Kertokaa minulle, koska en ymmärrä. Miten joku lapsi tai nuori voi oikeasti saada kaikista kokeista 10

Me ihmiset olemme erilaisia. Meillä on erilainen kapasiteetti käsitellä aivoissa asioita. Toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset. Geenit ja kotikulttuuri määrittävät hyvin paljon sitä, miten menestymme koulussa.

Oppimisessa auttavia asioita opettajan näkökulmasta katsottuna:

- hyvä muisti

- kiinnostus kaikenlaisiin asioihin

- hyvä ja valoisa asenne oppimiseen

- hyvä lukutaito ja lukemisen pariin kannustava ympäristö (=koti)

- hyvä sanavarasto

- hyvä kyky kuunnella

- hyvä kyky keskittyä asioihin

- tunnollisuus siinä, että hoitaa säännöllisesti omat velvollisuutensa

Kun asiat kotona ovat normaalisti hyvin, se auttaa oppimisessa.

Te, joilla on nyt pieniä lapsia, kannattaa lukea lapselle paljon, tutkia yhdessä kirjojen kuvia, lorutella , laulaa ja liikkua esim.luonnossa. Kehittyvässä iässä olevaa lasta ei kannata istuttaa tuijottamaan kännykkää. Kännykän kanssa aikaansa viettävä lapsi ei kehity ns. omiin mahdollisiin mittoihinsa.

Minä olen ihmetellyt samaa kuin ap aloituksessaan.

Sitten meidän tyttö rupesi saamaan kymppejä aikalailla kaikista kokeista. Tekee läksyt tunnollisesti ja lukee koealueen kerran. Kuuntelee tunneilla. Mutta silti oli järkytys lukuaineiden ka 10 ja kaikista 9,8 kasiluokalla.

No tyttö on kyllä matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas. Ja miehen suvussa on taidemaalareita ja tyttö piirtää ja maalaa paljon eli kuviksen 10 ei yllätä. Mutta musiikin 10 oli kyllä iso yllätys minulle joka olen täysin epämusikaalinen. Ilman mitään soittokokemusta tyttö osasi soittaa koulun bändikokeissa vaaditut soittimet. Kun ihmettelin niin sanoi että opettaja näytti kerran miten niitä soitetaan. Tytöllä liikunnan numero laskee keskiarvoa. On kyllä aktiivinen osallistuja mutta kömpelö.

Joillekin oppiminen on helppoa. Isoveli kokeili opettaa tytölle lukiomatematiikkaa kun tämä oli 8 luokalla. Kuulemma 30 minuutin opiskelulla tyttö oppi käyttämään toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa ja derivoimaan. Kiva nähdä miten lukio tulee sujumaan.

Molemmilla vanhemmilla peruskoulun ka oli vähän päälle 8. Ja tytön isoveljillä peruskoulun ka oli 7-8.

Vierailija kirjoitti:

Perfektionisti-suorittajia. Menestyvät koulussa ja ehkä uralla, sekoavat yksityiselämässään jossain vaiheessa. Tai vaihtoehtoisesti suorittavat elämänsä loppuun asti.

Toki on ne, joilla on täydellinen muisti ja yhdistävät sen kuuliaisuuteen.

Usein puuttuu kyky soveltaa asioita. Siis näiltä molemmilla tyypeillä.

Toisille se koulu on myös vaan tosi helppoa. Itse olin sitten yliopistovaiheessa vähän ongelmissa, kun en ollut tottunut tekemään juurikaan töitä opiskeluni eteen - peruskoulussa riitti että kuunteli tunnilla, lukiossa oli hyvä vähän vilkaista oppikirjaakin. Mutta jos on kiinnostunut ja sattuu olemaan hyvä muisti, niin kertaluku riittää siihen, että kokeesta tulee kymppi. Sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa oli tuollainen lukutoukka luokallani, mm. molemmat vanhemmat opettajia eikä harrastanut juuri muuta kuin lukemista.

