Lue keskustelun säännöt.
Koeaikapurku, hyväksyttävät syyt
11.05.2023 |
Oikeuskäytännön mukaan hyväksyttävänä perusteena työnantajan tekemään purkamiseen koeajalla on esitetty seuraavia:
- työn suorittamiseen liittyvä puutteellisuus
- myöhästely ja luvattomat poissaolot
- yleinen sopimattomuus työhön
- sopeutumattomuus työpaikan olosuhteisiin
Oletko tehnyt koeaikapurun tai onko työsuhteesi päätetty koeajalla?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaikapurun syyn ei tarvitse olla "hyväksyttävä", riittää kun se ei ole syrjivä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisinen.
Tuntuisi tosi epäreilulta, jos työsuhde purettaisiin sen takia, ettei uusi työntekijä aivan itsestään suoriudu uudessa työssä kuin vanha tekijä.
Olen väsynyt itsekseen arvailemaan miten asioita pitäisi hoitaa ja kuuntelemaan palautetta, ettei mennyt kuten toivottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tehty koeaikapurku. Minua pidettiin silmätikkuna. Yksi työkaveri koko ajan vahti, mitä sanon tai teen. Hyvä esimerkki on se, kun olin tietokoneella ja jäin hetkeksi miettimään tekstiä, hän tuli selän taakse ja sanoi, että kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo tietää, mitä siihen kuuluu kirjoittaa. Olin niin hämmästynyt, että hiljenin ja sulkeudun loppupäiväksi täysin.
Kuulin vahingossa kun kaksi työkaveria puhuivat minusta tämän pomottajan kanssa, että olen töykeä ja töksäyttelen ja koko ajan saa olla neuvomassa, vaikka heillä olisi tärkeämpääkin työtä. Kävin vessassa itkemässä. Sitten jatkoin työn tekemistä ja yritin olla kysymättä mitään keneltäkään.
Kun esihenkilö kyseli perehdytyksen seurannassa vähän ennen koeajan loppua, miten mielestäni olen sopeutunut työhön ja työyhteisöön, vastasin totuudenmukaisesti, että vaikeuksia on ollut. Hän sanoi kuulleensa samaa muilta työntekijöiltä. Mietin vaan, mitä minusta on puhuttu, enkä osannut puolustautua. Esihenkilö ehdotti, että hän aikoo tehdä koeaikapurun, koska ei nyt tunnu siltä, että olisin heidän etsimänsä henkilö. Muistan tilanteesta, että oli vaikea hengittää ja keskityin pysymään tajuissani. Sain hänen tulostamansa ja allekirjoittamansa paperin käteen ja hän pyysi jättämään työnantajan omaisuuden toimistoonsa, kun olen ottanut omat tavarani mukaan. Lähdin mahdollisimman nopeasti. Olisin voinut sanoa työkavereille hyvästit, mutta en siinä mielentilassa kyennyt.
Häpeä seurasi pitkään, se tuli seuraavassa määräaikaisessa työpaikassa ja sitä seuraavassa. Kun tein erään virheen, valvoin yön pohtien, odottaako potkut. Ei odottanut, vaan suhtautuminen oli normaali, eli virheitä sattuu kaikille ja korjataan ne. Nyt en ehkä häpeä enää, mutta jollain tavalla epäröin kysyä apua tai neuvoa, koska ne vanhat kokemukset nousee pintaan. Pakko olla vahva ja osata kaikki- ajattelu on pesiytynyt minuun, vaikka häpeää en enää tunne siitä, mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaikapurun syyn ei tarvitse olla "hyväksyttävä", riittää kun se ei ole syrjivä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisinen.
Tuntuisi tosi epäreilulta, jos työsuhde purettaisiin sen takia, ettei uusi työntekijä aivan itsestään suoriudu uudessa työssä kuin vanha tekijä.
Olen väsynyt itsekseen arvailemaan miten asioita pitäisi hoitaa ja kuuntelemaan palautetta, ettei mennyt kuten toivottiin.
En tiedä yhtään mitä tehdä. Pelkään etten saa muuta työtä, jos vaikutan siltä, että lähden helposti koeajalla menemään.
Vierailija kirjoitti:
Olen purkanut. Aukoi päätään työnjohtajille, huuteli autosta työpaikan pihalla jotain tapa ittes-juttuja yhdelle ja sitten aukoi päätään vielä minulle.
Toinen syy, josta olen purkanut on toistuvat selvittämättömät poissaolot.
Ja sitten heräsit.
Yksi työntekijä teki koeaikapurun, koska reissukämpillä duunikaveri oli kännipäissään uhannut tappaa hänet.
Aika herkkis.
Esimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tehty koeaikapurku. Minua pidettiin silmätikkuna. Yksi työkaveri koko ajan vahti, mitä sanon tai teen. Hyvä esimerkki on se, kun olin tietokoneella ja jäin hetkeksi miettimään tekstiä, hän tuli selän taakse ja sanoi, että kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo tietää, mitä siihen kuuluu kirjoittaa. Olin niin hämmästynyt, että hiljenin ja sulkeudun loppupäiväksi täysin.
Kuulin vahingossa kun kaksi työkaveria puhuivat minusta tämän pomottajan kanssa, että olen töykeä ja töksäyttelen ja koko ajan saa olla neuvomassa, vaikka heillä olisi tärkeämpääkin työtä. Kävin vessassa itkemässä. Sitten jatkoin työn tekemistä ja yritin olla kysymättä mitään keneltäkään.
Kun esihenkilö kyseli perehdytyksen seurannassa vähän ennen koeajan loppua, miten mielestäni olen sopeutunut työhön ja työyhteisöön, vastasin totuudenmukaisesti, että vaikeuksia on ollut. Hän sanoi kuulleensa samaa muilta työntekijöiltä. Mietin vaan, mitä minusta on puhuttu, enkä osannut puolustautua. Esihenkilö ehdotti, että hän aikoo tehdä koeaikapurun, koska ei nyt tunnu siltä, että olisin heidän etsimänsä henkilö. Muistan tilanteesta, että oli vaikea hengittää ja keskityin pysymään tajuissani. Sain hänen tulostamansa ja allekirjoittamansa paperin käteen ja hän pyysi jättämään työnantajan omaisuuden toimistoonsa, kun olen ottanut omat tavarani mukaan. Lähdin mahdollisimman nopeasti. Olisin voinut sanoa työkavereille hyvästit, mutta en siinä mielentilassa kyennyt.
Häpeä seurasi pitkään, se tuli seuraavassa määräaikaisessa työpaikassa ja sitä seuraavassa. Kun tein erään virheen, valvoin yön pohtien, odottaako potkut. Ei odottanut, vaan suhtautuminen oli normaali, eli virheitä sattuu kaikille ja korjataan ne. Nyt en ehkä häpeä enää, mutta jollain tavalla epäröin kysyä apua tai neuvoa, koska ne vanhat kokemukset nousee pintaan. Pakko olla vahva ja osata kaikki- ajattelu on pesiytynyt minuun, vaikka häpeää en enää tunne siitä, mitä tapahtui.
Minulla on ihan samanlainen olo sen suhteen, että avun kysymistä pidetään täällä heikkoutena. Työpaikka on todella vanhanaikaisen oloinen. Kaduttaa että tulin tänne töihin. Järjellä ymmärrän ettei vika ole minussa, mutta työnantajan asenne tuntuu silti todella pahalta.
Ei kummankaan puolelta vaan yhdessä sopien tehtiin. Mä en voinut irtisanoutua, koska olisin saanut 6 viikon karenssin ilman työttömyyskorvausta. Työnantaja taas ei halunnut irtisanoa yksipuolisesti. Niin me tehtiin yhteisellä sopimuksella, eikä tullut karenssia.
Syy oli oikeastaan heikko julkinen liikenne ja siitä seurannut ketutus, joka näkyi varmaan kaikille. Valitin suunnilleen joka aamu, että taas mun pitää istua kahvihuoneessa klo 07.20 ja saan aloittaa työpäivän vasta klo 08. Meillä oli typerä liukuma klo 08-09 Jos olisin tullut seuraavalla bussilla, olisin ollut töissä vasta klo 09 jälkeen. Sama tietty takaisin päin, että muistaakseni meni bussit klo 15.15 ja klo 17. Ekaan ei ehdi ja toka lähtee tolkuttoman myöhään. Mulle sanottiin, voinko lopettaa sen valituksen työpaikalla työajoista ja busseista, kun ei se kenenkään mieltä piristä. En vaan pystynyt, koska otti niin pahasti päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko työnantaja velvollinen tarvittaessa jotenkin todistamaan ettei henkilö sopeutunut työyhteisöön?
Mietin vain sitä vaihtoehtoa, että henkilö jätetään täysin omilleen ja sitten annetaan kenkää perustelulla ettei sopeutunut työyhteisöön / teki heikosti tulosta. Tuntuisi tosi epäreilulta.
Niin no koeajan idea on, että siinä kokeillaan. Myös työntekijä voi iskeä hanskat tiskiin ja häipyä sillä samalla sekunnilla. Ei sekään ole työnantajan mielestä kovin reilua.
Vierailija kirjoitti:
Ei kummankaan puolelta vaan yhdessä sopien tehtiin. Mä en voinut irtisanoutua, koska olisin saanut 6 viikon karenssin ilman työttömyyskorvausta. Työnantaja taas ei halunnut irtisanoa yksipuolisesti. Niin me tehtiin yhteisellä sopimuksella, eikä tullut karenssia.
