Lue keskustelun säännöt.
Mies piti minua itsestäänselvyytenä - puhumattomuus johti pettämiseen
11.05.2023 |
Tein jotain sellaista mitä olen aina halveksuntaa muissa ihmisissä, petin miestäni koska suhteesta alkoi puuttua läheisyys, huomionosoitukset ja se että emme puhuneet ollenkaan niistä puutteista mitä meidän välillämme oli. En ollut tyytyväinen enkö toisaalta halunnut näyttää tyytymättömyyttä ei hänelle vaikka selvät merkit olivat ilmassa.
Seksi ei ole ikinä ollut mitään ihmeellistä, tunsin itseni arvottomana 'panopuuna'. Odotin vain että olisi jotain erilaista, mieheni yllättäisi minut. Ainoat päivät kun oli jotain erilaista oli äitienpäivä ja syntymäpäivä... Kaikki muut harmaata arkea ilman romantiikkaa. Mietin että onko vika minussa, voisinko tehdä joitain asioita paremmin, yritin kyllä mutta sitten kaikki tuntui turhalta kun en vain saanut sitä mitä halusin. Päivät olivat enemmän pettymyksen täyteisiä.
Sitten tein lähempää tuttavuutta ihmiseen joka on ihan erilainen kuin mieheni, täydentää kaiken sen rakkauden nälän jota olen aina halunnut ja tajusin että miten paljon olen jäänyt kaikesta paitsi. Hän hoitaa homman 100-1. Syyllistän itseäni miksi lankesin toiseen kun minunhan pitäisi olla uskollinen eikä näin helposti ihastua ja ehkä rakastuakin.
Mieheni siis tietää että petin mutta haluaa kaikesta huolimatta jatkaa, hän on petrannut, läheisyyttä on enemmän mutta eipä oikeastaan muuta, olen silti masentunut ja olen aina jotenkin pahantuulinen, melkein kestämätön tunne että joudun olemaan hänen kanssaan loppu elämän... Haluanko olla juuri tämän ihmisen kanssa hautaan asti.
Mietteitä tästä... En halua lukea haukkuja siitä että tein väärin, tiedän sen kyllä ja vihaan itseäni sen takia mitä tein.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että emme puhuneet ollenkaan niistä puutteista mitä meidän välillämme oli. En ollut tyytyväinen enkö toisaalta halunnut näyttää tyytymättömyyttä.
...Odotin vain että olisi jotain erilaista, mieheni yllättäisi minut.
Eli koit suurta tyytymättömyyttä, mutta et ottanut asiaa puheeksi, odotit vain jotain erilaista ja miehesi panostusta asioiden muuttumiseksi? Miksi et puhunut?
En ole ap, mutta voin kertoa, millaista näistä asioista keskusteleminen on oman mieleni kanssa.
- Hei, kulta. Voitaisiinko tehdä jotain yhdessä viikonloppuna? Musta tuntuu, että meidän välit on olleet etäiset jo pitkään ja yhteinen tekeminen voisi olla kiva juttu.
- No mitä nyt sitten taas pitää...
- No ehkä sä haluaisit keksiä jotain, mistä sä tykkäisit. Tuntuu, että mulle on jäänyt se keksiminen ja järjesteleminen nämä meidän yhteiset vuodet, niin saisit ainakin sellaista mikä suokin kiinnostaa. Yllätä mut, tykkäisin siitä kovasti.
- No niin just.. No katotaan sitten lähempänä, nyt on tiistai vasta..
- Joo, onhan tässä monta päivää. Ehdit miettimään jotain mistä sä tykkäisit.
Viikonlopun lähestyessä olen pitänyt koko viikonlopun vapaana, sheivannut joka paikan ja vaihtanut lakanat. Olen pitänyt tunnelman kevyenä ja siivonnut koko talon. Ja mitään ei tapahdu. Ei perjantaina, ei lauantaina, ei sunnuntaina.
