Suhde jossa mies ei suostu auttamaan missään (siis pienimmässäkään asiassa), ei halua kuunnella mitään juttujani mutta haluaa minun kyllä kuuntelevan omia juttujaan ja auttavan niissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kaikki vapaus nykyaikana lähteä suhteesta.

Älä valita.

Totta. Hän vain kaataa niin hirveän ruman syytöslistan päälleni kun haluan lopettaa suhteen, saaden minut tuntemaan että minä olen kauhea, arvoton ihminen jonka vikaa kaikki on, että ryhdyn epäilemään itseänikin. Hänessä kun ei ole mielestään mitään vikaa kun on olen yrittänyt selittää, miksi en halua jatkaa suhteessa, vaan tosiaan kaataa hirveän ruman syytösryöpyn minun niskaani siitä miten hirveä ja surkea ihminen olen ja miten kaikki on minun syytäni ja hän on täydellinen.

- ap

Mitä sitten, jos kaataakin? Ihan sama, älä kuuntele! Estä kaikissa laitteissa, joilla hän voi ottaa yhteyttä.

Ymmärsin, että ette asu yhdessä. Jos joitain tavaroita on jäänyt puolin tai toisin, vie hänelle hänen ja ota samalla omasi mukaan. Vaadi avaimet ja jätä hänen. Piste.

Ja uutta, terveempää matoa koukkuun.

Mun miehellä on samoja piirteitä, mutta ei läheskään noin pahana. Ei hän koskaan sano, ettei kiinnosta, mutta näenhän minä, ettei aidosti ole kiinnostunut ja jää useinkin kiinni, kun ei ole kuunnellut yhtään. En oikeastaan edes suhteen alussa tajunnut (sitä se rakkaus teettää), että mies rakasti vain omaa ääntään. Olen niin monet illat istunut hänen kainalossaan ja kuunnellut hänen tarinoitaan ja mietelmiään. Itse en oikeastaan ikinä päässyt kertomaan mitään.

Myöhemmin olen ollut hänen tukenaan isoissa työasioissa, hänen sairastuessa, vanhempien sairastaessa jne jne jne. Kun mulla on ollut jotain kriisiä, niin just silloin hänellä on ollut tosi kiireistä, stressaavaa tai jollain muulla jotain tärkeämpää, että minä olen jäänyt kakkoseksi ja yksin pärjäämään. Vähän olen siitä katkera, että jouduin selviytymään yksin tosi ison asian kanssa samaan aikaan kun mies tuki erossa sisarustaan. Ja eihän siinä mitään, parisuhteet voi päättyä, mutta sisaruus on ikuista. Tuo oli kuitenkin mulle tosi iso asia ja tunnen edelleen todella syvää yksinäisyyttä, kun ajattelen sitä aikaa.

Ei ole järkeä tuossa parisuhteessa. Mies ei näe itseään ja käytöstään, eikä halua. Erossa on järkeä. Joskus voi olla väärä hetki puhua huonoista kokemuksista päivän aikana, mutta tuskin aina on huono hetki. Varmaan olet riittävän positiivinen.

Ap, teissä on nyt narsisti ja uhri. Jatkoa ajatellen, tutustu narsismiin ja siihen, miksi et lähtenyt jo eilen. Sinä parannut helposti, mies ei millään.

Kuulostaa hirveältä suhteelta. Olin kerran samanlaisessa. Lisäksi eksäni oli mustasukkainen kaappijuoppo. Puhdasta hyväksikäyttöä ja manipulointia koko suhde. Olin aivan loppu, kun pääsin riippasta eroon - se ei meinaan ollut helppoa. Väkivallan uhka on näissä todellinen eron hetkellä, kun mies tajuaa, että oikeasti lähdet, eikä mies voi määräillä sua enää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole järkeä tuossa parisuhteessa. Mies ei näe itseään ja käytöstään, eikä halua. Erossa on järkeä. Joskus voi olla väärä hetki puhua huonoista kokemuksista päivän aikana, mutta tuskin aina on huono hetki. Varmaan olet riittävän positiivinen.