Syy oli oikeastaan heikko julkinen liikenne ja siitä seurannut ketutus, joka näkyi varmaan kaikille. Valitin suunnilleen joka aamu, että taas mun pitää istua kahvihuoneessa klo 07.20 ja saan aloittaa työpäivän vasta klo 08. Meillä oli typerä liukuma klo 08-09 Jos olisin tullut seuraavalla bussilla, olisin ollut töissä vasta klo 09 jälkeen. Sama tietty takaisin päin, että muistaakseni meni bussit klo 15.15 ja klo 17. Ekaan ei ehdi ja toka lähtee tolkuttoman myöhään. Mulle sanottiin, voinko lopettaa sen valituksen työpaikalla työajoista ja busseista, kun ei se kenenkään mieltä piristä. En vaan pystynyt, koska otti niin pahasti päähän.
No mutta tämähän ei yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa. Vihervasemmisto on aina kertonut, että bussi on vähintään yhtä hyvä kulkuneuvo kuin oma auto, ellei jopa parempi. Mitään miinuksia julkisilla kulkemisessa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollut nopein koeaika purku 9 tuntia töitä. "Ammattimies" joutui ylitöinään selvittämään tumpelointinsa ennen lopputiliä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut nopein koeaika purku 9 tuntia töitä. "Ammattimies" joutui ylitöinään selvittämään tumpelointinsa ennen lopputiliä.
Eikä joutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koeaikapurkuun tarvitse antaa mitään syytä. Sehän se tyhmää onkin. Itsekin jouduin pihalle eräästä firmasta koeajan viimeisenä päivänä. Syyksi esitettiin pääosin se, että asiakkaalta on tullut huonoa palautetta. Noh, siinä vaiheessa oma työni ei varsinaisesti edes ollut alkanut asiakkaan kanssa. Itse epäilin syyksi ennen kaikkea sitä, että uskalsin nostaa esiin firmassa vuosia jatkuneen epäasiallisen käytöksen ja kiusaamisen projektinjohdon taholta. Esimieskin totesi, että minulle ei ehkä voitu kertoa todellista syytä. En todellakaan tiedä, mitä firmassa tapahtui, mutta ei ole jäänyt ikävä.
Koeaikana, yleensä 3 kk, työsuhteen voi purkaa, eikä syytä tarvitse sanoa. Näin työlainsäädännössä ainakin joitakin vuosia sitten kun työskentelin asioiden parissa. En ole tarkastanut onko laki muuttunut (koska olen jäänyt eläkkeelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja vaikuttaa hyvin tyytymättömältä. Pelkään ettei työsuhde jatku koeajan jälkeen.
Vuorovaikutus toimii huonosti. Tuntuu kuin työpaikalle olisi odotettu Jeesusta, joka itsestään osaa hoitaa kaiken. Kun tilanne ei olekaan se, ollaan työntekijään pettyneitä.
Yleensä uudessa työssä ei ole ollut tällaista tilannetta. Olen tosi hämmentynyt asiasta. Tilanne ei vaikuta paranevan. Voinko saada kuukausien karenssin, jos työnantaja tekee koeaikapurun?
Miksette hyvät ihmiset ota asioista selvää vaan pelkäätte aina pahinta ja vielä liioittelette pelkojanne? "Kuukausien karenssi", juupa juu: tarkoittanet 30 pv:n karenssia jonka senkin saa vain, jos irtisanomiselle ei ole pätevää syytä. Jos mikään työpanoksesi ei ole riittävää työnantajalle, niin etköhän voi olla ihan huoletta, kun tulee aika antaa selvitys siihen, miksi sopimuksesi purettiin.
Poika sai heti potkut kun myöhästyi ensimmäisenä päivänä vajaan tunnin. Linja-auto ei tullut niin käveli työpaikalle mutta ei saanut mitään armoa.
Vierailija kirjoitti:
On tehty koeaikapurku. Minua pidettiin silmätikkuna. Yksi työkaveri koko ajan vahti, mitä sanon tai teen. Hyvä esimerkki on se, kun olin tietokoneella ja jäin hetkeksi miettimään tekstiä, hän tuli selän taakse ja sanoi, että kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo tietää, mitä siihen kuuluu kirjoittaa. Olin niin hämmästynyt, että hiljenin ja sulkeudun loppupäiväksi täysin.
Kuulin vahingossa kun kaksi työkaveria puhuivat minusta tämän pomottajan kanssa, että olen töykeä ja töksäyttelen ja koko ajan saa olla neuvomassa, vaikka heillä olisi tärkeämpääkin työtä. Kävin vessassa itkemässä. Sitten jatkoin työn tekemistä ja yritin olla kysymättä mitään keneltäkään.
