Kertokaa minulle, koska en ymmärrä. Miten joku lapsi tai nuori voi oikeasti saada kaikista kokeista 10

Vierailija kirjoitti:

Niinpä meillä lapset eivät kuulema tarvii mm. Hissaa , äikkää tai uskontoa missään ja koetulokset on sen mukaiset.

Ei meilläkään teini mielestään tarvitse tulevaisuudessa mitään mitä peruskoulussa opetetaan. Silti se lukee kokeisiin ja saa ysejä tai kymppejä.

Ala-asteen kokeet oli ainakin omana aikana niin helppoja, että ennemminkin miten niistä voi joku saada ysiä huonompaa.

Koin peruskoulun helpoksi. Minulla on hyvä muisti ja olen ollut pienestä asti utelias ja lukenut paljon ja katsonut ulkomaalaisia ohjelmia (auttaa kieltenoppimisessa). Parhaat kaverini oli myös hyviä koulussa joten hyvien numeroiden saaminen oli tietynlainen kilpailu. Luin myös usein vapaa-ajalla koulukirjoja sillä olin utelias. Olin myös kiinnostunut askartelusta ja taiteista joten taideaineet meni mainiosti kun oli huolellinen ja yritti parhaansa. Osaan laulaa jotenkuten ja nuotilleen ja harrastin vapaa-ajalla urheilua joten musiikista sai helposti hyvän numeron. Ainoa aine jossa olen oikeasti jokseenkin syntyjäni lahjakas on liikunta. :D

Lukiossa sitten koin opiskelun muuttuvan liian teoreettiseksi. Loistin omissa varmoissa aineissa eli kielissä ja liikunnassa mutta muuten menin sieltä mistä aita oli matalin ja jopa lyhyt matematiikka meni helposti yli hilseen. Kävin yliopiston ja uusin joitain kursseja pariinkin otteeseen. Läksyjä en ole tehnyt käytännössä koskaan sitten yläkoulun, pl. pakolliset palautettavat jotka räävin kasaan viimetingassa. Gradun kanssa samanlainen tarina ja eihän se mikään laadukas tekele ollut. :D

Eli sanoisin omalla kokemuksella että tavallisen välkky, rauhallinen, oppimaan innokas lapsi pärjää peruskoulussa melko helposti ja työnteko tulee melkeinpä luonnostaan. Ei tarvitse olla erityisen lahjakas ja ne piirteet alkaa tulla esiin paremmin sitten lukiossa jolloin on pakko joko olla välkky tai kompensoida tekemällä paljon duunia. Ala-asteella on myös helppo opettaa itselleenkin yksinkertaisempia konsepteja joka muuttuu vaikeammaksi aihepiirien laajetessa ja muuttua vaikeammiksi. Minusta, alakoulun kympin oppilaasta ei esimerkiksi olisi koskaan insinööriksi.

Minä olen ollut tuollainen kympin oppilas. No okei, keskiarvo oli 9,7. En pysty jakaamaan salaisuuttani muille, koska oikeasti en pysty sanomaan, miksi kaikki oli (ja on) minulle helppoa. Joo, olen älykäs, osaan soveltaa, minulla on hyvä muisti - mutta näitä ei pysty opettelemaan, ne joko ovat tai eivät ole. Ehkä tota soveltamista vähän? mutta aika vähän. Minulla on ollut luokkakavereita, jotka ovat pystyneet samaan ahkeralla lukemisella. Minä ehkä kertasin kertaalleen kokeeseen otsikot lukemalla... Sain kokeista myös 10+ ja 10,5.

Olen pärjännyt myös työelämässä ja vapaa-ajan harrastustoiminnassa, ja elämä on kokonaisuudessaan hallinnassa - ja tiedön, että kaikkea ei voi hallita, joten pystyn reagoimaan elämän ikäviinkiin yllätyksiin.

Olen kiinnostunut lähes kaikesta.

Kiitos ja anteeksi.

