Mistä johtuu suomalaisten viha juhlia kohtaan?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Onko kuitenkaan kyse varsinaisesta vihasta vai pikemminkin ärsyyntymisestä siihen, että oletetaan kaikkien viettävän juhlia? Ja vieläpä suunnilleen samalla tavalla. On paljon ihmisiä, joiden lapsuudenkodissa juhlia ei vietetty. Tai jos vietettiinkin, niistä ei jäänyt lapsille mukavia muistoja (esim toinen tai molemmat vanhemmat olivat aina juhlissa kännissä). Jos taas lapsuudenkodissa on vietetty juhlia ja niistä on jäänyt ihania muistoja, on aika loogista haluta tarjota vastaavia elämyksiä ja muistoja omille lapsilleenkin.

Minun lapsuudenkodin juhliin ei liittynyt alkoholi vaan täydellinen suoriutuminen ja aikatalutus. Juhlia valmisteltiin pitkään ja raivokkaasti. Mikäli kaikki ei mennyt niinkuin piti niin siitä koitui huutoa ja riitaa. Tämä koski niin vuodenkulkuun liittyviä juhlia kuin syntymä - ja nimipäiviä yms. Esim. Isovanhempien 70 v syntymäpäivillä kävi ja juhli 400-500 ihmistä ja kaikki valmistelut kaatui perheen niskoille, koska oli kunnia-asia kaikki tehdä itse. Omat häänikin tämä raivojuhlavalmistelu pilasi, eikä itsellä ollut kaksikymppisenä sanan sijaa niihin.

En nauti juhlista tai niiden järjestämisestä ja itse olen mennyt toiseen äärimmäisyyteen. Jos on pakko järjestää juhlat en järjestä niitä kotona ja ostan kaiken valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Onko kuitenkaan kyse varsinaisesta vihasta vai pikemminkin ärsyyntymisestä siihen, että oletetaan kaikkien viettävän juhlia? Ja vieläpä suunnilleen samalla tavalla. On paljon ihmisiä, joiden lapsuudenkodissa juhlia ei vietetty. Tai jos vietettiinkin, niistä ei jäänyt lapsille mukavia muistoja (esim toinen tai molemmat vanhemmat olivat aina juhlissa kännissä). Jos taas lapsuudenkodissa on vietetty juhlia ja niistä on jäänyt ihania muistoja, on aika loogista haluta tarjota vastaavia elämyksiä ja muistoja omille lapsilleenkin.

Minun lapsuudenkodin juhliin ei liittynyt alkoholi vaan täydellinen suoriutuminen ja aikatalutus. Juhlia valmisteltiin pitkään ja raivokkaasti. Mikäli kaikki ei mennyt niinkuin piti niin siitä koitui huutoa ja riitaa. Tämä koski niin vuodenkulkuun liittyviä juhlia kuin syntymä - ja nimipäiviä yms. Esim. Isovanhempien 70 v syntymäpäivillä kävi ja juhli 400-500 ihmistä ja kaikki valmistelut kaatui perheen niskoille, koska oli kunnia-asia kaikki tehdä itse. Omat häänikin tämä raivojuhlavalmistelu pilasi, eikä itsellä ollut kaksikymppisenä sanan sijaa niihin.

En nauti juhlista tai niiden järjestämisestä ja itse olen mennyt toiseen äärimmäisyyteen. Jos on pakko järjestää juhlat en järjestä niitä kotona ja ostan kaiken valmiina.

