Mies piti minua itsestäänselvyytenä - puhumattomuus johti pettämiseen
Tein jotain sellaista mitä olen aina halveksuntaa muissa ihmisissä, petin miestäni koska suhteesta alkoi puuttua läheisyys, huomionosoitukset ja se että emme puhuneet ollenkaan niistä puutteista mitä meidän välillämme oli. En ollut tyytyväinen enkö toisaalta halunnut näyttää tyytymättömyyttä ei hänelle vaikka selvät merkit olivat ilmassa.
Seksi ei ole ikinä ollut mitään ihmeellistä, tunsin itseni arvottomana 'panopuuna'. Odotin vain että olisi jotain erilaista, mieheni yllättäisi minut. Ainoat päivät kun oli jotain erilaista oli äitienpäivä ja syntymäpäivä... Kaikki muut harmaata arkea ilman romantiikkaa. Mietin että onko vika minussa, voisinko tehdä joitain asioita paremmin, yritin kyllä mutta sitten kaikki tuntui turhalta kun en vain saanut sitä mitä halusin. Päivät olivat enemmän pettymyksen täyteisiä.
Sitten tein lähempää tuttavuutta ihmiseen joka on ihan erilainen kuin mieheni, täydentää kaiken sen rakkauden nälän jota olen aina halunnut ja tajusin että miten paljon olen jäänyt kaikesta paitsi. Hän hoitaa homman 100-1. Syyllistän itseäni miksi lankesin toiseen kun minunhan pitäisi olla uskollinen eikä näin helposti ihastua ja ehkä rakastuakin.
Mieheni siis tietää että petin mutta haluaa kaikesta huolimatta jatkaa, hän on petrannut, läheisyyttä on enemmän mutta eipä oikeastaan muuta, olen silti masentunut ja olen aina jotenkin pahantuulinen, melkein kestämätön tunne että joudun olemaan hänen kanssaan loppu elämän... Haluanko olla juuri tämän ihmisen kanssa hautaan asti.
Mietteitä tästä... En halua lukea haukkuja siitä että tein väärin, tiedän sen kyllä ja vihaan itseäni sen takia mitä tein.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Sua huomioidaan sentään kahtena päivänä vuodessa.
Usko huviksesi, meitä on sellaisiakin naisia, joiden mies ei huomioi edes syntymäpäivää, joulua tai äitienpäivää. Mitään. Koskaan. Ikinä. Mieti sitä.
Silti vaikka onkin paha mieli niin kyllä toisen pettäminen on oma asiansa, johon sinä olet syyllistynyt eikä miehellä siihen ole osaa eikä arpaa.
Jos naiset eivät enää tyytyisi tuollaisiin suhteisiin, niin sellaisia ei enää olisi. Oma vika jos jää, vaikka ei saa mitä tarvitsee ja haluaa. Siinäpähän kökit hamaan saakka.
Kuulostaa siltä, että et halua olla miehesi kanssa. Mikä estää eron? Meillä on vain yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua huomioidaan sentään kahtena päivänä vuodessa.
Usko huviksesi, meitä on sellaisiakin naisia, joiden mies ei huomioi edes syntymäpäivää, joulua tai äitienpäivää. Mitään. Koskaan. Ikinä. Mieti sitä.
Silti vaikka onkin paha mieli niin kyllä toisen pettäminen on oma asiansa, johon sinä olet syyllistynyt eikä miehellä siihen ole osaa eikä arpaa.
Jos naiset eivät enää tyytyisi tuollaisiin suhteisiin, niin sellaisia ei enää olisi. Oma vika jos jää, vaikka ei saa mitä tarvitsee ja haluaa. Siinäpähän kökit hamaan saakka.
Tämä on kyllä ihan totta. Emme me voi millään tavalla kontrolloida miten toiset käyttäytyvät, mutta voimme kontrolloida meitä itseämme.
Jos olemme suhteessa onnettomia ja keskusteluista huolimatta tilanne ei parane, niin oikea vaihtoehto tuossa on ero. Ei pettäminen eikä sivusuhteet.
Tottakai olisi fiksumpaa ja tyylikkäämpää erota ennen pettämistä, mutta joskus sitä kai vaan turtuu siihen tilanteeseensa parisuhteessa ja herätys tulee vasta kun kokee jotain aivan muuta. Pettäminen on väärin, mutta inhimillistä. Joskus parisuhde toipuu siitä jos molemmilla on aitoa halua yrittää, mutta useimmiten varmasti ei. Ap:nkin tapauksessa rakkautta ei taida varsinaisesti enää olla, vaan kyse on enemmän tottumuksesta ja siitä että on vaan kätevämpää olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisi fiksumpaa ja tyylikkäämpää erota ennen pettämistä, mutta joskus sitä kai vaan turtuu siihen tilanteeseensa parisuhteessa ja herätys tulee vasta kun kokee jotain aivan muuta. Pettäminen on väärin, mutta inhimillistä. Joskus parisuhde toipuu siitä jos molemmilla on aitoa halua yrittää, mutta useimmiten varmasti ei. Ap:nkin tapauksessa rakkautta ei taida varsinaisesti enää olla, vaan kyse on enemmän tottumuksesta ja siitä että on vaan kätevämpää olla yhdessä.
