Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe varmasti, mutta kuinka ihmiset kykenevät suutemaan kuolleen otsaa hautajaisissa avoimen arkun äärellä?
13.05.2023 |
Ulkomailla tätä tapahtuu. Eikö se vainaja jo haise kamalalta? Instanssa olen useita pätkiä nähnyt, missä näin tehdään. Suomessahan ei avoimen arkun äärellä olla.
Kommentit (62)
Kyllä mä olen ainakin suukottanut just poisnukkunutta lemmikkiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olen ainakin suukottanut just poisnukkunutta lemmikkiäni.
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, niinkuin ei kuolleen läheisensäkään suukottamisessa. Ihmiset on vaan niin vieraantuneet ja toisaalta kietoutuneet nykyään, oudosta on tehty normaalia, normaalista outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessakin aiemmin kuolleet hyvästeltiin eri lailla kuin nykyään. Jotenkin kylmäksi mennyt touhu täällä ja vieraannuttu kuolemasta. Ikään kuin pyyhitään pois.
Minä luulen, että juuri siksi, että koska ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta, sitä pelätään niin paljon. Ja vaaditaan kaikkea kummaa eutanasiaa yms. vaikka saattohoito ( = kivunlievitys) riittäisi varsin hyvin. Kuolemaa yritetään ikään kuin konrtrolloida. Ihan kuin se olisi vähemmän pelottavaa, jos saa itse päättää, milloin se tapahtuu. Mutta ei sitä kuolemaa voi täydellisesti hallita. Kuolo tulee, kun se tulee. Joskus yllätteäenkin.
Sen sijaan lääkärit, jotka ovat nähneet enemmän kuolevia ja kuolleita kuin tavalliset ihmiset, vastustavat esim. eutanasiaa. Heille kuolema on tutumpi ja vähemmän pelottava asia.
Ei se kivulievitys aina tehoa.
Vainajan suutelu on syntiä! Kuolleet ovat kuolleita, heidän kohtelu kuin olisivat elossa, on itsestään valheiden isä lusifeerista.
Katukaa, sillä Herran päivä on lähellä!
Ne imevät vampyyrimaisesti kuoleman energiaa kuolleen otsasta, kuin korppikotkat? Vai kaipaavat, haluavat hyvää ja suutelu? Henki ei ole enää ruumiissa, vaan sen ulkopuolella. Tarvitset ehkä meedion, joka on pätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei haise. Mä suutelin poikaystäväni otsaa hänen hautajaisissaan. Mutta kyllä se vainaja oli kuori vain, selkeesti huomasi eron elävään ihmiseen. Se oli jotenkin järkytys.
Vierailija kirjoitti:
Ei ruumis haise arkussa. Ja olen siis itse nähnyt ja koskenut. Oudolle kyllä tuntui kun ei osannut valmistautua. Sellainen kelmeä.
Mutta ei muuten ollut millään lailla ällöttävää, joskaan en koe tarpeelliseksi uudestaankaan kokeilla.
Kaipa tässä on sitten eri käytäntöjä. Olin kerran arkun kantajana, ruumis haisi arkun läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Jokainen kuollut omainen käydään hyvästelemässä. Toiset sairaalan kappelissa, jotkut ennen kirkon kylmiöön viemistä. Kyllä siinä silitellään. Just lapset laittoi ruusuja isomummun käsien päälle. Ja tyttö jätti kirjeen arkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytearkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Mun isoäiti hyvästeltiin lasten ja lapsenlasten kanssa kappelissa. Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun äiti, tätini ja enoni hyvästelivät itkien ja laskivat valkoisen pitsireunaisen liinan ihanan mummini kasvoille. Arkku suljettiin sen jälkeen ja siunattiin ja haudattiin.
Itkin aivan hysteerisenä enoni vaimon sylissä koko ajan. Hän osasi niin kauniisti lohduttaa.
Ukin hautajaisiin parin vuoden kuluttua minua ei otettu. Äiti sanoi, että hänelle oli tehty ruumiinavaus ja on liian järkyttävän näköinen minulle nähdä.
