Lue keskustelun säännöt.
Miten te sinkut, jotka haluaisivat olla parisuhteessa, pärjäätte tuolla ulkomaailmassa missä pariskunnat liikkuu myös?
12.05.2023 |
Itseäni sattuu niin paljon nähdä pariskuntia ja nyt kun säät lämmenneet, niin eikös ne kaikki riennä ulos.
Miten jaksatte?
Ja tämä kysymys ei siis ole onnellisille sinkuille!
Kommentit (93)
Normaalissa arjessa en välitä yhtään siitä ketkä seurustelee enkä ole asiasta kateellinen. Ainoa tilanne jolloin mieleeni alkaa nousta "ehkä pitäisi yrittää löytää kumppani" ajatuksia on juhlapyhät. Kun olisihan se paljon yksinkertaisempaa jos olisi kumppani jonka kanssa viettää vaikka kohta taas juhannusta. Kavereillani on monilla lapsia ja omat juhlien vietto tapansa ja mielestäni heidän ei edes tarvitse kutsua minua vaikka mukaansa mökille, ei heilläkään sitä oikeaa laatu aikaa perheensä kesken ole jatkuvasti tarjolla.
Mutta samalla tiedostan että olisihan se ihan päätöntä vain juhlapyhien takia ottaa itselleen kumppani, jota en yhtään kaipaa sitten taas arki elämässäni. Juhlia kuitenkin on vuodessa vaan noin parin viikon edestä. (Olen siis ollut sinkkuna vähän yli kaksi vuotta, aiemmin olen ollut esim 13v parisuhteessa, uutta en ole yrittänyt edes löytää)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee pahaa. Musta on ihanaa että ihmiset on onnellisia. Erosin pari vuotta sitten ja sen jälkeen oon saanu toteutettua itseäni kun aikaa jäänyt itselle. Kavereita on vähän, mutta semmoisiakin oon onnistunut saamaan. Musta on vaan ihanaa kun tykkään omasta seurasta ja puuhata omia. Vähän säälittää ihmis ja läheisriippuvaiset ihmiset joiden elämä on jostain ukosta riippuvaista.
Uskon että tällä hetkellä olet tyytyväinen mutta entäs sitten vanhemmiten kun kavereillasi on perheet, lapsia yms ja sinä olet itseksesi? Miten vietät vaikka joulut yms? Eikö silloinkaan yhtään kirpase?
Mutsi on 14 vuotta viettänyt juhlapyhät yksinään. Hengissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee pahaa. Musta on ihanaa että ihmiset on onnellisia. Erosin pari vuotta sitten ja sen jälkeen oon saanu toteutettua itseäni kun aikaa jäänyt itselle. Kavereita on vähän, mutta semmoisiakin oon onnistunut saamaan. Musta on vaan ihanaa kun tykkään omasta seurasta ja puuhata omia. Vähän säälittää ihmis ja läheisriippuvaiset ihmiset joiden elämä on jostain ukosta riippuvaista.
Uskon että tällä hetkellä olet tyytyväinen mutta entäs sitten vanhemmiten kun kavereillasi on perheet, lapsia yms ja sinä olet itseksesi? Miten vietät vaikka joulut yms? Eikö silloinkaan yhtään kirpase?
Mutsi on 14 vuotta viettänyt juhlapyhät yksinään. Hengissä on.
Hengissä mutta onkohan onnellinen
Vaikeaa on. Olen työmatkalla ja kävin kaupungilla itsekseni pyörähtämässä. Masensi kyllä katsella pariskuntia, joissa miehellä on perusnätti ja selkeästi itsestään huolta pitävä ja liikuntaa harrastava nainen käsipuolessa. Toki miehetkin näytti varsin hyväkuntoisilta ja pitkiltä. Itse käyn punttisalilla, harrastan vaellusta ja muuta liikuntaa. Minun elämässäni naiset ovat silti pysyneet ja näyttäneet lähinnä etäisiltä ulkoavaraduuden asukkailta, joiden kanssa ei ole samaa kieltä.
En voisi kuitenkaan itse huolia sellaista, jolla elämänhallinta on täysin retuperällä eikä ole kunnianhimoa tippaakaan. Tulisi olla kaltaiseni akateeminen ihminen, jolla on älyä ja kunnianhimoa.
Kohta se on vain tunnustettava, että 10 vuoden kuluttua ikäiseni naiset ovat täysin mummoutuneita ja kaikki seksuaalisuus on karissut. Ja itse en saanut nauttia kiimaisista naisista silloin, kun olin itse parikymppinen.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Olen työmatkalla ja kävin kaupungilla itsekseni pyörähtämässä. Masensi kyllä katsella pariskuntia, joissa miehellä on perusnätti ja selkeästi itsestään huolta pitävä ja liikuntaa harrastava nainen käsipuolessa. Toki miehetkin näytti varsin hyväkuntoisilta ja pitkiltä. Itse käyn punttisalilla, harrastan vaellusta ja muuta liikuntaa. Minun elämässäni naiset ovat silti pysyneet ja näyttäneet lähinnä etäisiltä ulkoavaraduuden asukkailta, joiden kanssa ei ole samaa kieltä.
En voisi kuitenkaan itse huolia sellaista, jolla elämänhallinta on täysin retuperällä eikä ole kunnianhimoa tippaakaan. Tulisi olla kaltaiseni akateeminen ihminen, jolla on älyä ja kunnianhimoa.