Uskoisin, että olen riittävän positiivinen, sillä ainakin muut usein kehuvat minua juuri siitä. Ja miehen kanssa olen oppinut olemaan aina vähän överilläkin "tsemppi"-tuulella, kun suuttuu pienimmästäkin negatiiviseen asiaan viittaamisesta (tosin tuntuu suuttuvan melkein kaikesta muustakin, nyt kun ajattelen). Ymmärrän toki, ettei kukaan jatkuvasti jaksaisi kuunnella valitusta, mutta kyllä mielestäni mihin tahansa läheiseen ihmissuhteeseen kuuluu se, että edes joskus voi sanoa, että "olipa tänään vaikea tilanne töissä" ja vaikka parilla sanalla purkaa sitä.

Varsinkin kun hän tosiaan tekee sitä omalta puoleltaan jatkuvasti ja pitkään, haluten minulta tukea, tsemppiä, apua, neuvoja, ratkaisuja ja suoranaista ammatillista apua.

Samoin jos on ollut jokin vaikea asia elämässä (läheisen sairastuminen, kuolema, yms.) niin minä en ole saanut niistä puhua omalla kohdallani mutta häntä on pitänyt tukea loputtomasti vastaavissa tilanteissa.

Ehkä eniten on loukannut se, että sitten kun olen joskus sanonut, että joku mitä hän sanoi oli todella ilkeää ja loukkaavaa, niin hän tosiaan hyökkää sillä, että "jokaisen tunteet ovat omalla vastuulla", eli että hänellä on oikeus sanoa mitä vain ja se on minun vikani jos se ei minusta tunnu kivalta.

Emme tosiaan asu yhdessä ja olenkin tavallaan jo jättänyt hänet, eli koska on ollut muita arjen kiireitä (joissa hän tietysti ei suostunut auttamaan), niin en vain ole vastannut hänen puheluihinsa ja viesteihinkin vastannut vain lyhyesti, että olen kiireinen. Mutta tavallaan tuo on ollut ongelman lykkäämistä.

- ap

Onneksi olkoon, ap, olet suhteessa narsistin kanssa!

Pelasta itsesi , kun vielä voit!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut AP, olet vienyt kynnysmattoilun huippuunsa!

Oikeasti on hirveä hyväksikäyttäjä koko mies.  Tuollaiset piirteet vielä pahenevat kun tulee lisää ikää.

Tilanne luisui tuollaiseksi hiljalleen. Ja nyt olen vain havahtunut siihen, että eihän tässä ole mitään järkeä.

- ap

Sitten tulit järkiisi ja tiedät mitä tehdä.

Miehesi on mennyt naimisiin äitinsä kanssa.

Tässä voisi olla ainesta ghoustaamiselle. Jätä sekopää omiin oloihinsa ja jatkat vain elämääsi, kuten teillä nyt jo osin käynyt. Ei tuollainen ansaitse mitään puheita tai selityksiä. Jos kysyy teidän suhteesta, niin voit vastata, että ei enää kiinnosta. Sitten blokkaat kaikista kanavista ja uhkaat poliisilla, jos tulee sun kotiin. 👍 Teit sitten hyvän työn ja arvostit itseäsi.

Kannattaa varmaan valehdella miehelle että sulla on syöpä ja elinaikaa enää vähän. Narsistiin ei tehoa järkipuhe, mutta on sen verran mukavuudenhaluinen, ettei halua "sairasta" kumppania.

Mullä oli vastaava tapaus, tosin auttaa olisi pitänyt myös rahallisesti vaikka hänellä oli parempi palkka. Vaihdoin avaimet takaisin salaa, vein kaikki kamat ja otin omani. Lopulta jouduin estämään viestimissä. Erosta nyt kaksi vuotta ja yhä tulee välillä jotain kautta avunpyyntöjä tai ehdotuksia yhteenpaluusta. Pari ekaa vuotta suhteesta tyyppi oli ainakin mun silmiin normaali, sitten käytös alkoi vähitellen muuttua

Vierailija kirjoitti:

Tässä voisi olla ainesta ghoustaamiselle. Jätä sekopää omiin oloihinsa ja jatkat vain elämääsi, kuten teillä nyt jo osin käynyt. Ei tuollainen ansaitse mitään puheita tai selityksiä. Jos kysyy teidän suhteesta, niin voit vastata, että ei enää kiinnosta. Sitten blokkaat kaikista kanavista ja uhkaat poliisilla, jos tulee sun kotiin. 👍 Teit sitten hyvän työn ja arvostit itseäsi.