Jos pettäminen on inhimillistä, niin silloin on myös oman puolison hakkaaminenkin pettämistä. Aiheuttaa yhtä pahaa tuhoa petettyä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisi fiksumpaa ja tyylikkäämpää erota ennen pettämistä, mutta joskus sitä kai vaan turtuu siihen tilanteeseensa parisuhteessa ja herätys tulee vasta kun kokee jotain aivan muuta. Pettäminen on väärin, mutta inhimillistä. Joskus parisuhde toipuu siitä jos molemmilla on aitoa halua yrittää, mutta useimmiten varmasti ei. Ap:nkin tapauksessa rakkautta ei taida varsinaisesti enää olla, vaan kyse on enemmän tottumuksesta ja siitä että on vaan kätevämpää olla yhdessä.
Jos pettäminen on inhimillistä, niin silloin on myös oman puolison hakkaaminenkin pettämistä. Aiheuttaa yhtä pahaa tuhoa petettyä kohtaan.
Siis hakkaaminen on myös inhimillistä
Kyllähän se jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä kertoo sekin, että mies ei ole moksiskaan pettämisestä vaan haluaa silti olla yhdessä. Että ihan sama onko rakkautta vai ei, kunhan on vaan se vaimo joka tekee elämästä helpompaa. Parempi olisi varmasti vaan erota, jos se ei itselle riitä. Tai jos on joitain syitä miksi ero ei mitenkään käy (esim yhteinen omaisuus, perhe tai joku) ja arki kuitenkin sujuu, niin voi kai sitä sopia jonkinlaisesta kulissiliitto-järjestelystä jossa molemmat saa hakea rakkauden jostain muualta. Tuskin sekään tosin kovin pitkäkestoinen järjestely on eikä anna lapsille kovin hyvää parisuhdemallia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Se on ihan hirveä tunne kun oma kumppani ei enää huomioi eikä mikään määrä keskustelua tai panostamista auta. Nyt kannattaa miettiä tosissaan kannattaako tuossa jatkaa, jos et alunperinkään ollut onnellinen.
JOOPAJOO... taas on vika miehessä kun nainen pettää... kummallista että näinpäin se on oikeutettua. Oletko miettinyt että vika voisikin olla sinussa? Tää on just tätä mammaplasta meinikiä missä tsemppaatte toisianne vääryydessä. Siskot....
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä kertoo sekin, että mies ei ole moksiskaan pettämisestä vaan haluaa silti olla yhdessä. Että ihan sama onko rakkautta vai ei, kunhan on vaan se vaimo joka tekee elämästä helpompaa. Parempi olisi varmasti vaan erota, jos se ei itselle riitä. Tai jos on joitain syitä miksi ero ei mitenkään käy (esim yhteinen omaisuus, perhe tai joku) ja arki kuitenkin sujuu, niin voi kai sitä sopia jonkinlaisesta kulissiliitto-järjestelystä jossa molemmat saa hakea rakkauden jostain muualta. Tuskin sekään tosin kovin pitkäkestoinen järjestely on eikä anna lapsille kovin hyvää parisuhdemallia.
Itseasiassa ei kerro mistään välinpitämättömyydestä. Kun tulee petetyksi niin se ensimmäiset kuukaudet tai ensimmäinen vuosi voi mennä täysin sellaisessa tilassa, kuin ettei halua uskoa että puoliso oikeasti teki sen minkä teki. Minua kanssa on petetty ja voin sanoa, että ekat kuukaudet halusi vain kieltää tapahtuneen, koska siinä joutui myös avaamaan silmänsä sille, ettei se sun puoliso ole sellainen ihminen miksi kuvittelit hänen olevan. Ja ettei puoliso enää ole luotettava.
Miehetkin pettävät vain sen vuoksi ettei naiset huomioi niitä.