No esim tuo on juuri sellainen syy, ettei halua itse omille lapsilleen vastaavia kokemuksia. Ja jättää juhlat juhlimatta tai juhlii ne toisella tavalla. Mulla taas lapsuudessani juhlat olivat aina kivoja. Ainoa, mikä vähän harmitti oli äitini haluama joulusiivous. Itsekin vielä aikuisena tein joulusiivouksen, kunnes kolmekymppisenä älysin, ettei mun ole mikään pakko puunata huushollia lattiasta kattoon just joulun alla. Meillä ei myöskään ole koskaan järjestetty noin isoja juhlia. Omille viiskymppisillenikin tuli alle 50 ihmistä. Kuuskymppiseni osuivat pandemia-aikaan ja kutsuin vain lähisuvun eli meitä oli minä mukaanlukien vain 13. Pääsääntöisesti vuosittain toistuvat juhlat on vietetty tällä omalla porukalla eli mun vanhemmat, siskoni (ja hänen puolisonsa silloin, kun puoliso vielä eli), siskoni lapset puolisoineen, siskoni lapsenlapset, mun lapseni puolisoineen ja minä. Juhlat eivät kuitenkaan meillä ole millään tavalla "velvoittavia" ihan jo siksikin, että osa porukasta on tehnyt vuorotyötä eikä aina ole mahdollista järjestää työvuorojaan niin, että pääsee osallistumaan. Tai  on ollut jotain muuta menoa just sille päivälle. Nyt on ensimmäinen vuosi, kun äitini 95-vuotispäiviä, vanhempieni 70-vuotishääpäivää ja joulua lukuunottamatta en ole järjestänyt mitään muille kuin itselleni. Ihan vaan terveyssyistä en ole jaksanut. Itselleni kuitenkin olen järkännyt jotain vähän arjesta poikkeavaa. Niin ja joo...kun meidän suvun perinteinen vappulounas on jäänyt historiaan (vanhempani eivät enää jaksa lähteä ravintolaan), tänä vuonna kävin ravintolassa vappulounaalla ystäväperheen kanssa. 

Kun olin lapsi niin kaikki juhlat aiheuttivat äidilleni valtavan stressin eli piti raivosiivota ja -leipoa päiväkausia. Kaupasta ostettu olisi ollut häpeä. Stressi purkautui huutamisena meille lapsille.  Sukulaisten juhlissa oli kivempaa, koska välillä sai syödä jotain sokerista eikä ollut äidin tulilinjalla, jos vain istui hiljaa jossain nurkassa. Kaikkeen liittyi häpeä: häpeä vaatteista, häpeä käyttäytymisestä, häpeä siitä ja tästä. Ei ihme, että lapsena inhosin juhlia. 

Äiti ei myöskään osannut ottaa lahjoja vastaan. Kaikki saamansa lahjat piti jouluna haukkua tarpeettomina. Syntymäpäivälahjaa ei saanut ostaa ja kukat olivat pelkkää tuhlausta. Äitienpäivänä sitä vaan *itutti, kun piti odottaa sängyssä, että lapset tuovat kahvia eikä päässyt ajoissa ylös ja siivoamaan.

Itse aikuisena olen päättänyt suhtautua juhliin avoimemmin ja iloisemmin. Meillä ei siivota viikkosiivousta kummemmin, ja voidaan ostaa tai tilata kakku valmiina. Satsaan koristeluun ja ruokailuun. Lapset ovat tykänneet juhlista vaikkei ne mitään karnevaaleja olekaan. 

Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua itselleen järjestettävän juhlia ja se on mielestäni ok. Todella usein nykyään kuitenkin törmää siihen, että ei haluta lähteä juhlistamaan toisille tärkeitä merkkipäiviä (pyöreät synttärit, häät, ristiäiset, valmistujaiset jne). Vedotaan siihen, että ne tykkää jutella vieraiden ihmisten kanssa ja en siksi halua mennä juhlaan. Eikö aikuinen ihminen oikeasti kykene olemaan pari tuntia joissain juhlissa, vaikka ei itsellä olisi supermukavaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua itselleen järjestettävän juhlia ja se on mielestäni ok. Todella usein nykyään kuitenkin törmää siihen, että ei haluta lähteä juhlistamaan toisille tärkeitä merkkipäiviä (pyöreät synttärit, häät, ristiäiset, valmistujaiset jne). Vedotaan siihen, että ne tykkää jutella vieraiden ihmisten kanssa ja en siksi halua mennä juhlaan. Eikö aikuinen ihminen oikeasti kykene olemaan pari tuntia joissain juhlissa, vaikka ei itsellä olisi supermukavaa?

Eihän se silloin ole minulle juhla vaan rangaistus.