Mulla on hyvä muisti ja tykkään oppia uutta. Koulussa pärjäämiseen riitti, kun oli läsnä tunneilla ja teki läksyt. Lukuaineiden keskiarvo oli parhaimmillaan 10,0. Musasta oon saanut huonoimmillaan 7 ja kässästä ehkä 8/9. Yläasteella ja lukiossa nekin oli 9. Kuviksessa ja liikassa oon hyvä, eli ne oli aina 10.

Vierailija kirjoitti:

Se,  ongelma  Suomessa on, että lahjakkaat tasapäistetään keskitasolle.

En viitsi omia ongelmiani tässä alkaa enempää tuoda esiin, mutta olisi minusta voinut tulla jotain merkittävääkin.

Kateus vei motivaation. Ja kiusaajat ovat niitä kyvyttömiä usein (vasemmisto) kadehtijoita, joilla omat kyvyt eivät vain riitä.

Lahjakkuus löytää aina oman tiensä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen kympin oppilas. No okei, keskiarvo oli 9,7. En pysty jakaamaan salaisuuttani muille, koska oikeasti en pysty sanomaan, miksi kaikki oli (ja on) minulle helppoa. Joo, olen älykäs, osaan soveltaa, minulla on hyvä muisti - mutta näitä ei pysty opettelemaan, ne joko ovat tai eivät ole. Ehkä tota soveltamista vähän? mutta aika vähän. Minulla on ollut luokkakavereita, jotka ovat pystyneet samaan ahkeralla lukemisella. Minä ehkä kertasin kertaalleen kokeeseen otsikot lukemalla... Sain kokeista myös 10+ ja 10,5.

Olen pärjännyt myös työelämässä ja vapaa-ajan harrastustoiminnassa, ja elämä on kokonaisuudessaan hallinnassa - ja tiedön, että kaikkea ei voi hallita, joten pystyn reagoimaan elämän ikäviinkiin yllätyksiin.

Olen kiinnostunut lähes kaikesta.

Kiitos ja anteeksi.

Epäilen tarinaasi. Otsikoita lukemalla ei saa kymppejä kukaan, sillä tunneilla ei edes käydä kaikkia kokeisiin tulevia asioita. Myöskin riippuu paljon koulusta opiskelun taso. Kymppeihin vaaditaan nykyisin aivan liikaa kaikenlaista näyttöä, mikä väsyttää opiskelijat jo yläkoulussa, kun aineita on paljon. Ennen oli vaan pari koetta lukukaudessa. Huonon arvosanan saa helposti ja läpi pääsee kaikesta. Mutta muuten nykyperuskoulu on vaativampi, jos haluaa huippuarvosanoja eli kymppejä. Toki riippuu koulusta, mutta tämä ketju vähättelee kympin opiskelijoita. Toisalta palstalla kaikki on neroja mielestään..

Lapsella näin, koska itse haluaa niitä kymppejä, ja asia on hänelle tärkeä, ei ole mitenkään sattumaa. Kaveripiirissä samanlaista, ajattelen, ett tarttunut sieltä. Eihän tuohon kovin paljon virheitä mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on hyvin pitkälle joissain aineissa opettajan miellyttämisestä. Kirjoittelet asioista opettajan mielestä oikein, vaikka tosiasiassa olisitkin aivan eri mieltä.

Niinku vaikka kielissä tai matikassa olet eri mieltä oikeasta vastauksesta? Mistä näitä urpoja sikiää?

Juurikin kielissä ja matikassa opettajat usein opettavat väärin, ja jos opettaja on se entinen seiskan oppilas, väitteleminen ei johda kuin open saikkuihin ja oppilaan/vanhempien syyllistämiseen.

Silloin kun opettajan mielestä 2x7 on eri asia kuin 7x2 (toisesta saa pisteet, toisesta ei) tai kielissä opetetaan fraaseja mitä kielen kotimaassa ei ole kukaan käyttänyt kahteenkymmeneen vuoteen, voi miettiä rupeaako taistelemaan tuulimyllyjä vastaan vai onko helpompi vain hyväksyä että opettajaksi päätyvät nykyään ne joista ei mihinkään muuhun ole

