Kaverini antoi koiralleen lapseni nimen.
Näin todella kävi. Meillä on useita yhteisiä tuttuja, kymmenet ihmiset tietävät pienen taaperoni olevan sen niminen kuin hän on. Kaveri selitti oikein pitkä kaavan kautta tuhansien seuraajien somessaan miten oli harkiten valinnut juuri tämän nimen koiralleen. Koira sinänsä on suloinen mutta miksi joku tekee noin. Nimi on sekä ihmisen että koiran nimenä harvinainen, eli ei ole nyt kyseessä mikään Remu tai Jesperi tai muu yleinen. Halusin vain kertoa koska en edes tiedä mitä sanoa. Toivon kyllä että kaverini saa vuoden mittaisen ripulin, koira pysyköön terveenä.
Kommentit (80)
Olen muutenkin aina ollut sitä mieltä, että lemmikeille ei anneta ihmisten nimeä. Ollenkaan.
No, työkaverini sitten antoi koiralleen jo edesmenneen isäni nimen. Ei hän tosin tiennyt sitä mutta tämä jotenkin konkretisoi nykyisen lemmikkien nimeämistavan mauttomuuden.
Miksi ei Rekku tai Musti enää kelpaa?
Aa eli sua harmittaa kun kaverisi saa huomiota tuolla "sinun keksimälläsi" nimellä?
Minun miehelläni on ollut samanniminen newfoulandin koira kuin nyt kuopuksella.
Tykkäsin nimestä ja mies lopulta suostui (esikoisen ei vielä antanut nimetä)
Vierailija kirjoitti:
Olen muutenkin aina ollut sitä mieltä, että lemmikeille ei anneta ihmisten nimeä. Ollenkaan.
No, työkaverini sitten antoi koiralleen jo edesmenneen isäni nimen. Ei hän tosin tiennyt sitä mutta tämä jotenkin konkretisoi nykyisen lemmikkien nimeämistavan mauttomuuden.
Miksi ei Rekku tai Musti enää kelpaa?
Oletpa kaavoihin kangistunut.
Vierailija kirjoitti:
Ja nimi on tietysti Luna?
Jere
Mun sukulainen suuttui kun nimesin lapseni hänen yli 15v sitten kuolleen kissansa nimellä. Ollaan todella vähän tekemistä lähinnä kolmannella sukulaisella käydessä joskus törmätään.
Vanhoina hyvinä aikoina käytettiin sellaisia nimiä kuin Musti, Rekku, Fifi, Mirri, Polle, Mansikki, Täplä, Viiru, Pepi, Anna, Pekka, Jaana, Maria, Väinö ja Olavi.
Kaikille oli selvää, oliko kyseessä ihminen vai eläin.
Onko nimi tyyliin joku Paju/Poju/Tuisku vai Hillebrant?
Ehkei kyse ole edes lainkaan sinusta ja lapsesi nimestä. En kylläkään ymmärrä siitäkään huolimatta mikä ongelma tuossa on.
Ei ennen maatalouskulttuurissa eläimille (koirat, kissat, hevoset ja lehmät) annettu ihmisten nimiä, vaan niillä oli ihan eri nimet.
Elämä on helpompaa, jos ei ole noin takakireä.
hyvä nimi käyttöön vaan kirjoitti:
Minä annoin omalle koiralleni äitini siskon nimen. Ollaan tekemisissä tätini kanssa kesäisin, mutta hänen kuullen en kutsu koiraa nimeltä. Minusta kuitenkin niin tavattoman kaunis nimi, että kun vuodesta yli 50 viikkoa, eli 357 päivää ei olla tuon tätin kanssa tekemisissä, niin saan nauttia siitä nimestä meidän omassa perheessä.
Äidilläni ei ollut mitään asiaa vastaan, kun kerroin jo koiran nimettyä. Kyllä on kaimoja itse kelläkin. Minulla oli omalla luokallanikin kaima.
