Miten sinun kumppanisi reagoi omiin menoihisi?

Minä saan mennä ja puoliso saa myös mennä omille menoilleen.

Mustasukkaiset rajoittajat ovat itse pettäjiä ja kieroilevat.

Jos on joku kahvilla käynti niin ei tuosta nyt tarvitse erikseen kumppanille ilmoitella. Jos yön yli juttu niin sitten jutellaan toisen kanssa ensin. Yleensä kuitenkin matkustetaan yhdessä ja meillä on muutenkin yhteiset ystävät. Kumpikaan ei harrasta mitään ryyppäysretkiä.

Olen itse joskus vähän mustis, mutta se helpottaa kun puolisoni kertoo kenen kanssa on menossa ulos ja mitä tekevät. Ehkä jos puhut avoimesti, etkä salaile esim jos paikalla on vastakkaisen sukupuolen edustajia, miehesi mustasukkaisuus voi helpottaa. Oma puolisoni myös vitsailee mustasukkaisuudestani, koska hänestä koko ajatuskin pettämisestä on niin hassu. Miehelläsi on huono itsetunto ja teidän pitäisi tehdä töitä luottamuksen kanssa.

Meillä se on ilmoitusluontoinen asia: menen huomenna Maijan kanssa kaupungille shoppailemaan ja parille drinksulle sen jälkeen. Tai: meillä mökkiviikonloppu kavereiden kanssa ensi vkl. Tai: olen lähdössä yksin pariksi viikoksi loma-asunnolle me Espanjaan. Jne.

Mies toivottaa minulle hauskaa vkl tai lomaa. Sama toimii toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni on pitemmän aikaa sanonut minulle että suhteeni vaikuttaa pahalta. Mieheni kuulemma kontrolloi liikaa minua ja olen itse muuttunut ihmisenä hiljaisemmaksi ja minua on vaikea saada enää pois kotoa. Näin sanoi ystäväni ja minä tyhmä olen nyt ruvennut vasta itse huomaamaan että minun ei ole oikeasti hyvä olla ja miehen sanat ja teot satuttavat minua ja saa oloni epävarmaksi ja kurjaksi. Että mua hävettää!

Nyt kun luen teidän vastauksia silmäni avautuivat vielä enemmän ja tajuan todellakin että mieheni toimii minua kohtaan väärin. Olisinpa tajunnut jo aikaisemmin mutta olen kokoajan antanut miehelleni anteeksi, yrittänyt miellyttää häntä ja ajatellut että kai tää on ihan normaalia kyllä mä tän kestän.

Ap

Hyvä, että silmäsi avautuivat, koska kyllähän tuo todella myrkylliseltä kuulostaa. Ei kannata tuhlata aikaa ja voimavaroja mihinkään puhumisiin, vaan suosiolla erota. Kannattaa myös pitää erotessa pienet hälytyskellot päällä, koska kontrolloiva mies voi olla pahimmillaan vaarallinen eron tullessa.

Äläkä suotta häpeä. Valtaosalla meistä on takana (tai edessä) huono ja myrkyllinen suhde. Itse olen astunut samaan sudenkuoppaan ja myös itse tehnyt virheitä ja kohdellut kumppania sellaisella tavalla, jota en enää ymmärrä. Näistä opitaan ja mennään eteen päin.

Tsemppiä ja toivottavasti mukavaa kesää!

Harmi, että susta tuntuu, että miehesi rajoittaa menojasi. Mun poikaystävää ei kiinnosta yhtään, mitä teen tai missä tai kenen kanssa. Minusta se tuntuu jopa välinpitämättömältä ja olisi kiva, jos toinen haluaisi huolehtia edes vähän. Jos hän on jossain ilman minua, mua harmittaa vähän - pelkään, että hän unohtaa minut tai että hänellä on hauskempaa ilman minua. Ehkä miehestäsi tuntuu samalta? Ei ole oikein olla luottamatta sinuun tai rajoittaa, mutta taustalla on varmaan joku epävarmuus, jota mies ei tunnista tai osaa sanoittaa. Voit koittaa auttaa, jos haluat tilanteen muuttuvan.

Nämä tällaiset on meillä ihan ilmoitusluontoisia asioita. Just kerroin miehelle, että lähden kavereiden kanssa Lontooseen syksyllä pitkäksi viikonlopuksi. 

20 vuotta yhdessä enkä juurikaan käytä alkoholia. Viikot olen kotona ja olemme molemmat introverttejä.

Siltikin kun viikonloppuisin olen johonkin menossa, tulee siitä kauhea valitus ja puolenyön jälkeen saan viestin jossa kysellään koska tulen kotiin.