AP on PROVO. Hän on katsonut netflixistä elokuvan Temptation. Katsoin se itsekin eilen, ihan oli jopa erilaiset synttäri-ja muut juhlat mainittu seksin osalta😂 Ihan hyvä leffa oli. Haluatteko tietää, miten elokuvan loppu meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisi fiksumpaa ja tyylikkäämpää erota ennen pettämistä, mutta joskus sitä kai vaan turtuu siihen tilanteeseensa parisuhteessa ja herätys tulee vasta kun kokee jotain aivan muuta. Pettäminen on väärin, mutta inhimillistä. Joskus parisuhde toipuu siitä jos molemmilla on aitoa halua yrittää, mutta useimmiten varmasti ei. Ap:nkin tapauksessa rakkautta ei taida varsinaisesti enää olla, vaan kyse on enemmän tottumuksesta ja siitä että on vaan kätevämpää olla yhdessä.
Jos pettäminen on inhimillistä, niin silloin on myös oman puolison hakkaaminenkin pettämistä. Aiheuttaa yhtä pahaa tuhoa petettyä kohtaan.
Siis hakkaaminen on myös inhimillistä
Väkivaltaisuus on juu myös inhimillistä, mutta hakkaaminen on myös laitonta ja ihan syystä. Melko sairasta edes verrata noita.
Pitäisikö tässä nyt tarjota pettäjälle olkapäätä itkettäväksi?
Sinä teit ratkaisusi, älä vyörytä syytä muiden niskoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisi fiksumpaa ja tyylikkäämpää erota ennen pettämistä, mutta joskus sitä kai vaan turtuu siihen tilanteeseensa parisuhteessa ja herätys tulee vasta kun kokee jotain aivan muuta. Pettäminen on väärin, mutta inhimillistä. Joskus parisuhde toipuu siitä jos molemmilla on aitoa halua yrittää, mutta useimmiten varmasti ei. Ap:nkin tapauksessa rakkautta ei taida varsinaisesti enää olla, vaan kyse on enemmän tottumuksesta ja siitä että on vaan kätevämpää olla yhdessä.
Jos pettäminen on inhimillistä, niin silloin on myös oman puolison hakkaaminenkin pettämistä. Aiheuttaa yhtä pahaa tuhoa petettyä kohtaan.
Siis hakkaaminen on myös inhimillistä
Väkivaltaisuus on juu myös inhimillistä, mutta hakkaaminen on myös laitonta ja ihan syystä. Melko sairasta edes verrata noita.
Pettämisenkin pitäisi olla laitonta, mutta jostain syystä vieläkään yhteiskunta ei halua suostua näkemään miten pahasti ihmisiä voidaan vahingoittaa henkisesti. Vasta nyt on alettu huomioimaan miten paljon kiusaaminen voi aiheuttaa terveyshaittoja koulussa tai työpaikalla, mutta ei sekään ole laitonta. Ja kerta kiusaaminen ei ole laitonta, niin onko se sinun mielsetä sitten inhimillistä ja sellaista mitä saa tehdä?
Fakta on se, että miehesi ei muutu aloitteita tekeväksi ja sinua huomioivaksi kuin korkeintaan hetkeksi. Sitten kun puolen vuoden kuluttua ajattelee että tilanne on korjaantunut, niin normi arki jatkuu taas. Todennäköisesti kokee siinä vaiheessa sitten jo katkeruutta tekoasi kohtaan ja on hyvin mahdollista, että on muutenkin irrotautunut suhteestanne henkisellä tasolla.
En jatkaisi tuollaista suhdetta itse.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi sun mies täys narsisti, ei ajattele muita yhtään.
Sinä se olet uhri tässä asiassa nyt.
Kyökkipsykologi havaittu.
Koulutuksena elämäm kova kolu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Se on ihan hirveä tunne kun oma kumppani ei enää huomioi eikä mikään määrä keskustelua tai panostamista auta. Nyt kannattaa miettiä tosissaan kannattaako tuossa jatkaa, jos et alunperinkään ollut onnellinen.
Te naiset olette terapian tarpeessa. Heikko itsetunto tai läheisriippuvuus teitä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehetkin pettävät vain sen vuoksi ettei naiset huomioi niitä.
Niin ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Molemmat sukupuolet pettää samankaltaisista syistä. Joillain se voi olla just ap:n kaltainen tilanne jossa parisuhde on surkea, jotkut on sit niitä sarjapettäjiä, sekä miehet että naiset. Toki pettäminen on väärin vaikka parisuhde on miten huono: pitäisi osata myöntää itselleen ja toiselle ettei kestä enää, kun ei saa siitä suhteesta tarvitsemaansa, ja lopettaa suhde rehellisesti ennen kuin menee vehtaamaan muiden kanssa.
Mikä pakko on seurustella? Sähän se tässä kuulostat fiftarilta. Aidosti vapaasieluiset pysyy erossa kahlitsevista suhteista ja suosii Alaston Suomi joukkomiittejä yms.