Muita, joiden luona ei ikinä käydä kylässä?
Olen tosissani alkanut ihmetellä, missä on vika?
Perheenikään ei käy luonani kylässä!
Siis ikinä.
Välimatkaa on vanhempiin ja sisaruksille noin 30 km, minulla ei ole autoa.
Ymmärrän välimatkan, mutta yleensä minulle soitetaan tulenko käymään.
Ja oletetaan, että jään ainakin yhdeksi yöksi koska välimatka.
Kuitenkin paikkakunta jossa asun on täynnä sukulaisia/tuttavia joiden luona lapsuuden perheeni käy kylässä päivääkään samalla kun ovat asioilla tms.
Minun luonani ei käydä ikinä, ei vaikka olen koittanut pyydellä.
Samoin sukulaiset/tutut eivät käy luonani vaan minun oletetaan menevän heille kylään - vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Asuntoni on siisti, ei eläimiä tms.
Mikä siinä on niin vastenmielistä, ettei minun luonani kukaan käy kylässä?
Onko muita, joilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (64)
Ei käy kukaan juuri koskaan. Meilläkin se olen aina minä joka menen äidin luona käymään. Onhan se toisaalta helpoin kokoontua siellä, kun on monta sisarusta. Joku aika sitten en päässyt pariin kuukauteen liikkumaan juuri mihinkään ja eipä täällä käynyt silloinkaan ketään. Äiti taisi kerran auttaa. Itse siinä piti pärjätä. En toki kaipaa mitään jatkuvaa sosiaalista elämää, mutta ei tämä lähes totaali yksinäisyyskään kivaa ole. Kun tietää että ei ole edes mahdollisuutta lähteä jonkun kanssa vaikka kahville.
Vierailija kirjoitti:
Ei käy ketään. Ei ole kavereita.
Itselläkään ei ole enää ketään, ei edes tuttuja (ja sellaisia en tietenkään haluaisikaan tavata muualla kuin julkisilla paikoilla) mutta ei kukaan käynyt silloinkaan kun vielä oli kavereita ja ystäviäkin.
Silloin mua kutsuttiin kyläilemään ja kävinkin, mutta vastavuoroisuutta siinä ei ollut vaikka kutsuja esitin minäkin. Yhtäkkiä se sitten olikin tämä nykymalli ettei kavereita vaan ollutkaan.
Itse asun sellaisessa kaupungissa, jonne ihmiset haluavat tulla. AINA tavataan mm illanistujaisissa minun luonani. Yleensä toimitaan nyyttäriperiaatteella, mutta joka kerta tarjoan aamupalan. Ja sitten sitä pestävää lakanaa ja pyyhettä aina jää. Osa ei edes siivoa niitä lakanoitaan pyykkikoriin. Vastavuoroisuus puuttuu täysin, en koskaan saa kutsua mihinkään.
Paras oli nyt pääsiäsenä, kun sellainen puolituttu yritti väkisin änkeä tänne yökylään. Vaikka kerroin hänelle, että tarvitsen vapaat lepoon ja kahville voisin ehkä lähteä. Niin tämä pirulainen alkoi suunnittelemaan, miten olisi kiva mennä johonkin tapahtumaan 🤣 ja HÄNEN täytyy päästä kotoaan pois. Menkööt saatana hotelliin! Nyt on sitten pahoittanut mielensä. Törkeää! Itselläni on nyt kuormittava elämäntilanne, joten en jaksa nyt ylimääräistä.
Esitätkö kutsun tyyliin: "Tulkaa käymään!" vai "Tulkaa kahville ensi launantaina klo 14!" ? Jos ensimmäisellä tapaa, useimmat ihmiset tulkitsevat tuon kohteliaaksi fraasiksi, joka ei todellakaan tarkoita, että haluaisit heidät kylään. Jos taas toisella tapaa, en osaa arvata syytä.