Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden luona ei ikinä käydä kylässä?
08.05.2023 |
Olen tosissani alkanut ihmetellä, missä on vika?
Perheenikään ei käy luonani kylässä!
Siis ikinä.
Välimatkaa on vanhempiin ja sisaruksille noin 30 km, minulla ei ole autoa.
Ymmärrän välimatkan, mutta yleensä minulle soitetaan tulenko käymään.
Ja oletetaan, että jään ainakin yhdeksi yöksi koska välimatka.
Kuitenkin paikkakunta jossa asun on täynnä sukulaisia/tuttavia joiden luona lapsuuden perheeni käy kylässä päivääkään samalla kun ovat asioilla tms.
Minun luonani ei käydä ikinä, ei vaikka olen koittanut pyydellä.
Samoin sukulaiset/tutut eivät käy luonani vaan minun oletetaan menevän heille kylään - vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Asuntoni on siisti, ei eläimiä tms.
Mikä siinä on niin vastenmielistä, ettei minun luonani kukaan käy kylässä?
Onko muita, joilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään koskaan käydä, mutta se johtuu siitä etten koskaan suoraan kutsu ketään. Eli meille saa tulla kuinka usein vaan; mutta en vain ikinä sano tulkaa kahville tms tms. Miehen isä perheineen asuu tuossa 500m päässä, mutta he eivät olet käyneet täällä ikinä: olemme asuneet tässä 7 vuotta. Miehen äiti ehkä kaksi kolme kertaa ja miehen sisko saman verran. Ehkä he eivät ole tunkijoita tai luonamme ei ole hyvä olla?
No ei kai he uskalla tulla kylään, jos et ole ikinä edes kutsunut. Varmaan miettivät, että miksi et edes kylään kutsu.
Aivan. Sitä sanoin: mutta en kutsu. Ei ole minun tehtäväni, ovat miehen sukulaisia. Hän voi heitä kutsua, mutta ei kutsu 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun luona kävi yks kaveri kesällä 2010.
Ite kävin kylässä viimeksi joskus 2011 tai 2012.
Musta tuntuu että sinkuilla ja varsinkaan tyttö''lapsilla'' ei käy vieraita vaan sinkun täytyy raahautua perheiden luokse ja yleensä omakotitalossa sitä ennemmin vieraillaan. Minä olin aika pitkään sinkku ja on parikin entistä, jotka perhe tapasi ihan kerran pari, tosin aika lyhyet olivat ne suhteet. Ja siis minä asun kerrostaloasunnossa, muutettiin keväällä yhteen uuden miehen kanssa ja täähän on ihan upea paikka missä asutaan, järviä ja luontoa ympärillä, mutta ei, lapsuudenperhettä ei kiinnosta tulla käymään. ehkä tää liittyy myös johonkin valta-asetelmaan, jos olet vieras, pitää olla vieraskorea ja just veli ärsyttävän avovaimokkeensa kanssa voivat vittuilla ja tehdä omia puuhiaan samalla, eikä tarvi nähdä vaivaa :P ja niiden kakarat juoksee ympyrää, nojoo, ne on kyllä ihania tyttösiä joiden toivoisin tulevan tädille edes Joskus kylään, mutta ei ne vaan niitä tuo. Niillä lapsillakin on jännä asenne kerrostaloasumista kohtaan, että on köyhempien asumismuoto. joka toki onkin osittain totta! Eipä kyllä mutsikaan halua tulla kylään.. On jotenkin surullista kun itse mietin, että mitä tällainen tekee väleille, koko ajan vaan etäännytään. Sanoisin myös että on siinä perää, ettei ole ns. kiinnostava. Siis siinä mielessä, että en ole suosikkilapsi! Veljellä juostaan kylässä, vaikkei se edes kutsu sinne ja on sellanen jyrä. Mä asuin 2 vuotta edellisessä asunnossa, jossa ei kertaakaan tultu kylään vaikka tosiaan kutsuin.
Kukaan ei käy enkä välitä hittojakaan.