Sai jonkun romahduksen lukiossa tai heti jälkeen, siveellisestä ja jäykästä tytöstä tuli kapinoiva punkkari. On opiskellut jo 3-4 korkeakoulututkintoa mutten tiedä onko valmistunut yhdestäkään. Tekee jotain freelancer hommia nykyään.

Mikähän siinä on, että "kaikilla muilla" on noita tarinoita kympin oppilaista, jotka romahtivat viimeistään yliopistossa eivätkä koskaan ole pärjänneet elämässään, ja minä (kympin tyttö) tunnen itseni lisäksi monia monia ysin ja kympin oppilaita, jotka ovat pärjänneet ihan hyvin elämässään, valmistuneet yliopistosta/korkeakoulusta, ovat perheellisiä, nauttivat elämästään. Moni meistä/heistä oli hevareita, punkkareita, muuten vaan erilaisia nuoria. Tottakai joukkoon mahtui myös hän, joka valmistui viiden ällän ylioppilaana, sai ylioppilaslahjaksi moottoripyörän ja pääsi ekalla yrittämällä kauppakorkeaan, sairastui syöpään ekan opiskeluvuoden syksyllä ja kuoli siitä kahden vuoden päästä - mutta tällä sairastumisella ei kyllä ollut mitään tekemistä älykkyyden tai opintomenestyksen kanssa. Ne "siveelliset ja jäykät" eivät olleet noita luokan parhammistoon kuuluvia, he olivat kasin tai kasipuolen oppilaita, jotka pänttäämällä saivat sitten keskiarvoksi ysin. (ja tottakai TÄHÄNKIN joukkoon kuuluu poikkeuksia, hän, joka suoritti koko koulun ja lukion ja yliopiston, suorittamalla suoritti, ja meni naimisiin ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa körttiläismenoin - ja joka on luonut ihan fiksun uran, kasvattanut kivoja lapsia ja jonka parisuhde voi hyvin).

122 jatkaa.

Niin ja koenumeroista niin välillä laskin että 20 peräkkäistä koetta oli vähintään 10- arvosanalla. Useimmat 10+ mutta on siellä ollut koenumero kerran jopa 11. Tämä tytöllä kasiluokalla.

Itse olin todella hyvä matikassa mutta usein sinne meni yksi tai kaksi huolimattomuusvirheittä eli minun vaikea ymmärtää miten tyttö voi saada melkein aina kokeesta 10.

Mä sain kymppejä ja ysejä ihan helposti. Äly pitää periä mutta ahkeruus opitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa oli tuollainen lukutoukka luokallani, mm. molemmat vanhemmat opettajia eikä harrastanut juuri muuta kuin lukemista.

Sai jonkun romahduksen lukiossa tai heti jälkeen, siveellisestä ja jäykästä tytöstä tuli kapinoiva punkkari. On opiskellut jo 3-4 korkeakoulututkintoa mutten tiedä onko valmistunut yhdestäkään. Tekee jotain freelancer hommia nykyään.

Mikähän siinä on, että "kaikilla muilla" on noita tarinoita kympin oppilaista, jotka romahtivat viimeistään yliopistossa eivätkä koskaan ole pärjänneet elämässään, ja minä (kympin tyttö) tunnen itseni lisäksi monia monia ysin ja kympin oppilaita, jotka ovat pärjänneet ihan hyvin elämässään, valmistuneet yliopistosta/korkeakoulusta, ovat perheellisiä, nauttivat elämästään. Moni meistä/heistä oli hevareita, punkkareita, muuten vaan erilaisia nuoria. Tottakai joukkoon mahtui myös hän, joka valmistui viiden ällän ylioppilaana, sai ylioppilaslahjaksi moottoripyörän ja pääsi ekalla yrittämällä kauppakorkeaan, sairastui syöpään ekan opiskeluvuoden syksyllä ja kuoli siitä kahden vuoden päästä - mutta tällä sairastumisella ei kyllä ollut mitään tekemistä älykkyyden tai opintomenestyksen kanssa. Ne "siveelliset ja jäykät" eivät olleet noita luokan parhammistoon kuuluvia, he olivat kasin tai kasipuolen oppilaita, jotka pänttäämällä saivat sitten keskiarvoksi ysin. (ja tottakai TÄHÄNKIN joukkoon kuuluu poikkeuksia, hän, joka suoritti koko koulun ja lukion ja yliopiston, suorittamalla suoritti, ja meni naimisiin ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa körttiläismenoin - ja joka on luonut ihan fiksun uran, kasvattanut kivoja lapsia ja jonka parisuhde voi hyvin).

