Hankitko lapset oikean ihmisen kanssa?
Biologinen kello tikittää, ja olen vakaassa 5 vuotta kestäneessä parisuhteessa. Ikää on jo sen verran, että lasten hankinta olisi aloiteltava, jos lapsia haluaa enemmän kuin yhden (olen 35.) Mies on luotettava, rakastava ja varmasti hyvä isä lapsilleni - koko suhteen ajan olen kuitenkin välillä enemmän ja välillä vähemmän miettinyt onko tämä kuitenkaan se 'loppuelämän' suhde.
Hankitteko itse lapset sellaisen henkilön kanssa, josta olitte 100% varmoja ja tiesitte, että tämä on se ihminen, jonka haluatte lapsienne isäksi? Että ette joutuneet miettimään mahdollista eroa 5 tai 10 vuoden päästä?
Pelottaa ja ahdistaa. En ole mitenkään helposti pariutuvaa tyyppiä ja lapsia haluan ihan ehdottomasti. En näe syytä erota hyvästä suhteesta, mutta en pääse yli siitä, miksi tunnen epäilystä siitä, että vietämmekö loppuelämäämme yhdessä.
Kommentit (40)
Mä olen tota barbaraa yrittänyt tiineeksi saada, mutta taitaa olla maho.
Kai se on sitten hankittava lapsi oikean ihmisen kanssa, pöh..
Lapsilleni vai lapsillemme? Olisi lapsi/lapset miehenkin eikä vain sinun!
Hankin ehdittomasti lapset oikean ihmisen kanssa. Yhdessä yli 30 vuotta, loistava isä myös aikuisten lastemme mielestä.
35 v täyttäneeltä tahdotaan tehdä sitten myös ylimääräiset sikiöseulonnat, jos annat luvan. Sinulla alkaa olla jo ikäriskiä. Googlaa "ikäriski". Munasolusi vanhenevat.
Jos tahdon monta lasta, aloitan 25-30 vuotiaana, vaikka osa 35 vuotiaistakin siinä vielä onnistuu.
Itsellä vähän samoja fiiliksiä. Yhdessä ollaan oltu jo 10 vuotta mutta mies ei ole tehnyt elettäkään kosiakseen, vaikka tietää että "odotan" sitä, ei ole muutenkaan oikein huomioivaa tyyppiä. Olisi epäilemättä hyvä isä lapselle, mutta luulen että parisuhteemme tulisi tiensä päähän nopeasti vaativan lapsiarjen keskellä.
Siaksi paljastui lopulta mokoma . Exä on nykyjään .
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän samoja fiiliksiä. Yhdessä ollaan oltu jo 10 vuotta mutta mies ei ole tehnyt elettäkään kosiakseen, vaikka tietää että "odotan" sitä, ei ole muutenkaan oikein huomioivaa tyyppiä. Olisi epäilemättä hyvä isä lapselle, mutta luulen että parisuhteemme tulisi tiensä päähän nopeasti vaativan lapsiarjen keskellä.
Miksi odotat kosimista? Lastaa vaan alulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän samoja fiiliksiä. Yhdessä ollaan oltu jo 10 vuotta mutta mies ei ole tehnyt elettäkään kosiakseen, vaikka tietää että "odotan" sitä, ei ole muutenkaan oikein huomioivaa tyyppiä. Olisi epäilemättä hyvä isä lapselle, mutta luulen että parisuhteemme tulisi tiensä päähän nopeasti vaativan lapsiarjen keskellä.
Miksi odotat kosimista? Lastaa vaan alulle.
Ei olekaan kysymys siitä, että pitäisi kosia ennen lapsia vaan siitä, että pohdin onko mies riittävän sitoutunut minuun kuitenkaan sillä tavalla, että lapsen hankkiminen olisi kannattavaa.
Hankin oikean henkilön kanssa lapsen. Myös sponsorin lapsen kuluihin valitsin hyvin.👨🏾🦲💁👨
Minusta tein lapset oikean miehen kanssa. Vaikka eroisimme, niin olisin silti sitä mieltä. Ja vaikka jostain syystä löytäisin toisen miehen, niin en haluaisi lisää lapsia. Halusin lapsia vain tämän nykyisen kanssa.
Väärä mies oli. 🙄
Mies halusi jakamattoman huomioni, eikä se enää lapsen syntymän jälkeen ollut tietenkään mahdollista...
En minäkään ole varma tullaanko me loppuelämää olemaan yhdessä, mutta ehdottomasti hän on oikea isä lapsilleni. Esikoinen täyttää kohta 8v. Jos erottaisiinkin, tiedän että tämän miehen kanssa sujuisi vanhemmuus kyllä niinkin. Rakkautta ja intohimoakin suhteessa on. En edes tiedä mistä tuo tunne siitä ettei ehkä ikuisesti olla yhdessä tulee, mahdollisesti siitä että ollaan oltu niin tosi nuoresta asti yhdessä.
Mittanauhan kanssa ja pieni haastattelu ja yleiskatselmus. Eiköhän se siinä.
Tiesin että haluan lapset juuri tämän ihmisen kanssa. Sitä en edes miettinyt olemmeko loppuelämämme yhdessä vai ei.
Mukamas hankin. Oli niin samansuuntaiset ajatukset jne.
Mutta reisille meni. Liian nopeasti tehtiin lapset ja ihan väärän tyypin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän samoja fiiliksiä. Yhdessä ollaan oltu jo 10 vuotta mutta mies ei ole tehnyt elettäkään kosiakseen, vaikka tietää että "odotan" sitä, ei ole muutenkaan oikein huomioivaa tyyppiä. Olisi epäilemättä hyvä isä lapselle, mutta luulen että parisuhteemme tulisi tiensä päähän nopeasti vaativan lapsiarjen keskellä.
Miksi odotat kosimista? Lastaa vaan alulle.
Ei olekaan kysymys siitä, että pitäisi kosia ennen lapsia vaan siitä, että pohdin onko mies riittävän sitoutunut minuun kuitenkaan sillä tavalla, että lapsen hankkiminen olisi kannattavaa.
Hyvä huomio, tee kannattavuuslaskelma.
Kannattaa tosiaan selvittää miehen maksukyky, ettet ilmaiseksi anna raskauden pilata vartaloasi, kyllä siitä lapsen teosta tulee saada ihan fyrkkaa.
Aina olen ollut sitä mieltä ettei persaukisen kanssa kannata lisääntyä.
Mietit liikaa. Lapsille olisi tärkeää päästä syntymään perheeseen jossa kumpikin halusi perheellistyä. Luotettava ja mukava isähahmo on kultaakin arvokkaampi löytö. Mee Tinderiin niin huomaat.
Epäily kertoo kaiken.