Mitä ajatteöet aikuisesta, joka kantaa mukanaan pehmolelua tms. lohtuesinettä?

Ihan rehellisesti, kyllä mua hämmästyttäisi, jos aikuinen ihminen kantaisi pehmolelua kainalossa/käsissä pitkin kyliä.

Mutta ymmärrän kyllä jollain tasolla tuon, että joku haluaisi ottaa esim. matkalle mukaan huomaamattoman pehmolelun matkatavaroihin, jota ei "esittele" muille. Mikäs siinä sitten. Ehkä se on jonkinlainen onnen amuletti toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että siinä on henkilö joka ei ole kehittynyt tunne-elämältään tietyn tason jälkeen (luultavasti noin 12v eteenpäin).

Kuten aiemmin olen todennut, minut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi tunne-elämältäni ja yleissivistyksen puolesta. Lisäksi minulla on vakaa ja terve parisuhde, huvittavia nämä oletukset :D

Millä tavalla sinut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi tunne-elämältäsi, jos tälläistä ei voi millään tavalla mitata?

Psykologin tutkimuksissa tutkittiin kuinka hyvin tulkitsen omia ja muiden tunteita ja tilanteita, lisäksi tehtiin paljon erilaisia tehtäviä, sekä sanallisia että palapeli-tyyppisiä. Näiden perusteella psykologi totesi, että olen yleissivistykseltäni ikäistäni tietävämpi, ja lisäksi tunteiden ymmärtäminen ja tunne-elämän kehitykseni on ikäistäni parempi. Psykologi totesi että olen todella empaattinen ja herkkä, joka voi osittain selittää sen miksi löydän iloa pehmoista, hankalista palapeleistä ja arvoituksista.

Jos mielestäsi tätä ei voi mitata mitenkään, miten sitten voit todeta että joku olisi tunne-elämältään vajaa? 

Mikä tuon "tutkimuksen" nimi on?

Anteeksi mutta nauran jo nyt tolle sun tutkimukselle....

No enpä minä muista kaikkien niiden tehtävien virallisia nimiä kun ne olivat kaikenlaisia numerosarjoja ja kirjaimia. Tekeekö niin pahaa tietää että joku joka on keskivertoa älykkäämpi kantaa pehmolelua mukanaan? Että häntä ei voida todeta vajaaksi tai mielenterveysongelmaiseksi jotta se selittäisi hänen halunsa kantaa pehmolelua mukanaan? 

Mene psykologin laajoihin tutkimuksiin niin siellä selviää. Ja ei, minulle ei tehty noita tutkimuksia siksi että epäiltiin mt-sairauksia, vaan koska minulla on lapsesta asti ollut hahmottamisvaikeuksia, mm. syvyysnäön kanssa. Ja niillä nyt ei ole mitään tekemistä älyn kanssa.

Ei tee pahaa vaan tekstistäsi huomaa heti, että valehtelet. Älykyys ei ole sama, kuin tunne-elämän älykkyys. Älykäs ihminen voi olla tunne-elämältään lapsen tasoinen. Ja pelkästään se, että kannat pehmolelua sen takia mukanasi, koska haet turvaa kertoo enemmän siitä, että nimenomaan et ole tasapainoinen tunne-elämältäsi.

Ja nuo kertomasi testit kertovat kylläkin älykkyystesteistä, mutta ei siellä testata sun tunne-elämän älykkyyttä tai tunnetaitoja.

Testattiin sekä älykkyys että tunne-elämän taidot. En nyt ala tänne kirjoittamaan mitä psykologin papereissa lukee yksityissyistä, mutta niin siinä vaan on.

Pitäisikö sitä turvan tunnetta sitten hakea päihteistä tai puhelimesta niin kuin valtaosa aikuisista, mukaanlukien sinä? Ikä on vain numero, se ei kerro missä vaiheessa pitää luopua pehmolelusta tai aloittaa tupakointi. Se, että oletat kaikki aikuiset pehmoista pitävät ihmiset vajaiksi tai lapsen tasoisiksi, kertoo ihan kaiken tarvittavan sinun älystäsi, kielii vahvasti oman älysi vajaudesta.

Aika surullista, koska kirjoituksessai tulee heti ilmi miten lapsen tasolla olet tunne-elämän taitojesi kanssa. Ei millään pahalla, mutta se miten hyökkäät heti ihmisten kimppuun ja alat syyttämään heitä päihteiden käyttäjäksi ja alkoholin käytäjäksi (vaikka sinulla ei ole tähän mitään todisteita) kertoo siitä, ettet ihan oikeasti ole älykäs saatikka vakaa tunnetaitojesi tai itsesi kanssa.

Ja jos et huomaa, niin sinä olet ainoa täällä joka on väittänyt sinun olevan vajaa. Ei kukaan muu (tai en ainakaan minä). Joten ehkä kannattaisi katsoa peiliin sen suhteen miten älykäs oikeasti olet. Yksi tunnetaitojen ja tunne-elämän puuttumisen merkki on juuri miten käyttäydyt tällä hetkellä. Ja tottakai valehtellemisen tarve.

