Miten te sinkut, jotka haluaisivat olla parisuhteessa, pärjäätte tuolla ulkomaailmassa missä pariskunnat liikkuu myös?
Itseäni sattuu niin paljon nähdä pariskuntia ja nyt kun säät lämmenneet, niin eikös ne kaikki riennä ulos.
Miten jaksatte?
Ja tämä kysymys ei siis ole onnellisille sinkuille!
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjään sen takia että olin 17vuotta pitkässä avioliitossa (sinkkuna ollut kohta 2vuotta) ja tiedän hyvin ne pitkän liiton hyvät ja huonot puolet. Kun muistutan itseäni siitä miten ei se avioelämäkään ollut ainaista onnea ja kivoja kesäpäiviä niin en ala stressata asiasta. Kyllä joskus vielä uskon haluavani parisuhteen, vielä en ole edes yrittänyt etsiä koska en kertakaikkiaan ole jaksanut. Ehkä sitten tulisi huonompi olo pariskuntien näkemisestä jos en olisi kokenut avioliittoa ja en olisi kokenut niitä hyviä kuin huonojakin puolia.
Joo yleensä ne jotka ottaa pariskuntien näkemisen raskaasti on sellaisia jotka ei ole kokeneet pidempää parisuhdetta ja sen takia heillä on aivan liian romantisoidut odotukset asian suhteen.
Höpön löpön. Pitkän parisuhteen kokeneena kärsin kumppanittomuudesta moninkertaisesti.
Miten pitkän? Itse sanoisin että vasta 10v suhdetta voi sanoa oikeasti pitkäksi.
Ai että himoat muiden ukkoja?
Keskity etsimään sitä omaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjään sen takia että olin 17vuotta pitkässä avioliitossa (sinkkuna ollut kohta 2vuotta) ja tiedän hyvin ne pitkän liiton hyvät ja huonot puolet. Kun muistutan itseäni siitä miten ei se avioelämäkään ollut ainaista onnea ja kivoja kesäpäiviä niin en ala stressata asiasta. Kyllä joskus vielä uskon haluavani parisuhteen, vielä en ole edes yrittänyt etsiä koska en kertakaikkiaan ole jaksanut. Ehkä sitten tulisi huonompi olo pariskuntien näkemisestä jos en olisi kokenut avioliittoa ja en olisi kokenut niitä hyviä kuin huonojakin puolia.
Joo yleensä ne jotka ottaa pariskuntien näkemisen raskaasti on sellaisia jotka ei ole kokeneet pidempää parisuhdetta ja sen takia heillä on aivan liian romantisoidut odotukset asian suhteen.
Höpön löpön. Pitkän parisuhteen kokeneena kärsin kumppanittomuudesta moninkertaisesti.
Kuis näin? Mielenkiinnosta vaan kyselen koska vaikka oma avioliittoni oli enimmäkseen hyvinkin onnellinen, vasta ihan viimeiset vuodet oli suoraan sanottuna piinaa, niin silti en koe elämäni olleen silloin jotenkin äärettömän paljon parempaa. Mielestäni sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
no poimi joku yksin menevä mies mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se miltään tunnu. Mulla vähän vaihtelee toi haluunko edes suhdetta ja nyt se on taas en halua. Kävin kaupassa ja siellä oli pariskunta ja nainen sanoi, että mennäänkö kävelylle, kun päästään kotiin. Mies sanoi, että sieltä alkaa lätkämatsi suomi vs usa. Nainen vastas JAAA.
Mun teki mieli sanoa, että ihan kun et muka tota tiennyt. Sen äijän ilme kerto ihan kaiken. Siinä mulle tuli taas se fiilis, että en halua suhdetta taas nyt.
Siellä on lätkä pyörinyt ja nainen lärvi väärinpäin taas koko illan.
Suomi hävisi 😅
Vierailija kirjoitti:
Masentaa ja katkeroittaa. Pitkät ja komeat miehet liikkuvat perusnättien ja hoikkien naistensa kanssa.