Omassa tuttavapiirissä tiedän kolme tällaista 10 oppilasta. Yski opiskeli noin 10 vuotta ja sai suoritettua haluamansa tutkinnon yliopistossa ja teki töitä noin 4 vuotta. Sen jälkeen on ollut sairaslomalla ja kuntoutuksessa ym. Ei kykene enää töihin. Useita mielenterveysdiagnooseja.

Toinen tuttu 10 oppilas suoritti yliopisto-opinnot huippuarvosanoin. Sen jälkeen romahti eikä ole koskaan päässyt kunnolla työelämään. Mielenterveysongelmia.

Kolmas on sitten ihan normaalisti parisuhteessa, lapsia, töissä jne.

yotilastot.fi. miten yli 9 lukioissa kirjoitettu ja sitten alle 8 lukioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa oli tuollainen lukutoukka luokallani, mm. molemmat vanhemmat opettajia eikä harrastanut juuri muuta kuin lukemista.

Sai jonkun romahduksen lukiossa tai heti jälkeen, siveellisestä ja jäykästä tytöstä tuli kapinoiva punkkari. On opiskellut jo 3-4 korkeakoulututkintoa mutten tiedä onko valmistunut yhdestäkään. Tekee jotain freelancer hommia nykyään.

Mikähän siinä on, että "kaikilla muilla" on noita tarinoita kympin oppilaista, jotka romahtivat viimeistään yliopistossa eivätkä koskaan ole pärjänneet elämässään, ja minä (kympin tyttö) tunnen itseni lisäksi monia monia ysin ja kympin oppilaita, jotka ovat pärjänneet ihan hyvin elämässään, valmistuneet yliopistosta/korkeakoulusta, ovat perheellisiä, nauttivat elämästään. Moni meistä/heistä oli hevareita, punkkareita, muuten vaan erilaisia nuoria. Tottakai joukkoon mahtui myös hän, joka valmistui viiden ällän ylioppilaana, sai ylioppilaslahjaksi moottoripyörän ja pääsi ekalla yrittämällä kauppakorkeaan, sairastui syöpään ekan opiskeluvuoden syksyllä ja kuoli siitä kahden vuoden päästä - mutta tällä sairastumisella ei kyllä ollut mitään tekemistä älykkyyden tai opintomenestyksen kanssa. Ne "siveelliset ja jäykät" eivät olleet noita luokan parhammistoon kuuluvia, he olivat kasin tai kasipuolen oppilaita, jotka pänttäämällä saivat sitten keskiarvoksi ysin. (ja tottakai TÄHÄNKIN joukkoon kuuluu poikkeuksia, hän, joka suoritti koko koulun ja lukion ja yliopiston, suorittamalla suoritti, ja meni naimisiin ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa körttiläismenoin - ja joka on luonut ihan fiksun uran, kasvattanut kivoja lapsia ja jonka parisuhde voi hyvin).

Mä kanssa ihmettelen tätä. Samoin kuin mielikuvaa siitä, että niihin kymppeihin pitäisi kauheasti päntätä tai että näiltä pänttääjiltä ei sitten löytyisi sovelluskykyä. Vähän veikkaan, että heiltä nimenomaan löytyy keskimääräistä useammin kykyä soveltaa, ajatella itse ja esimerkiksi tuottaa looginen hyvä tenttivastaus. Musta tuntuu että oma koulumenestykseni perustui nimenomaan tähän taitoon, lisänä toki se, että olin motivoitunut oppimaan, kiinnostunut maailmasta, luin paljon (muuta kuin koulukirjoja) ja kuuntelin tunnilla, kun kerran olin siellä.

eikä kymppejä saa kielissä ellei lue

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi olla kympin oppilas kuvataiteissa, musiikissa, liikunnassa, matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas.