Huomaa kuinka paljon olet lukenut tätä keskustelua. Ensimmäisiä kommentteja mitä tänne tuli, olivat laatua "Ajattelisin että on tunne-elämältään lapsen tasoinen tai kehitysvammainen". Hauskaa miten sanot että hyökkään HETI muita vastaan ja syytän päihteiden käytöstä vaikka ei ole todisteita, mutta SINULLA EI OLE MITÄÄN TODISTEITA siitä, että minun psykologin tutkimukseni olisivat väärässä. Aloit heti inttämään kokeiden nimiä, ja väittämään että valehtelen. En ole valehdellut täällä yhtäkään asiaa. Kyllä se kertoo enemmän sinusta ja älystäsi, että oletat kaikkien pehmoista pitävien olevan jotenkin ongelmaisia. Et ole vieläkään vastannut kysymykseeni, joka on taas yksi merkki älysi vajaudesta. Se, että sanot minun olevan lapsen tasolla koska haen turvan tunnetta pehmolelusta, on naurettavaa, ihan oikeasti. Jos olisin lapsen tasolla, en ymmärtäisi näitä asioita joita kirjoitan, enkä varmaan edes pohtisi asiaa, koska en osaisi ajatella että turvaa tulisi hakea jostain muualta kuin lelusta. Olen aivan normaalisti kehittynyt henkilö, jolla ei ole mitään vajautta kehityksessä. Sinulla sen sijaan jotain ongelmia on varmaan, koska tulkitset kirjoitukseni hyökkääviksi.

Jos et ymmärrä miksi tekstisi on hyökkäävä, mutta samaan aikaan kehut itseäsi empaattiseksi, älykkääksi ja tunnetaidoiltasi älykkääksi niin jätetään tämä keskustelu tähän. Koska olet kyllä todella sokea omaa käyttäytymistäsi kohtaan, mikä yhä kertoo alhaisesta tunnetaidoista ja -älykkyydestä.

Mutta haluan muistuttaa, koska sinulla tälläistä tietoa ei nähtävästi ole. Se, että joku sanoo sinun olevan tunnetasoltasi lapsen tasoinen noiden pehmolelujen suhteen ei tarkoita sitä, ettäkö älykkyytesi ja ymmärtämisesi elämästä tai vaikka aikuisena olemisesta olisi myös lapsen tasolla. Sekoitat nyt montaa asiaa keskenään, jonka oletan johtuvan yksinkertaisesti siitä, ettet välttämättä nyt ole ihan tietoinen siitä mistä oikeasti puhut tai mitä näillä termeillä tarkoitetaan.

Miten mittaat minut tunneälykkyyteni alhaiseksi kerta sitä ei voi mitata?

Käyttäytymisesi nallen/pehmolelun suhteen on samalla tasolla lapsien kanssa. Lapset hakevat pehmoleluista usein turvaa, koska eivät vielä osaa lohduttaa itseäänsä, koska eivät ole kehittyneet siihen pisteeseen saakka.

Myös se, ettet vaikuta ymmärtävän miksi aikuiset pitäisivät sinua outona kun kannat pehmoleluja ympäri kyliä ja puhut pehmolelustasi, kuin se olisi oikea tunteva henkilö/eläin.

Lapset ajattelevat pehmon olevan oikea persoona, he käyvät keskusteluja niiden kanssa ja tosiaan, hakevat lohtua. Minä tiedostan, ettei pehmoni ole oikea ihminen/persoona/eläin, en käy sen kanssa keskustelua enkä puhu siitä ihmisille. Kuten aloituksessani sanoin, ainoastaan kannan sitä mukanani stressaavissa tilanteissa, samalla kun puolisoni on tukenani. Huomaa, ettei sinun lukemisen ymmärtäminen ainakaan ole edes keskitasoa. En ole missään vaiheessa sanonut että käyn pehmon kanssa keskustelua, tai että ajattelen sen olevan oikea. Pehmolelut sopivat kaikenikäisille avuksi hankalissa tilanteissa tai muuten vaan iloksi, jos rentoutuisit hieman niin varmaan osaisit nauttia hieman elämästä. 

Tunnetaitojen puuttuminen ihan oikeasti loistaa jokaisesta vastauksestasi.

Eikö tämä ollut oma tekstisi? "Olen leikkisä ja käytän mielelläni mielikuvitusta. Jos jotakuta harmittaa, harmittakoon. Minä ja nalle kyllä ymmärrämme totisempiakin. :)" Tässä kirjoitat nimenomaan siitä, että nallellasi olisi tunteet, koska nallekin "ymmärtää totisempia" ja näin ollen olet jonkinlaisessa kanssakäymisessä nallen kanssa, jolla on tunteet.

Tuo lainaamasi on minun tekstini, ja minä olen ihan toinen ihminen kuin se, joksi minua luulet.

Minä tosiaan olen leikkisä, ja mielikuvitukseni on vilkas. Minulla on tapana elollistaa kaikenlaista, on ollut 60-luvulta lähtien. Esimerkiksi kaikilla autoillani on ollut oma luonteensa, ja minä olen niitä kaikkia myös puhutellut. Etunimeltä. Puhuttelen myös muita esineitä, vaikka nojatuolia, joka on pitänyt jalkaansa juuri siinä kohdassa, johon varpaani on saapunut kovaa vauhtia.

Nallenikin muuten suosittelee sinulle sitä, että pysyt kaukana muiden ihmisten mielenterveyden määrittelemisestä. Olet siinä tosi huono. Tekstin analysoimisessa olet suorastaan surkea. Äkäinenkin taidat olla. Tässä sinulle lohduttava emoji: :)

t. Maisteri ja maisterin nalle

Oikeastaan ainut asia mikä meissä on samaa, on se että käytämme paljon mielikuvitusta ja molemmat tykkää pehmoista. Minua naurattaa, kun tämä tyyppi oikeasti kuvittelee että sinä olet minä, että keksin itse kaikki nämä ihmiset joilla on pehmoleluja, vain koska käytimme samaa emojia. Toivotan sinulle ja nallellesi oikein mukavaa kevään jatkoa! Kun laitan tämän kuuluisan emojin :) tarkoitan sitä tosissani. Minusta on ihanaa kuulla, että on minua paljon vanhempia ihmisiä, jotka javat saman mielenkiinnonkohteen!