Sitä vaan, että oikeastiko täällä ihmiset kuvittelevat, että asiat ovat aina keskusteltavissa. Meidän väestössä on huikea määrä ihmisiä, joiden ainoa reaktio on vältteleminen, kun toinen yrittää ottaa asioita puheeksi tai tuoda omia toiveitaan esiin. Jokainen tällainen keskusteluyritys tuntuu torjunnalta sinällään, entisten torjuntojen ja mitätöidyksi tulemisten päälle. Jossain kohtaa tule raja vastaan. Jokaiselle.
Kyllä. Täällä on ihminen joka kuvittelee, että asioista voi keskustella. Johtuu siitä, että oma puoliso sulkeutui ennen täysin, kun yritin keskustella. Jatkoin silti, mutta etsin tavan puhua niin, että hänkin pystyi lopulta osallistumaan hieman sekä keskusteluun, että sisäistämään mistä kiikasti. Miehet ovat putkiaivoja, jotka eivät ymmärrä, jos huudat, että tunnet itsesi laiminlyödyksi. Kaiva syvemmältä ja avaa asiaa paremmin. Vaihtoehtona on myös aina parisuhdeterapia, jos ei oma keskustelu pysy rakentavana. Huonossa suhteessa ei kukaan pakota olemaan, mutta kyllä sitä omaakin osaa pitää jokaisen ensin miettiä, ennen kuin eroaa tai syyttää toista huonosta kommunikoinnista yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että emme puhuneet ollenkaan niistä puutteista mitä meidän välillämme oli. En ollut tyytyväinen enkö toisaalta halunnut näyttää tyytymättömyyttä.
...Odotin vain että olisi jotain erilaista, mieheni yllättäisi minut.
Eli koit suurta tyytymättömyyttä, mutta et ottanut asiaa puheeksi, odotit vain jotain erilaista ja miehesi panostusta asioiden muuttumiseksi? Miksi et puhunut?
En ole ap, mutta voin kertoa, millaista näistä asioista keskusteleminen on oman mieleni kanssa.
- Hei, kulta. Voitaisiinko tehdä jotain yhdessä viikonloppuna? Musta tuntuu, että meidän välit on olleet etäiset jo pitkään ja yhteinen tekeminen voisi olla kiva juttu.
- No mitä nyt sitten taas pitää...
- No ehkä sä haluaisit keksiä jotain, mistä sä tykkäisit. Tuntuu, että mulle on jäänyt se keksiminen ja järjesteleminen nämä meidän yhteiset vuodet, niin saisit ainakin sellaista mikä suokin kiinnostaa. Yllätä mut, tykkäisin siitä kovasti.
- No niin just.. No katotaan sitten lähempänä, nyt on tiistai vasta..
- Joo, onhan tässä monta päivää. Ehdit miettimään jotain mistä sä tykkäisit.
Viikonlopun lähestyessä olen pitänyt koko viikonlopun vapaana, sheivannut joka paikan ja vaihtanut lakanat. Olen pitänyt tunnelman kevyenä ja siivonnut koko talon. Ja mitään ei tapahdu. Ei perjantaina, ei lauantaina, ei sunnuntaina.
Sitä vaan, että oikeastiko täällä ihmiset kuvittelevat, että asiat ovat aina keskusteltavissa. Meidän väestössä on huikea määrä ihmisiä, joiden ainoa reaktio on vältteleminen, kun toinen yrittää ottaa asioita puheeksi tai tuoda omia toiveitaan esiin. Jokainen tällainen keskusteluyritys tuntuu torjunnalta sinällään, entisten torjuntojen ja mitätöidyksi tulemisten päälle. Jossain kohtaa tule raja vastaan. Jokaiselle.
Ihan selvästi tässä on yritetty. Jatkuva torjuminen tarkoittaa kyllä, että mies on jo jollain tasolla eronnut, mutta jäänyt helppouden vuoksi suhteeseen roikkumaan ja tämä on epäreilua toiselle osapuolelle.
