Joka viides itsemurhan tehnyt kävi vastaanotolla kuolinpäivänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian osastolla kuulin kun hoitaja isoon ääneen kailotti kansliassa että pitäisi näille antaa semmoinen tee-se-itse-pakkaus, että varmasti onnistuu.

Osastolle tuotiin juuri silloin yksi yrittänyt sairaalasta.

Hurtti huumori taitaa kuulua alalle yhtälailla kuin patologiaan. Ei tuota työtä varmaan ilman jaksaisi tehdä vuosia.

MIKÄ tuossa on huvittavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian osastolla kuulin kun hoitaja isoon ääneen kailotti kansliassa että pitäisi näille antaa semmoinen tee-se-itse-pakkaus, että varmasti onnistuu.

Osastolle tuotiin juuri silloin yksi yrittänyt sairaalasta.

Tuollaista huumoria on varmasti paljon siellä. Ei ole ihan kevyin paikka olla töissä. Ei tarkoita sitä, että olisivat huonoja hoitajia.

Mikä tuossa oli huumoria? Missä kohtaa piti nauraa?

Ei kaikelle huumorille ole edes tarkoitus nauraa. Jos kohtaa päivästä toiseen ihmisiä, joilla menee aivan älyttömän huonosti ja jotka elävät aivan eri todellisuudessa, toimivat järjettömästi. niin pakko siinä on jokin käsittelymekanismi kehittää, että jaksaa. Toki nämä puheet eivät saisi kuulua työkavereita kauemmas.

Mikä tässä on huvittavaa? Ja millä tavalla tällainen puhe niiden työkavereiden olemiseen vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me lllaan tuusitrauduttu että se apu tulee ulkopuolelta. Että joku auttaa ja lapioi sun paskat. Että susta tulee upea ja suosittu (julkkis) naps vaan

Joo elän on tylsää oikeasti ja hankalaa. Paskat on itse lapioitava. Kaikki ei oo kiinnostavia ja erityisiä

Tässä taas sellainen idiootin kommentti että oksat pois...kannattaisiko jättää kommentoimatta aiheisiin, joista ei selvästi tajua mitään?

Ite nään että on tuossa pointtiakin, vaikka onkin kovin karkeasti ilmaistu. Nykymaailmassa ollaan oikeasti suorastaan opittu siihen, että apu tulee ihmisen ulkopuolelta. Kuinkahan moni on vaikka avun toivossa hakeutunu hoitoon, niinkö mentaalisten haasteiden suhteen, mutta ei ole apua saanut ja kantapään kautta joutunu oppimaan, että loppupeleissä vain itse pystyy auttamaan itseään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti sairas ei uhkaile koskaan itsarilla. Olevinaan sairas uhkailee. Tässä on se ero. T. Kerran kokeillut ja herännyt 2 viikon päästä teho-osastolta.

Eihän ne uhkailekaan.

Ne hakee apua, ettei ne menettäis viimeistä otettaan ja putoaisi itsensä lopettamiseen.

Uhkailu on jotain ihan muuta kuin se, että tajuaa että olo on niin huono ettei ehkä pysty jatkamaan. Uhkailu on sitä, missä yritetään pakottaa muut johonkin toimintaan koska muuten! Ja kyllä sitäkin muuten oikeasti sairaat ihmiset tekee. Ei tosin masentuneet, van narsistit.

En käsitä tällaisen puheen logiikkaa ja ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaista kuulee. Jos ihmisellä on niin paha olo, että 'uhkailee' tällaisella, niin eikö se kuuluisi ottaa todella vakavasti? Riippumatta siitä, onko aie millä asteella, pahoinvointi sen takana on totta. Olen myös kuullut tässä yhteydessä 'huomion hakemisesta' ja jälleen, jos ihmisellä on niin paha olo, että tällainen puhe tuntuu ainoalta mahdolliselta tavalta saada 'huomiota' (ja mitä sekin edes tarkoittaa? Hoitoa? Lämpöä? Myötätuntoa? Kuulluksi ja nähdyksi tulemista? Näiden pitäisi kuulua kaikille), eikö siihen epätoivoon olisi syytä vastata?

Vierailija kirjoitti:

Me lllaan tuusitrauduttu että se apu tulee ulkopuolelta. Että joku auttaa ja lapioi sun paskat. Että susta tulee upea ja suosittu (julkkis) naps vaan

Joo elän on tylsää oikeasti ja hankalaa. Paskat on itse lapioitava. Kaikki ei oo kiinnostavia ja erityisiä

Näkisin että on vähän tuudittauduttu siihen että apu tulee nimenomaan ammattilaiselta. Läheiset ihmiset ei auta toisiaan kun apu on ulkoistettu ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terveydenhuolto sitten voisi sen itsemurhan estää?