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti, kyllä mua hämmästyttäisi, jos aikuinen ihminen kantaisi pehmolelua kainalossa/käsissä pitkin kyliä.

Mutta ymmärrän kyllä jollain tasolla tuon, että joku haluaisi ottaa esim. matkalle mukaan huomaamattoman pehmolelun matkatavaroihin, jota ei "esittele" muille. Mikäs siinä sitten. Ehkä se on jonkinlainen onnen amuletti toisille.

Huoh, ei se ole mitään esittelyä jos kannan pehmoa mukanani näkyvästi. Esitteletkö sinäkin vaatteitasi ja laukkuasi kun et piilottele niitä? Luojan kiitos olen päässyt yli tuosta piilotteluvaiheesta, tuntuu niin hyvältä olla oma itsensä!

Muistan lukeneeni joskus että Japanissa on ihan normaalia myös aikuisilla olla erilaisia "maskotteja" mukana. Eli vaikkapa 50v liikemiehen salkussa saattaa roikkua hello kitty pehmolelu eikä siinä ole mitään ihmeellistä eikä se vähennä henkilön uskottavuutta. Suomessa suhtaudutaan elämään ja aikuisuuteen aika vakavasti. Ei me olla mitään hassuttelukansaa, huumorissakin tykätään lähinnä kuivasta brittihuumorista.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni joskus että Japanissa on ihan normaalia myös aikuisilla olla erilaisia "maskotteja" mukana. Eli vaikkapa 50v liikemiehen salkussa saattaa roikkua hello kitty pehmolelu eikä siinä ole mitään ihmeellistä eikä se vähennä henkilön uskottavuutta.

Toki uskon että luit ihan varmana, ethän huijaispuijaisi, mutta saisinko lähteen? Omat, kylläkin harvat, kokemukseni japanilaisista ketovat eri tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että siinä on henkilö joka ei ole kehittynyt tunne-elämältään tietyn tason jälkeen (luultavasti noin 12v eteenpäin).

Kuten aiemmin olen todennut, minut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi tunne-elämältäni ja yleissivistyksen puolesta. Lisäksi minulla on vakaa ja terve parisuhde, huvittavia nämä oletukset :D

Millä tavalla sinut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi tunne-elämältäsi, jos tälläistä ei voi millään tavalla mitata?

Psykologin tutkimuksissa tutkittiin kuinka hyvin tulkitsen omia ja muiden tunteita ja tilanteita, lisäksi tehtiin paljon erilaisia tehtäviä, sekä sanallisia että palapeli-tyyppisiä. Näiden perusteella psykologi totesi, että olen yleissivistykseltäni ikäistäni tietävämpi, ja lisäksi tunteiden ymmärtäminen ja tunne-elämän kehitykseni on ikäistäni parempi. Psykologi totesi että olen todella empaattinen ja herkkä, joka voi osittain selittää sen miksi löydän iloa pehmoista, hankalista palapeleistä ja arvoituksista.

Jos mielestäsi tätä ei voi mitata mitenkään, miten sitten voit todeta että joku olisi tunne-elämältään vajaa? 

Mikä tuon "tutkimuksen" nimi on?

Anteeksi mutta nauran jo nyt tolle sun tutkimukselle....

No enpä minä muista kaikkien niiden tehtävien virallisia nimiä kun ne olivat kaikenlaisia numerosarjoja ja kirjaimia. Tekeekö niin pahaa tietää että joku joka on keskivertoa älykkäämpi kantaa pehmolelua mukanaan? Että häntä ei voida todeta vajaaksi tai mielenterveysongelmaiseksi jotta se selittäisi hänen halunsa kantaa pehmolelua mukanaan? 

Mene psykologin laajoihin tutkimuksiin niin siellä selviää. Ja ei, minulle ei tehty noita tutkimuksia siksi että epäiltiin mt-sairauksia, vaan koska minulla on lapsesta asti ollut hahmottamisvaikeuksia, mm. syvyysnäön kanssa. Ja niillä nyt ei ole mitään tekemistä älyn kanssa.

Ei tee pahaa vaan tekstistäsi huomaa heti, että valehtelet. Älykyys ei ole sama, kuin tunne-elämän älykkyys. Älykäs ihminen voi olla tunne-elämältään lapsen tasoinen. Ja pelkästään se, että kannat pehmolelua sen takia mukanasi, koska haet turvaa kertoo enemmän siitä, että nimenomaan et ole tasapainoinen tunne-elämältäsi.

Ja nuo kertomasi testit kertovat kylläkin älykkyystesteistä, mutta ei siellä testata sun tunne-elämän älykkyyttä tai tunnetaitoja.

Testattiin sekä älykkyys että tunne-elämän taidot. En nyt ala tänne kirjoittamaan mitä psykologin papereissa lukee yksityissyistä, mutta niin siinä vaan on.

