Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä sittenkin liian ruma sulle?

Se on jo paha! En siis usko.

No miksi sitten oot ihan hiljaa vaikka meillä oli niin kivaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.youtube.com/shorts/XLATI_lPFzo

I’m 48 years old, and I can tell you this is how 99% of short men are.

Dude has a serious Napoleon complex....

Vierailija kirjoitti:

Kun kukaan ei näe, tanssin mielikuvitus-sun kanssa täällä Lambadaa.

Mäkin olen tanssinut kaikenlaista mieleni ihmisen kanssa. Enkä vain yksin tanssinut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä siis kommentteja, jotka ei ole täysin turhanpäiväisiä?

Kaikki sun kommentit.

Vai niin kuten myös hunajapalleroiseni.

Vierailija kirjoitti:

GALLUPPI: Jos olisit lentokone, mikä kone olisit millä menisit ihastuksesi luokse?

Suihkukoneella maalailisin kauniita kuvioita ja sydämiä  taivaalle. Lentäisin nopeaa enkä osaisi pysähtyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yksinäinen, kohtaan kymmeniä ihmisiä miltei joka päivä. Silti minulla on introverttinä paha tapa luoda joistain ihmisistä mielensisäinen malli, jonka kanssa sitten pääni sisällä keskustelen. Ehkä kehitin tämän piirteen teini-ikäisenä, lohduttaakseni itseäni vaikeassa elämäntilanteessa.

Hyviä keskusteluja, ei siinä mitään.

Mutta siinä on sellainen ongelma, että monet niistä pääni sisällä käymistä keskusteluista on sellaisia, joita pitäisi käydä sen ihan oikean ihmisen kanssa. Tämä tietynlainen 'nukkeleikki' pään sisällä vähentää tarvetta olla yhteydessä aitoon, lihalliseen, rosoiseen ja vajavaiseen ihmiseen. Mulla on tarve jakaa ajatuksiani mutta niiden kompleksisuus tekee jakamisesta vaikeaa tosielämässä, edes hyvinkin tuttujen kesken.

Ja vannoin itselleni, etten loisi tällaista mielenmallia enää yhdestäkään miehestä ennen kuin mies antaa jotain syytä sille. Jollain tavalla tekee selväksi, että haluaa olla osa elämääni. Tiedän sen johtavan vain sydänsuruihin, koska sellaiseen heijastukseen on niin helppo rakastua. Rakastua koskaan saamatta vastakaikua. En ryhdy, en rupea.

Mutta silti sä täytät ajatuksiani jatkuvasti enemmän. Mitä enemmän olen sinuun tutustunut, sitä enemmän haluan sut tuntea. Mutta nyt huomaan, että olen alkanut käymään niitä keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Se on väärin sekä sua kohtaan, että minua itseäni. Osaisinpa lopettaa. Saisimmepa aidon keskusteluyhteyden muodostettua.

Olisi mielenkiintoista jutella kanssasi näistäkin asioista. En pääse yli fetissistäni. 👍

Mikä on sun fetissi?

Hän voisi varmaan tutkia pääkoppaani lopun elämäänsä eikä löytää sen pohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

GALLUPPI: Jos olisit lentokone, mikä kone olisit millä menisit ihastuksesi luokse?

Kaksitasoinen ja - paikkainen purjelentokone tai kuumailmapallo.

Kaksitasoinen purjelentokone olisikin aika näky.

Vierailija kirjoitti:

Kun kukaan ei näe, tanssin mielikuvitus-sun kanssa täällä Lambadaa.

Kuumaa, miten sujuu mielikuvitus-mun kanssa? Toivon, että hänellä on rytmi veressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä sittenkin liian ruma sulle?

Se on jo paha! En siis usko.

No miksi sitten oot ihan hiljaa vaikka meillä oli niin kivaa yhdessä?

Ei meillä nyt niin kivaa ollut kuitenkaan. Teet taas itsestäsi tärkeämpää. Olen rumempi. Pistä paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

GALLUPPI: Jos olisit lentokone, mikä kone olisit millä menisit ihastuksesi luokse?

Pienellä koneella, missä istuttais ihan lähekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yksinäinen, kohtaan kymmeniä ihmisiä miltei joka päivä. Silti minulla on introverttinä paha tapa luoda joistain ihmisistä mielensisäinen malli, jonka kanssa sitten pääni sisällä keskustelen. Ehkä kehitin tämän piirteen teini-ikäisenä, lohduttaakseni itseäni vaikeassa elämäntilanteessa.

