Muita, joiden luona ei ikinä käydä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin käy muita kuin ystäviä tai miehen vanhemmat. Sukulaiset eivät käyneet usein. Kummini ei koskaan. Kummi olisi silloin ollut tulossa kun muuttomme oli edessä. Peruin tapaamisen tekosyyn varjolla koska rivien välistä ymmärsin että halusi vain tulla katsomaan silloista asuntoa.

Nykyään asutaan yli 400 km päässä, niin sukulaiseni pyytää käymään silloin kun ajettaisiin ohi. Ei mennä koska ajomatka entiselle asuinpaikkakunnalle on pitkä jo ilman tuntikausia kestävien pysähdystenkin takia. Ennen ajomatka kesti noin puolitoista tuntia. 

Ennen korona-aikaa kävin parhaillaan kahdesti vuoteen sukulaisten luona ja he meillä pari kertaa kymmeneen vuoteen. He kertoivat kuinka olivat käyneet asuinpaikkakunnallamme tai siinä lähellä. Ja sama jatkuu nytkin. En ymmärrä miksi sitä mainostaa. Ei kiitos enää vierailuja ihmisten luona tai heidän kanssaan jos eivät kerta halua nähdä. 

Lisäys: Jos eivät kerta halua nähdä muualla kuin heidän luonaan..

Jotain vikaa sinussa ja asunnossasi. 

Se voi olla vain joku ajatusjumi, perheissä tyypillistä.

Itse en ole kyläilijä, kumpaankaan suuntaan. Mieluiten tapaan kahvilassa, metsäkävelyllä, uimarannalla jne.

En varmaan edes huomaa jos en ole käynyt koskaan jonkun luona kylässä.

Suunnittelen muuttoa syvemmälle korpeen, ettei kukaan tulisi kylään. Lemmikki on myös hyvä omistaa. Sen varjolla voi pitää tapaamiset lyhyinä, koska ei eläintä voi pitkäksi aikaa kotiin jättää. 

Nautin kun kukaan ei ole änkeämässä kylään.

Ei käy ketään. Ei ole kavereita.

Ei taritse käydäkkään, enkä minäkään käy kenenkään luona, tavataan kaupungilla yleensä.

Olisiko vela-asenne syy? Muilla perheet, eivät kerkeä sinkku/pariskunta-talouksiin kyläilemään. Itse olen perheellinen enkä enää tekemisissä kuin perheellisten kanssa

Olen poikamies ja mulla ei ole käynyt ainakaan 25 vuoteen ketään kylässä. Ei ole kavereita, sisaruksien kanssa en ole juuri tekemisissä. Naapureiden tai työkavereiden kanssa en halua olla tekemisissä yhtään  enempää mitä on pakko. 

Olen erakko. En todellakaan haluaisi ketään kotiini. En jaksa enkä osaa keskustella ihmisten kanssa. 

Muistan lapsuudestani, kuinka meillä kävi aika usein sukua ja naapureita kylässä. Joillakin oli tapana tulla yllätysvierailulle. Ilmestyivät vaan pihaan.. 

Oi niitä aikoja. 

Ei ole käynyt vieraita, eikä liioin tuttujakaan enää nykyisin. Stressaannun vierailuista. En itse tykkää vierailla missään. Jos joku tuttu tai läheinen tulisi kadulla vastaan tuskin enää tuntisin.

Onko heillä omakotitalo ja sulla pieni asunto?

Kutsutko selkeästi ja suoraan kuten tervetuloa maistamaan leipomaani kakkua tänään klo 18 ? Vai ympäripyöreästi , esim olisi kiva, jos poikkeatte joskus kahvilla luonani kun teille sopii? 

Oletko sinä kutsunut heitä käymään? Odotatko sinä vain, että he kutsuvat sinut luokseen?

Ei käy koska ei ole sellaisia ystäviä. Ei sillä että enää edes haluaisin vieraita. Olen tottunut tähän.

Oletko ap kuulolla vielä. Itä tapahtuisi ,jos kutsuisit heidät kylään ,vaikka  n kahden viikon kuluttua lauantaina tai sunnuntaina. Kertoisit ,että varaat kaikille syötävää ja juotavaa ,sekä kysyt samalla haluavatko he tulla.

Näin itse olen tehnyt, kerro kuin sinulla kävi.

Ei minullakaan käy kukaan kylässä ja hyvä niin. En jaksa siivota ja kämppä näyttää sellaiselta jonka olen vain itselleni kustomoinut

Veljeni asuu samassa talossa, viereisessä rapussa, mutta ei käy luonani, nähdään joko ulkona tai hänen luonaan. Äitini asuu 100 metrin päässä ja minä kyläilen hänen luonaan, hän ei minulla. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Ei käy kukaan eikä ole koskaan käynytkään. Jossain vaiheessa havahduin siihen kuinka mulla on keittiössä pöytä ja neljä tuolia joista tietenkään en käytä itse kuin yhtä eli ne kaikki kolme muuta on aivan turhan panttina. Sama juttu myös astioissa ja aterimissa eli kaikkea on se neljä (tai jopa kuusi) kappaletta mutta ei niille ikinä ole tarvetta.

Eikä olohuoneessakaan tarvitsisi olla sohvaa ja nojatuolia vaan ihan pärjäisin vaan toisella. Jotenkin sitä vaan ei osannut ajatellakaan aikanaan kun huonekaluja ym oli hankkimassa, ettei tässä kodissa / mun tarvitse koskaan emännöidä tai edes kestitä kahvittelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 No sä vain et ole tarpeeksi kiinnostava tyyppi. Sua varmaan siedetään, mutta kukaan ei huomaa  tai välitä vaikka puuttuisit.

 

Ehkä näinkin esim sukulaisten/tuttujen kohdalla.

Mutta on aika outoa/loukkaavaakin, etteivät edes omat vanhemmat käy IKINÄ luonani kylässä sisarustennkanssa tai ilman.

Minun oletetaan (vanhempien ja sisarusten toiveesta) menevän vanhemmilleni ja olevan siellä aina pari päivää.

Tämä syö pohjaa tuolta, etten ole kiinnostava - ainakaan lapsuuden perheelle?

Ja perhe(kin) käy samalla paikkakunnalla muiden sukulaisten/tuttujen luona, ei koskaan minun.

Eivät ole muuton jälkeen kertaakaan käyneet minun luonani.

En ymmärrä, olen asunut tässä 4 v ja asunto on kiva.

Samoin ei kukaan sukulainen samalta paikkakunnalta käy.

Alkanut ärsyttää ja tekisi mieli kysyä

Vika ei ole asunnossasi. Vika on tuossa tavassasi toistaa eli jankata samaa aina uudestaan.