Pitäisikö sitä turvan tunnetta sitten hakea päihteistä tai puhelimesta niin kuin valtaosa aikuisista, mukaanlukien sinä? Ikä on vain numero, se ei kerro missä vaiheessa pitää luopua pehmolelusta tai aloittaa tupakointi. Se, että oletat kaikki aikuiset pehmoista pitävät ihmiset vajaiksi tai lapsen tasoisiksi, kertoo ihan kaiken tarvittavan sinun älystäsi, kielii vahvasti oman älysi vajaudesta.

Aika surullista, koska kirjoituksessai tulee heti ilmi miten lapsen tasolla olet tunne-elämän taitojesi kanssa. Ei millään pahalla, mutta se miten hyökkäät heti ihmisten kimppuun ja alat syyttämään heitä päihteiden käyttäjäksi ja alkoholin käytäjäksi (vaikka sinulla ei ole tähän mitään todisteita) kertoo siitä, ettet ihan oikeasti ole älykäs saatikka vakaa tunnetaitojesi tai itsesi kanssa.

Ja jos et huomaa, niin sinä olet ainoa täällä joka on väittänyt sinun olevan vajaa. Ei kukaan muu (tai en ainakaan minä). Joten ehkä kannattaisi katsoa peiliin sen suhteen miten älykäs oikeasti olet. Yksi tunnetaitojen ja tunne-elämän puuttumisen merkki on juuri miten käyttäydyt tällä hetkellä. Ja tottakai valehtellemisen tarve.

Huomaa kuinka paljon olet lukenut tätä keskustelua. Ensimmäisiä kommentteja mitä tänne tuli, olivat laatua "Ajattelisin että on tunne-elämältään lapsen tasoinen tai kehitysvammainen". Hauskaa miten sanot että hyökkään HETI muita vastaan ja syytän päihteiden käytöstä vaikka ei ole todisteita, mutta SINULLA EI OLE MITÄÄN TODISTEITA siitä, että minun psykologin tutkimukseni olisivat väärässä. Aloit heti inttämään kokeiden nimiä, ja väittämään että valehtelen. En ole valehdellut täällä yhtäkään asiaa. Kyllä se kertoo enemmän sinusta ja älystäsi, että oletat kaikkien pehmoista pitävien olevan jotenkin ongelmaisia. Et ole vieläkään vastannut kysymykseeni, joka on taas yksi merkki älysi vajaudesta. Se, että sanot minun olevan lapsen tasolla koska haen turvan tunnetta pehmolelusta, on naurettavaa, ihan oikeasti. Jos olisin lapsen tasolla, en ymmärtäisi näitä asioita joita kirjoitan, enkä varmaan edes pohtisi asiaa, koska en osaisi ajatella että turvaa tulisi hakea jostain muualta kuin lelusta. Olen aivan normaalisti kehittynyt henkilö, jolla ei ole mitään vajautta kehityksessä. Sinulla sen sijaan jotain ongelmia on varmaan, koska tulkitset kirjoitukseni hyökkääviksi.

Jos et ymmärrä miksi tekstisi on hyökkäävä, mutta samaan aikaan kehut itseäsi empaattiseksi, älykkääksi ja tunnetaidoiltasi älykkääksi niin jätetään tämä keskustelu tähän. Koska olet kyllä todella sokea omaa käyttäytymistäsi kohtaan, mikä yhä kertoo alhaisesta tunnetaidoista ja -älykkyydestä.

Mutta haluan muistuttaa, koska sinulla tälläistä tietoa ei nähtävästi ole. Se, että joku sanoo sinun olevan tunnetasoltasi lapsen tasoinen noiden pehmolelujen suhteen ei tarkoita sitä, ettäkö älykkyytesi ja ymmärtämisesi elämästä tai vaikka aikuisena olemisesta olisi myös lapsen tasolla. Sekoitat nyt montaa asiaa keskenään, jonka oletan johtuvan yksinkertaisesti siitä, ettet välttämättä nyt ole ihan tietoinen siitä mistä oikeasti puhut tai mitä näillä termeillä tarkoitetaan.

Miten mittaat minut tunneälykkyyteni alhaiseksi kerta sitä ei voi mitata?

Käyttäytymisesi nallen/pehmolelun suhteen on samalla tasolla lapsien kanssa. Lapset hakevat pehmoleluista usein turvaa, koska eivät vielä osaa lohduttaa itseäänsä, koska eivät ole kehittyneet siihen pisteeseen saakka.

Myös se, ettet vaikuta ymmärtävän miksi aikuiset pitäisivät sinua outona kun kannat pehmoleluja ympäri kyliä ja puhut pehmolelustasi, kuin se olisi oikea tunteva henkilö/eläin.

Lapset ajattelevat pehmon olevan oikea persoona, he käyvät keskusteluja niiden kanssa ja tosiaan, hakevat lohtua. Minä tiedostan, ettei pehmoni ole oikea ihminen/persoona/eläin, en käy sen kanssa keskustelua enkä puhu siitä ihmisille. Kuten aloituksessani sanoin, ainoastaan kannan sitä mukanani stressaavissa tilanteissa, samalla kun puolisoni on tukenani. Huomaa, ettei sinun lukemisen ymmärtäminen ainakaan ole edes keskitasoa. En ole missään vaiheessa sanonut että käyn pehmon kanssa keskustelua, tai että ajattelen sen olevan oikea. Pehmolelut sopivat kaikenikäisille avuksi hankalissa tilanteissa tai muuten vaan iloksi, jos rentoutuisit hieman niin varmaan osaisit nauttia hieman elämästä. 

Tunnetaitojen puuttuminen ihan oikeasti loistaa jokaisesta vastauksestasi.