Miehelläkin on vastuu parisuhteen toimivuudesta ja kommunikoinnista. Pettäminen on mielestäni aivan pikkujuttu verrattuna miehen pitkäaikaiseen passiivisuuteen. Toki ero ennen toista suhdetta olisi ollut tyylikkäämpää, mutta itse en tilanteessasi varmaan osaisi tuntea syyllisyyttä pettämisestä jos toinen on noin lapanen. En tiedä, onko mies aina ollut tällainen? Itse en ikinä ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa joka ei osaa ilmaista itseään eikä halua tehdä mitään yhdessä. Eipä ole ollut tarvetta pettääkään.
Ei minusta kenenkään tarvitse elää kurjassa ja harmaassa elämässä. Varmaan sinun tapauksessasi yrittäisin sopia miehen kanssa avoimesta suhteesta, jos ette halua erota. Miehesi ei ole velvoitettu järjestämään sinulle haluamaasi elämää, mutta ei hän voi pakottaa sinua elämään rakkaudettomassa liitossakaan. Tietenkin jos oma kantti kestää, voit myös pitää salasuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän väestössä on huikea määrä ihmisiä, joiden ainoa reaktio on vältteleminen, kun toinen yrittää ottaa asioita puheeksi tai tuoda omia toiveitaan esiin. Jokainen tällainen keskusteluyritys tuntuu torjunnalta sinällään, entisten torjuntojen ja mitätöidyksi tulemisten päälle. Jossain kohtaa tule raja vastaan. Jokaiselle.
Aamen. Sinunkin esimerkissäsi sinä päädyit tekemään kaiken; valmistelit mitä sanoa todennäköisesti pitkäänkin, aloitit keskustelun, jätit miehelle tilaa tehdä asiat omalla tavallaan, valmistelit itsesi ja kodin, ja ennenkaikkea TOIVOIT että ehkä nyt vihdoinkin mies näkee vaivaa. Ja sitten kaikkea tätä seurasi jälleen kerran pettymys.
Sinä asetit itsesi haavoittuvaksi ja annoit itsesi toivoa päivien ajan, seurauksena se että mies ajatteli koko asiaa enintään niiden muutaman sekunnin verran kun puhuit hänelle, jos sitäkään. Pahimmillaan hän unohti koko keskustelun välittömästi. Suhde oli hänelle taas sekuntien arvoinen, sinulle päivien.
Rajan pitäisi tulla vastaan huomattavasti nopeammin, koska tuollainen syö sielua ja tappaa kaiken ilon ja onnen siltä joka yrittää kerta toisensa jälkeen toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että emme puhuneet ollenkaan niistä puutteista mitä meidän välillämme oli. En ollut tyytyväinen enkö toisaalta halunnut näyttää tyytymättömyyttä.
...Odotin vain että olisi jotain erilaista, mieheni yllättäisi minut.
Eli koit suurta tyytymättömyyttä, mutta et ottanut asiaa puheeksi, odotit vain jotain erilaista ja miehesi panostusta asioiden muuttumiseksi? Miksi et puhunut?
En ole ap, mutta voin kertoa, millaista näistä asioista keskusteleminen on oman mieleni kanssa.
- Hei, kulta. Voitaisiinko tehdä jotain yhdessä viikonloppuna? Musta tuntuu, että meidän välit on olleet etäiset jo pitkään ja yhteinen tekeminen voisi olla kiva juttu.
- No mitä nyt sitten taas pitää...
- No ehkä sä haluaisit keksiä jotain, mistä sä tykkäisit. Tuntuu, että mulle on jäänyt se keksiminen ja järjesteleminen nämä meidän yhteiset vuodet, niin saisit ainakin sellaista mikä suokin kiinnostaa. Yllätä mut, tykkäisin siitä kovasti.
- No niin just.. No katotaan sitten lähempänä, nyt on tiistai vasta..
- Joo, onhan tässä monta päivää. Ehdit miettimään jotain mistä sä tykkäisit.