Fiksu oppilas tietää, että sanelutehtävässä kaksi kertaa seitsemän on eri asia kuin seitsemän kertaa kaksi. Se itseasiassa ON eri asia, vailla laskun lopputulos on sama. Riittävän fiksu ymmärtää, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella, ja kirjoittaa kokeeseen vastauksen siten, että opettaja hyväksyy sen. Mitä sitä suotta kuluttaa energiaa tuollaisen murehtimiseen? Oikeasti, en ymmärrä, miksi olisi pitänyt jotain hemmetin arvovaltakiistoja opettajien kanssa vääntää, vaikka tiedän heidän olleen väärässä (tiesin silloinkin). So what? Mä otin mielummin sen kympin todistukseen ja unohdin turhat sälät samantein. Se ei kuormittanut mua hetkeäkään.

Me opiskeltiin 90-luvulla saksaa suoraan 70-luvun DDR:stä, mutta mitä väliä? Sen käyttösaksan pystyi opettelemaan Vuoristolääkäristä ja Kahden keikasta ja Vanhasta ketusta (ja sittemmin Ketusta), kun oli sen idean saanut napattua saksantunnilta (ja Nina Hagenilta). Sillä opilla olen pitänyt saksaksi koulutuksia ummikkosaksalaisille, ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

Mä en koskaan ollut se kiltti kympin tyttö. Käytös oli 7 ja huolellisuus 8 (huonommat kuin isälläni tai omilla lapsillani). Mäne todellakaan yrittänyt miellyttää ketään opettajaa, näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut vähän panostaa siihenkin.

Turhauduin moneen kertaan jo ekaluokasta alkaen peruskoulussa, kunnes opettajat alkoivat antaa mulle lisätehtäviä (yläasteella kävin ammattikoulun matikan läpi ihan huvin ja urheilun vuoksi, sehän on enemmän soveltavaa kuin lukiomatikka, ei siinä mennyt kuin toukokuu? kolmessa kirjassa, suoritin aika paljon ammattikouluopintoja silloin yläasteella, koska silloin ei ollut mahdollista käydä lukiota samaan aikaan, kuten nyt voisi tehdä). Luin ala-asteella ensin koulun kirjaston läpi, sitten kunnan kirjastoauton valikoiman, sitten loput kunnankirjastosta ja lopulta alkoi kaukolainaus. En tiedä, oliko Juuret ihan sellainen kymmenvuotiaalle sopiva kirja, tai Papillon. Raamatun luin vähän myöhemmin, Sormusten herra- trilogian jälkeen, Kalevalan luin vasta noiden jälkeen, kun meillä oli se vanhoilla kirjaisimilla painettu teos. En ollut mitenkään nirso lukemisteni suhteen, luin myös Uma Aaltosen kaikki kirjat! (ja Remun elämänkerran, mikä ei mielestäni ollut mikään varsinainen kirjoitetun kulttuurin huippu)

Mut siis mä kävin koulut (peruskoulu, lukio ja korkeakoulu) ihan lahjakkuudella. Vasta työelämässä olen opiskelemalla opiskellut jotain mikrobiologiaa tai juridiikkaa, jotka ei pätkääkään ole kiinnostaneet, mutta joita on vaan pakko hallita.

Mun poika vain muistaa kaiken mitä kuulee tunnilla.. ei edes lue kokeisiin ja saa 9-10. Matikassa on luonnonlahjakkuus. Vuotta nuorempi tyttö taas saa 5-7 kokeista. Ei kuule, ei ymmärrä, ei ole kiinnostunut. Matikan kokeeseen harjoitellaan monta kertaa ja tehdään kotona harjoituskokeita tms ja silti tulee 6. Jotkut vain on hyviä oppimaan ja tuottaa tietoa paperille.

Mun lapsi saa. Nähdäkseni siihen on muutama syy:

 - Lapsi on luonteeltaan rauhallinen ja kiinnostunut asioista. Olin pitkään hänen kanssaan kotona, ja koska en jaksanut leikkiä, tehtiin paljon kaikkia tehtäväkirjoja ja juteltiin asioista. Opetin lapselle kärsivällisyyttä, että jos vaikka alettiin tekemään jotain tehtäväkirjaa, niin se sivu tehtiin loppuun asti, eikä vain sotkettu jotain ja juostu muihin leikkeihin. Tarjoilin lapselle pieniä tärppejä, ja selitin lisää vasta jos itse kiinnostui ja kyseli.