Eikö tämä ollut oma tekstisi? "Olen leikkisä ja käytän mielelläni mielikuvitusta. Jos jotakuta harmittaa, harmittakoon. Minä ja nalle kyllä ymmärrämme totisempiakin. :)" Tässä kirjoitat nimenomaan siitä, että nallellasi olisi tunteet, koska nallekin "ymmärtää totisempia" ja näin ollen olet jonkinlaisessa kanssakäymisessä nallen kanssa, jolla on tunteet.

Tuo lainaamasi on minun tekstini, ja minä olen ihan toinen ihminen kuin se, joksi minua luulet.

Minä tosiaan olen leikkisä, ja mielikuvitukseni on vilkas. Minulla on tapana elollistaa kaikenlaista, on ollut 60-luvulta lähtien. Esimerkiksi kaikilla autoillani on ollut oma luonteensa, ja minä olen niitä kaikkia myös puhutellut. Etunimeltä. Puhuttelen myös muita esineitä, vaikka nojatuolia, joka on pitänyt jalkaansa juuri siinä kohdassa, johon varpaani on saapunut kovaa vauhtia.

Nallenikin muuten suosittelee sinulle sitä, että pysyt kaukana muiden ihmisten mielenterveyden määrittelemisestä. Olet siinä tosi huono. Tekstin analysoimisessa olet suorastaan surkea. Äkäinenkin taidat olla. Tässä sinulle lohduttava emoji: :)

t. Maisteri ja maisterin nalle

Oikeastaan ainut asia mikä meissä on samaa, on se että käytämme paljon mielikuvitusta ja molemmat tykkää pehmoista. Minua naurattaa, kun tämä tyyppi oikeasti kuvittelee että sinä olet minä, että keksin itse kaikki nämä ihmiset joilla on pehmoleluja, vain koska käytimme samaa emojia. Toivotan sinulle ja nallellesi oikein mukavaa kevään jatkoa! Kun laitan tämän kuuluisan emojin :) tarkoitan sitä tosissani. Minusta on ihanaa kuulla, että on minua paljon vanhempia ihmisiä, jotka javat saman mielenkiinnonkohteen!

Oli tosiaan aika etevää olla tunnistavinaan meidät yhdeksi ja samaksi henkilöksi sen vuoksi, että kumpikin olemme asettaneet virkkeen perään oikein kaikkien emojien isoäidin.

Hänelle ja kaikille muille ketjuun kirjoittaneille annan tässä pätkän lukemista. Kun miettii siellä kyökissänsä naapuriaan ja naapurin nallea, tulee helposti yhdistelleeksi asioita yksplusyks-tasolla: lapset tykkäävät pehmoista, naapurini tykkää pehmoista, joten naapurini on lapsen tasolla eli jäänyt jälkeen ja minä tietenkin olen hänen tuomarinsa, Aikuinen ja Terve. 

Maailman voi nähdä miljoonalla eri tavalla. Onko se nyt niin vaarallista, että näkee eloa siellä, missä jotkut muut eivät sitä näe?

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:personifikaat…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muita ns. pikkuisten piirteitä sinulla on, kuin pehmolelut ja keskustelutyyli? Esim. kutsutko puolisoasi isiksi, tai puhutko lapsen kadenssilla kotona?

Joo puoliso on mun isi ja se vaihtaa mun vaipat joka päivä :3 Sitte lisäksi en osaa kattoa kun wrumwrum autoja menee tien yli ja leikkipuistossa aina leikin muiden lasten kanssa. Kohta alkaa mun lempiohjelma teletapit, niin pitää mennä! Heippaaa!

Näin arvelinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että siinä on henkilö joka ei ole kehittynyt tunne-elämältään tietyn tason jälkeen (luultavasti noin 12v eteenpäin).

Kuten aiemmin olen todennut, minut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi tunne-elämältäni ja yleissivistyksen puolesta. Lisäksi minulla on vakaa ja terve parisuhde, huvittavia nämä oletukset :D

Millä tavalla sinut on todettu keskivertoa älykkäämmäksi tunne-elämältäsi, jos tälläistä ei voi millään tavalla mitata?

Psykologin tutkimuksissa tutkittiin kuinka hyvin tulkitsen omia ja muiden tunteita ja tilanteita, lisäksi tehtiin paljon erilaisia tehtäviä, sekä sanallisia että palapeli-tyyppisiä. Näiden perusteella psykologi totesi, että olen yleissivistykseltäni ikäistäni tietävämpi, ja lisäksi tunteiden ymmärtäminen ja tunne-elämän kehitykseni on ikäistäni parempi. Psykologi totesi että olen todella empaattinen ja herkkä, joka voi osittain selittää sen miksi löydän iloa pehmoista, hankalista palapeleistä ja arvoituksista.

Jos mielestäsi tätä ei voi mitata mitenkään, miten sitten voit todeta että joku olisi tunne-elämältään vajaa? 

Mikä tuon "tutkimuksen" nimi on?

Anteeksi mutta nauran jo nyt tolle sun tutkimukselle....

No enpä minä muista kaikkien niiden tehtävien virallisia nimiä kun ne olivat kaikenlaisia numerosarjoja ja kirjaimia. Tekeekö niin pahaa tietää että joku joka on keskivertoa älykkäämpi kantaa pehmolelua mukanaan? Että häntä ei voida todeta vajaaksi tai mielenterveysongelmaiseksi jotta se selittäisi hänen halunsa kantaa pehmolelua mukanaan? 