Viikonlopun lähestyessä olen pitänyt koko viikonlopun vapaana, sheivannut joka paikan ja vaihtanut lakanat. Olen pitänyt tunnelman kevyenä ja siivonnut koko talon. Ja mitään ei tapahdu. Ei perjantaina, ei lauantaina, ei sunnuntaina.
Sitä vaan, että oikeastiko täällä ihmiset kuvittelevat, että asiat ovat aina keskusteltavissa. Meidän väestössä on huikea määrä ihmisiä, joiden ainoa reaktio on vältteleminen, kun toinen yrittää ottaa asioita puheeksi tai tuoda omia toiveitaan esiin. Jokainen tällainen keskusteluyritys tuntuu torjunnalta sinällään, entisten torjuntojen ja mitätöidyksi tulemisten päälle. Jossain kohtaa tule raja vastaan. Jokaiselle.
No se että tässäkään tapauksessa ei ole tapahtunut haluttuja asioita ei tarkoita että puhuminen olisi turhaa. Tuohan on vasta alku sille että keskusteluja viedään eteenpäin. Tuon jälkeen sille kumppanille kerrotaan että nyt on paha mieli ja pettynyt olo kun mitään ei viikonloppuna tapahtunut. Ja että et halua olla jatkuvasti pettynyt suhteessasi koska silloin et voi suhteessa hyvin.
Jos tämä ei mene kumppanille jakeluun niin sitten kerrotaan että jos parisuhteessa ei voi hyvin ja kokee jatkuvasti pettymyksiä niin silloin se rakkaus toista kohtaan myös vähenee ja se voi taas johtaa suhteen päättymiseenkin jos oikein huonoksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvästi sun mies täys narsisti, ei ajattele muita yhtään.
Sinä se olet uhri tässä asiassa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkea suoritus sinulta. Petollinen nainen.
Normaali suoritus nykyään. Petetään ja pistetään toisen syyksi. Kerrotaan oma puoli tarinasta ja juuri niin että saadaan mahdollisimman moni sille kannalle että pettäminen oli sen petetyn vika. Kolikolla kun on 2 puolta ja tarina voisikin olla erilainen jos petetyn miehen tarinakin tulisi esille. Kun voimaannutaa ja aletaan jakaan persettä ympäriinsä niin pettämisen aakkoset. A nussitaan ympäriinsä b pistetään se toisen syyksi c hoidetaan homma niin että kaikki saadaan sille kannalle että petetty mies oli paska jätkä ja pettäminen oli ihan oikein d jos tullaan paksuksi niin elatusmaksut kuitenkin ukon maksettavaksi vaikka olisi toisen tekemä tenava e jos ero tulee niin ukko lypsetään kuivaksi ym.
Juuri näin. Tympii tuo uhriutuminen ja itsesääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä puhuu kumppanilleen siinä mielessä väärin että luettelee vain kaikkea mitä siltä toiselta odottaa tai kaipaa. Kuitenkin kaiken perusta on se että pystyy kertomaan että miksi niitä asioita kaipaa. Että pystyy kertomaan sen että kaipaa sitä että tuntee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Ja että ne ovat ne asiat jotka saavat olemaan suhteessa ja jos niitä ei ole niin ei oikein ole suhdettakaan.
Monesti pitkässä suhteessa unohtuu se suhteen perusta ja se peittyy kaikenlaisen arkisen alle. Unohtuu että toisen kanssa ollaan jotta saadaan tuntea se toisen rakkaus, tuki ja turva.
toivottavasti mies tajuaa jättää sian
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko useampi kuuma kolli kierroksessa vai yhdelläkö meinaat pärjätä?
Kuulostaa siltä AP, että tarvitset terapiaa ja paljon sitä.