 - Minä ja mies ja perheemme olemme kaikki olleet hyviä koulussa.

 - Koulussa on paljon lapsia, joilla on joku ongelma, joten vaatimukset ovat aika helppoja. Enemmänkin ongelmana on, että jäävät koko ajan kirjoissa jälkeen, joten osa asioista jää kokonaan käymättä, jos niitä ei itse katsota kotona.

 - Vahdin, että läksyt tehdään aina. Tarkistan ne ainakin silmämääräisesti, ja jos lapsi on selkeästi ymmärtänyt jotain ihan väärin, käydään yhdessä asia läpi. Jos tehtävät on tehty tosi huolimattomasti, esimerkiksi aineessa ei päätä eikä häntää tai historiassa ei vastattu kokonaisilla lauseilla kun pyydetään, laitan korjaamaan.

 - Kyselen kokeisiin. Jos lapsi ei osaa, kerrataan tai keksitään yhdessä muistisääntöjä.

 - Lapsi menee kouluun riittävästi nukkuneena, hyvällä mielellä, oikeat tavarat mukana ja kivoissa kamppeissa. Pidetään yhteyttä hyvien kavereiden äitien kanssa ja järjestetään lapsille yhteistä vapaa-ajan tekemistä.

- Yritän pysytellä kartalla siitä mitä tunneilla käsitellään ja jutellaan niistä myös kotona. Esimerkiksi nyt on ollut historiassa korkeakulttuureista, niin ollaan katsottu Egypti-dokumentteja ja ladattiin myös Egypti-aiheinen tietokonepeli (ilmainen demo). En tuputa enkä pakota, vaan olen itse innostunut aiheesta, niin se tarttuu lapseenkin.

 - Meille tulee paperihesari. Ihan vaan siksi, että se lojuu keittiön pöydällä houkuttimena. Aina ohimennen, kun siellä on hyvä kirjoitus, kiinnitän lapsen huomion siihen. Esimerkiksi nyt kruunajaisten yhteydessä oli Sipilän kolumni siitä miten tarkasti kuninkaalliset tasapainoilivat sen välillä, että tarjoilivat perinteitä niitä haluaville, mutta eivät ärsyttäneet monarkian vastustajia tarpeettomasti. Pohdin itse ensin ääneen vähän koko monarkian outoutta, sitten lapsi kiinnostui ja luki kolumnin ja saatiin hyvä keskustelu.

 - Autossa kuunnellaan Yle X3m:iä kompromissina lapsen haluaman Loopin ja minun haluaman Mondon välillä. Loopin musat ja ruotsinkieliset juonnot. Kaikki pelit asennetaan englanninkielisinä ja elokuvat katsotaan englanniksi.

 - Olen selittänyt miten koulutusjärjestelmä toimii ja miten erilaisiin ammatteihin pääsee. Olen myös tehnyt selväksi, että lapsi saa valita ammattinsa ihan vapaasti sitten kun sen aika on, mutta siihen asti pitää hoitaa koulu niin että kaikki ovet pysyvät avoinna. Juttelen koulujutuista aina innostuneesti. Että vitsit miten kivaa sitten kun pääsee yläasteelle, niin alkaa fysiikka ja kemia ja kotitalous, ja matikassa tulee vihdoin jotain muuta kuin pelkkiä puuhakirjoja. Ja lukiossa vasta onkin ihanaa, kun saa valita kurssit itse ja on hyviä opettajia. Ja että mikään ei ole niin ihanaa kuin yliopisto, labrat ja luennot ja mielenkiintoiset tehtävät ja kaikki kerhot ja juhlat ja perinteet.