En tästä syystä käy missään festareilla ja vastaavilla. Itse olen niin katkera pituudesta; 175 cm. Ei kukaan alle 40-vuotias perusnätti nainen huolisi näin lyhyttä miestä. Varmaan vanhoilla naisilla on näin lyhyitä miehiä, mutta vanhat naiset ovat menettäneet jo seksuaalisuutensa ja heillä kulttuuri on ollut erilaista kun ei ollut tinderiä.
M37
Väärässähän sinä tuossa olet, syy on jossain muussa kuin pituudessa. Tiedän hyvin nätin naisen - ikää alle 40-v - jonka mies on alle 170 cm. Nainen itse on tosin miestään lyhyempi, mutta jos se on kynnyskysymys niin alle 175 cm naisia on hyvinkin merkittävä osa naisista ylipäätään.
Sinun täytyy nyt miettiä uudestaan miksi naiset eivät halua seurustella kanssasi. Pituus ei ole se oikea syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene muiden yksinliikkujien luo ja heitä naisevaa iskurepliikkiä? Ehkä sitten sinäkin voisit kävellä ympäriinsä pariskuntana.
Koska en halua ahdistelusyytettä.
M37
Oletko kenties rajoittunut sosiaalisten taitojen suhteen? Normaalisti ihminen osaa kyllä sanoa että olisi kiva lenkkeillä seurassa, ja sopiiko ko. henkilölle jos hölkkäätte samaa matkaa jutellen niitä näitä. Jos vastaus on kyllä niin siitä vaan lenkille, ja jos ei niin sitten homma jää siihen, toinen osapuoli saa mennä menojaan eikä ketään vastaan nosteta syytteitä.
Katselen muualle ja mietin omia asioitani. Kuuntelen musiikkia kuulokkeista. Joskus tarkkailen mielenkiinnosta onko ympäristössä kiinnostavan oloisia ikäisiäni yksin liikkuvia miehiä, joilla ei ole sormusta tai muita merkkejä että ovat varattuja, mutta yleensä ei ole. Ulkona liikkumista enemmän häiritsee some, jonka seuraamista olen vähentänyt koska en halua nähdä tuttujen postauksia siitä mitä tekevät parisuhteessa tai perheenä.
No jaa pärjäähän sitä. Tiedän nykyään niin hyvin että sinkkuus on ihan oma syy, kun en tee naisille koskaan minkäänlaisia aloitteita. Toisaalta olisi se outoakin, jos yksinäinen, työtön ja sosiaalisesti kömpelö mies kulkisi kaupungilla iskemässä naisia. Saisin nopeasti kylähullun maineen.
On vähän tylsää kyllä istua yksin vaikka näköalapaikan kahvilassa ja ihmiset katsovat ivallisesti et tuokin luuska istuu yhksin.
Vierailija kirjoitti:
Asia on aivan toin päin, olin kolmessa pitkässä parisuhteessa ja opin sen että on paljon parempi olla ilman kumppania ja ikuisia kompromisseja päivittäin...
Luuletko että parisuhde (ne varjo puolet) pitää itse ensin kokea ennen kuin voi arvostaa sinkkuutta?
Jos et olisi koskaan ollut suhteessa, luuletko että haikailisit sitä?
Kysymys on kelle vaan joka haluaa vastata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on aivan toin päin, olin kolmessa pitkässä parisuhteessa ja opin sen että on paljon parempi olla ilman kumppania ja ikuisia kompromisseja päivittäin...
Luuletko että parisuhde (ne varjo puolet) pitää itse ensin kokea ennen kuin voi arvostaa sinkkuutta?
Jos et olisi koskaan ollut suhteessa, luuletko että haikailisit sitä?Kysymys on kelle vaan joka haluaa vastata!
Nimenomaan pitää ensin oppia että ei ole pakko olla parisuhteessa, nuorena luulin että naimisiin on pakko mennä ja menin mutta vasta vanhempana tajusin miten hienoa on olla yksin ettei tarvitse kaikesta tehdä kompromissia...
Olin kävelyllä ja vastaan tuli riitelevä pariskunta. Tai se keskustelu oli sellasta ihme syyttelevää ja vittuuntunutta, todella kireä tunnelma oli. Huokaisin lähinnä helpotuksesta. Ei ikinä tuota.