Kun esihenkilö kyseli perehdytyksen seurannassa vähän ennen koeajan loppua, miten mielestäni olen sopeutunut työhön ja työyhteisöön, vastasin totuudenmukaisesti, että vaikeuksia on ollut. Hän sanoi kuulleensa samaa muilta työntekijöiltä. Mietin vaan, mitä minusta on puhuttu, enkä osannut puolustautua. Esihenkilö ehdotti, että hän aikoo tehdä koeaikapurun, koska ei nyt tunnu siltä, että olisin heidän etsimänsä henkilö. Muistan tilanteesta, että oli vaikea hengittää ja keskityin pysymään tajuissani. Sain hänen tulostamansa ja allekirjoittamansa paperin käteen ja hän pyysi jättämään työnantajan omaisuuden toimistoonsa, kun olen ottanut omat tavarani mukaan. Lähdin mahdollisimman nopeasti. Olisin voinut sanoa työkavereille hyvästit, mutta en siinä mielentilassa kyennyt.
Häpeä seurasi pitkään, se tuli seuraavassa määräaikaisessa työpaikassa ja sitä seuraavassa. Kun tein erään virheen, valvoin yön pohtien, odottaako potkut. Ei odottanut, vaan suhtautuminen oli normaali, eli virheitä sattuu kaikille ja korjataan ne. Nyt en ehkä häpeä enää, mutta jollain tavalla epäröin kysyä apua tai neuvoa, koska ne vanhat kokemukset nousee pintaan. Pakko olla vahva ja osata kaikki- ajattelu on pesiytynyt minuun, vaikka häpeää en enää tunne siitä, mitä tapahtui.
Upea, mielenkiintoinen kirjoitus ja kuvaus kokemastasi. Oli helppo kuvitella visuaalisesti mieleen nuo tapahtumat. Olen pahoillani puolestasi ja on hyvin helppo ymmärtää, että nuo negatiiviset kokemukset seuraavat perässä kenties pitkäänkin. Minä sain kuvan, että olet yksinomaan työpaikkakiusaamisen uhri, jota edes pomokaan ei halunnut auttaa. On vain hyvä, että olet päässyt ulos noin toksisesta työpaikasta, sillä ties kuinka paljon enemmän sinua oltaisi siellä vielä murjottu ajan kuluessa. Vikaa ei ole yhtään sinussa vaan ainoastaan noissa ilkeissä ex-työ"kavereissasi".
Vierailija kirjoitti:
Koeaikana, yleensä 3 kk, työsuhteen voi purkaa, eikä syytä tarvitse sanoa. Näin työlainsäädännössä ainakin joitakin vuosia sitten kun työskentelin asioiden parissa. En ole tarkastanut onko laki muuttunut (koska olen jäänyt eläkkeelle).
Koeaika on yleensä kyllä puoli vuotta. Laki sanoo, että koeaika saa olla enintään 6kk, tai määräaikaisessä työsuhteessa enintään puolet sen kokonaiskestosta (ei kuitenkaan yli 6kk). Tuo sun 3kk koeaika kuulostaa siis siltä, että sun työsuhde oli 6kk määräaikaisuus ja siitä sitten puolet (3kk) oli koeajan maksimi.
Olen saanut fudua koeajalla. Työnantaja antoi perusteeksi melko ylimalkaiset syyt, mutta en tehnyt siitä ongelmaa.
Todellisuus oli se, että työpaikan toimintakulttuuri ja työtehtävät eivät yhtään vastanneet sitä mitä myyntipuheet paikan suhteen olivat olleet. Tästä luonnollisesti seurasi konflikti.
Yhtä kaikki - alussa kirpasi kyllä, mutta sittemmin tajusin, etten vaan pysty olemaan töissä valtiolla enkä isoissa korporaatioissa. Niissä ihmiset usein alistetaan hyvin pieneen rooliin tekemään jotain tarkoin määriteltyä juttua. Itselleni on tärkeää vapaus ja vastuu - tekijän pitää omistaa oma työnsä ja tehdä kaikki päätökset sen suhteen.
Eli vaikka saisi kenkää ei kannata masentua. Tarkka analyysi kannattaa toki tehdä olisiko jotain voinut tehdä paremmin. Mutta homman juju työelämässä on se, että kun löytää sellasen jutun missä pääsee käyttämään vahvuuksiaan, niin asiat alkaa sujumaan kuin itsestään.
Ongelma vaan toki on se, että mistä löytää unelmiensa työpaikan:).
Koeajan purkuun ei tarvita syitä.
Tuntuisi tosi epäreilulta, jos työsuhde purettaisiin sen takia, ettei uusi työntekijä aivan itsestään suoriudu uudessa työssä kuin vanha tekijä.