Ap! Eroa. Äläkä missään nimessä häpeile haksahtamista tuollaiseen kamalaan mieheen, et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Mutta oikeasti, eroa ja pian. Puhumalla ei tuollainen tyyppi muutu. Mitä pidempään jatkat suhteessa, sitä enemmän oma minuutesi kutistuu ja manipuloiva puoliso saa valtaa sinuun. Toivon oikeasti tosi paljon että pääset irti, minulla on kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja vasta eron jälkeen tajusin kunnolla, millaisessa minihlvetissä olin elänyt. Mullakin kaveri avasi silmät, olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Ihan neutraalisti. Ei kysellä lupia toisiltamme omiin menoihimme, ne on enemmän ilmoitusluontoisia tai vähän hän varmistaa ennen omia pitkäkestoisia menojaan minulta että onko jotain yhteistä, koska minä pidän kirjaa yhteisistä menoista esim. kaverien häät tai kummilapsen synttärit. Itse vain ilmoitan meneväni, ja kerron vähän suunnitelmia ihan vain kohteliaisuudesta ja koska oletan että kuulumiseni häntä kiinnostaa. Hän tekee samoin. En ole lupia kysellyt vaan olettanut että nämä on OK eikä ole puolisoni oma-aloitteisesti tai kysyttäessä sanonut että häiritsisi. Näitä illanviettoja on myös "pahimmillaan" (muiden mielestä) esim. saunaillat jossa saunotaan sekasaunassa, baariin lähteminen kahdestaan miespuolisen kaverin kanssa tai kaverille yöksi meno. Pakkohan se on palstalaisille kirjoittaa auki, että en petä miestäni ja meillä on mielestäni hyvä ja rakastava suhde, jonka osittainen salaisuus lienee se, että meillä on tarpeeksi aikaa arjessa myös omissa puuhissamme vaikka asutaan yhdessä. Puolisoni saa puuhata näitä samanlaisia juttuja myös halutessaan ja minulta lupaa kysymättä. Tämä suhde muotoutui tällaiseksi itsekseen, ahdistaisi hulluna jos joku yrittäisi menojani määräillä tai mököttäisi jos en määräyksiä tottelisi.

Minä kerron jos olen menossa jonnekin ja samoin puoliso kertoo jos on itse menossa. Ei siinä mitään lupia kysella tai selitella. Aikuinen saa mennä jos haluaa. Luottamus on sitten ihan eri kysymys ja sitä suhteessa joko on tai ei ole riippumatta siitä miten toinen menee ja tulee.

Kysyy miten meni.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse joskus vähän mustis, mutta se helpottaa kun puolisoni kertoo kenen kanssa on menossa ulos ja mitä tekevät. Ehkä jos puhut avoimesti, etkä salaile esim jos paikalla on vastakkaisen sukupuolen edustajia, miehesi mustasukkaisuus voi helpottaa. Oma puolisoni myös vitsailee mustasukkaisuudestani, koska hänestä koko ajatuskin pettämisestä on niin hassu. Miehelläsi on huono itsetunto ja teidän pitäisi tehdä töitä luottamuksen kanssa.

Mulla oli samanlaista mustasukkaisuutta johtuen siitä, että (ex)mies ei suostunut kertomaan kenen kanssa on menossa, jos kysyin vastasi että "mitä se sulle kuuluu" tai "et sä niitä tunne". Samoin näihin menoihin kuului lähes poikkeuksetta alkoholi, jolloin aina kummallisesti sattui ja tapahtui kaiken näköistä. Noh, osittain tästä syystä on nyt exä.

Kärjistäen siis, omat menot on täysin jees, kunhan niissä ei ole mitään salattavaa eikä niistä tarvitse kummankaan *ittuilla toiselle.

Vierailija kirjoitti:

No petitkö?

Vastaa?

Nuo mustistelut taitaa olla tuoreiden suhteiden juttuja, kyllä sitä pidemmässä suhteessa ollaan jo tyytyväisiä jos hetkeksikään pääsee toisesta eroon joten siinä on helppo kannustella kotoa pois.

Ei reagoi mitenkään eikä ole mitään mieltä. Olemme normaaleita ihmisiä, emme mustasukkaisia hulluja.

Sovitaan etukäteen menot, ettei mene päällekkäin, kun jonkun pitää hoitaa lapsia. Välillä tulee päällekkäisiä menoja, jolloin pitää sovitella ja neuvotella.

Jos aikataulu sopii, niin sanoo vaan että pitäkää hauskaa.

Ja sama homma tietysti jos roolit toisin päin.

Hyvin suhtautuu. Ystävien sukupuolella ei ole väliä, eikä mitään kontrollointia tai rajoittamista ei ole. Kumpikin päättää omista asioistaan ilman draamaa.

Ei ole mitään ongelmaa. Illanviettoon jos lähden, niin saattaa kysyä milloin kotiudun ja toivottaa hauskaa iltaa. Mutta aina kun tulen kotiin, olinpa ystäviä tapaamassa kahvilla, iltaa viettämässä tmv, kysyy että minkäslainen oli päivä/ilta.

Paljon tehdään yhdessä asioita ja harrastetaan, joten oma aika omien ystävien seurassa tekee meille molemmille hyvää.