Pettäminen ei koskaan johdu mistään muusta, kuin itse pettäjästä. Monesti pettäjät tahtovat syyllistää petettyä puolisoa siitä, että he pettivät, mutta se johtuu pelkästään siitä, että pettäjät tahtovat lievittää omaa pahaa oloansa ja kuin oikeuttaa itsensä siihen, että pettivät ja että miksi se on hyväksyttävää. Harvoin kukaan tahtoo nähdä itseäänsä oman tarinansa pahiksena. Totuus on kuitenkin se, että ihmiset jotka eivät ole sisältä pahasti rikki eivät petä, vaan suhteen mennessä pieleen kommunikoivat ongelmista, tarpeistaan ja haaveistaansa selkeästi kumppanilleen ja jos tilanne ei raukene tai ongelmat poistu, he lopettavat suhteen. Pettäjät jotka ovat rikki sisältä päätyvät pettämään usein johtuen syystä, että heidän sisimmissään puuttuu se jokin ja he yrittävät sitä syvää mustaa aukkoa täyttää niin puolisollaan, kuin parisuhteen ulkopuolisilla suhteilla.
Nyt vaikuttaa tilanne siltä, että AP yhä odottaa miehen korjaavan parisuhteen ja miehen täyttävän tämän mustan aukon hänelle ja kun mies ei siihen kykene, AP jälleen syyttää miestä sen sijaan, että hän katsoisi peiliin ja ymmärtäisi, että suhteessa oleva ongelma on hän itse, ei se mies. Siksi AP tarvitsee nyt paljon terapiaa, koska hän ei taida ymmärtää miten pahasti hän on loukannut muita ihmisiä omalla käyttäytymisellään eikä tunnu myöntävän sitä, että pettämään hän päätyi, koska hän sitä itse halusi, ei sen takia, että kukaan hänet olisi ajanut pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelu virkistää ei ihmisiä ole tarkoitettu parisuhteeseen vaan pano silloin tällöin eri ihmisten kanssa ja nautinto on taattu :D
Avautuisipa miehen silmät ja laittaisi pettäjä akan käpälämäkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä AP, että tarvitset terapiaa ja paljon sitä.
Pettäminen ei koskaan johdu mistään muusta, kuin itse pettäjästä. Monesti pettäjät tahtovat syyllistää petettyä puolisoa siitä, että he pettivät, mutta se johtuu pelkästään siitä, että pettäjät tahtovat lievittää omaa pahaa oloansa ja kuin oikeuttaa itsensä siihen, että pettivät ja että miksi se on hyväksyttävää. Harvoin kukaan tahtoo nähdä itseäänsä oman tarinansa pahiksena. Totuus on kuitenkin se, että ihmiset jotka eivät ole sisältä pahasti rikki eivät petä, vaan suhteen mennessä pieleen kommunikoivat ongelmista, tarpeistaan ja haaveistaansa selkeästi kumppanilleen ja jos tilanne ei raukene tai ongelmat poistu, he lopettavat suhteen. Pettäjät jotka ovat rikki sisältä päätyvät pettämään usein johtuen syystä, että heidän sisimmissään puuttuu se jokin ja he yrittävät sitä syvää mustaa aukkoa täyttää niin puolisollaan, kuin parisuhteen ulkopuolisilla suhteilla.
Nyt vaikuttaa tilanne siltä, että AP yhä odottaa miehen korjaavan parisuhteen ja miehen täyttävän tämän mustan aukon hänelle ja kun mies ei siihen kykene, AP jälleen syyttää miestä sen sijaan, että hän katsoisi peiliin ja ymmärtäisi, että suhteessa oleva ongelma on hän itse, ei se mies. Siksi AP tarvitsee nyt paljon terapiaa, koska hän ei taida ymmärtää miten pahasti hän on loukannut muita ihmisiä omalla käyttäytymisellään eikä tunnu myöntävän sitä, että pettämään hän päätyi, koska hän sitä itse halusi, ei sen takia, että kukaan hänet olisi ajanut pettämään.
Osaatko perustella, miksi pettäminen on muka niin iso juttu? Ihan pokkana väität, ettei mies ole ongelma ja osasyy siihen, että toista alkoi kiinnostaa vieras mies? Ymmärrän aggressiivisen suhtatumisen pettämiseen jos on uskovainen ja pitää parisuhdetta pyhänä asiana, mutta miten maallistuneetkin ihmiset suhtautuvat asiaan niin hurmoksellisesti? Pettäminen on ikävä juttu, mutta ei todellakaan suurin loukkaus parisuhteessa. Mikä saa ihmisen sietämään parisuheessa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, valehtelua, vähättelyä ja huomiotta jättämistä, mutta auta armias jos käy panemassa vierasta ihmistä niin maailma romahtaa siihen paikkaan. Aivan naurettavaa.