+ Netflixistä Worst Witch -sarjan eka jakso, jossa päähenkilö melkein ei pääse noitakouluun. Kirkastaa pienemmälle lapselle hyvin sen, millaista on kun oikein kovasti haluaisi päästä johonkin kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi saa. Nähdäkseni siihen on muutama syy:

 - Lapsi on luonteeltaan rauhallinen ja kiinnostunut asioista. Olin pitkään hänen kanssaan kotona, ja koska en jaksanut leikkiä, tehtiin paljon kaikkia tehtäväkirjoja ja juteltiin asioista. Opetin lapselle kärsivällisyyttä, että jos vaikka alettiin tekemään jotain tehtäväkirjaa, niin se sivu tehtiin loppuun asti, eikä vain sotkettu jotain ja juostu muihin leikkeihin. Tarjoilin lapselle pieniä tärppejä, ja selitin lisää vasta jos itse kiinnostui ja kyseli.

 - Minä ja mies ja perheemme olemme kaikki olleet hyviä koulussa.

 - Koulussa on paljon lapsia, joilla on joku ongelma, joten vaatimukset ovat aika helppoja. Enemmänkin ongelmana on, että jäävät koko ajan kirjoissa jälkeen, joten osa asioista jää kokonaan käymättä, jos niitä ei itse katsota kotona.

 - Vahdin, että läksyt tehdään aina. Tarkistan ne ainakin silmämääräisesti, ja jos lapsi on selkeästi ymmärtänyt jotain ihan väärin, käydään yhdessä asia läpi. Jos tehtävät on tehty tosi huolimattomasti, esimerkiksi aineessa ei päätä eikä häntää tai historiassa ei vastattu kokonaisilla lauseilla kun pyydetään, laitan korjaamaan.

 - Kyselen kokeisiin. Jos lapsi ei osaa, kerrataan tai keksitään yhdessä muistisääntöjä.

 - Lapsi menee kouluun riittävästi nukkuneena, hyvällä mielellä, oikeat tavarat mukana ja kivoissa kamppeissa. Pidetään yhteyttä hyvien kavereiden äitien kanssa ja järjestetään lapsille yhteistä vapaa-ajan tekemistä.

- Yritän pysytellä kartalla siitä mitä tunneilla käsitellään ja jutellaan niistä myös kotona. Esimerkiksi nyt on ollut historiassa korkeakulttuureista, niin ollaan katsottu Egypti-dokumentteja ja ladattiin myös Egypti-aiheinen tietokonepeli (ilmainen demo). En tuputa enkä pakota, vaan olen itse innostunut aiheesta, niin se tarttuu lapseenkin.

 - Meille tulee paperihesari. Ihan vaan siksi, että se lojuu keittiön pöydällä houkuttimena. Aina ohimennen, kun siellä on hyvä kirjoitus, kiinnitän lapsen huomion siihen. Esimerkiksi nyt kruunajaisten yhteydessä oli Sipilän kolumni siitä miten tarkasti kuninkaalliset tasapainoilivat sen välillä, että tarjoilivat perinteitä niitä haluaville, mutta eivät ärsyttäneet monarkian vastustajia tarpeettomasti. Pohdin itse ensin ääneen vähän koko monarkian outoutta, sitten lapsi kiinnostui ja luki kolumnin ja saatiin hyvä keskustelu.

 - Autossa kuunnellaan Yle X3m:iä kompromissina lapsen haluaman Loopin ja minun haluaman Mondon välillä. Loopin musat ja ruotsinkieliset juonnot. Kaikki pelit asennetaan englanninkielisinä ja elokuvat katsotaan englanniksi.

 - Olen selittänyt miten koulutusjärjestelmä toimii ja miten erilaisiin ammatteihin pääsee. Olen myös tehnyt selväksi, että lapsi saa valita ammattinsa ihan vapaasti sitten kun sen aika on, mutta siihen asti pitää hoitaa koulu niin että kaikki ovet pysyvät avoinna. Juttelen koulujutuista aina innostuneesti. Että vitsit miten kivaa sitten kun pääsee yläasteelle, niin alkaa fysiikka ja kemia ja kotitalous, ja matikassa tulee vihdoin jotain muuta kuin pelkkiä puuhakirjoja. Ja lukiossa vasta onkin ihanaa, kun saa valita kurssit itse ja on hyviä opettajia. Ja että mikään ei ole niin ihanaa kuin yliopisto, labrat ja luennot ja mielenkiintoiset tehtävät ja kaikki kerhot ja juhlat ja perinteet.

