Surullinen juttu äidin kuolemasta HS

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuon jutun pointti oli?

Se, että hän on kirjoittanut kirjan äitinsä menettäneestä lapsesta. 

Mieheni äiti kuoli, kun mieheni oli 1. Äkillisesti. Juuri todettu aivosyöpään leikattiin ja siihen leikkaukseen kuoli.

Kurjaa oli sitten elo.

Minulla oli isä jota ei voinut isäksi sanoakaan. Toivoin lapsena että se lähtisi pois jotta me muut saataisiin elää elämää. Koulussa tehtiin äitienpäiväkortteja ennen äitienpäivää ja puhuttiin asiasta kaverini kanssa. Tämän kaverin äiti oli kuollut. Suuressa viisaudessamme päädyimme siihen lopputulokseen, että olisi parempi jos isä kuolisi.

Tietysti opettaja kuuli tämän ja suuttui. Sain kuulla olevani kiittämätön, ymmärtämätön, muita ihmisiä arvostamaton ja kaikin puolin kamala lapsi. Sain myös jälki-istuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli isä jota ei voinut isäksi sanoakaan. Toivoin lapsena että se lähtisi pois jotta me muut saataisiin elää elämää. Koulussa tehtiin äitienpäiväkortteja ennen äitienpäivää ja puhuttiin asiasta kaverini kanssa. Tämän kaverin äiti oli kuollut. Suuressa viisaudessamme päädyimme siihen lopputulokseen, että olisi parempi jos isä kuolisi.

Tietysti opettaja kuuli tämän ja suuttui. Sain kuulla olevani kiittämätön, ymmärtämätön, muita ihmisiä arvostamaton ja kaikin puolin kamala lapsi. Sain myös jälki-istuntoa.

Ja siud toivon, että nykyään lapsia ymmärretään paremmin myös tällaisissa asioissa ja ymmärretään, että siihen on yleensä joku syy kun lapsi sanoo noin.

Äitienpäivänä juhlitaan äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli isä jota ei voinut isäksi sanoakaan. Toivoin lapsena että se lähtisi pois jotta me muut saataisiin elää elämää. Koulussa tehtiin äitienpäiväkortteja ennen äitienpäivää ja puhuttiin asiasta kaverini kanssa. Tämän kaverin äiti oli kuollut. Suuressa viisaudessamme päädyimme siihen lopputulokseen, että olisi parempi jos isä kuolisi.

Tietysti opettaja kuuli tämän ja suuttui. Sain kuulla olevani kiittämätön, ymmärtämätön, muita ihmisiä arvostamaton ja kaikin puolin kamala lapsi. Sain myös jälki-istuntoa.

Todella epäreilua ja epäammattimaista opettajalta.

Mun äidillä kans aneurysma,meni siihen 52vuotiaana

Mummoni kuoli suunnilleen samanikäisenä ja samasta syystä. Ei tosin ehtinyt edes sairaalaan. Isäni oli silloin myös 8v.

Silti isä on meillä aina ollut se joka innokkaimmin on viettänyt äitienpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin mieluummin ottanut hyvän isän edes kahdeksaksi vuodeksi kuin kärsinyt sellaisen ihmisen takia teiniksi asti, kun mitä jouduin sietämään. Oli täysin tabu 90-luvulla sanoa, että ihminen ei käytöksensä ja tekojensa takia edes ansaitse olla kenenkään isä.

Minulla ja lukemattomilla muilla alkoholisti isänä, hänen syytään on osittain myös se että äitini kuoli niin nuorena. Isäni kuolema oli minulle aivan yhdentekevää, hänen kuolemastaan ei jäänyt mikään kaihertamaan mieltä, eikä mitään keskeneräisiä asioita. Minä kuitenkin selvisin hyvin.

Kaikilla ihmisillä ei ole rakastavaa kotia, jotkut selviää paremmin kuin toiset, on ihan paskapuhetta että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet elämässä, siksi nuorten ja lasten hyvinvointiin tulisi panostaa yhteiskunnan taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin mieluummin ottanut hyvän isän edes kahdeksaksi vuodeksi kuin kärsinyt sellaisen ihmisen takia teiniksi asti, kun mitä jouduin sietämään. Oli täysin tabu 90-luvulla sanoa, että ihminen ei käytöksensä ja tekojensa takia edes ansaitse olla kenenkään isä.

Minulla ja lukemattomilla muilla alkoholisti isänä, hänen syytään on osittain myös se että äitini kuoli niin nuorena. Isäni kuolema oli minulle aivan yhdentekevää, hänen kuolemastaan ei jäänyt mikään kaihertamaan mieltä, eikä mitään keskeneräisiä asioita. Minä kuitenkin selvisin hyvin.

Kaikilla ihmisillä ei ole rakastavaa kotia, jotkut selviää paremmin kuin toiset, on ihan paskapuhetta että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet elämässä, siksi nuorten ja lasten hyvinvointiin tulisi panostaa yhteiskunnan taholta.

Niin.

Pikkusiskoni molemmat biologiset vanhemmat on kuolleet ja hänestä tuli orpo alle kouluikäisenä. Hänellä on kuitenkin aina ollut hyvät olot ja kaikin puolin turvattu elämä. Hän ei ole missään vaiheessa jäänyt yksin eikä hän luonnollisesti edes juurikaan muista aikaa ennen meille muuttoa.