Näinhän tavallaan jo teinkin, mutta kun hän viestitteli ja soitteli ja oli selvästi loukkaantunut, niin ajattelin, että  on kuitenkin aikuismaista ja reilua kertoa suoraan miten asiat ovat ja ehkä yrittää myös selittää. Mutta kun yritin sitä edes vähän eilen, niin tuli tosi huono fiilis koko päiväksi hänen haukuistaan.

Nyt sitten estin hänet kun en vain halua olla häneen yhteydessä. Ja heti tuntuu paremmalta. Joo, ymmärrän ettei varmaan ole kiva katsoa kun menen elämässä eteenpäin ilman häntä, eihän jätetyksi tuleminen koskaan ole kivaa. Mutta minun pitää nyt ajatella itseäni.

Elämäni jotenkin myös kutistui tosi paljon hänen aikanaan kun se vähäinen vapaa-aika mikä minulla oli, meni hänen viihdyttämiseensä ja hänen työongelmiensa ratkomiseen. Samalla huomaan, että olo oli melkein jatkuvasti surkea kun vaikka kuinka väittää itselleen että se ei vaikuta, niin kun joku jatkuvasti moittii kaikin mahdollisin tavoin että "sinusta ei ole mihinkään", niin se vain painaa oman mielialan huonoksi. Huomasin tämän heti eilen kun vähänkään annoin hänelle huomiota useamman viikon tauon jälkeen, että miten paljon vaikutti mielialaan.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kaikki vapaus nykyaikana lähteä suhteesta.

Älä valita.

Totta. Hän vain kaataa niin hirveän ruman syytöslistan päälleni kun haluan lopettaa suhteen, saaden minut tuntemaan että minä olen kauhea, arvoton ihminen jonka vikaa kaikki on, että ryhdyn epäilemään itseänikin. Hänessä kun ei ole mielestään mitään vikaa kun on olen yrittänyt selittää, miksi en halua jatkaa suhteessa, vaan tosiaan kaataa hirveän ruman syytösryöpyn minun niskaani siitä miten hirveä ja surkea ihminen olen ja miten kaikki on minun syytäni ja hän on täydellinen.

- ap

Sanot sille ukolle, että kun sinä kerran olet niin kauhea, on parasta että jätät hänet piehtaroimaan yksin omaan erinomaisuuteensa. Sinun ei tarvitse selitellä mitään, etkä ole hänelle mitään velkaa. Mene nauttimaan auringosta ja alkavasta kesästä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan valehdella miehelle että sulla on syöpä ja elinaikaa enää vähän. Narsistiin ei tehoa järkipuhe, mutta on sen verran mukavuudenhaluinen, ettei halua "sairasta" kumppania.

Narsisti voi toisaalta nauttia huomiosta, jonka saa syöpäsairaan puolisona. Siinä voi hyvin valehdella omasta tärkeydestään ja heittäytyä marttyyriksi.

Ihan vain sanotaan "ei, kiitos hei" ja estetään kaikista viestintäkanavista.

Ap, mies ei rakasta sinua, vaan haluaa olla suhteessa kanssasi, koska saa sinulta kaikkea kivaa! Olet hänen henkilökohtainen cheerleaderinsa. Varmaan myös siivoat teillä, laitat ruokaa, annat säännöllisesti pesää? Ehkäpä maksat puolet menoista. Miehellä lokoisat oltavat. Ei hän välitä, vaikka olet onneton. Olet olemassa viihdyttääksesi ja palvellaksesi häntä