Meillä olivat ne oppilaat jotka tulivat varakkaista perheistä.

Köyhempien perheiden lapset saivat kasia, vaikka olisivat olleet todella lahjakkaita.

Lukuaineista jos sai kymppejä, niin muutkin aineet oli kymppejä.

Jos soitit viulua ja pelasit tennistä ym. ja hyvästä perheestä niin hupsista vaan, kun kymppejä sateli.

Että terveisiä vaan Hankoon.

Mitä höpöä tämä on?

Taito-ja taideaineita oppii ihan samalla tavalla kuin muitakin: opettelemalla ja harjoittelemalla.

Kun on vähänkin käynyt musiikkiopistossa musiikkia opiskelemassa, on ihme, jos ei ole edellytyksiä koulussa kymppiin.

Jos on harrastanut monipuolisesti liikuntaa ja on asenne kunnossa, niin liikunnasta on kymppi mahdollinen ( juu, ei itselleni.)

Jos tekee käsitöitä, niin ihmekö se on, jos koulussakin sujuu.

Kuvataide: ilmaisia gallerioita, joissa mäkee taidetta, lukee taidekirjoja ja vaikka Youtubesta katsoo ohjeita ja harjoittelee eri taidemuotoja.

Matikassa ja kielissä ei tarvitse edes olla kuin "normaalilahjakas", kun vain harjoittelee, niin oppii.

Jos lukee läksyt. Rikolliset ja muut lumihiutaleet käyttää tekosyynä, ettei koulu ole heitä varten. Kun se on vaikeaa kaikille jos ei lue. Jokaisen pitäisi lukea se minkä pystyy. Jos ei opi heti, kertaa, kertaa,kertaa.

Suomessa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun.

Eikä täällä kukaan mitään apua saa vaikka olisi mikä diagnoosi. Itse pitää itsensä hoitaa. Ja lukea läksyt, itsen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoaineissa ei mitata pelkästään teknistä osaamista vaan myös asennetta: piirtääkö mielellään, osallistuuko tunnilla, jne. Keskitasoinenkin oppilas voi siis saada hyviä numeroita, kun osoittaa hyvää asennetta opiskeltavaa asiaa kohtaan.

Itse kävin kouluni keskiarvolla 9,7. Neljäsluokkalainen poikani on samalla tiellä.

En tosiaan ole huippuälykäs, mutta nopea oppija kyllä.

Onko mahdollista, että taiteellisilta taidoiltaan keskinkertainen lapsi, jolla on "asenne kohdallaan", voi saada parempia numeroita kuin taiteellisesti lahjakas, jolla "ei ole asenne kohdallaan"?

Mihin tällaisella arvostelutavalla pyritään?

Eikö tässä ole erittäin suuri riski sen suhteen, että opettajaa käytöksellään miellyttävä lapsi saa parempia numeroita eikä varsinainen osaaminen tai lahjakkuus olekaan ratkaiseva?

Täytynee kertoa esimerkki. Aikanaan lukiossa minä (harrastelijamusikaalinen) ja ystäväni (käynyt musiikkopiston, tai kävi silloin viimeisiä osioita ... en tiedä niistä mitään, mutta kuitenkin). Meillä oli lähes kaikki musiikin valinnaiset kurssit, oli bändikurssia ja esiintyvää kurssia, kuoroa ym. Mitä niitä nyt oli. Opeteltiin soittamaan kitaralla Rasmuksen Liquid, kokeiltiin rumpuja, bassoa ym.

Ja sitten oli eräs kaverimme, jolla ei ole minkäänlaista musiikillista ajatusta, ei mitään käsitystä nuoteista, soittamisesta, musiikin teoriasta... saa kympin musiikista (siitä ainoasta pakollisesta ekasta kurssista), koska omasi hyvän lauluäänen ja pääsi kovaa ja korkealle (osittain kyllä epävireisesti).

Okei, toki asenne ja yrittäminen ratkaisee, mutta useimmiten taitaa olla vain arpapeliä ne numerot.