Hänen elämänsä ei siis millään tavalla ole samanlaista kuin orvoksi jääneen lapsen elämä monessa muussa maassa. Hän ei ole joutunut elämään yksin yhteiskunnasta syrjäytyneenä ja itsestään huolehtien, vaan hän on elänyt kahden aikuisen tai vanhemman perheessä sisarusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli isä jota ei voinut isäksi sanoakaan. Toivoin lapsena että se lähtisi pois jotta me muut saataisiin elää elämää. Koulussa tehtiin äitienpäiväkortteja ennen äitienpäivää ja puhuttiin asiasta kaverini kanssa. Tämän kaverin äiti oli kuollut. Suuressa viisaudessamme päädyimme siihen lopputulokseen, että olisi parempi jos isä kuolisi.

Tietysti opettaja kuuli tämän ja suuttui. Sain kuulla olevani kiittämätön, ymmärtämätön, muita ihmisiä arvostamaton ja kaikin puolin kamala lapsi. Sain myös jälki-istuntoa.

Kuulostaa tutulta.

Olipas tarina.

Onneksi itselläni on äiti.

Itse en oikeastaan koskaan ole surrut isän kuolemaa. Tapahtui kun olin 7-vuotias, siis suunnilleen saman ikäinen kuin tämä nainen. Isä asui silloin pysyvästi toisessa maassa ja käytti vaikka ja mitä aineita ja lääkkeitä. Kuolinsyy ei kuitenkaan ollut yliannostus vaan itsemurha. Olin isän hautajaisissa, mutta niiden jälkeen arki jatkui oikeastaan hyvin samanlaisena kuin aikaisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä kans aneurysma,meni siihen 52vuotiaana

Suurin osa aneyrysmista on periytyviä. Lähellä suku, josta menehtynyt kolme henkilöä aortan aneyrysmaan. Kun perheen isä menehtyi ensin 43 -vuotiaana meni vuosia, kun tuli mahdollisuus ja lääkäri oli ottanut esille, että tutkitaanko tai halutaanko tutkia, onko muilla suvussa?Yksi lapsista sanoi, ettei haluta tietää onko kellään riski.

Siinä kävi niin, että sitten vuosien jälkeen menehtyi yksi sisaruksista, ainoa poika samaan kuin isänsä. Pian menehtyi yhden sisaruksen poika alle 40v: na.

Joten kannattaa tutkia ja ennaltahoitaa jos löytyy aneyrysma.

Tiedän toisesta suvusta jossa on aivoaneyrysmia ja siinä menehtyi ensin kaksi ja sitten tutkittiin suku.

Löytyi yhdeltä naiselta, suht nuorelta ja hänet hoidettu leikkauksella eikä ole enää riskiä.

Onpa kaunis teksti,viiltävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää kun teette aloituksia maksumuurin takaa! Lopettakaa. 

Miten voin ottaa osaa artikkeliiin kun en pääse lukemaan!

Jos ilmainen kokeilujakso on käytetty, maksat niin kuin me muutkin tai käyt kirjastossa.

Ei Hesarista kannata maksaa senttiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä kans aneurysma,meni siihen 52vuotiaana

Mun mieheni oli 18 ja keskellä yo-kirjoituksia kun hän eräänä päivänä tuli kotiin ja löysi äitinsä eteisen lattialta makaamasta, oli yrittänyt ehtiä puhelimeen mutta luuri makasi vieressä. Massiivinen aivoverenvuoto, johon äiti menehtyi 54-vuotiaana.

Mieheni ei saanut minkäänlaista tukea ja sitä paitsi hänen isänsä alkoi välittömästi etsiä uutta naista. Alle vuoden päästä olivat jo naimisissa. Ja se nainen oli tyypillinen paha äitipuoli.

Mieheni koko elämä meni vähän vinksalleen noiden juttujen takia. Ihme kyllä olemme pysyneet yhdessä 30 v.

Hahhah.

No kiva. Mummo ja täti on kuolleet aivoverenvuotoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollainen juttu äitienpäivänä?

Miksei olisi? Eihän sitä ole pakko lukea, mutta saattaa tuoda lohtua sellaiselle joka on menettänyt äidin tai muun tärkeän ihmisen lapsena. 

Mitä lohtua?

Joitain vuosia sitten olisko ollut Hesari julkaisi myös jutun naisesta, joka oli menettänyt oman äitinsä ollessaan 7-vuotias. Tämä nainen kuitenkin kertoi, miten siitä huolimatta hän juhli ja oli aina juhlinut äitienpäivää.

Itse mietin tuon jutun luettuani, miten onnekas olinkaan, kun sain pitää äidin lähes 60-vuotiaaksi asti. Oma isäni oli pahasti alkoholsoitunut ja olisimme olleet suurissa ongelmissa, jos äitiä ei olisi ollut.

Kyllähän lapsen perusturva järkkyy pahasti, jos turvallinen aikuinen lähtee äkkiarvaamatta viereltä, kuten tuossa Hesarin jutussa tapahtui ja trauma toistui vielä kahden vuoden päästä, kun äidin paikan korvannut mummi kuoli äkillisesti.