Ai kauheeta 😅 Ei taida tätisi tykätä kun et uskalla kertoa? Millä nimellä huutelet sitten koiraasi tätisi läsnäollessa?
Eri asia olisi ollut jos olisit kysynyt että.saanko nimetä koirani sinun nimellä kun se on niin kaunis.
Tosi noloa kun ihan varmasti joskus erehdyt koiraasi huutelemaan hänen oikealla nimellään tätisi kuullen 😆
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua, että ihmisten nimiä annetaan eläimille. Taitaa olla ihan yleinen käytäntö nykyään.
Joskus noiden nimien raja on häilyvä, onko nimi ollut ensin ihmisellä vai eläimellä. Lapsuudessani naapurin hevonen oli Riku, mummon kissa oli Riku ja sitten vielä eräs mies oli Riku.
Eläimilläni on aina ollut eläinten nimet, tyyliin kissalla Mirri, koiralla Musti. Sekaannusten välttämiseksi en ole antanut ihmisten nimiä lemmikeilleni.
Hyvää Joulua! T. Pyry ja Mirri sekä Luna, Jessica, Miisa, Repe ja Virtanen.
Mulle kävi noin. Annoin siis vahingossa koiralleni lapsuudenkaverini lapsen nimen. Olin kyllä nähnyt lapsen kuvan ja nimen facessa, mutta missään tekemisissä en ole ollut irl enää sitten teinivuosien.
Sori. Tykkäsin samasta nimestä. No "onneksi" emme ole enää kuin fb-kavereita.
Ehkä oli jo ennen sun lapsen syntymää päättänyt, että haluaa laittaa tulevalle koiralleen sen nimen.
Jännä miten tässäkin keskustelussa jakautuu suhtautumiset. Osan mielestä täysin turhaa loukkaantumista. Omasta mielestä tää kyseinen nimeäminen oli törkeä teko. Jonkun vanhemman jo aikuisen nimen käyttäminen olisi ehkä ihan ok, ymmärrän et joku vois loukkaantua oman nimen käytöstä. Suvuissa kulkevat nimet on ihan eri asia. Ihmisten nimien käyttöä eläimillä en pidä pahana. Aikanaan jos meille olisikin tullut poikakoira, siitä olisi varmaan tullut Jouko.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoina hyvinä aikoina käytettiin sellaisia nimiä kuin Musti, Rekku, Fifi, Mirri, Polle, Mansikki, Täplä, Viiru, Pepi, Anna, Pekka, Jaana, Maria, Väinö ja Olavi.
Kaikille oli selvää, oliko kyseessä ihminen vai eläin.
Mä kuljin yksi päivä pitpullin ja omistajan ohi ja omistaja kutsui koiraa Armiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on ollut samanniminen newfoulandin koira kuin nyt kuopuksella.
Tykkäsin nimestä ja mies lopulta suostui (esikoisen ei vielä antanut nimetä)
🤣🤣🤣🤣🤣🤣 Ihana!
Onneksi et synnyttänyt nöffiä 🙈
No se onkin sit kivaa kun ootte sun frendin, frendin koiran, sun ja sun lapsen kans neljästään ja sun kaveri kutsuu koiraansa että "Matti tänne!" nii sit sun skidi juoksee paikalle.
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Minusta on hassua, että ihmisten nimiä annetaan eläimille. Taitaa olla ihan yleinen käytäntö nykyään.
Joskus noiden nimien raja on häilyvä, onko nimi ollut ensin ihmisellä vai eläimellä. Lapsuudessani naapurin hevonen oli Riku, mummon kissa oli Riku ja sitten vielä eräs mies oli Riku.
Eläimilläni on aina ollut eläinten nimet, tyyliin kissalla Mirri, koiralla Musti. Sekaannusten välttämiseksi en ole antanut ihmisten nimiä lemmikeilleni.