+ Netflixistä Worst Witch -sarjan eka jakso, jossa päähenkilö melkein ei pääse noitakouluun. Kirkastaa pienemmälle lapselle hyvin sen, millaista on kun oikein kovasti haluaisi päästä johonkin kouluun.

Ok, tuo näyttää tosi työläältä, kun sen kirjoittaa yhteen pötköön. Mutta ei oikeasti ole, kun siihen tottuu. Tärkeintä on ehkä se, että suhtautuu itse opiskeluun innostuneesti ja huolehtii, että koulunkäynti lähtee heti aluksi sujumaan hyvin. Ja sitten vaan jatkaa sitä hyvin sujumista. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut tuollainen kympin oppilas. No okei, keskiarvo oli 9,7. En pysty jakaamaan salaisuuttani muille, koska oikeasti en pysty sanomaan, miksi kaikki oli (ja on) minulle helppoa. Joo, olen älykäs, osaan soveltaa, minulla on hyvä muisti - mutta näitä ei pysty opettelemaan, ne joko ovat tai eivät ole. Ehkä tota soveltamista vähän? mutta aika vähän. Minulla on ollut luokkakavereita, jotka ovat pystyneet samaan ahkeralla lukemisella. Minä ehkä kertasin kertaalleen kokeeseen otsikot lukemalla... Sain kokeista myös 10+ ja 10,5.

Olen pärjännyt myös työelämässä ja vapaa-ajan harrastustoiminnassa, ja elämä on kokonaisuudessaan hallinnassa - ja tiedön, että kaikkea ei voi hallita, joten pystyn reagoimaan elämän ikäviinkiin yllätyksiin.

Olen kiinnostunut lähes kaikesta.

Kiitos ja anteeksi.

Epäilen tarinaasi. Otsikoita lukemalla ei saa kymppejä kukaan, sillä tunneilla ei edes käydä kaikkia kokeisiin tulevia asioita. Myöskin riippuu paljon koulusta opiskelun taso. Kymppeihin vaaditaan nykyisin aivan liikaa kaikenlaista näyttöä, mikä väsyttää opiskelijat jo yläkoulussa, kun aineita on paljon. Ennen oli vaan pari koetta lukukaudessa. Huonon arvosanan saa helposti ja läpi pääsee kaikesta. Mutta muuten nykyperuskoulu on vaativampi, jos haluaa huippuarvosanoja eli kymppejä. Toki riippuu koulusta, mutta tämä ketju vähättelee kympin opiskelijoita. Toisalta palstalla kaikki on neroja mielestään..

Epäile ihan rauhassa, jos se helpottaa. En ole tätä nykyistä peruskoulua käynyt, lapseni kylläkin ovat. Koulu työllistää nykyään aivan hirveästi, mutta opetus on heikkoa (usean koulun ja usean opettajan perusteella, ei yksittäiseen kokemukseen perustuen). Koska en käynyt normaalia peruskoulua, niin koulupäiväni olivat pitkiä, ja kouluaineita minulla oli enemmän kuin perusperuskoululaisilla (esimerkiksi atk ja ohjelmoinnin perusteet 7-luokalla jo ennen 90-lukua); olen käynyt myös konekirjoituskurssin (jonka loppukokeen läpäisin virheettä, osaan edelleen kymmensormijärjestelmän, no okei, käytän 8 sormea, koska pikkusormeni ovat tönköt).

Jos olisit lukenut viestini tarkasti, niin olisit huomannut sanat kertasin kertaalleen kokeisiin. Asiat olin oppinut jo aikaisemmin, nyt vain palautin mieleen ne oleelliset seikat. Loput pystyy joko päättelemään (matematiikka, fysiikka, kemia, osin biologia ja maantieto) tai johtamaan aiemmin opitun perusteella. Ja tämä on varmaan se yksi oleellinen ero: osa koulukavereistani ei oppinut tiettyjä asioita, ei sitten millään. He opettelivat ulkoa kaikenlaista, ja niillä ulkoaopituilla selvisivät tunneista ja kokeista, mutta ei heillä ollut mitään käsitystä miten ne asiat olivat ja etenkään siitä, mitä ne asiat olivat ja miksi niillä oli merkitystä. En esimerkiksi opetellut ulkoa kuin kaksi vuosilukua/päivämäärää. 6.12.1917 ja 543210. Tottakai nykyään on mieleen tarttunut monia muitakin päivämääriä, mutta peruskoulun jäljiltä jäi vain nuo kaksi.