Elikkä kyllä ennen vanhaan avoimen arkun äärellä hyvästeltiin. Naisilla oli musta hattu, jossa musta harso kasvoilla. Musta jakku ja musta hame. Mustat kengät ja laukku. Miehillä ja naisilla oli siis hautajaisvaatteet vain hautajaisissa käytettäviksi.
Iso suku ja paljon hautajaisia jo lapsesta lähtien. Eivät vainajat ole pelottavia tai iljettäviä. He näyttävät rauhallisilta eivätkä haise.
Hautajaiset ovat arvokas ja viimeinen tilaisuus olla rakkaan ihmisen lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytearkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Mun isoäiti hyvästeltiin lasten ja lapsenlasten kanssa kappelissa. Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun äiti, tätini ja enoni hyvästelivät itkien ja laskivat valkoisen pitsireunaisen liinan ihanan mummini kasvoille. Arkku suljettiin sen jälkeen ja siunattiin ja haudattiin.
Itkin aivan hysteerisenä enoni vaimon sylissä koko ajan. Hän osasi niin kauniisti lohduttaa.
Ukin hautajaisiin parin vuoden kuluttua minua ei otettu. Äiti sanoi, että hänelle oli tehty ruumiinavaus ja on liian järkyttävän näköinen minulle nähdä.
Elikkä kyllä ennen vanhaan avoimen arkun äärellä hyvästeltiin. Naisilla oli musta hattu, jossa musta harso kasvoilla. Musta jakku ja musta hame. Mustat kengät ja laukku. Miehillä ja naisilla oli siis hautajaisvaatteet vain hautajaisissa käytettäviksi.
Iso suku ja paljon hautajaisia jo lapsesta lähtien. Eivät vainajat ole pelottavia tai iljettäviä. He näyttävät rauhallisilta eivätkä haise.
Hautajaiset ovat arvokas ja viimeinen tilaisuus olla rakkaan ihmisen lähellä.
No kyllä ne haisee.
Just seurasin yhtä oikeudenkäyntiä usasta, murhattujen ruumiiden hauta löytyi hajun perusteella. Alkoi kuvottaa niin että ei tee mieli enää hautausmaallekaan mennä, tulee tuo juttu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa ajatus, että mua pällisteltäis kuolleena ja siten kamalan näköisenä. Haluan olla meikattu aina ihmisten ilmoilla.
Ne vainajat palsamoidaan ja meikataan, jotka ovat toisten pällisteltävänä ja suudeltavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ei haise. Mä suutelin poikaystäväni otsaa hänen hautajaisissaan. Mutta kyllä se vainaja oli kuori vain, selkeesti huomasi eron elävään ihmiseen. Se oli jotenkin järkytys.
No kyllä haisee. Se on fakta, eikä mielipide. Olen kymmeniä ellen satoja vainajia työssäni kohdannut ja "käsitellyt".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei haise. Mä suutelin poikaystäväni otsaa hänen hautajaisissaan. Mutta kyllä se vainaja oli kuori vain, selkeesti huomasi eron elävään ihmiseen. Se oli jotenkin järkytys.
No kyllä haisee. Se on fakta, eikä mielipide. Olen kymmeniä ellen satoja vainajia työssäni kohdannut ja "käsitellyt".
Jos arkku on tarkoitus pitää auki siunaustilaisuudessa/hautajaisissa, niin vainajat kyllä käsitellään silleen että ne ei haise. Aina ei suositella auki pitämistä, jos ruumis on huonossa kunnossa. Riippuu mm. miten vainajaa on käsitelty kuoleman jälkeen. Jos on ollut monta viikkoa kuolleena asunnossaan, niin varmasti haju on eri kuin joku joka on heti kuoleman jälkeen löydetty ja viety kylmäsäilytystiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ihmetellyt samaa. Kun näin omaiseni ruumiin, tuli jotenkin huono olo, vaikka se ei haissut eikä ollut pahan näköinen. Olo oli vähän samantapainen joka tulee verikoetta otettaessa. Kaverini on suudellut hyvästiksi kuolleita omaisiaan, mutta itse en varmaan kykenisi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään avoin arkku on kauhistus. Onneksi täällä ei niin tehdä. En menisi kenenkään hautajaisiin, jos siellä pitäisi ruumista katsoa. Hui.
