Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe varmasti, mutta kuinka ihmiset kykenevät suutemaan kuolleen otsaa hautajaisissa avoimen arkun äärellä?
13.05.2023 |
Ulkomailla tätä tapahtuu. Eikö se vainaja jo haise kamalalta? Instanssa olen useita pätkiä nähnyt, missä näin tehdään. Suomessahan ei avoimen arkun äärellä olla.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytearkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Mun isoäiti hyvästeltiin lasten ja lapsenlasten kanssa kappelissa. Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun äiti, tätini ja enoni hyvästelivät itkien ja laskivat valkoisen pitsireunaisen liinan ihanan mummini kasvoille. Arkku suljettiin sen jälkeen ja siunattiin ja haudattiin.
Itkin aivan hysteerisenä enoni vaimon sylissä koko ajan. Hän osasi niin kauniisti lohduttaa.
Ukin hautajaisiin parin vuoden kuluttua minua ei otettu. Äiti sanoi, että hänelle oli tehty ruumiinavaus ja on liian järkyttävän näköinen minulle nähdä.
Elikkä kyllä ennen vanhaan avoimen arkun äärellä hyvästeltiin. Naisilla oli musta hattu, jossa musta harso kasvoilla. Musta jakku ja musta hame. Mustat kengät ja laukku. Miehillä ja naisilla oli siis hautajaisvaatteet vain hautajaisissa käytettäviksi.
Iso suku ja paljon hautajaisia jo lapsesta lähtien. Eivät vainajat ole pelottavia tai iljettäviä. He näyttävät rauhallisilta eivätkä haise.
Hautajaiset ovat arvokas ja viimeinen tilaisuus olla rakkaan ihmisen lähellä.
No kyllä ne haisee.
Just seurasin yhtä oikeudenkäyntiä usasta, murhattujen ruumiiden hauta löytyi hajun perusteella. Alkoi kuvottaa niin että ei tee mieli enää hautausmaallekaan mennä, tulee tuo juttu mieleen.
Tuo ei liity millään tavalla tähän asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöhän ihmiset eläinvainajiakin. Ei kai se sen kummempaa ole.
Itse en pystyisi tekemään kumpaakaan, kuvottaa ruumiit.
Sinä syötkin vain kasvisvainajia eli kasvisten ruumiita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jokainen kuollut omainen käydään hyvästelemässä. Toiset sairaalan kappelissa, jotkut ennen kirkon kylmiöön viemistä. Kyllä siinä silitellään. Just lapset laittoi ruusuja isomummun käsien päälle. Ja tyttö jätti kirjeen arkkuun.
Ei tuo ole kuulunut ainakaan ennen Suomalaiseen tapaan. Mistä lähtien arkku on ollut auki ja kuollutta kosketaan? Mitä ihmettä! Kaikille lapsille ei sovi kuolleiden näkeminen ikuinen trauma, osalle kai sopii jos haluavat.
Kyllä meillä Lappeenrannassa oli arkku auki koko ajan. Kirkko oli Ortodoksinen. Myös mummo oli portaiden edessä arkku auki, maalaistalon pihalla.
Kuolleisiin tottuu, niin uskon.
Ukin hautajaisissa arkku oli avoimena pihalla ja pussailivat ruumista. Ihan luterilaiset hautajaiset. Muut sukulaiset on olleet tapulissa jonne halukkaat saivat mennä katsomaan. En haluaisi suukotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minunkin isoisän hautajaisissa avattiin arkku. Isoisästä on kuvakin arkussa. En tiedä suuteliko kukaan, olin itse niin nuori etten muista.
En ole tehnyt noin, mutta varmaan vetäisisin henkeä ennen suudelmaa, jotta ei tarvitse siinä lähietäisyydellä haistella.
Toisaalta läheisiltään voi varmaan kestää kamalaakin hajua, jos rakastaa. Vaihdetaanhan sitä vauvan kakkavaipatkin.
Ajatus vainajan suutelemisesta ei jostain syystä sinänsä puistata minua ollenkaan. Yhden kerran olen ollut hautajaisissa, joissa arkku oli avoinna, eikä se minua mitenkään häirinnyt, päinvastoin tuntui jotenkin oikealta. Ei siinä ainakaan miltään haissut kun arkun ääressä kävimme viimeiset tervehdyksemme jättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jokainen kuollut omainen käydään hyvästelemässä. Toiset sairaalan kappelissa, jotkut ennen kirkon kylmiöön viemistä. Kyllä siinä silitellään. Just lapset laittoi ruusuja isomummun käsien päälle. Ja tyttö jätti kirjeen arkkuun.