En tällä palstalla kerro yksityiskohtia, mutta oman puolisoni kanssa kävin uudenvuoden aikoihin keskustelun, jossa hän teki selväksi, että minä en ole hänelle mitenkään erityinen, en mitenkään ainutlaatuinen, mutta ihminen jonka kanssa hän voisi jatkaa elämistä "mukavuusliitossa" (hänen mielestään sovitut avioliitot voivat olla hyvinkin onnellisia). Tiedän, että hän joutuu taloudellisesti ahtaalle, jos minä lähden tästä, eikä luultavasti nykyhinnoilla enää pysty asumaan tässä yksin. Minä taas olen sitoutunut tälle paikkakunnalle, joten kerroin hänelle, että voin asua tässä ajankohtaan xx/xx saakka, sen jälkeen aion muuttaa pois.
Nyt on viidettä kuukautta oltu parisuhteessa, joka on vielä kylmempi kuin ennen tuota keskustelua. En halua koskettaa häntä, en avaudu hänelle henkilökohtaisista asioistani, maksan puolet asumisesta ja ruoasta ja tarjoan meille pieniä lomia silloin tällöin (koska hän tekee enemmän kotitöitä ja siten mahdollistaa sen, että minä voin keskittyä työhöni ja muihin tehtäviini). Nukun sohvalla.
Helmikuun puolivälissä italialainen eksäni otti yhteyttä. Siitä alkoi viestinvaihto, joka tyydyttää romanttiset ja eroottiset tarpeeni. Hän jättää ääniviestejä, kirjoitettuja viestejä, kerran olemme puhuneet puhelimessakin. Meille molemmille on selvää, että emme koskaan enää tule olemaan pari, mutta kumpikaan meistä ei saa parisuhteestaan sitä, mitä saamme toisiltamme.
Olemme sopineet kesälle tapaamisen eräässä keskieurooppalaisessa kaupungissa. Katsotaan, haluanko oikeasti hänet tavata vain haluanko säilyttää muiston hänestä sellaisena kuin hän oli nuorempana. Mutta tippaakaan en koe syyllisyyttä siitä, että pidän häneen yhteyttä. Hän on tehnyt selväksi, että hänelle minä olen erityinen; hän muistaa menneisyydestä niin yksityiskohtaisia asioita, että minä todellakin olen silloin tehnyt häneen vaikutuksen. Eikä hän epäröi kertoa sitä.
"Melkein kestämätön tunne että joudun olemaan hänen kanssaan loppu elämän." Et _joudu_ olemaan hänen kanssaan, vaan ihan itse valitset, oletko, ja eiköhän tuo nyt ole ihan selvää pässinlihaa, ettet halua olla. Jospa tällä kertaa ratkaiset asian eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä AP, että tarvitset terapiaa ja paljon sitä.
Pettäminen ei koskaan johdu mistään muusta, kuin itse pettäjästä. Monesti pettäjät tahtovat syyllistää petettyä puolisoa siitä, että he pettivät, mutta se johtuu pelkästään siitä, että pettäjät tahtovat lievittää omaa pahaa oloansa ja kuin oikeuttaa itsensä siihen, että pettivät ja että miksi se on hyväksyttävää. Harvoin kukaan tahtoo nähdä itseäänsä oman tarinansa pahiksena. Totuus on kuitenkin se, että ihmiset jotka eivät ole sisältä pahasti rikki eivät petä, vaan suhteen mennessä pieleen kommunikoivat ongelmista, tarpeistaan ja haaveistaansa selkeästi kumppanilleen ja jos tilanne ei raukene tai ongelmat poistu, he lopettavat suhteen. Pettäjät jotka ovat rikki sisältä päätyvät pettämään usein johtuen syystä, että heidän sisimmissään puuttuu se jokin ja he yrittävät sitä syvää mustaa aukkoa täyttää niin puolisollaan, kuin parisuhteen ulkopuolisilla suhteilla.