Kun muistelee omaa asennetta koulun käyntiin oli lähinnä vain kaksi ainetta, jotka kiinnosti oikeasti. Matemaatiikka ja englanti. Matematiikka siitä syystä, että sen sijaan, että tarvii asioita kauheasti kokeilla asioita läpi, voidaan lopputulos ennustaa olettaen, että kaikki oletukset pitävät suurilta osin paikkansa. Sitten kun tätä soveltaa vähän muuhunkin, kuin vain numerolaskuihin, niin jotenkin asioiden suhteuttaminen avartuu ja on asioista yleisestikin vähemmän usein väärässä. Sama efekti englannin opiskelulla, maailma avartuu, ehkä eniten siksi, että se on puhutuin tai ainakin kiirjoitetuin kieli, jolloin suurempi todennäköisyys, että joku on fiksu on kielen opetellut ja kirjoittanut jotain viisasta, josta on minulle hyötyä omassa ajattelussani.

Olisin toivonut enemmän tietokoneiden parissa työskentelyä, koska ne kiinnostivat ja meillä ei esimerkiksi ollut kotona tietokonetta, koska olivat silloin vielä hirveän kalliita, Kavereilla oli ja pysyinkin hyvissä väleissä sellaisten kanssa, jotka harrastivat tietokoneella pelaamista, mutta myös ohjelmointia. Sain ensimmäisen oman tietokoneeni 16v ja myöhemmin minusta tulikin it-inssi ja softakehittäjä.

Kaikkien muiden aineiden opiskelu oli lähinnä pakkopullaa ja niissä pidän 8 tavoittelun miniminä. peruskoulusta ulos 8.6 keskiarvolla. Matikka ja englanti kuitenkin vain 9. Yhtään kymppiä en tainnut saada mistään koskaan, enkä tarkemmin tainnut edes koskaan edes pyrkiä siihen.

Ne päälle 9:in ja 10:n oppilaat, jotka tunsin päätyivät kyllä aivan ihmeellisiin paikkoihin elämässä. Taisi se ruuti kulua silloin nuorena. Voi olla, että löysivät vain elämän mielekkyyden jostain muusta kuin rankasta työnteosta. Itse epäilen, että kymppien metsästäminen on oire jostain kiltin tytön, kiltin pojan ahdingosta haluta miellyytää vanhempiaan, poislukien todelliset lahjakkuudet, jotka halavat jo yliopistojen kursseja jo peruskoulussa.

Lukuaineissa 9-10 kokeesta on kiinni vain perslihasten kestävyydestä.

Lukiossa ne jyvät erottuu akanoista.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykkäille ihmisille peruskoulu on naurettavan helppo. Toisaalta puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Ja se tyhmyys, voi luoja...

Nykyään jotkut opettajat päästävät kokeesta läpi, jos saa 20 prosenttia oikein. Se on osaamisena puhdas nolla. Arvioisin, että yleisopetuksen oppilaista noin viidesosa ei pysty enää käytännössä todella oppimaan yläkoulun uusia asioita esimerkiksi äikässä ja matikassa. Toki he voivat oppia uusia enkun sanoja tai uusia kasvilajeja, mutta abstrakti ajattelu ei riitä esimerkiksi matemaattiseen ajatteluun tai tekstin tulkintaan. Mutta vanhoilla pohjilla mennään läpi ja luullaan, että osataan.

Samaan aikaan se paras viidesosa on aivan eri sfääreissä ja kituu, kun jotkut vielä ysillä pohtivat, onko keltainen verbi vai ei.

Selvästi keskivertoa älykkäämpi ihminen on yleensä hyvä kaikessa ainakin peruskoulun tasolla. Sitä se älykkyys tarkoittaa. Kaikkein heikoimmat taas ovat heikkoja kaikessa. He eivät opi pallopelin sääntöjä, ovat kömpelöitä, eivät pysty itseohjautuvaan työhön keittiössä, eivät opi kieliä tai matikkaa jne.

Ja nämä on niitä juttuja, joita ei opettaja voi julkisesti sanoa, koska on leikittävä, että kaikille on mahdollista oppia peruskoulun asiat.