Kai niillä lääkkeitä on, jotka otettaisiin valvonnassa. Konsteja lienee jos halua on.

Ei ole olemassa lääkeitä jotka estäisivät ihmisen tekemästä itsemurhaa. Usein lääkkeitä nimenomaan haetaan siksi että toteutus onnistuisi paremmin.

Mutta on lääkkeitä jotka ennaltaehkäisevästi annettuna voisivat estää tilanteen eskaloitumisen tuohon pisteeseen. Näin esimerkkinä kerron tuttavasta jonka masennus pysyi kurissa hyvillä unilääkkeillä, luonnollisesti kun vaan sai nukutuksi niin oli parempi mielikin. Mutta nyt on syvästi masentunut koska unilääkkeensä lopetettiin riippuvuus vaaran vuoksi. Eikä varmaan ole ainutkertainen tämä hänenkään tilanne. Voisi hyvin olla potentiaalinen IMn tekijä mutta kunhan vaan ei ole sentään lääkeriippuvainen!

Jos ihminen tekee itsemurhan samana päivänä kun on käynyt hakemassa niitä unilääkkeitä lääkäriltä ei ne unilääkkeet sitä itsemurhaa estä vaan päinvastoin.

Keinoja meillä on paremmin ehkäistä sitä että ongelmat ei mene siihen pisteeseen että tilanne ajatuisi siihen pisteeseen että ihminen on niin epätoivoinen että edes miettii itsemurhaa. Niitä keinoja on terveydenhuollolla mutta niitä keinoja on kyllä muuallakin. Terveydenhuollolla nykyisin ei taas ole resursseja tehdä sitä ennalta ehkäisyä vaikka keinoja olisikin. Resurssit kuluu lähinnä siihen että yritetään välttää katastrofi vaikka siihen ei olisi edes keinoja. Valitettavasti odotukset terveydenhuoltojärjestelmälle on ylimitoitetut jos sen odotetaan pelastavan ihminen tai yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me lllaan tuusitrauduttu että se apu tulee ulkopuolelta. Että joku auttaa ja lapioi sun paskat. Että susta tulee upea ja suosittu (julkkis) naps vaan

Joo elän on tylsää oikeasti ja hankalaa. Paskat on itse lapioitava. Kaikki ei oo kiinnostavia ja erityisiä

Näkisin että on vähän tuudittauduttu siihen että apu tulee nimenomaan ammattilaiselta. Läheiset ihmiset ei auta toisiaan kun apu on ulkoistettu ammattilaisille.

Monesti läheiset ei pysty auttamaan jos on kyse diagnosoitavasta asiasta, niinkuin hyvin usein on. Niin kauan esimerkiksi kun diagnosoidaan +50 v nepsyjäkin, kuten tällä hetkellä tehdään, niin todellakaan ei ole edes yritystä ennaltaehköisevässä MT- työssä. Olisi halvempaa ja tehokkaampaa testata neurologisten haasteiden varalta kaikki jo heti peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että epäonnistunut hoitokontakti pitäisi saattaa vastuuseen. Kyllähän tuollaisista luvuista voi tehdä päätelmän, että hoito on ollut osaamatonta ja tuloksetonta.

Sinun mielestäsikö aivan jokaista voidaan auttaa? Ei voida. On ihmisiä, joille kuolema aidosti on helpotus.

Jos on niin epäpätevä, ettei oman alansa asiantuntijana tunnista edes itsemurhavaaraa jota ihminen itse tulee vastaanotolle valittamaan, niin kyllä ihan juurikin täytyy pystyä laittamaan vastuuseen. Sitä mieltä olen, kyllä!

Tiedän parikin ihmistä, jotka olivat suljetulla osastolla itsemurhavaaran takia. Heidät pistettiin kotiin viikonlopuksi, vaikka itse kerjäsivät, ettei laitettaisi. Kävelivät sitten suoraan toinen mereen, toinen ratakiskoille täysin toivottomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me lllaan tuusitrauduttu että se apu tulee ulkopuolelta. Että joku auttaa ja lapioi sun paskat. Että susta tulee upea ja suosittu (julkkis) naps vaan

Joo elän on tylsää oikeasti ja hankalaa. Paskat on itse lapioitava. Kaikki ei oo kiinnostavia ja erityisiä

Näkisin että on vähän tuudittauduttu siihen että apu tulee nimenomaan ammattilaiselta. Läheiset ihmiset ei auta toisiaan kun apu on ulkoistettu ammattilaisille.