Minusta ihmisten pitäisi miettiä keiden kanssa oikeasti haluavat olla kestosti tekemisissä. Ihmisiä kutsutaan häihin vain, koska me. - Sitten vieraat ihmettelevät jälkeenpäin, miksei ne enää pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua itselleen järjestettävän juhlia ja se on mielestäni ok. Todella usein nykyään kuitenkin törmää siihen, että ei haluta lähteä juhlistamaan toisille tärkeitä merkkipäiviä (pyöreät synttärit, häät, ristiäiset, valmistujaiset jne). Vedotaan siihen, että ne tykkää jutella vieraiden ihmisten kanssa ja en siksi halua mennä juhlaan. Eikö aikuinen ihminen oikeasti kykene olemaan pari tuntia joissain juhlissa, vaikka ei itsellä olisi supermukavaa?

Eihän se silloin ole minulle juhla vaan rangaistus.

Ei se ole sinun juhlasi, vaan toisen ihmisen.

Juhlien viha johtuu suomalaisten saituudesta, jossa mikään ei saisi maksaa mitään ja kyvyttömyydestä osataa palveluja. Tällöin juhlista ei tule miellyttäviä kokemuksia, vaan pakkopullaa. 

Aloitetaan itse juhlajärjestyistä. Tiloiksi valitaan tietenkin se halvin mahdollinen seurojen talo, jossa ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, vain ikkunoita saa hyvällä tuurilla auki. Se miellyttävä tehokkaalla ja säädettävällä koneellisella ilmanviahdolla varustettu tila olisi ihan liian kallis.

Tämä sama jatkuu tarjoiluissa, ne voidaan tuurilla ostaa, mutta silloinkin halvinta mahdollista puolivalmisteista tehtyä tavaraa ja ehdottomasti seisovaan pöytään, josta jokainen käy vuorollaan hakemassa. Pöytiintarjoilu olisi ihan liian kallista. Lisäksi silloin ei saisi otettua niitä kukkuralautaisia, joissa on niin paljon tavaraa kuin fysiikan lait antavat myöten ja kaikkea sekaisin. Ilmaista polttoainetta kun on tankattava niin paljon kuin mahdollista. 

Sama homma jatkuu vieraiden puolelta, juhlavaatteet hommataan halvimmalla mahdollisella tavalla ja ei välitetä lainkaan niiden laadusta. Sitten ihmetellään, miksi on kuumaa ja hikistä, jos on kesähelteellä pukeuduttu käytännössä muovista tehtyihin vaatteisiin. Panostamalla tässäkin laatuun, olisi lopputulos kaikille parempi. 

Sitten itse ohjelma, joka sekin toteutetaan halvimmalla mahdollisella tavalla. Paikallinen harrastelijapumppu vetämään ikivihreitä ihan liian kovalla suhteessa tilaan, jonka akustiikkaa ei pumppu huomioi lainkaan. 

Jos joskus suomalainen ostaisi laatua ja valmista, olisi juhliminen paljon mukavampaa. Itsellänikin on parhaat muistot jouluista, joita vietettiin kartonohotellissa valmiin pöydän ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua itselleen järjestettävän juhlia ja se on mielestäni ok. Todella usein nykyään kuitenkin törmää siihen, että ei haluta lähteä juhlistamaan toisille tärkeitä merkkipäiviä (pyöreät synttärit, häät, ristiäiset, valmistujaiset jne). Vedotaan siihen, että ne tykkää jutella vieraiden ihmisten kanssa ja en siksi halua mennä juhlaan. Eikö aikuinen ihminen oikeasti kykene olemaan pari tuntia joissain juhlissa, vaikka ei itsellä olisi supermukavaa?

Varmasti kykenisi, mutta miksi ihmeessä juhlien järjestäjä haluaisi juhliinsa sellaisen kutsuvieraan, joka ei siellä viihdy vaan vaivihkaa vilkuilee kelloaan ja miettii, joko olisi soveliasta lähteä pois? Mä en ainakaan halua, että kukaan tulisi mun järjestämiini juhliin pelkästä velvollisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Juhlien viha johtuu suomalaisten saituudesta, jossa mikään ei saisi maksaa mitään ja kyvyttömyydestä osataa palveluja. Tällöin juhlista ei tule miellyttäviä kokemuksia, vaan pakkopullaa. 