Taitaa olla ajan henki nykyään sellainen ettei ihmisten luona enää käydä niinkuin ennen. Omasta lapsuudestani muistan kun talo oli monesti täynnä sukulaisia ja välillä saattoi todellakin olla useampi perhe kerrallaan kylässä. Ennen tultiin kauempaakin. Itselläni o useampi sisarus ja kukaan ei ole käynyt kylässäni melkeinpä 15-vuoteen. Olen huomannut että ihmiset yrittää nykyään selitellä kaikenlaista ettei vaan vahingossakaan tarvitsisi mennä toisen luo. Itse olen käynyt koko aikuisikäni tosin sisarusteni luona, eli sisarussuhteet ovat täysin yksipuolisia. Noin vuosi sitten jättäydyin pois kokonaan sukulaisympyröistä, kun en kokenut kovin reiluna että itse kävisin jatkuvasti heidän luona eikä toistepäin. Voin ainakin hyvällä omatunnolla sanoa, että ainakin olen yrittänyt. Keskityn enemmän ystävyyssuhteisiin tulevaisuudessa. Heidän kanssaan löytyy ainakin vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me.
N.50v pariskunta, 3 lasta, 19,18 ja 15v.
Tosin vanhempani käyvät sillointällöin, mutta aikuiset ystävät/ystäväperheet puuttuvat.
Olemme kai jotenkin outoja, ei ole oikein sielunkumppaneita.
Lasten ystäviä käy sillointällöin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pyrkinyt siihen, ettei kävisi vieraita.
Olen itsekin ponnistellut systemaattisesti sen eteen ettei vieraita kävisi vahingossakaan. Parinkymmenen vuoden uurastus kantaa hedelmää, vain aniharvoin enää joku vihjaa että voisi tulla käymään. Ohimennen ei ole kukaan yrittänyt enää tunkea kylään ainakaan vuosikymmeneen.
Jos joku on perseestä niin se on kyläily, puolin tai toisin. Saan kaikki sosiaaliset tarpeeni täytettyä töissä ja parisuhteessa, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan halua meille vieraita. Ärsyttää suunnattomasti jos joku sattuukin tulemaan ja jää yöksi. Keksin aina jotain syitä miksei meille voi tulla. Haluan olla vain rauhassa ja omissa oloissani.
Meillä on päin vastoin, lapset eivät kutsu kylään. Kaksi lasta asuu omillaan, olimme auttamassa muutoissa, mutta koskaan ei ole kutsuttu kylään. Olen yrittänyt ehdottaa, että olisi kiva tulla joskus käymään vaikka teelle (ei tarvitsisi nähdä vaivaa tai tarjota muuta, voisin myös tuoda syötävää tarpeen mukaan), mutta eivät kutsu.
Näemme aina täällä meillä ja kivahan se on, että käyvät. Osasyy on kyllä varmasti siinä, että kotona asuu vielä kaksi sisarusta ja täällä meillä on tilaa nähdä isommalla porukalla. Mutta piipahtaisin siis vaikka yksin joskus mielelläni kylässä lapsilla, edes kerran :)
Ja ei ole kyse siitä, että arvostelisin esim. siisteyttä tai kotia yhtään mitenkään muutenkaan, ei kuulu tapoihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoilut maksaa. Hyvä kun saa omat tarpeet. Hinnat niin pilvissä ettei ole enää varaa.
Jos tulisi kutsuja niin pitäisi viedä kallis lahja. Älyttömäksi menny.
Meillä samaa sillä erotuksella, että meilla on 2 pientä lasta. Jopa vauvojen kanssa olisi pitänyt hypätä isovanhempien nurkissa ja he eivät ikinä halua tulla tänne, ellei nyt lasketa synttäreitä 2 x vuodessa. Välimatkaa noin 20 km. Ihan käsittämätöntä ja ollaan todellakin vähennetty kyläilyä ja siitä on tullut nupinaa. Esimerkiksi jouluna saatiin muheva riita aikaiseksi, kun kerrottiin olevamme vaan perheen kesken kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni eivät ole käyneet meillä pyynnöistä huolimatta. Meidän talo valmistui jo yli vuosi sitten ja tuparitkin on pidetty, johon totta kai kutsuin myös heidät.