Rosebrides.com on search toiminto. Sen täyttämiseen täytyy käyttää jonkin verran ajatusta. Voi kokeilla ilman ennakko rekisteröitymistä.
Nyt olen sinkku, mutta pitkissä suhteissa olen ollut eikä niitä aikoja ikävä. Koko ajan turhaa kinaa tai muuta draamaa. En todellakaan kadehdi pariskuntia. Kyllä sinkuilla ja seurustelevilla molemmilla on niitä hyviä ja huonoja aikoja. Ei kaikki ole sitä miltä näyttää ulospäin. Varsinkin liiallinen suhteen hehkutus yleensä kertoo aivan toisenlaisesta suhteentilasta. Olen iloinen niiden pariskuntien ja sinkkujen puolesta, jotka ovat oikeasti tyytyväisiä elämäänsä. Itse ainakin olen.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa mennä pariskuntien keskelle tai kanssa ulos. Ainoa mikä vähän tökkii on illanistujaiset tyttöjen kesken tai sukulaisten kanssa. Tarkoitan että monta viikonloppua putkeen huomasin olleeni perheellisten kanssa ja vaikka oli kivaa, niin en kyllä ikinä löydä kumppania istumalla koti-iltoja siinä porukassa.
Onko sun joku elämäntehtävä löytää kumppani? Kaiken toiminnan tavoitteena on löytää kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on aivan toin päin, olin kolmessa pitkässä parisuhteessa ja opin sen että on paljon parempi olla ilman kumppania ja ikuisia kompromisseja päivittäin...
Luuletko että parisuhde (ne varjo puolet) pitää itse ensin kokea ennen kuin voi arvostaa sinkkuutta?
Jos et olisi koskaan ollut suhteessa, luuletko että haikailisit sitä?Kysymys on kelle vaan joka haluaa vastata!
Luultavasti koska jos ei ole kokenut jotain, oli kyse ihan mistä tahansa, niin odotukset ja toiveet nousee hemmetin korkealle. Sitten kun todellisuus iskeekin päin naamaa niin tajuaa olleensa aika naiivi kuvitelmissaan. Jos ikisinkulle (joka haluaisi olla parisuhteessa) yrittää selittää miten raskaita parisuhteet osaa olla ja että hän pääsee paljon vähemmällä stressillä ja kompromisseilla elämässään, niin hän ottaa sen siten että yritän hänen piristykseksi keksiä asioita tai liiottelen vaikka olen 100% tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on aivan toin päin, olin kolmessa pitkässä parisuhteessa ja opin sen että on paljon parempi olla ilman kumppania ja ikuisia kompromisseja päivittäin...
Luuletko että parisuhde (ne varjo puolet) pitää itse ensin kokea ennen kuin voi arvostaa sinkkuutta?
Jos et olisi koskaan ollut suhteessa, luuletko että haikailisit sitä?Kysymys on kelle vaan joka haluaa vastata!
Täältä käsi pystyyn. Koskaan en ole seurustellut ja en näe sinkkuudessa ja sen aiheuttamassa yksinäisyydessä mitään hienoa omalta osaltani.
M38
Vierailija kirjoitti:
Masentaa ja katkeroittaa. Pitkät ja komeat miehet liikkuvat perusnättien ja hoikkien naistensa kanssa.
En tästä syystä käy missään festareilla ja vastaavilla. Itse olen niin katkera pituudesta; 175 cm. Ei kukaan alle 40-vuotias perusnätti nainen huolisi näin lyhyttä miestä. Varmaan vanhoilla naisilla on näin lyhyitä miehiä, mutta vanhat naiset ovat menettäneet jo seksuaalisuutensa ja heillä kulttuuri on ollut erilaista kun ei ollut tinderiä.
M37
Olen lyhyt nainen enkä olisi huolinut pitkää miestä. En katso ketään päin pää kenossa. Lyhyen kanssa onnellisessa aviossa 40 vuotta.
Etsi itsesi ikäinen lyhyt nainen, sellaisen mielestä olet pitkä.
Höpön löpön. Pitkän parisuhteen kokeneena kärsin kumppanittomuudesta moninkertaisesti.