Mene psykologin laajoihin tutkimuksiin niin siellä selviää. Ja ei, minulle ei tehty noita tutkimuksia siksi että epäiltiin mt-sairauksia, vaan koska minulla on lapsesta asti ollut hahmottamisvaikeuksia, mm. syvyysnäön kanssa. Ja niillä nyt ei ole mitään tekemistä älyn kanssa.

Ei tee pahaa vaan tekstistäsi huomaa heti, että valehtelet. Älykyys ei ole sama, kuin tunne-elämän älykkyys. Älykäs ihminen voi olla tunne-elämältään lapsen tasoinen. Ja pelkästään se, että kannat pehmolelua sen takia mukanasi, koska haet turvaa kertoo enemmän siitä, että nimenomaan et ole tasapainoinen tunne-elämältäsi.

Ja nuo kertomasi testit kertovat kylläkin älykkyystesteistä, mutta ei siellä testata sun tunne-elämän älykkyyttä tai tunnetaitoja.

Testattiin sekä älykkyys että tunne-elämän taidot. En nyt ala tänne kirjoittamaan mitä psykologin papereissa lukee yksityissyistä, mutta niin siinä vaan on.

Pitäisikö sitä turvan tunnetta sitten hakea päihteistä tai puhelimesta niin kuin valtaosa aikuisista, mukaanlukien sinä? Ikä on vain numero, se ei kerro missä vaiheessa pitää luopua pehmolelusta tai aloittaa tupakointi. Se, että oletat kaikki aikuiset pehmoista pitävät ihmiset vajaiksi tai lapsen tasoisiksi, kertoo ihan kaiken tarvittavan sinun älystäsi, kielii vahvasti oman älysi vajaudesta.

Aika surullista, koska kirjoituksessai tulee heti ilmi miten lapsen tasolla olet tunne-elämän taitojesi kanssa. Ei millään pahalla, mutta se miten hyökkäät heti ihmisten kimppuun ja alat syyttämään heitä päihteiden käyttäjäksi ja alkoholin käytäjäksi (vaikka sinulla ei ole tähän mitään todisteita) kertoo siitä, ettet ihan oikeasti ole älykäs saatikka vakaa tunnetaitojesi tai itsesi kanssa.

Ja jos et huomaa, niin sinä olet ainoa täällä joka on väittänyt sinun olevan vajaa. Ei kukaan muu (tai en ainakaan minä). Joten ehkä kannattaisi katsoa peiliin sen suhteen miten älykäs oikeasti olet. Yksi tunnetaitojen ja tunne-elämän puuttumisen merkki on juuri miten käyttäydyt tällä hetkellä. Ja tottakai valehtellemisen tarve.

Huomaa kuinka paljon olet lukenut tätä keskustelua. Ensimmäisiä kommentteja mitä tänne tuli, olivat laatua "Ajattelisin että on tunne-elämältään lapsen tasoinen tai kehitysvammainen". Hauskaa miten sanot että hyökkään HETI muita vastaan ja syytän päihteiden käytöstä vaikka ei ole todisteita, mutta SINULLA EI OLE MITÄÄN TODISTEITA siitä, että minun psykologin tutkimukseni olisivat väärässä. Aloit heti inttämään kokeiden nimiä, ja väittämään että valehtelen. En ole valehdellut täällä yhtäkään asiaa. Kyllä se kertoo enemmän sinusta ja älystäsi, että oletat kaikkien pehmoista pitävien olevan jotenkin ongelmaisia. Et ole vieläkään vastannut kysymykseeni, joka on taas yksi merkki älysi vajaudesta. Se, että sanot minun olevan lapsen tasolla koska haen turvan tunnetta pehmolelusta, on naurettavaa, ihan oikeasti. Jos olisin lapsen tasolla, en ymmärtäisi näitä asioita joita kirjoitan, enkä varmaan edes pohtisi asiaa, koska en osaisi ajatella että turvaa tulisi hakea jostain muualta kuin lelusta. Olen aivan normaalisti kehittynyt henkilö, jolla ei ole mitään vajautta kehityksessä. Sinulla sen sijaan jotain ongelmia on varmaan, koska tulkitset kirjoitukseni hyökkääviksi.

Jos et ymmärrä miksi tekstisi on hyökkäävä, mutta samaan aikaan kehut itseäsi empaattiseksi, älykkääksi ja tunnetaidoiltasi älykkääksi niin jätetään tämä keskustelu tähän. Koska olet kyllä todella sokea omaa käyttäytymistäsi kohtaan, mikä yhä kertoo alhaisesta tunnetaidoista ja -älykkyydestä.

Mutta haluan muistuttaa, koska sinulla tälläistä tietoa ei nähtävästi ole. Se, että joku sanoo sinun olevan tunnetasoltasi lapsen tasoinen noiden pehmolelujen suhteen ei tarkoita sitä, ettäkö älykkyytesi ja ymmärtämisesi elämästä tai vaikka aikuisena olemisesta olisi myös lapsen tasolla. Sekoitat nyt montaa asiaa keskenään, jonka oletan johtuvan yksinkertaisesti siitä, ettet välttämättä nyt ole ihan tietoinen siitä mistä oikeasti puhut tai mitä näillä termeillä tarkoitetaan.

Miten mittaat minut tunneälykkyyteni alhaiseksi kerta sitä ei voi mitata?