Aivan absurdi ajatus, että ammattilainen pystyisi auttamaan ihmisen olotilaa paremmaksi. Turruttavia mömmöjä voi saada ja ehkä jaappausterapiaa, joka joillain voi auttaa henkisen paskan lapioinnissa. Mutta se on vale, että nykyisenlainen terveydenhoito olis kykenevä parantamaan ihmisten henkistä pahoinvointia. Hoitaa voi, mutta se ei tarkoita parantamista. Se parantaminen on jokaisen henkilökohtainen työmaa, joka voi olla suhteettoman haasteellista nykyisenlaisessa epäinhimillisessä yhteiskuntamallissa eläessä

Ennen yths antoi hyvää hoitoa tälläkin alueella.

Tuskin enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian osastolla kuulin kun hoitaja isoon ääneen kailotti kansliassa että pitäisi näille antaa semmoinen tee-se-itse-pakkaus, että varmasti onnistuu.

Osastolle tuotiin juuri silloin yksi yrittänyt sairaalasta.

Tuollaista huumoria on varmasti paljon siellä. Ei ole ihan kevyin paikka olla töissä. Ei tarkoita sitä, että olisivat huonoja hoitajia.

Mikä tuossa oli huumoria? Missä kohtaa piti nauraa?

Ei kaikelle huumorille ole edes tarkoitus nauraa. Jos kohtaa päivästä toiseen ihmisiä, joilla menee aivan älyttömän huonosti ja jotka elävät aivan eri todellisuudessa, toimivat järjettömästi. niin pakko siinä on jokin käsittelymekanismi kehittää, että jaksaa. Toki nämä puheet eivät saisi kuulua työkavereita kauemmas.

Mikä tässä on huvittavaa? Ja millä tavalla tällainen puhe niiden työkavereiden olemiseen vaikuttaa?

Onko nuorilla ihmisillä näin heikko yleissivistys nykyisin? Eihän tällaisen ole koskaan ollut tarkoituskaan olla hauskaa, vaan se on selviytymismekanismi, että jaksaa katsella kuolemaa tai itsetuhoisia ihmisia vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian osastolla kuulin kun hoitaja isoon ääneen kailotti kansliassa että pitäisi näille antaa semmoinen tee-se-itse-pakkaus, että varmasti onnistuu.

Osastolle tuotiin juuri silloin yksi yrittänyt sairaalasta.

Tuollaista huumoria on varmasti paljon siellä. Ei ole ihan kevyin paikka olla töissä. Ei tarkoita sitä, että olisivat huonoja hoitajia.

Mikä tuossa oli huumoria? Missä kohtaa piti nauraa?

Ei kaikelle huumorille ole edes tarkoitus nauraa. Jos kohtaa päivästä toiseen ihmisiä, joilla menee aivan älyttömän huonosti ja jotka elävät aivan eri todellisuudessa, toimivat järjettömästi. niin pakko siinä on jokin käsittelymekanismi kehittää, että jaksaa. Toki nämä puheet eivät saisi kuulua työkavereita kauemmas.

Mikä tässä on huvittavaa? Ja millä tavalla tällainen puhe niiden työkavereiden olemiseen vaikuttaa?

Onko nuorilla ihmisillä näin heikko yleissivistys nykyisin? Eihän tällaisen ole koskaan ollut tarkoituskaan olla hauskaa, vaan se on selviytymismekanismi, että jaksaa katsella kuolemaa tai itsetuhoisia ihmisia vuodesta toiseen.

Vois ehkä suositella alanvaihtoa tuossa vaiheessa. Onko niitä jotain muuntokoulutuksia jotta vois hypätä vaikka hammas- tai vanhustenhoitoon jossei psykiatrisella toimimiseen mieli kestä ilman julmaa huumoria.

Huumori onkin kuollut itsetuhoisilla ihmisillä. Tämä elämä kun on aika vitsikästä, jos lintuperspektiivistä katsoo. Tosikot joutuvat ongelmiin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Huumori onkin kuollut itsetuhoisilla ihmisillä. Tämä elämä kun on aika vitsikästä, jos lintuperspektiivistä katsoo. Tosikot joutuvat ongelmiin elämässä.

Vallankäyttöä

Olin helmikuussa psykoosissa. Olin täysin vakuuttunut että kuolen, ja kaikki muut ympärilläni kuolee. Sukulaiset soittivat ambulanssin, ja minut vietiin tyksin psykiatrian polille. Pyysin, että pääsisin sairaalaan. Lääkäri päätti minua näkemättä, etteivät kriteerit täyty. Sieltä minut lähetettiin terveyskeskukseen, johon oli aika 2 viikon päästä. Sain lähetteen psykiatrian polille. Nyt on jo toukokuu, enkä ole saanut aikaa edes kuukausien päähän. Olisi pitänyt valehdella, että olen vaarallinen itselleni ja muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian osastolla kuulin kun hoitaja isoon ääneen kailotti kansliassa että pitäisi näille antaa semmoinen tee-se-itse-pakkaus, että varmasti onnistuu.