Hyviä keskusteluja, ei siinä mitään.

Mutta siinä on sellainen ongelma, että monet niistä pääni sisällä käymistä keskusteluista on sellaisia, joita pitäisi käydä sen ihan oikean ihmisen kanssa. Tämä tietynlainen 'nukkeleikki' pään sisällä vähentää tarvetta olla yhteydessä aitoon, lihalliseen, rosoiseen ja vajavaiseen ihmiseen. Mulla on tarve jakaa ajatuksiani mutta niiden kompleksisuus tekee jakamisesta vaikeaa tosielämässä, edes hyvinkin tuttujen kesken.

Ja vannoin itselleni, etten loisi tällaista mielenmallia enää yhdestäkään miehestä ennen kuin mies antaa jotain syytä sille. Jollain tavalla tekee selväksi, että haluaa olla osa elämääni. Tiedän sen johtavan vain sydänsuruihin, koska sellaiseen heijastukseen on niin helppo rakastua. Rakastua koskaan saamatta vastakaikua. En ryhdy, en rupea.

Mutta silti sä täytät ajatuksiani jatkuvasti enemmän. Mitä enemmän olen sinuun tutustunut, sitä enemmän haluan sut tuntea. Mutta nyt huomaan, että olen alkanut käymään niitä keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Se on väärin sekä sua kohtaan, että minua itseäni. Osaisinpa lopettaa. Saisimmepa aidon keskusteluyhteyden muodostettua.

Olisi mielenkiintoista jutella kanssasi näistäkin asioista. En pääse yli fetissistäni. 👍

Mikä on sun fetissi?

Hän voisi varmaan tutkia pääkoppaani lopun elämäänsä eikä löytää sen pohjaa.

Kyllä se just. Ihminen. Kiehtovinta ikinä, kokonaisuudessaan. 👍

Olisin Hornetti ja tulisin niin että tanner paukkuisi ja ilmakehä jylisisi

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään häpeämistä ole, kyllä mäkin olin sinuun ihastunut ja itseasiassa olen vieläkin mutta näin se elämä meitä heittelee.

Miks ajattelit että jotenkin häpeäisin asiaa? Ihastuminen on mulle pelkästään positiivinen tunne, en ikinä kadu sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

GALLUPPI: Jos olisit lentokone, mikä kone olisit millä menisit ihastuksesi luokse?

Kaksitasoinen ja - paikkainen purjelentokone tai kuumailmapallo.

Kaksitasoinen purjelentokone olisikin aika näky.

Ja sellaiselle lennolle on kerran pyydetty.

Mutta elämä meni kuten meni ja emme törmänneet enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kukaan ei näe, tanssin mielikuvitus-sun kanssa täällä Lambadaa.

Kuumaa, miten sujuu mielikuvitus-mun kanssa? Toivon, että hänellä on rytmi veressä.

Mahtava rytmi, hiki tulee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yksinäinen, kohtaan kymmeniä ihmisiä miltei joka päivä. Silti minulla on introverttinä paha tapa luoda joistain ihmisistä mielensisäinen malli, jonka kanssa sitten pääni sisällä keskustelen. Ehkä kehitin tämän piirteen teini-ikäisenä, lohduttaakseni itseäni vaikeassa elämäntilanteessa.

Hyviä keskusteluja, ei siinä mitään.

Mutta siinä on sellainen ongelma, että monet niistä pääni sisällä käymistä keskusteluista on sellaisia, joita pitäisi käydä sen ihan oikean ihmisen kanssa. Tämä tietynlainen 'nukkeleikki' pään sisällä vähentää tarvetta olla yhteydessä aitoon, lihalliseen, rosoiseen ja vajavaiseen ihmiseen. Mulla on tarve jakaa ajatuksiani mutta niiden kompleksisuus tekee jakamisesta vaikeaa tosielämässä, edes hyvinkin tuttujen kesken.

Ja vannoin itselleni, etten loisi tällaista mielenmallia enää yhdestäkään miehestä ennen kuin mies antaa jotain syytä sille. Jollain tavalla tekee selväksi, että haluaa olla osa elämääni. Tiedän sen johtavan vain sydänsuruihin, koska sellaiseen heijastukseen on niin helppo rakastua. Rakastua koskaan saamatta vastakaikua. En ryhdy, en rupea.