Aloitetaan itse juhlajärjestyistä. Tiloiksi valitaan tietenkin se halvin mahdollinen seurojen talo, jossa ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, vain ikkunoita saa hyvällä tuurilla auki. Se miellyttävä tehokkaalla ja säädettävällä koneellisella ilmanviahdolla varustettu tila olisi ihan liian kallis.

Tämä sama jatkuu tarjoiluissa, ne voidaan tuurilla ostaa, mutta silloinkin halvinta mahdollista puolivalmisteista tehtyä tavaraa ja ehdottomasti seisovaan pöytään, josta jokainen käy vuorollaan hakemassa. Pöytiintarjoilu olisi ihan liian kallista. Lisäksi silloin ei saisi otettua niitä kukkuralautaisia, joissa on niin paljon tavaraa kuin fysiikan lait antavat myöten ja kaikkea sekaisin. Ilmaista polttoainetta kun on tankattava niin paljon kuin mahdollista. 

Sama homma jatkuu vieraiden puolelta, juhlavaatteet hommataan halvimmalla mahdollisella tavalla ja ei välitetä lainkaan niiden laadusta. Sitten ihmetellään, miksi on kuumaa ja hikistä, jos on kesähelteellä pukeuduttu käytännössä muovista tehtyihin vaatteisiin. Panostamalla tässäkin laatuun, olisi lopputulos kaikille parempi. 

Sitten itse ohjelma, joka sekin toteutetaan halvimmalla mahdollisella tavalla. Paikallinen harrastelijapumppu vetämään ikivihreitä ihan liian kovalla suhteessa tilaan, jonka akustiikkaa ei pumppu huomioi lainkaan. 

Jos joskus suomalainen ostaisi laatua ja valmista, olisi juhliminen paljon mukavampaa. Itsellänikin on parhaat muistot jouluista, joita vietettiin kartonohotellissa valmiin pöydän ääressä.

Monellakaan ei ole varaa laittaa monen kuukauden nettotuloja sileäksi yksien juhlien takia.

Ja suurimmalla osalla on myös rahalle muutakin tarvetta ja jopa järkeä käyttää ne rahat kestävämmin.

Johtuu siitä kun suomi on maailman onnellisin maa. Suomessa ei ole yksinäisiä ihmisiä,mielenterveydestä kärsiviä ihmisiä eikä köyhiä ihmisiä juurikaan yhtään..

Maailman onnellisin kansa ei turhia juhlia juhli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlien viha johtuu suomalaisten saituudesta, jossa mikään ei saisi maksaa mitään ja kyvyttömyydestä osataa palveluja. Tällöin juhlista ei tule miellyttäviä kokemuksia, vaan pakkopullaa. 

Aloitetaan itse juhlajärjestyistä. Tiloiksi valitaan tietenkin se halvin mahdollinen seurojen talo, jossa ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, vain ikkunoita saa hyvällä tuurilla auki. Se miellyttävä tehokkaalla ja säädettävällä koneellisella ilmanviahdolla varustettu tila olisi ihan liian kallis.

Tämä sama jatkuu tarjoiluissa, ne voidaan tuurilla ostaa, mutta silloinkin halvinta mahdollista puolivalmisteista tehtyä tavaraa ja ehdottomasti seisovaan pöytään, josta jokainen käy vuorollaan hakemassa. Pöytiintarjoilu olisi ihan liian kallista. Lisäksi silloin ei saisi otettua niitä kukkuralautaisia, joissa on niin paljon tavaraa kuin fysiikan lait antavat myöten ja kaikkea sekaisin. Ilmaista polttoainetta kun on tankattava niin paljon kuin mahdollista. 

Sama homma jatkuu vieraiden puolelta, juhlavaatteet hommataan halvimmalla mahdollisella tavalla ja ei välitetä lainkaan niiden laadusta. Sitten ihmetellään, miksi on kuumaa ja hikistä, jos on kesähelteellä pukeuduttu käytännössä muovista tehtyihin vaatteisiin. Panostamalla tässäkin laatuun, olisi lopputulos kaikille parempi. 

Sitten itse ohjelma, joka sekin toteutetaan halvimmalla mahdollisella tavalla. Paikallinen harrastelijapumppu vetämään ikivihreitä ihan liian kovalla suhteessa tilaan, jonka akustiikkaa ei pumppu huomioi lainkaan. 