Ei tuo ole kuulunut ainakaan ennen Suomalaiseen tapaan. Mistä lähtien arkku on ollut auki ja kuollutta kosketaan? Mitä ihmettä! Kaikille lapsille ei sovi kuolleiden näkeminen ikuinen trauma, osalle kai sopii jos haluavat.
Veljeni hautajaisissa (ihan luterilaiset ja Suomessa) oli arkun kansi auki. Tuntui, että jos joku järkyttyi niin pikemmin keski-ikäiset kirkosta vieraantuneet aikuiset kuin lapset. Lapset näyttivät vain kuin pohtisivat asiaa, miten se sama tuttu ihminen näyttää sekä samalta että erilaiselta kuin ennen. Näytti että se oli heistä jännää mutta ei mitään kamalaa. Lapset muutenkin ovat aika ennakkoluulottomia eivätkä pidä kauheina sellaisia asioita joita aikuiset ovat oppineet vieroksumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jokainen kuollut omainen käydään hyvästelemässä. Toiset sairaalan kappelissa, jotkut ennen kirkon kylmiöön viemistä. Kyllä siinä silitellään. Just lapset laittoi ruusuja isomummun käsien päälle. Ja tyttö jätti kirjeen arkkuun.
Ei tuo ole kuulunut ainakaan ennen Suomalaiseen tapaan. Mistä lähtien arkku on ollut auki ja kuollutta kosketaan? Mitä ihmettä! Kaikille lapsille ei sovi kuolleiden näkeminen ikuinen trauma, osalle kai sopii jos haluavat.
Kyllä juuri ennen on pidetty avointa arkkua pirtissä ja pihamaalla ennen hautaan kuljetusta . Jotain sellaista perua oli ukinkin avoin arkku kun olin pikkutyttö. Nykyään kuolema on piilotettu .
Mun isä menehtyi äkillisesti sairaalassa leikkauspöydälle ilman, että pääsimme hyvästelemään. Saatoimme hänet matkaan sairaalan kappelissa lähimpien läsnäollessa. Hautaustoimiston edustaja kysyi, haluammeko arkun olevan auki vai kiinni. Hän kertoi etukäteen, että mitään hankalia jälkiä ei kasvoissa näy. Valitsimme auki olevan arkun ja halukkaat saivat käydä jättämässä hyvästit isälle avoimen arkun luona. Kaikki kävimme. Kukaan ei suudellut, mutta itse ainakin silitin isän poskea pitkään. Me ei isän kanssa oltu muutenkaan pussailuväleissä, joten se olisi tuntunut teennäiseltä.
Isän avovaimo meinasi ensin, ettei pysty katsomaan avoimeen arkkuun. Jälkikäteen hän kiitti mahdollisuudesta nähdä oma rakas viimeisen kerran ja kertoi, kuinka pääsi oikeasti surun kieltämisestä yli siinä arkun ääressä.
Meillä ei ollut mitään uskonnollisia rituaaleja tilaisuudessa, vain sukulaispoika laulamassa isän lempilauluja ja rauhallista yhdessäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomessakin arkku on auki ortodoksihautajaisissa. Et vaan ole ole ollut sellaisissa.
Ulkomailla on perinne haudata vainajat äkkiä kuoleman jälkeen. Entisaikaan ei ollut kylmäsäilytyksiä, niin piti toimia äkkiä.
Hullua hukata sähköä vielä pari viikkoa kuoleman jälkeiseen säilytykseen. Jos ei ole rikosta tai tautia tutkittavana niin etiäppäin vaan. Jos ihmistä kaivataan niin ei se se kuollut kroppa ole.
Meillä taitaa olla niin että ihmisten elämä on niin aikataulutettua, ettei kaikkia hautajaisiin haluavia (ts. niitä jotka kokevat velvollisuudekseen tulla) saada paikalle ilman että hautaus järjestetään vasta aikojen päästä. Myös asutaan etäällä toisistamme, ei jäädä samalle kylälle jossa suku aina on asunut. Eikä meikäläinen työelämä jousta siihen että voi lyhyellä varoitusajalla lähteä vaikka jonkun tätinsä hautajaisiin tuosta noin vain - on maita, joissa tuo olisi itsestäänselvyys ja toisin tekevää vieroksuttaisiin.