Koen aika loukkaavaaksi sen, että näin iso asia ei heitä kiinnosta. Eivät voi edes teeskennellä että kiinnostaisi ja tulisivat edes kerran kylään.
Miehen puolelta taas on niin päin, että miehen vanhemmat asuvat 30km päässä. Me asumme heiltä katsottuna idässä ja miehen sisarukset kaikki sitten lännessä. Meille ei tulla kuin lasten synttäreille, muuten kaikki jää aina sinne mummolaan. Tämä on ihan ymmärrettävää, mutta joskus olisi kiva tuntea miltä tuntuu kun joku haluaa omasta tahdostaan tulla meille.
Siskot kateellisia?
Minulla asuu kaikki lähisukulaiset lähellä, ei meillä kukaan käy kylässä. Pari kertaa vuodessa kutsutaan juhliin porukkaa meille ja siinä se. En jaksaisi yhtään enempää, haluan olla kotona rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla asuu kaikki lähisukulaiset lähellä, ei meillä kukaan käy kylässä. Pari kertaa vuodessa kutsutaan juhliin porukkaa meille ja siinä se. En jaksaisi yhtään enempää, haluan olla kotona rauhassa.
Itse sitä taas odottaa, että edes isovanhemmat olisivat kiinnostuneita lastenlastensa tapaamisesta... Siis niin, että voisivat käydä kylässä vähän useammin kuin pari kertaa vuodessa, kun välimatkaakin vain parikymmentä kilometriä. Hyväkuntoisia ovat. Mutta jotenkin aina pitäisi ängetä heille eikä se tosiaan käy niin helposti pienten lasten kanssa kuin kahdelta aikuiselta.
Lapset käy. Se riittää. Joskus tuo kavereitaan mutta ne on ihan ok.
Vaikutat rasittavalta uhriutujalta. Ehkä siksi kukaan ei halua luonasi käydä.
Meitä ei suku kutsu ikinä kylään 350 km päähän. Eräällä läheisellä sukulaisella on iso talo eikä ikinä kehota jäämään edes yhdeksi yöksi. Meidän pitäisi mennä hotelliin. Sitten valittavat kun emme käy ollenkaan.
Harvemmin käy muita kuin ystäviä tai miehen vanhemmat. Sukulaiset eivät käyneet usein. Kummini ei koskaan. Kummi olisi silloin ollut tulossa kun muuttomme oli edessä. Peruin tapaamisen tekosyyn varjolla koska rivien välistä ymmärsin että halusi vain tulla katsomaan silloista asuntoa.
Nykyään asutaan yli 400 km päässä, niin sukulaiseni pyytää käymään silloin kun ajettaisiin ohi. Ei mennä koska ajomatka entiselle asuinpaikkakunnalle on pitkä jo ilman tuntikausia kestävien pysähdystenkin takia. Ennen ajomatka kesti noin puolitoista tuntia.
Ennen korona-aikaa kävin parhaillaan kahdesti vuoteen sukulaisten luona ja he meillä pari kertaa kymmeneen vuoteen. He kertoivat kuinka olivat käyneet asuinpaikkakunnallamme tai siinä lähellä. Ja sama jatkuu nytkin. En ymmärrä miksi sitä mainostaa. Ei kiitos enää vierailuja ihmisten luona tai heidän kanssaan jos eivät kerta halua nähdä.
No ei käy kylässä, kun en kutsu ketään kylään. Olis karmeeta, jos kutsumatta tullaan kylään.
Puhu perheellesi, sano, että sinusta tuntuu pahalta kun luonasi ei käydä, älä syytä heitä puhu vain omista tunteistasi ja siitä, että sinusta olisi mukavaa esitellä kotisi, jossa viihdyt, myös heille. Ja muutoinkin sinusta on mukavaa tavata sukua, ja míelelläsi myös käyt kotona, mutta voisivatko he myös välillä käydä luonasi.