Mutta silti sä täytät ajatuksiani jatkuvasti enemmän. Mitä enemmän olen sinuun tutustunut, sitä enemmän haluan sut tuntea. Mutta nyt huomaan, että olen alkanut käymään niitä keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Se on väärin sekä sua kohtaan, että minua itseäni. Osaisinpa lopettaa. Saisimmepa aidon keskusteluyhteyden muodostettua.

Olisi mielenkiintoista jutella kanssasi näistäkin asioista. En pääse yli fetissistäni. 👍

Mikä on sun fetissi?

Hän voisi varmaan tutkia pääkoppaani lopun elämäänsä eikä löytää sen pohjaa.

Kyllä se just. Ihminen. Kiehtovinta ikinä, kokonaisuudessaan. 👍

Ihminen itse on ainoa asia mikä ei voi määritelmällisesti olla fetissi. Mut saahan niistä tykätä, ei siinä mitään. Kiinnostavia ovat kovin.

Oi niitä aikoja kun itsekin olin rakastunut ja haaveilin tanssimisesta kaivatun kanssa. No, en kyllä tiedä oliko ne ajat niin kivoja, aika riutumista oli, mutta tunsi ainakin olevansa elossa kun oli niin voimakkaiden tunteiden vallassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin Hornetti ja tulisin niin että tanner paukkuisi ja ilmakehä jylisisi

Miehekästä menoa. Uskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kukaan ei näe, tanssin mielikuvitus-sun kanssa täällä Lambadaa.

Kuumaa, miten sujuu mielikuvitus-mun kanssa? Toivon, että hänellä on rytmi veressä.

Mahtava rytmi, hiki tulee!

Hiki virtaa kuin viini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yksinäinen, kohtaan kymmeniä ihmisiä miltei joka päivä. Silti minulla on introverttinä paha tapa luoda joistain ihmisistä mielensisäinen malli, jonka kanssa sitten pääni sisällä keskustelen. Ehkä kehitin tämän piirteen teini-ikäisenä, lohduttaakseni itseäni vaikeassa elämäntilanteessa.

Hyviä keskusteluja, ei siinä mitään.

Mutta siinä on sellainen ongelma, että monet niistä pääni sisällä käymistä keskusteluista on sellaisia, joita pitäisi käydä sen ihan oikean ihmisen kanssa. Tämä tietynlainen 'nukkeleikki' pään sisällä vähentää tarvetta olla yhteydessä aitoon, lihalliseen, rosoiseen ja vajavaiseen ihmiseen. Mulla on tarve jakaa ajatuksiani mutta niiden kompleksisuus tekee jakamisesta vaikeaa tosielämässä, edes hyvinkin tuttujen kesken.

Ja vannoin itselleni, etten loisi tällaista mielenmallia enää yhdestäkään miehestä ennen kuin mies antaa jotain syytä sille. Jollain tavalla tekee selväksi, että haluaa olla osa elämääni. Tiedän sen johtavan vain sydänsuruihin, koska sellaiseen heijastukseen on niin helppo rakastua. Rakastua koskaan saamatta vastakaikua. En ryhdy, en rupea.

Mutta silti sä täytät ajatuksiani jatkuvasti enemmän. Mitä enemmän olen sinuun tutustunut, sitä enemmän haluan sut tuntea. Mutta nyt huomaan, että olen alkanut käymään niitä keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Se on väärin sekä sua kohtaan, että minua itseäni. Osaisinpa lopettaa. Saisimmepa aidon keskusteluyhteyden muodostettua.

Olisi mielenkiintoista jutella kanssasi näistäkin asioista. En pääse yli fetissistäni. 👍

Mikä on sun fetissi?

Hän voisi varmaan tutkia pääkoppaani lopun elämäänsä eikä löytää sen pohjaa.

Kyllä se just. Ihminen. Kiehtovinta ikinä, kokonaisuudessaan. 👍

Ihminen itse on ainoa asia mikä ei voi määritelmällisesti olla fetissi. Mut saahan niistä tykätä, ei siinä mitään. Kiinnostavia ovat kovin.

Ihmisellä on fetissi jos on ollakseen. Toivottavasti tulen joskus edes ymmärretyksi. En ihan ymmärtänyt kuinka voisin olla väärässä mutta kaikki ei aina käykään järkeen. Se on kai hyväkin.