Ei ruumiita tarvitse pelätä. Moni mussuttaa ruumiinpaloja ravinnokseen. Miettikääs tätä kun seuraavan kerran syötte hampurilaista. Possu on tapettu, paloiteltu ja sekoitettu muiden possujen palasiin. Sitten sinä mussutat niitä kuolleita possuja yhtenä sekamelskana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ortodoksina ihmettelen aina ihmisten pelkoa ruumista kohtaan. Jos ihminen ei ole kuollut väkivaltaisesti niin ei se ruumis ole mitenkään hurjan näköinen. Minusta on ihan tervettä nähdä se kuollut ihminen. Siinä todella ymmärtää, että se kuori ei ole sama kuin se henkilö, jonka on tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jokainen kuollut omainen käydään hyvästelemässä. Toiset sairaalan kappelissa, jotkut ennen kirkon kylmiöön viemistä. Kyllä siinä silitellään. Just lapset laittoi ruusuja isomummun käsien päälle. Ja tyttö jätti kirjeen arkkuun.
Ei tuo ole kuulunut ainakaan ennen Suomalaiseen tapaan. Mistä lähtien arkku on ollut auki ja kuollutta kosketaan? Mitä ihmettä! Kaikille lapsille ei sovi kuolleiden näkeminen ikuinen trauma, osalle kai sopii jos haluavat.
Kyllä juuri ennen on pidetty avointa arkkua pirtissä ja pihamaalla ennen hautaan kuljetusta . Jotain sellaista perua oli ukinkin avoin arkku kun olin pikkutyttö. Nykyään kuolema on piilotettu .
Näin on.
Ja aikoinaan vainajia on myös säilytetty esim. aitassa, tai talon porstuassa. Jos talvikuukausina sattui kuolemaan, haudan kaivaminen jäiseen maahan olisi ollut liian iso urakka, joten hautaus hoidettiin vasta keväällä.
En suudellut, mutta jätin hyvästit eikä kyllä haissut yhtään. Vainaja nukkui vain rauhallisesti. Muistaakseni 2-3 päivää kuolemasta haudattiin.
Vierailija kirjoitti:
Ortodoksina ihmettelen aina ihmisten pelkoa ruumista kohtaan. Jos ihminen ei ole kuollut väkivaltaisesti niin ei se ruumis ole mitenkään hurjan näköinen. Minusta on ihan tervettä nähdä se kuollut ihminen. Siinä todella ymmärtää, että se kuori ei ole sama kuin se henkilö, jonka on tuntenut.
Moni pelkää kai, että ruumiista tarttuu jokin tappava bakteeri tai virus. ja näinhän voi käydä, jos henkilö on kuollut johonkin infektiotautiin. Mutta esim. syöpään kuolleesta ei mitään tartu, ellei hänellä ollut syövän lisäksi jokin infektio (esim. sairaalabakteeri).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöhän ihmiset eläinvainajiakin. Ei kai se sen kummempaa ole.
Itse en pystyisi tekemään kumpaakaan, kuvottaa ruumiit.
Sinä syötkin vain kasvisvainajia eli kasvisten ruumiita.
Joo :D ne on ihania! Menenkin tästä teurastamaan porkkanan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jokainen kuollut omainen käydään hyvästelemässä. Toiset sairaalan kappelissa, jotkut ennen kirkon kylmiöön viemistä. Kyllä siinä silitellään. Just lapset laittoi ruusuja isomummun käsien päälle. Ja tyttö jätti kirjeen arkkuun.
Ei tuo ole kuulunut ainakaan ennen Suomalaiseen tapaan. Mistä lähtien arkku on ollut auki ja kuollutta kosketaan? Mitä ihmettä! Kaikille lapsille ei sovi kuolleiden näkeminen ikuinen trauma, osalle kai sopii jos haluavat.
Veljeni hautajaisissa (ihan luterilaiset ja Suomessa) oli arkun kansi auki. Tuntui, että jos joku järkyttyi niin pikemmin keski-ikäiset kirkosta vieraantuneet aikuiset kuin lapset. Lapset näyttivät vain kuin pohtisivat asiaa, miten se sama tuttu ihminen näyttää sekä samalta että erilaiselta kuin ennen. Näytti että se oli heistä jännää mutta ei mitään kamalaa. Lapset muutenkin ovat aika ennakkoluulottomia eivätkä pidä kauheina sellaisia asioita joita aikuiset ovat oppineet vieroksumaan.
Lapset voivat varmasti mennä uteliaana katsomaan arkkua.
Mutta vaikka lapsen ilmeet ei paljastaisi, se saattaa silti järkyttää ja kuollut ruumis voi tulla ikävinä takaumina mieleen myöhemmin.
Hullua hukata sähköä vielä pari viikkoa kuoleman jälkeiseen säilytykseen. Jos ei ole rikosta tai tautia tutkittavana niin etiäppäin vaan. Jos ihmistä kaivataan niin ei se se kuollut kroppa ole.