Osastolle tuotiin juuri silloin yksi yrittänyt sairaalasta.

Tuskin oli edes huumorista kyse. On niin sanoinkuvaamattoman törkeää puhetta hyvin sairaista ja kärsivistä ihmisistä ja vielä heitä hoitavan henkilökunnan taholta. Miten kukaan kehtaa? Tuo asenne varmasti heijastuu asiakkaisiin muutenkin. Jos olisin taannoin kuullut henkilökunnan puhuvan asiakkaista noin käydessäni itsetuhoisuuden takia osastolla ollutta isääni katsomassa, olisin varmaan mennyt sanomaan muutaman valitun sanan.

Osa hoitajista vihaa työtään ja vihaa potilaitaan. Kostaa sen sitten sairaille ihmisille törkein kommentein ja haistatteluin. Tahallaan vaikeuttavat asioita potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me lllaan tuusitrauduttu että se apu tulee ulkopuolelta. Että joku auttaa ja lapioi sun paskat. Että susta tulee upea ja suosittu (julkkis) naps vaan

Joo elän on tylsää oikeasti ja hankalaa. Paskat on itse lapioitava. Kaikki ei oo kiinnostavia ja erityisiä

Tässä taas sellainen idiootin kommentti että oksat pois...kannattaisiko jättää kommentoimatta aiheisiin, joista ei selvästi tajua mitään?

Ite nään että on tuossa pointtiakin, vaikka onkin kovin karkeasti ilmaistu. Nykymaailmassa ollaan oikeasti suorastaan opittu siihen, että apu tulee ihmisen ulkopuolelta. Kuinkahan moni on vaikka avun toivossa hakeutunu hoitoon, niinkö mentaalisten haasteiden suhteen, mutta ei ole apua saanut ja kantapään kautta joutunu oppimaan, että loppupeleissä vain itse pystyy auttamaan itseään

No kun aina se oma apu ei vaan riitä, sen takia sitä apua haetaan. Useimmat ovat varmasti kokeilleet jo vaikka mitkä keinot, että voisivat paremmin, mutta jos ja kun olo ei parane tarvitsevat paranemiseen ammattilaisten apua ja tukea. Ja jos sitäkään ei saa, niin sitten vaihtoehdot alkaa olla aika vähissä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrian osastolla kuulin kun hoitaja isoon ääneen kailotti kansliassa että pitäisi näille antaa semmoinen tee-se-itse-pakkaus, että varmasti onnistuu.

Osastolle tuotiin juuri silloin yksi yrittänyt sairaalasta.

Tuollaista huumoria on varmasti paljon siellä. Ei ole ihan kevyin paikka olla töissä. Ei tarkoita sitä, että olisivat huonoja hoitajia.

Mikä tuossa oli huumoria? Missä kohtaa piti nauraa?

Ei kaikelle huumorille ole edes tarkoitus nauraa. Jos kohtaa päivästä toiseen ihmisiä, joilla menee aivan älyttömän huonosti ja jotka elävät aivan eri todellisuudessa, toimivat järjettömästi. niin pakko siinä on jokin käsittelymekanismi kehittää, että jaksaa. Toki nämä puheet eivät saisi kuulua työkavereita kauemmas.

Mikä tässä on huvittavaa? Ja millä tavalla tällainen puhe niiden työkavereiden olemiseen vaikuttaa?

Onko nuorilla ihmisillä näin heikko yleissivistys nykyisin? Eihän tällaisen ole koskaan ollut tarkoituskaan olla hauskaa, vaan se on selviytymismekanismi, että jaksaa katsella kuolemaa tai itsetuhoisia ihmisia vuodesta toiseen.

Hurtti huumori voi olla paikallaan, mutta sen tulee jäädä työntekijöiden väliseksi, ei niin että potilaat kuulee.

Kannustetaanhan transujakin leikkelemään itseään ja käyttämään hormoneja. Ihan luonnollista että nyt tulevaisuudessa kehotetaan anorektikoita lauhduttamaan ja masentuneita postamaan itsensä elävien keskuudesta.  Tulee valtiolle helvetin paljon halvemmaksi kuin oikea mielenterveydenhoito.

Vierailija kirjoitti:

Kannustetaanhan transujakin leikkelemään itseään ja käyttämään hormoneja. Ihan luonnollista että nyt tulevaisuudessa kehotetaan anorektikoita lauhduttamaan ja masentuneita postamaan itsensä elävien keskuudesta.  Tulee valtiolle helvetin paljon halvemmaksi kuin oikea mielenterveydenhoito.

Valehtelija.

Transihmiset eivät "leikkele itseään", ja hoitoihin on törkeä tunku koska halukkaita on enemmän kuin tarjollaolevia hoitoja.