Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla hankala hahmottaa, että vanhat ihmiset ovat olleet nuoria?
08.05.2023 |
Siis joo, totta kai tiedän, että vanhat ihmiset ovat olleet nuoria.
Mutta kun näen vanhoja ihmisiä, niin jotenkin kuvittelen heidät omaksi lajikseen, eli että he ovat ikuisesti olleet tuossa olotilassa, tuon ikäisiä.
Hankala esim. kuvitella, että nykyiset kuusikymppiset olivat vuosituhannen vaihteessa nelikymppisiä ja niin pois päin.
Ei auta, vaikka näkee heistä vanhoja valokuvia yms.
Kommentit (23)
Tai hankala kuvitella, että kasikymppiset olivat vuosituhannen vaihteessa vasta kuusikymppisiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli alle 20-vuotiaana ihme harha. Kun uutisoitiin auto-onnettomuuksissa kuolleista ihmisistä lehdissä, niin en niinkuin käsittänyt, että he olivat normaaleja ihmisiä. Jotenkin mieleni sulki sen tosiasian, että he olivat aivan kuten minä tai perheeni, jotka asuivat ihan normaalisti jossain kodissaan, kävivät töissä jne.
Jotenkin en osannut yhtään kuvitella heitä. Auto-onnettomuuksissa kuolleet olivat ikäänkuin "toinen laji".
Vierailija kirjoitti:
Kuin kakara sä ite oot ap?
Oon jo 40 + ikäinen
:D
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alle 20-vuotiaana ihme harha. Kun uutisoitiin auto-onnettomuuksissa kuolleista ihmisistä lehdissä, niin en niinkuin käsittänyt, että he olivat normaaleja ihmisiä. Jotenkin mieleni sulki sen tosiasian, että he olivat aivan kuten minä tai perheeni, jotka asuivat ihan normaalisti jossain kodissaan, kävivät töissä jne.
Jotenkin en osannut yhtään kuvitella heitä. Auto-onnettomuuksissa kuolleet olivat ikäänkuin "toinen laji".
Eihän sitä ikinä ajattele että se vois omalle kohdalle osua. Mut joskus osuu. Olihan se outo tunne kun edesmenneestä tutun sukulaisesta luki lehdestä sen pikku-uutisen putoamisonnettomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan meidän suvussa. Molemmista iso
vanhemmista, oli paljon kuvia, lapsuudesta, nuoruudesta, ylioppilas ja matkakuvia.
Niihin aikoihinkin jo toisinaan matkusteltiin ulkomailla, tosin harvoin.
Kun on valokuvia, ne ovat ikkuna isovanhempien elämään.
Valokuvat ovat mustavalkoisia.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Kun äitini muisteli jotain asioita nuoruudestaan, kuuntelin kyllä ihan kiinnostuneena, mutta ajattelin, että maailma olisi ollut jotenkin oleellisella tavalla erilainen, ja siis nuoruus ja nuoret myös. Nyt vanhempana sen näkee, ettei se nyt ihan niin ole. Ihminen on pohjimmiltaan sama aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten, kyllä se nyt kuusikymppinenkin ihmettelee ajan kulua. Että vuodesta 2000:ko on jo yli 20 vuotta, ja että tosiaan on itsekin siinä ajassa vanhentunut peräti sen 20 vuotta. Ja sitten ihmettelee, kun nuoremmat ihmiset ei suhtaudukaan niin kin tavalliseen ihmiseen, vaan ikäänkuin eri ihmislajin edustajaan nimeltä "vanhemmat ihmiset", itse tuntee olevansa se sama ihminen kuin vaikka 90-luvulla, Outoa on tämä elämä. :)
Ei se minusta ole yhtään hankalaa. Pystyn hyvin ajattelemaan ilman valokuviakin. Myös nuoret pystyn näkemään selkeästi vanhoina, sitten kun tatuoinnit roikkuu ryppyisessä ihossa ja täyteaineet on poistettu. 🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaa monet jo nelikymppisinä ja vanhuuden muutos joillakin jo kovin ilmeinen lähemmäs kasikymppisinä.
Muistan hyvin kun äitini oli 50 vuotias, näytti vielä silloin ikäistään paljon nuoremmalta. Nyt on 75 ja ihan oikeasti mummon näköinen. Mun aivot ei käsitä sitä, että missä vaiheessa ulkonäkö muuttui niin radikaalisti ja samalla kauhistuttaa, että itsellekin käy niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin kakara sä ite oot ap?
Oon jo 40 + ikäinen
:D
ap
Pystytkö, AP, hahmottamaan että parikymmentä vuotta sitten olet itse ollut nuori? Ja nyt reilusti keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin kakara sä ite oot ap?
Oon jo 40 + ikäinen
:D
ap
Pystytkö, AP, hahmottamaan että parikymmentä vuotta sitten olet itse ollut nuori? Ja nyt reilusti keski-ikäinen.
Totta kai.
Sisäisesti olo tuntuu reilu 20+ ikäiseltä. Olen se sama ihminen. Ainoastaan kun katson peiliin, säikähdän rupsahtanutta naamaani :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä tarkoitat. Kun äitini muisteli jotain asioita nuoruudestaan, kuuntelin kyllä ihan kiinnostuneena, mutta ajattelin, että maailma olisi ollut jotenkin oleellisella tavalla erilainen, ja siis nuoruus ja nuoret myös. Nyt vanhempana sen näkee, ettei se nyt ihan niin ole. Ihminen on pohjimmiltaan sama aina.
Sama. Jotenkin kuvittelin, että kaikki oli erilaisia, ihmisetkin jotenkin. Mutta ihan samanlaisia he ovat olleet.
On tuo vanhemeninen ihme, kun sen tajuaa oikeasti. Itse tajusin vasta 45v, voin kuolla milloin tahansa.
Ei nykyään niin paljon. Ennen ehkä. Mutta riippuu henkilön luonteesta onko vanhakantainen, ahdasmielinen vai kiva, avarakatseinen. Jotkut nuoret vaikuttavat uudelleen syntyneiltä jonkun isovanhemmilta, aika vanhakantaisia. Joillakin vanhustyyli pukeutumisessa ja voi olla pappaparta tai mummolasit.
Joskus käy niinkin, että näkee vaikka omanikäisensä henkilön yhtäkkiä sellaisena kuin hän olisi ollut lapsena, tai vanhuksena. Se eri-ikäinen hän jotenkin puskee läpi sieltä.
Kuin kakara sä ite oot ap?