T. Yläkoulun opettaja

Entäs sitten me, jotka alettii oppimaan asioita kunnolla vasta peruskoulun jälkeen lukiossa/amiksessa? Pääsin peruskoulun läpi 7,8 keskiarvolla enkä koennut olevani erityisen hyvä missään aineessa. Vasta lukiossa opiskelu alkoi kiinnostamaan ja pääsin omasta mielestäni suht hyvillä papereilla ylioppilaaksi. Voi ihan hyvin olla, että ne jotka eivät meinaa millään oppia peruskoulussa omaavat joko mielenterveysongelmia tai kärsivät vaan siitä vanhasta kunnon murrosiästä ja teiniangstista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoaineissa ei mitata pelkästään teknistä osaamista vaan myös asennetta: piirtääkö mielellään, osallistuuko tunnilla, jne. Keskitasoinenkin oppilas voi siis saada hyviä numeroita, kun osoittaa hyvää asennetta opiskeltavaa asiaa kohtaan.

Itse kävin kouluni keskiarvolla 9,7. Neljäsluokkalainen poikani on samalla tiellä.

En tosiaan ole huippuälykäs, mutta nopea oppija kyllä.

Onko mahdollista, että taiteellisilta taidoiltaan keskinkertainen lapsi, jolla on "asenne kohdallaan", voi saada parempia numeroita kuin taiteellisesti lahjakas, jolla "ei ole asenne kohdallaan"?

Mihin tällaisella arvostelutavalla pyritään?

Eikö tässä ole erittäin suuri riski sen suhteen, että opettajaa käytöksellään miellyttävä lapsi saa parempia numeroita eikä varsinainen osaaminen tai lahjakkuus olekaan ratkaiseva?

Yleensä se "ei asenne kohdallaan" oppilas jättää jotain töitä kokonaan tekemättä asenteensa takia, kun hän ei satu tykkäämään aiheesta eli hänellä ei ole kaikki "suoritettuna" tai hän vetää työn tekemisen täysin vitsiksi tyyliin "muumipeikko lumimyrskyssä" palauttaen tyhjän valkoisen paperin. Lisäksi hän saattaa olla kovaäänisesti valittamassa kaikista annetuista tehtävistä. Opetussuunnitelman mukaan oppilaan muita kannustavalla asenteella on merkitystä numeroon, ruikutusta ei voi mitenkään kannustukseksi laskea.

Joten se hyväkäytöksinen puurtaja voi sen paremman numeronsa ansaita. Jo aikoinaan tuli nähtyä jumppatunnilla "urheilijoita", jotka lintsasivat epämieluisilta jumppatunneilta ja osallistuivat vain mieluisille. Jumppaope katsoi sitä sormiensa välistä, kun nämä sattuivat olemaan hänen suosikkejaan. Oli vähän eri juttu, kun lukiossa useampikertainen SM-mitalisti sai opettajalta luvan suorittaa omia harjoituksiaan jumppatunneilla, jos niin halusi sen sijaan, että olisi tehnyt sitä samaa mitä muukin.

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymittareilla kymppiä tosi vaikee saada. Kaikki opet ei tosin noudata näitä arviointikriteerejä.

Kokeesta saa kympin kun kaikki vastaukset ovat oikein. Ei siinä ole mitään salaliittoteoriaa.

Todistusarvosana ei perustu vain koearvosanoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymittareilla kymppiä tosi vaikee saada. Kaikki opet ei tosin noudata näitä arviointikriteerejä.

Kokeesta saa kympin kun kaikki vastaukset ovat oikein. Ei siinä ole mitään salaliittoteoriaa.

Todistusarvosana ei perustu vain koearvosanoihin.

Ei niin. Olen saanut numeronalennuksen asenteen vuoksi, kokeiden keskiarvo oli 10. Tuntiaktiivisuuskin oli korkea - mutta valitettavan kielteinen.

Ja mielestäni se ysi oli ihan oikeudenmukainen arvosana, koska oikeasti asenteeni oli syvältä - ja olin väärässä sen aineen tarpeellisuudesta ;-)