Ja joo, jos nerous määriteltäisiin äo:n mukaan, niin olisin sitten sellainen. Vaan kun se määritellään huomattavasti laajemmin, ja en ole kuitenkaan mikään avaruusinsinööri, niin tyydyn ihan vaan tähän maallikkobesserwisseriyteeni.

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Kuuntelee tunnilla ja tekee läksynsä ja on aktiivinen. Sitten vastaa kokeissa oikein kaikkiin kysymyksiin.

Helppoahan se on jos on toimiva työmuisti. Minulle oli koulussa istuminen ihan turhaa koska mitään ei jäänyt mieleen. Se oli pois ajasta jolloin olisin voinut oikeasti oppia jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi saa. Nähdäkseni siihen on muutama syy:

 - Lapsi on luonteeltaan rauhallinen ja kiinnostunut asioista. Olin pitkään hänen kanssaan kotona, ja koska en jaksanut leikkiä, tehtiin paljon kaikkia tehtäväkirjoja ja juteltiin asioista. Opetin lapselle kärsivällisyyttä, että jos vaikka alettiin tekemään jotain tehtäväkirjaa, niin se sivu tehtiin loppuun asti, eikä vain sotkettu jotain ja juostu muihin leikkeihin. Tarjoilin lapselle pieniä tärppejä, ja selitin lisää vasta jos itse kiinnostui ja kyseli.

 - Minä ja mies ja perheemme olemme kaikki olleet hyviä koulussa.

 - Koulussa on paljon lapsia, joilla on joku ongelma, joten vaatimukset ovat aika helppoja. Enemmänkin ongelmana on, että jäävät koko ajan kirjoissa jälkeen, joten osa asioista jää kokonaan käymättä, jos niitä ei itse katsota kotona.

 - Vahdin, että läksyt tehdään aina. Tarkistan ne ainakin silmämääräisesti, ja jos lapsi on selkeästi ymmärtänyt jotain ihan väärin, käydään yhdessä asia läpi. Jos tehtävät on tehty tosi huolimattomasti, esimerkiksi aineessa ei päätä eikä häntää tai historiassa ei vastattu kokonaisilla lauseilla kun pyydetään, laitan korjaamaan.

 - Kyselen kokeisiin. Jos lapsi ei osaa, kerrataan tai keksitään yhdessä muistisääntöjä.

 - Lapsi menee kouluun riittävästi nukkuneena, hyvällä mielellä, oikeat tavarat mukana ja kivoissa kamppeissa. Pidetään yhteyttä hyvien kavereiden äitien kanssa ja järjestetään lapsille yhteistä vapaa-ajan tekemistä.

- Yritän pysytellä kartalla siitä mitä tunneilla käsitellään ja jutellaan niistä myös kotona. Esimerkiksi nyt on ollut historiassa korkeakulttuureista, niin ollaan katsottu Egypti-dokumentteja ja ladattiin myös Egypti-aiheinen tietokonepeli (ilmainen demo). En tuputa enkä pakota, vaan olen itse innostunut aiheesta, niin se tarttuu lapseenkin.

 - Meille tulee paperihesari. Ihan vaan siksi, että se lojuu keittiön pöydällä houkuttimena. Aina ohimennen, kun siellä on hyvä kirjoitus, kiinnitän lapsen huomion siihen. Esimerkiksi nyt kruunajaisten yhteydessä oli Sipilän kolumni siitä miten tarkasti kuninkaalliset tasapainoilivat sen välillä, että tarjoilivat perinteitä niitä haluaville, mutta eivät ärsyttäneet monarkian vastustajia tarpeettomasti. Pohdin itse ensin ääneen vähän koko monarkian outoutta, sitten lapsi kiinnostui ja luki kolumnin ja saatiin hyvä keskustelu.

