedä 8 vuotiasta
Kyllä saa käydä hyvästelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan hullua sekin että lapsi vaan vietiin jumppatunnille, eikä kerrottu että äiti on kuolemaisillaan sairaalassa. Eikä annettu edes mahdollisuutta nähdä enää.
no ei varmaan teholle voi viedä 8 vuotiasta
Äidillä ei ollut toivoa selviytymisestä. Kyllä nykyään perheenjäsenet, nuoretkin, saa mennä hyvästelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se että millasta on menettää lapsena äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni kuoli kun olin 7v. En silti ole koskaan mitenkään vihannut isänpäivää, vaan juhlinut aina jonkun kanssa. No, ihmiset on erilaisia.
Minunkin isäni kuoli kun olin pieni.
Jostain syystä minulle usein sanottiin, että kaverini äidin kuolema on paljon surullisempi juttu kuin minun isäni kuolema, koska äidin kuolema on muka kauheampi asia kuin isän kuolema. Siis kuka ihminen sanoo ala-asteikäiselle lapselle noin?
Meidän koulussa sama homma. Isän menettäminen ei ole mitään verrattuna äidin menettämiseen, sanoi keski-ikäinen opettaja vuonna 2000, kun olin 9v.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se että millasta on menettää lapsena äiti.
Eihän menetyksiä voi yleistää, koska ihmiset, perheet, tilanteet ja olosuhteet on kaikki erilaisia. Tuo on vain yhden ihmisen subjektiivinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuon jutun pointti oli?
Varmaan, että äitienpäivääkään ei sovi enää viettää, koska joku voi siitä ahdistua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuon jutun pointti oli?
Varmaan, että äitienpäivääkään ei sovi enää viettää, koska joku voi siitä ahdistua
Niin, voi kai sen noinkin ottaa. Itse taas ajattelisin, että essee auttaa ymmärtämään niitä, jotka kokevat äitienpäivän tuskalliseksi.
Minä olin iloinen ja helpottunut, kun isä kuoli. Kaikilla oli parempi elämä ilman sellaista ihmistä.
Jos ei olisi, olisin todennäköisesti itse kuollut väkivallan seurauksena ennen kuin olisin päässyt peruskoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuon jutun pointti oli?
Varmaan, että äitienpäivääkään ei sovi enää viettää, koska joku voi siitä ahdistua
Niin, voi kai sen noinkin ottaa. Itse taas ajattelisin, että essee auttaa ymmärtämään niitä, jotka kokevat äitienpäivän tuskalliseksi.
Mitä he tarvitsevat ja keneltä?
Äitienpäivän viettäminen ei käsittääkseni ole mitenkään pakollista.
Alue: Aihe vapaa
Minä olisin mieluummin ottanut hyvän isän edes kahdeksaksi vuodeksi kuin kärsinyt sellaisen ihmisen takia teiniksi asti, kun mitä jouduin sietämään. Oli täysin tabu 90-luvulla sanoa, että ihminen ei käytöksensä ja tekojensa takia edes ansaitse olla kenenkään isä.