Kohta se on vain tunnustettava, että 10 vuoden kuluttua ikäiseni naiset ovat täysin mummoutuneita ja kaikki seksuaalisuus on karissut. Ja itse en saanut nauttia kiimaisista naisista silloin, kun olin itse parikymppinen.
M38[/quote
Käsi pystyyn virheen merkiksi, yksi vuosi ikää liikaa. M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan pakko mennä ulos ja hoitaa jotkut hommat. Ei ole pakko tuijottaa pareja, vaikka vahingossa sitä saattaa katsoakin. Nuorempana se oli vaikeampaa. Pahinta on se että kun ei ole autoa, ne parit menevät kaksin lämpimässä tai ilmastoidussa autossa, ja itse raahaa painavaa yksin liikennemelussa pakkasessa, joskus huolestuneena taloudesta yms. Ja ilma ei ole siellä puhdas aina, moni tupakoi kadulla +ilmansaasteet. Terveys on tärkeä jos sitä on. Mutta kaikki on suhteellista.
Pääsin irti pitkästä parisuhteesta ja naksuttavasta eukosta. Nyt en tunne kuin sääliä niitä kaikkia onnettomia ukkomiehiä kohtaan. Itse en näin sopivan ikäisenä tarvitse naista edes seksiin, oma käsi ja alan viihde riittää. Ystävinä naiset kyllä ovat mukavia, mutta parisuhteet ovat niin nähty; kiinnostuneitakin olisi tullut vastaan, mutta en halua enää naista lähelle. Tytär, äiti ja sisko tietysti eri asioita.
Itse asiassa haluaisin löytää hauskan mieskumppanin, sellaisen kanssa voisi olla hauskaakin. En mitään isoa romanssia etsisi, kumppanuutta ja joskus hyvää seksiä, mies tietää parhaiten mistä toinen mies tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua raastaa nähdä onnellisia ihmisiä ulkona käsikädessä, itse en ole koskaan seurustellut. Mulla ei ole edes ensimmäistäkään ystävää, ei ole koskaan ollut. Olen myös työtön ja mua ei huolita mihinkään töihin, se raastaa loputkin mun olemattomasta itsetunnosta. Olen ollut koulukiusattu, eli itsetunto on pohjamudissa. Tinderissä yritin löytää seuraa, tuloksena 0 tykkäystä, eli se siitä. Itsetunto vielä syvemmälle pohjamutaan. Olen myös todella epäsosiaalinen, en tiedä mistä ihmisille pitäisi jutella. Ainoat asiat mistä jotain osaan sanoa on metallimusiikki, sisustaminen, sähköskootteri, ja eläimet.
M37 Turusta
Nyt kesänkorvilla tulee ikävä viime kesän heilaa, jonka kanssa pystyi tekemään kaikkia romanttisia kesäjuttuja.
Lapsiperheitä katsoessa tunnen välillä surua, ettei minulla ole lähelläkään mahdollisuus saada vastaavanlaista. Mikään suhde ei ole koskaan onnistunut.
Kateellisten ajatusten kehää helpottaa se, että mietin kavereiden parisuhdedraamoja ja että se voi olla myös todella pskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen surullinen ja kateellinen ja itkettää. Vajoan itsesääliin, mitä muuta nyt voin.
Lohdutan itseäni sillä että pärjään hyvin itsekin, mulla on ihanat lapset jotka rakastaa mua ja paljon hyviä ystäviä. Aika harvalla on näin.
Ihan hyvin pärjään. Harvoin näen kaltaisiani ihmisiä avoimesti käyttäytymässä niin että heistä tietää varmasti heidän olevan parisuhteessa. Enkä viitsi tuntemattomista olettaa vain sen perusteella että he vain liikkuvat yhdessä. En ole hetero, eivätkä heteropareilta vaikuttavat saa mussa mitään olispa mullakin elämässä tollaista -reaktio aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua raastaa nähdä onnellisia ihmisiä ulkona käsikädessä, itse en ole koskaan seurustellut. Mulla ei ole edes ensimmäistäkään ystävää, ei ole koskaan ollut. Olen myös työtön ja mua ei huolita mihinkään töihin, se raastaa loputkin mun olemattomasta itsetunnosta. Olen ollut koulukiusattu, eli itsetunto on pohjamudissa. Tinderissä yritin löytää seuraa, tuloksena 0 tykkäystä, eli se siitä. Itsetunto vielä syvemmälle pohjamutaan. Olen myös todella epäsosiaalinen, en tiedä mistä ihmisille pitäisi jutella. Ainoat asiat mistä jotain osaan sanoa on metallimusiikki, sisustaminen, sähköskootteri, ja eläimet.
M37 Turusta
Lisään omaan viestiin et olen sen verran metallifani ja pidän sisustamisesta todella paljon, että ostin aidon viulun koristeeksi mun kotiin. Mikään ei ole kauniimpaa maailmassa kuin metallimusiikki missä on viulu taustalla.
Tiedän että olen erikoinen mies koska ostelen viuluja ja rakastan sisustamista, mutta noi kaks asiaa on aina ollu lähellä mun sydäntä. Mulla on turvasatama missä on ihana olla, paikka missä kukaan ei pysty mua satuttamaan.
Onhan se ihan fakta että useimmat eroavat jossain vaiheessa ja usein on odotettu vuosiakin että lasten, asumisen tms takia voi erota. Ne ketkä jäävät yhteen ei aina tee sitä rakkaudesta.