Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Sanna 💕

Vierailija kirjoitti:

Jackie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ihminen tässä maailmassa, joka ei kuluta energiaa, vaan antaa sitä 💗 tulee ikävä 🤍

Mihin olet menossa?

Etsimään onnea muualta.

Miksi haluat hylätä voimaa antavan ihmisen?

En mä häntä hylkää ikinä. Pysyy mielessä vielä pitkään, ellei loppuun asti. Hän haluaa tietynlaiset välit. Mulla ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä ja jatkaa matkaa, vaikka välit katkeaisikin.

Hylkäät.

Oikeustoimikelpoista aikuista ei voi hylätä. Aikuinen ei ole lapsi ja soisi aikuisten ihmisten suhteiden olevan niin tasapainoisia ettei kumpikaan osapuoli suhtaudu toiseen kuin huoltajaan, joka voi hylätä ja on velkaa sen ettei ikinä jätä. Sen verran on jokaisella vastuuta itsestään ja olemisestaan, että ymmärtää olevansa aikuinen, jonka hylätyksitulemisen pelko ei mene toisen aikuisen oman tahdon ylitse. Aikuisen ihmisen henkinen hyvinvointi ja henkinen turva on lopulta aina omissa käsissä, se ei ole ulkopuolella. Emme voi vastuuttaa ketään antamaan sitä meille eikä kukaan ole sellaista velkaa toiselle aikuiselle. Jos jokin sitten tuntuukin hylkäämiseltä, niin sepä ei estä yhtään mitään. Sinut voidaan "hylätä". Sinut saa "hylätä". Kivalta se ei tunnu, mutta eipä se muiden vapaan tahdon rajoittaminenkaan parempi ole. Mikään voima maailmassa ei nk. hylkäämistä kiellä tai estä. Siihen vastalääke on itsensä rakastaminen, lujasti ja hellästi. Se vapauttaa sekä sen joka pelkää että muut hänen ympärillään. Vapaa rakkaus on ainoata todellista rakkautta. Sitä ei energisoi pelko eikä kiristys tai syyllistäminen.

Kyllä voi hylätä. Avioliittolupaus on annettu kestämään kuolemaan asti. Sen rikkominen on nimenomaan hylkäämistä. Mutta sinähän edustatkin nykyihmistyyppiä, jolle mitkään lupaukset, valat ja sitoumukset eivät merkitse yhtikäs mitään. Elämässä kuitenkin se nyt vaan menee niin, että tietyt valinnat sulkevat toisia valintoja pois, eikä kaikkea voi saada. Vapaa on vapaa niin kauan että sitoutuu johonkin lupaukseen. Sen jälkeen se vapaus on vapautta sen sitoumuksen sisällä.

Tarkennus sivusta -

Kysyttiin että "tahdotko..." ei kysytty lupauksia eikä valoja.

Se tahtotilan ilmaus koskee sitä hetkeä, ei muuta.

Mielellään sitä ehkä kuvittelisi muuta...

Ihana 😍

Olen kuusikymppinen ja J Karjalainen oli kova sana 80-luvulla, Kaivarin konserteissa ja vaikka missä. Ja se musa elää yhä vain.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuusikymppinen ja J Karjalainen oli kova sana 80-luvulla, Kaivarin konserteissa ja vaikka missä. Ja se musa elää yhä vain.

Ps J Karjalainen on 66 v nyt, nuorena kaverina J.K ja Mustat Lasit meitä vei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Huomenta 😊

Jostain syystä tämä biisi on soinut mulla tiuhaan viime viikkoina🥺

Sama. Sen takia laitoinkin, kun on soinut päässä muutaman päivän.

Aiheuttaako nostalgiaa?

Ei. Se on vaan soinut jostain kumman syystä pari päivää päässä.

Ajattelin vaan, että täällä on paljon reilut nelikymppisiä joille nuo Karjalaisen biisit voi nostaa pintaan nuoruusmuistoja. Mullekin, elävästi herää muistoissa henkiin eräs ihana kitaransoittaja joka tuota lauleskeli 💗

Taitaa olla enemmänkin viis-kuuskymppisten musaa tuo. Olen 44, ja J. Karjalainen oli jotain mitä mun äiti kuunteli kun olin lapsi. Sivusta.