Nyt vaikuttaa tilanne siltä, että AP yhä odottaa miehen korjaavan parisuhteen ja miehen täyttävän tämän mustan aukon hänelle ja kun mies ei siihen kykene, AP jälleen syyttää miestä sen sijaan, että hän katsoisi peiliin ja ymmärtäisi, että suhteessa oleva ongelma on hän itse, ei se mies. Siksi AP tarvitsee nyt paljon terapiaa, koska hän ei taida ymmärtää miten pahasti hän on loukannut muita ihmisiä omalla käyttäytymisellään eikä tunnu myöntävän sitä, että pettämään hän päätyi, koska hän sitä itse halusi, ei sen takia, että kukaan hänet olisi ajanut pettämään.
Osaatko perustella, miksi pettäminen on muka niin iso juttu? Ihan pokkana väität, ettei mies ole ongelma ja osasyy siihen, että toista alkoi kiinnostaa vieras mies? Ymmärrän aggressiivisen suhtatumisen pettämiseen jos on uskovainen ja pitää parisuhdetta pyhänä asiana, mutta miten maallistuneetkin ihmiset suhtautuvat asiaan niin hurmoksellisesti? Pettäminen on ikävä juttu, mutta ei todellakaan suurin loukkaus parisuhteessa. Mikä saa ihmisen sietämään parisuheessa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, valehtelua, vähättelyä ja huomiotta jättämistä, mutta auta armias jos käy panemassa vierasta ihmistä niin maailma romahtaa siihen paikkaan. Aivan naurettavaa.
Pettäminen kokonaisuudessa on pahinta henkistä väkivaltaa mitä henkilö voi kohdistaa omaa kumppania kohtaan. Pettäminen ei ole pelkästään sitä, että sattuu harrastamaan seksiä jonkun toisen kanssa, mutta pettäminen myös tuhoaa koko suhteen, luottamuksen omaan puolisoon ja jopa muihin ihmisiin. Pettämisen aiheutetuista henkisistä vahingosta on lukuisia tutkimuksia ja tarinoita netti pullolla. Joillakin voi mennä pettämisen takia vuosikymmeniä päästä siitä yli, toiset eivät välttämättä koskaan pääse ylitse. Pettämistä voisi verrata siihen, että toinen pahoinpitelisi sinut.
Ei täällä kukaan aggressiivisesti suhtaudu pettämiseen, vaan realisistesi ja ymmärtäen miten paljon vahinkoa se aiheuttaa petetylle ja muille ympärillä oleville ihmisille. Mitä sinä teet on asian vähättelyä.
Haluaisin myös muistuttaa, että pettämiseen kuuluu aina valehtelua, vähättelyä, huomiotta jättämistä ja tämän lisäksi huijaamista ja sitä, ettei ota toisen tunteita ja fyysistä hyvinvointia lainkaan huomioon.
Kyllä fiksu muista välittävä ihminen katkaisee parisuhteen, jos ei kykene olemaan yksiavioinen tai vastaavasti kertoo jo suhteen alussa mahdolliselle puolisolle, että tahtoo avoimen suhteen. Se on kuitenkin mielenkiintoista miten suurin osa pettäjistä tahtoo itse pettää, mutta ei kuitenkaan hyväksy sitä että puoliso pettäisi ja menisi samalla tavalla. Muutenhan heillä olisi avoin suhde.