Minun isoisoäidin hautajaisissa näytearkku. Ei ollut kaunista katseltavaa. Olin ihan pieni lapsi ja mummon keltainen ruumis kummitteli mielessäni vielä pitkään.
Mun isoäiti hyvästeltiin lasten ja lapsenlasten kanssa kappelissa. Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun äiti, tätini ja enoni hyvästelivät itkien ja laskivat valkoisen pitsireunaisen liinan ihanan mummini kasvoille. Arkku suljettiin sen jälkeen ja siunattiin ja haudattiin.
Itkin aivan hysteerisenä enoni vaimon sylissä koko ajan. Hän osasi niin kauniisti lohduttaa.
Ukin hautajaisiin parin vuoden kuluttua minua ei otettu. Äiti sanoi, että hänelle oli tehty ruumiinavaus ja on liian järkyttävän näköinen minulle nähdä.
Elikkä kyllä ennen vanhaan avoimen arkun äärellä hyvästeltiin. Naisilla oli musta hattu, jossa musta harso kasvoilla. Musta jakku ja musta hame. Mustat kengät ja laukku. Miehillä ja naisilla oli siis hautajaisvaatteet vain hautajaisissa käytettäviksi.
Iso suku ja paljon hautajaisia jo lapsesta lähtien. Eivät vainajat ole pelottavia tai iljettäviä. He näyttävät rauhallisilta eivätkä haise.
Hautajaiset ovat arvokas ja viimeinen tilaisuus olla rakkaan ihmisen lähellä.
No kyllä ne haisee.
Just seurasin yhtä oikeudenkäyntiä usasta, murhattujen ruumiiden hauta löytyi hajun perusteella. Alkoi kuvottaa niin että ei tee mieli enää hautausmaallekaan mennä, tulee tuo juttu mieleen.
Ne olivat varmaan jo mädäntyneet.
No ihan hyvin pystyy. Olen haudannut monet läheiseni ja ollut kuolleen kanssa kosketuksissa kun odotettu lääkäriä joka todentaa kuoleman. Iho muuttuu Ai nopeasti mutta ei se keho ala vielä mätänemään kun arkku on avoinna hyvästijättöjä varten. Katolisissa maissa tosiaan ruumiinvalvojaiset edelleen. Käynnistää hyvin surutyön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei haise. Mä suutelin poikaystäväni otsaa hänen hautajaisissaan. Mutta kyllä se vainaja oli kuori vain, selkeesti huomasi eron elävään ihmiseen. Se oli jotenkin järkytys.
No kyllä haisee. Se on fakta, eikä mielipide. Olen kymmeniä ellen satoja vainajia työssäni kohdannut ja "käsitellyt".
No ei kyllä todellakaan vastaa omaa kokemusta. Kävin ukkia katsomassa ennen hautajaisia ja oli ollut siinä vaiheessa kuolleena jo viikkoja, ei haissut ja oli oikein levolliset kasvot. Ehkä jotenkin hieman painuneet kasvot olivat, mutta toisaalta ukki oli saattohoidossa enkä nähnyt häntä viimeisinä viikkoina.
Onkohan kyseessä ns. teatterisuudelma? Eli huulet eivät oikeasti kosketa sitä suudeltavaa, mutta sopivasta kuvakulmasta katsottuna/kuvattuna se näyttää siltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessakin aiemmin kuolleet hyvästeltiin eri lailla kuin nykyään. Jotenkin kylmäksi mennyt touhu täällä ja vieraannuttu kuolemasta. Ikään kuin pyyhitään pois.
Siksi se onkin niin vaikeaa ja ahdistavaa. Kuolevat suljetaan laitoksiin ja kuolleita ei katsella kuten ennen. Aiemmin oli tapana kuvata kuolleet.
Elämä on kuolemista. Jokainen kohtaa kuoleman. Kalman hajun kyllä haistaa kun kuolema on lähellä.
Et olisi vastannut. Nyt tuo fantasia jää vastauksesi takia tänne näkyviin, vaikka mode poistaisi tuon alkuperäisen viestin.
Poistatin viestin, koska joku fantasioi rikoksen tekemisestä, mutta mode ei ehtinyt vielä tehdä sitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hautarauhan_rikkominen