Käyttäytymisesi nallen/pehmolelun suhteen on samalla tasolla lapsien kanssa. Lapset hakevat pehmoleluista usein turvaa, koska eivät vielä osaa lohduttaa itseäänsä, koska eivät ole kehittyneet siihen pisteeseen saakka.

Myös se, ettet vaikuta ymmärtävän miksi aikuiset pitäisivät sinua outona kun kannat pehmoleluja ympäri kyliä ja puhut pehmolelustasi, kuin se olisi oikea tunteva henkilö/eläin.

Lapset ajattelevat pehmon olevan oikea persoona, he käyvät keskusteluja niiden kanssa ja tosiaan, hakevat lohtua. Minä tiedostan, ettei pehmoni ole oikea ihminen/persoona/eläin, en käy sen kanssa keskustelua enkä puhu siitä ihmisille. Kuten aloituksessani sanoin, ainoastaan kannan sitä mukanani stressaavissa tilanteissa, samalla kun puolisoni on tukenani. Huomaa, ettei sinun lukemisen ymmärtäminen ainakaan ole edes keskitasoa. En ole missään vaiheessa sanonut että käyn pehmon kanssa keskustelua, tai että ajattelen sen olevan oikea. Pehmolelut sopivat kaikenikäisille avuksi hankalissa tilanteissa tai muuten vaan iloksi, jos rentoutuisit hieman niin varmaan osaisit nauttia hieman elämästä. 

Tunnetaitojen puuttuminen ihan oikeasti loistaa jokaisesta vastauksestasi.

Eikö tämä ollut oma tekstisi? "Olen leikkisä ja käytän mielelläni mielikuvitusta. Jos jotakuta harmittaa, harmittakoon. Minä ja nalle kyllä ymmärrämme totisempiakin. :)" Tässä kirjoitat nimenomaan siitä, että nallellasi olisi tunteet, koska nallekin "ymmärtää totisempia" ja näin ollen olet jonkinlaisessa kanssakäymisessä nallen kanssa, jolla on tunteet.

Tuo lainaamasi on minun tekstini, ja minä olen ihan toinen ihminen kuin se, joksi minua luulet.

Minä tosiaan olen leikkisä, ja mielikuvitukseni on vilkas. Minulla on tapana elollistaa kaikenlaista, on ollut 60-luvulta lähtien. Esimerkiksi kaikilla autoillani on ollut oma luonteensa, ja minä olen niitä kaikkia myös puhutellut. Etunimeltä. Puhuttelen myös muita esineitä, vaikka nojatuolia, joka on pitänyt jalkaansa juuri siinä kohdassa, johon varpaani on saapunut kovaa vauhtia.

Nallenikin muuten suosittelee sinulle sitä, että pysyt kaukana muiden ihmisten mielenterveyden määrittelemisestä. Olet siinä tosi huono. Tekstin analysoimisessa olet suorastaan surkea. Äkäinenkin taidat olla. Tässä sinulle lohduttava emoji: :)

t. Maisteri ja maisterin nalle

Oikeastaan ainut asia mikä meissä on samaa, on se että käytämme paljon mielikuvitusta ja molemmat tykkää pehmoista. Minua naurattaa, kun tämä tyyppi oikeasti kuvittelee että sinä olet minä, että keksin itse kaikki nämä ihmiset joilla on pehmoleluja, vain koska käytimme samaa emojia. Toivotan sinulle ja nallellesi oikein mukavaa kevään jatkoa! Kun laitan tämän kuuluisan emojin :) tarkoitan sitä tosissani. Minusta on ihanaa kuulla, että on minua paljon vanhempia ihmisiä, jotka javat saman mielenkiinnonkohteen!

Oli tosiaan aika etevää olla tunnistavinaan meidät yhdeksi ja samaksi henkilöksi sen vuoksi, että kumpikin olemme asettaneet virkkeen perään oikein kaikkien emojien isoäidin.

Hänelle ja kaikille muille ketjuun kirjoittaneille annan tässä pätkän lukemista. Kun miettii siellä kyökissänsä naapuriaan ja naapurin nallea, tulee helposti yhdistelleeksi asioita yksplusyks-tasolla: lapset tykkäävät pehmoista, naapurini tykkää pehmoista, joten naapurini on lapsen tasolla eli jäänyt jälkeen ja minä tietenkin olen hänen tuomarinsa, Aikuinen ja Terve. 

Maailman voi nähdä miljoonalla eri tavalla. Onko se nyt niin vaarallista, että näkee eloa siellä, missä jotkut muut eivät sitä näe?

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:personifikaat…

Koska antamani linkki jostain syystä vie tyhjälle sivulle, tässä sivun sisältö. Tieteen termipankki on osoite. 

personifikaatio | elollistaminen

personifikaatio

elollistaminen

Määritelmä käsitteen, ominaisuuden, elottoman kappaleen tai luonnonvoiman esittäminen elollisena ja persoonallisena

Selite

Personifikaatio on tyypillinen keino runoudessa, mutta sitä on käytetty paljon myös draamallisissa allegorioissa. Personifikaation voi tulkita monella eri tapaa; kysymys voi olla esimerkiksi fiktiivisen minän tunteiden ja ajatusten projisoimisesta materiaaliseen ympäristöön. T. S. Eliotin runon "The Love Song of J. Alfred Prufrock" (1915, "J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu") katkelmaan sisältyy lukuisia personointeja (suom. Leo Tiainen):

The yellow fog that rubs its back upon the windowpanes,

The yellow smoke that rubs its muzzle on the windowpanes

Licked its tongue into the corners of the evening,

Lingered upon the pools that stand in drains,

Let fall upon its back the soot that falls from chimneys,

Slipped by the terrace, made a sudden leap.