Jos joskus suomalainen ostaisi laatua ja valmista, olisi juhliminen paljon mukavampaa. Itsellänikin on parhaat muistot jouluista, joita vietettiin kartonohotellissa valmiin pöydän ääressä.

Monellakaan ei ole varaa laittaa monen kuukauden nettotuloja sileäksi yksien juhlien takia.

Ja suurimmalla osalla on myös rahalle muutakin tarvetta ja jopa järkeä käyttää ne rahat kestävämmin.

Ei kukaan sano, että pitää käyttää paljon rahaa. Noita voi tehdä edullisestikin, kun vain katsoo, mitä tekee. Asujakin voi vuokrata, ei ole pakko ostaa jne.

Sosiaaliset paineet.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua itselleen järjestettävän juhlia ja se on mielestäni ok. Todella usein nykyään kuitenkin törmää siihen, että ei haluta lähteä juhlistamaan toisille tärkeitä merkkipäiviä (pyöreät synttärit, häät, ristiäiset, valmistujaiset jne). Vedotaan siihen, että ne tykkää jutella vieraiden ihmisten kanssa ja en siksi halua mennä juhlaan. Eikö aikuinen ihminen oikeasti kykene olemaan pari tuntia joissain juhlissa, vaikka ei itsellä olisi supermukavaa?

Haluaisin toki itseänikin juhlia, mutta muut eivät halua, joten olisi juhlissani yksin. Juhlin useikin yksin, mutta silloin en edes kutsu ketään.

Lähden aina ilolla muiden juhliin, ainoa ehto oikeastaan on se että pääsen sieltä kotiin silloin kun minusta siltä tuntuu. Mihinkään "mottijuhliin" en halua mennä, eli jonnekin jossa on sitten pakko viettää yö jossain aitassa hyttysten syötävänä kun ei ole kyytiä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Luterilaisessa Suomessa ajatellaan, että juhlimiseen käytetyn ajankin voisi käyttää järkevämpään, eli työntekoon tai vastaavaan kärsimykseen. Suomessa ihmisestä ei ole hyötyä, jos siitä ei ole koko aikaa jotain hyötyä.

No tämä. Tiedän ihmisen joka aina päivittää juhlien yhteydessä someen, että vaikka nyt on juhlittukin niin äkkiä on palattu normiarkeen ja laitettu hihat heilumaan, ja luettelee vielä varmuuden vuoksi kaikki tehdyt hommat. Ettei vaan kukaan pääse luulemaan että nyt siellä laiskotellaan oikein monta päivää putkeen :D

Minä muistan lapsuuteni sukujuhlat kamalina ja joku juoppo aina pilasi ne. Jos lähden jonkun juhliin niin ainoastaan siinä tapauksessa jos ne ovat raittiit juhlat. Viina juhliin en enää lähtisi enkä käy baareissakaan ollenkaan sillä en voi sietää humalaisia öykkäri ihmisiä joilla luonne muuttuu jonkun tuopillisen jälkeen. Otan kyllä alkoa kotona niin etten ole mikään absolutisti mutta en kulje missään muualla päihtyneenä. 

Puolisoni kanssa juhlitaan joka viikonloppu kotona ja laitetaan jotain herkku ruokaa. Kesällä grillataan piha grillissä ja puu grillissä eikä millään kaasu masiinalla. Oli sellainen alussa mutta ei tykätty siitä ja se lähti kierrätykseen. Ei me tarvita mitään muita omiin juhliimme. Kerran täällä vaan kun eletään eikä koskaan tiedä  jos lähtö tulee niin ei täällä eletä pelkkien kalenterin juhlapäivien mukaan. 

Joidenkin mielestä juhliminen tarkoittaa dokaamista niin että ollaan räkä poskella ja askel horjuu. En minäkään välitä sellaisesta juhlasta.

Mielestäni juhlassa ei ole kuitenkaan pakko vetää päätä täyteen tai pönöttää.

Minun suvussani on vietetty vain kahdenlaisia juhlia: sellaisia jouluja/juhannuksia/mökkiviikonloppuja joissa örvelletään överikännissä tai sitten sellaisia lastenjuhlia/valmistujaisia, joita veljeni vaimo suunnittelee kuukausikaupalla ja joihin on rsvp, lahjalistat ja kaamea stressi.