Vierailija kirjoitti:
En tällä palstalla kerro yksityiskohtia, mutta oman puolisoni kanssa kävin uudenvuoden aikoihin keskustelun, jossa hän teki selväksi, että minä en ole hänelle mitenkään erityinen, en mitenkään ainutlaatuinen, mutta ihminen jonka kanssa hän voisi jatkaa elämistä "mukavuusliitossa" (hänen mielestään sovitut avioliitot voivat olla hyvinkin onnellisia). Tiedän, että hän joutuu taloudellisesti ahtaalle, jos minä lähden tästä, eikä luultavasti nykyhinnoilla enää pysty asumaan tässä yksin. Minä taas olen sitoutunut tälle paikkakunnalle, joten kerroin hänelle, että voin asua tässä ajankohtaan xx/xx saakka, sen jälkeen aion muuttaa pois.
Nyt on viidettä kuukautta oltu parisuhteessa, joka on vielä kylmempi kuin ennen tuota keskustelua. En halua koskettaa häntä, en avaudu hänelle henkilökohtaisista asioistani, maksan puolet asumisesta ja ruoasta ja tarjoan meille pieniä lomia silloin tällöin (koska hän tekee enemmän kotitöitä ja siten mahdollistaa sen, että minä voin keskittyä työhöni ja muihin tehtäviini). Nukun sohvalla.
Helmikuun puolivälissä italialainen eksäni otti yhteyttä. Siitä alkoi viestinvaihto, joka tyydyttää romanttiset ja eroottiset tarpeeni. Hän jättää ääniviestejä, kirjoitettuja viestejä, kerran olemme puhuneet puhelimessakin. Meille molemmille on selvää, että emme koskaan enää tule olemaan pari, mutta kumpikaan meistä ei saa parisuhteestaan sitä, mitä saamme toisiltamme.
Olemme sopineet kesälle tapaamisen eräässä keskieurooppalaisessa kaupungissa. Katsotaan, haluanko oikeasti hänet tavata vain haluanko säilyttää muiston hänestä sellaisena kuin hän oli nuorempana. Mutta tippaakaan en koe syyllisyyttä siitä, että pidän häneen yhteyttä. Hän on tehnyt selväksi, että hänelle minä olen erityinen; hän muistaa menneisyydestä niin yksityiskohtaisia asioita, että minä todellakin olen silloin tehnyt häneen vaikutuksen. Eikä hän epäröi kertoa sitä.
Tässä tulee hyvin ilmi pettäjien itsekeskeisyys ja se, ettei omasta kumppanista välitetä.
On keksitty tarina, miksi oma kumppani on niin huono ja oma kumppani on sanonut sitä ja tätä, mitkä antavat oikeuden pettämiseen.
Oikeasti jos sinun kumppani olisi noin hirveä, niin päätyisit tekemään joko a) Kertoisit haluavasi päättää suhteen tai b) kertoisit miten asia on, eli suostut kaverisuhteeseen että talous pysyy kunnossa, mutta aiot nähdä muita ihmisiä tämän kumppanisi lisäksi.
Syy miksi et näitä kahta asiaa tee, koska et kuitenkaan tahdo että sinun kumppanisi sinua pettää, mutta kuitenkin sinä saat pettää häntä.
Jälleen kerran todistit sen, että pettäjä on syyllinen pettämiseen ja omaan tilanteeseen, ei se puoliso.
Miksi koet noin palavaa tarvetta olla suhteessa? Me eletään vuotta 2023. Nais/mieskommuunit on normi. Juuri kukaan ei kyseenalaista sinkkuutta. Koitat nyt itse elää päänsisäistä 50-lukua ja jatkaa sherryn voimalla epämääräisissä suhdekuvioissa. Kiitos ja näkemiin.
Sä olet kuvittava ihmisolento joka ei osaa kantaa vastuutaan tekemisistään. Sinä olet se henkilö, joka teki päätöksen pettää ja sinä olet se henkilö joka tekee päätöksen joka ikinen aamu olla miehen rinnalla. Miten sä kehtaat yrittää kääntää kaiken miehen syyksi ja vastuulle? Onko mies henkilö joka petti? Onko mies henkilö, joka päätti, että sinä petät ennemmin kuin myönnät olevasi typerä?
Olet niin hirveä tyyppi, että toivottavasti ei koskaan nähdä.