And seeing that it was a soft October night,

Curled once about the house, and fell asleep,

Keltainen sumu joka hankaa selkäänsä ikkunaruutuihin,

keltainen savu joka hankaa kuonoaan ikkunaruutuihin

nuoli kielensä illan nurkkiin,

viivytteli katuojien lätäkköjen yllä

antaen noen pudota savutorvista selkäänsä

liukui pitkin pengertä, hypähti äkkiä,

ja huomatessaan että oli pehmeä lokakuun yö,

kiertyi kerran talon ympäri, ja vaipui uneen.

Lontoon savusumu, smog, on runossa personoitu olennoksi, jolla on oma ruumiinsa ja tajuntansa. Erityisen suosittu tyylikeino personifikaatio on ollut kansanrunoudessa, saduissa ja 1700-luvun taiderunoudessa. Usein se muodostaa allegorian perustan.

Lisätiedot Kreikan prosopopeia

Kova on tarve normalisoida taas yhtä fetissiä. Suvaitsevaisuudestaan tunnetuissa Itävallassa ja Saksassakin ihan normaalia, ja kuulemma ehkä luin että Japanissakin kaikilla turvapehmo. =D

Varmaan aika rikkinäinen ihminen, tarvitsisi terapiaa

Voi ihmiset rakkaat - teillä on ollut helppo elämä kun tällaisia ihmettelette! Minä kävin vielä nelikymppisenä traumaterapiassa kokonaisen _lohtutäkin_ kanssa, ja silti oksentelin siellä ja vauhkosin. Me ei kaikki saatu kivoja kortteja ja Prismaperhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kova on tarve normalisoida taas yhtä fetissiä. Suvaitsevaisuudestaan tunnetuissa Itävallassa ja Saksassakin ihan normaalia, ja kuulemma ehkä luin että Japanissakin kaikilla turvapehmo. =D

Minkä tieteenalan termiä tarkoitat fetissillä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika rikkinäinen ihminen, tarvitsisi terapiaa

Mihin sitä tarvitsen tarkalleenottaen? Siihen että olen oma itseni?

Vierailija kirjoitti:

Kova on tarve normalisoida taas yhtä fetissiä. Suvaitsevaisuudestaan tunnetuissa Itävallassa ja Saksassakin ihan normaalia, ja kuulemma ehkä luin että Japanissakin kaikilla turvapehmo. =D

Mitä ihmeen fetissiä??

Ajattelen et kiva nähdä muitakin pehmojen kanssa <3

Ensin kyselet, mitä mieltä porukat on ja sitten uhriudut sivukaupalla, kun sulle vastataan.

Eihän se normaalilta näytä eikä normaalia ole, jos kyseessä on aikuinen ihminen. Siinä taas yksi rehellinen vastaus, josta voit pahoittaa mielesi.

Vinkki: Ensi kerralla älä kysy, jos et halua vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni joskus että Japanissa on ihan normaalia myös aikuisilla olla erilaisia "maskotteja" mukana. Eli vaikkapa 50v liikemiehen salkussa saattaa roikkua hello kitty pehmolelu eikä siinä ole mitään ihmeellistä eikä se vähennä henkilön uskottavuutta.

Toki uskon että luit ihan varmana, ethän huijaispuijaisi, mutta saisinko lähteen? Omat, kylläkin harvat, kokemukseni japanilaisista ketovat eri tarinaa.

En ole tuo kirjoittaja, mutta kiinnostuin hänen väitteestään. On siinä perää:

“Kawaii” in Japanese means cute. So, who doesn’t love cute stuff? It’s usually more appealing to children, but since the kawaii culture is so deep-rooted in Japan, that explains why it’s less stigmatized for adults here to be into cute things as well. Today we are going to learn the power of cuteness that mascots hold in Japan – Yuru-kyara. They take on further meaning, roles, and behaviours in Japan!

https://arigatojapan.co.jp/the-phenomenon-of-mascot-culture-in-japan-yu…

Minulle tulisi mielleyhtymä siihen, että olen nähnyt sellaista tekeviä esimerkiksi laitoksissa missä on vaikka lapsuusiästä saakka skitsofreniaa sairastaneita. En ajattele mitään pahaa varmaankaan jos näen jonkun pehmolelun kanssa, mutta en ole nähnyt sellaista tuolla kylillä. Pehmolelut ovat kivoja ja tuovat mieleeni lapset. 

En ihmeempää. Ehkä saattaisin ajatella pehmolelua kantavan olevan ehkä vähän hassu tai lapsellinen, mutta molemmat noista ovat ihan positiivisia piirteitä. Tässäkin kyllä ikä vaikuttaa; parikymppinen pehmolelun kantaja ei vielä herätä juurikaan ajatuksia, mutta nelikymppinen sitten ehkä vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että ei käy täysillä. En ole koskaa nähnyt tuollaista ja tuntuisi todella omituiselta.

Jaa, viimeksi tänään kävin lääkärissä ja labrassa, ruokakaupassa ja puistossa pehmo kainalossa. Et siten vissiin paljon liiku ulkona? Meitä pehmoja ja muita leluja rakastavia aikuisia on paljon.

Pehmolelu mukana lääkärissä aikuisella on yksi varoitusmerkki siitä että potilas liioittelee vaivojaan tai on jopa itse aiheuttanut ne. Aiheesta on useita tutkimuksia.