 - Autossa kuunnellaan Yle X3m:iä kompromissina lapsen haluaman Loopin ja minun haluaman Mondon välillä. Loopin musat ja ruotsinkieliset juonnot. Kaikki pelit asennetaan englanninkielisinä ja elokuvat katsotaan englanniksi.

 - Olen selittänyt miten koulutusjärjestelmä toimii ja miten erilaisiin ammatteihin pääsee. Olen myös tehnyt selväksi, että lapsi saa valita ammattinsa ihan vapaasti sitten kun sen aika on, mutta siihen asti pitää hoitaa koulu niin että kaikki ovet pysyvät avoinna. Juttelen koulujutuista aina innostuneesti. Että vitsit miten kivaa sitten kun pääsee yläasteelle, niin alkaa fysiikka ja kemia ja kotitalous, ja matikassa tulee vihdoin jotain muuta kuin pelkkiä puuhakirjoja. Ja lukiossa vasta onkin ihanaa, kun saa valita kurssit itse ja on hyviä opettajia. Ja että mikään ei ole niin ihanaa kuin yliopisto, labrat ja luennot ja mielenkiintoiset tehtävät ja kaikki kerhot ja juhlat ja perinteet.

+ Netflixistä Worst Witch -sarjan eka jakso, jossa päähenkilö melkein ei pääse noitakouluun. Kirkastaa pienemmälle lapselle hyvin sen, millaista on kun oikein kovasti haluaisi päästä johonkin kouluun.

Tässä olikin monta esimerkkiä miksi osaaminen on peruskoulun jälkeen niin ääripäissä.

Kyllä mä luulen että nykyisin kympin saa todella helposti. Vaatimustaso ei ole kovin korkea. Siksihän nekään koululaiset, jotka eivät osaa edes lukea, eivät silti jää luokalle kuten meikäläisen lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen että nykyisin kympin saa todella helposti. Vaatimustaso ei ole kovin korkea. Siksihän nekään koululaiset, jotka eivät osaa edes lukea, eivät silti jää luokalle kuten meikäläisen lapsuudessa.

Oletko tutustunut opsiin? Sinne on pitkästä aikaa kirjoitettu auki muutaman numeroarvosanan määritelmät. Kymppiin täytyy paitsi osata enemmän kuin ysin määritelmän verran, myös jakaa osaamistaan, auttaa ja tukea muita.

No miten ei? Itselläni oli kaikki aineet 9 tai 10, käsitöissä taisi olla 8 ja kerran liikunnassa samoin.

Musta koulu oli kiinnostavaa ja olin pelkkänä korvana tunneilla. Luin läksyt, koska asiat kiinnosti ja koska ei varmaan tullut mieleenkään, että olisin jättänyt lukematta. Oppiminen on ollut mulle aina helppoa ja oon aina ollut todella kiinnostunut erilaisista asioista. Matematiikka on sujunut itsestään ihan lukion pitkään matikkaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen että nykyisin kympin saa todella helposti. Vaatimustaso ei ole kovin korkea. Siksihän nekään koululaiset, jotka eivät osaa edes lukea, eivät silti jää luokalle kuten meikäläisen lapsuudessa.

Oletko tutustunut opsiin? Sinne on pitkästä aikaa kirjoitettu auki muutaman numeroarvosanan määritelmät. Kymppiin täytyy paitsi osata enemmän kuin ysin määritelmän verran, myös jakaa osaamistaan, auttaa ja tukea muita.

Tuollaista vähän arvelinkin, ei siis ole puhtaasti kyse siitä tiedosta ja osaamisesta. Mutta toisaalta, kyllähän nuo sosiaaliset taidot ovat tärkeitä nekin.

Peruskoulussa oli tuollainen lukutoukka luokallani, mm. molemmat vanhemmat opettajia eikä harrastanut juuri muuta kuin lukemista.

Sai jonkun romahduksen lukiossa tai heti jälkeen, siveellisestä ja jäykästä tytöstä tuli kapinoiva punkkari. On opiskellut jo 3-4 korkeakoulututkintoa mutten tiedä onko valmistunut yhdestäkään. Tekee jotain freelancer hommia nykyään.