Itse en välitä kummastakaan juhlatavasta, joten jätän mieluummin väliin. Pidän kyllä kovasti siitä, että vuodessa on erilaisia juhlavia päiviä ja toivoisin löytäväni kumppanin, jonka kanssa voisin suunnitella omat traditiot. Yksin ei oikein jaksa innostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ns. juhlat Suomessa on aina semmoista jäykkää pönötystä, käyttäytymissääntöjä, teeskentelyä, jne. ettei semmoinen kiinnosta. Ns. juttelukin on eräiden itsekehua ja toisten nolaamista tyyliin: "ai eiks sulla ookaan vieläkään ok-taloa, uutta autoa ja purjevenettä, mä hommasin ne perintörahoilla jo 18 vuotiaana".

Tosi monilta puuttuu kokonaan sellainen luonteva rentous olla muiden seurassa. Terve itsevarmuus tai siis sen puutehan se aiheuttaa sekä sitä, että tuntuu kuin pitäisi pönöttää eikä tiedä miten olisi ettei pönöttäisi liikaa, että tuota rehvastelua joutavilla asioilla kun ei osata sellaista mukavaa ja hyväntuulista jutustelua.

Varmaan se jo auttaisi paljon, että olisi ne etikettisäännöt halussa eli ei tarvitsisi ainakaan niiden takia jännittää ja ärtyä jo ennen juhliin menoa. Toisaalta se mokaaminenkaan ei nyt yleensä maailmaa kaada, mutta sitten huonoitsetuntoisena sitä pelkää ja varsinkin jos se juhlaväki on sitten sellaista, että jokainen moka muistetaan mainita loppuiän ajan jokaisissa juhlissa juurikin tuolla nolaus-mentaliteetilla.

Suomalaiset ei useinkaan oikein ole sellaisia "seuramiehiä" vaan jotenkin muiden ihmisten seuraa karsastetaan ja juhlia jopa vältelläänkin parhaansa mukaan (koska ei ole kivaa tunnelmaa ja sen aikaa olisi parempaakin tekemistä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. juhlat Suomessa on aina semmoista jäykkää pönötystä, käyttäytymissääntöjä, teeskentelyä, jne. ettei semmoinen kiinnosta. Ns. juttelukin on eräiden itsekehua ja toisten nolaamista tyyliin: "ai eiks sulla ookaan vieläkään ok-taloa, uutta autoa ja purjevenettä, mä hommasin ne perintörahoilla jo 18 vuotiaana".

Tosi monilta puuttuu kokonaan sellainen luonteva rentous olla muiden seurassa. Terve itsevarmuus tai siis sen puutehan se aiheuttaa sekä sitä, että tuntuu kuin pitäisi pönöttää eikä tiedä miten olisi ettei pönöttäisi liikaa, että tuota rehvastelua joutavilla asioilla kun ei osata sellaista mukavaa ja hyväntuulista jutustelua.

Varmaan se jo auttaisi paljon, että olisi ne etikettisäännöt halussa eli ei tarvitsisi ainakaan niiden takia jännittää ja ärtyä jo ennen juhliin menoa. Toisaalta se mokaaminenkaan ei nyt yleensä maailmaa kaada, mutta sitten huonoitsetuntoisena sitä pelkää ja varsinkin jos se juhlaväki on sitten sellaista, että jokainen moka muistetaan mainita loppuiän ajan jokaisissa juhlissa juurikin tuolla nolaus-mentaliteetilla.

Suomalaiset ei useinkaan oikein ole sellaisia "seuramiehiä" vaan jotenkin muiden ihmisten seuraa karsastetaan ja juhlia jopa vältelläänkin parhaansa mukaan (koska ei ole kivaa tunnelmaa ja sen aikaa olisi parempaakin tekemistä)

Mulle tuli mieleen jo aiemmin, että johtuisiko se pönötys just siitä, että juhliin mennään velvollisuudesta eikä siksi, että niihin ihan oikeasti haluttaisiin mennä? Ja sitten pönötetään odottaen, että aika kuluu ja juhlat joko päättyy tai on sopivaa lähteä jo pois?