Olen suunnilleen samanikäinen kuin sinä, ja olen kuunnellut Jiitä jo lapsesta asti. Lapsena kolahti Jiin "Apinaorkesteri". Olen siis kuunnellut Jiitä oikeastaan koko elämäni, kun taas vanhempani eivät ole kuunnelleet ollenkaan, koska he kuuntelevat vain iskelmää, tangoja ym. tanssimusiikkia. Toinen sivueri

Noita kuunteli nyt noin kahdeksankymppiset vanhempani. Heitä noin kolmisenkymmentä nuorempana kuuntelen kaikkea muuta kuin noita. Mm. Soulia, rappia, eri konemusiikkeja erittelemättä mitä ovat, jazzia, rockia, punkia, poppia jne. Suomimusaa myös valikoiden, J. karjalainen mukaan lukien.

Musiikkimauista ei voi kiistellä. Kukin kuuntelee sitä mistä nauttii. Itse en edes tanssi. Olen discosukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä että olen sinulle kirjoittanut. Soimaan itseäni.

Mistä, mikä on kuviteltu rikos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kirjoitapas sinä vuorostaan nyt minusta jotain kaunista

Kaunis äänesi ja kirkas katseesi ovat syöpyneet ikiajoiksi sydämeni sopukoihin yhdessä suloisen, mutta liian harvoin pilkahtavan hymysi kanssa. Rauhalliset hetket seurassasi jättivät mukavan muiston ja aina olisin toivonut niiden kestäneen pidempään. Harmi, että emme ole nähneet pitkään aikaan.

Ihana 👍🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä että olen sinulle kirjoittanut. Soimaan itseäni.

Mistä, mikä on kuviteltu rikos?

Voiko ajatukset tai tunteet tai kommunikointi olla rikoksia? Onhan sellaisia käsitteitä kuin ajatusrikos ja vihapuhe, mutta voiko olla rakkausrikoksia?

Erään täällä kirjoittelevan tyyli vaikuttaa tutulta. Todennänköisesti harhaa. Viime näkemisestä kauan ja viesteilty enää harvakseltaan. Tavattiin paikassa X, missä oltiin molemmilla kerroilla yhtä aikaa pari viikkoa. Käytiin iltakävelyillä. Ja kahvittelut joskus vähän venähti.

Miten sulla menee? Ootko käynyt paikassa missä tavattiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä että olen sinulle kirjoittanut. Soimaan itseäni.

Mistä, mikä on kuviteltu rikos?

Hän tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikset = reisiharjat

Ei, kyllä ne on pulisongit. Viikset eivät osu reisiin.

Hyvä on. En ala kinaamaan vastaan.

Sivusta haluaisin kertoa jotain, jos kehtaisin.

Mun viikset ja parta kutittaisi ensin kaulaansa

Leuan alta ja huuliansa, siinä voi mennä hetki

Jos paita on masun päällä niin siinä pohditaan myös

Miten mahtaa mennä suukot polvitaipeen alle, tuntuisko ne

Ehkä mun hiuksista ottaa kaksi kättä

t Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Huomenta 😊

Jostain syystä tämä biisi on soinut mulla tiuhaan viime viikkoina🥺

Sama. Sen takia laitoinkin, kun on soinut päässä muutaman päivän.

Aiheuttaako nostalgiaa?

Ei. Se on vaan soinut jostain kumman syystä pari päivää päässä.

Ajattelin vaan, että täällä on paljon reilut nelikymppisiä joille nuo Karjalaisen biisit voi nostaa pintaan nuoruusmuistoja. Mullekin, elävästi herää muistoissa henkiin eräs ihana kitaransoittaja joka tuota lauleskeli 💗

Taitaa olla enemmänkin viis-kuuskymppisten musaa tuo. Olen 44, ja J. Karjalainen oli jotain mitä mun äiti kuunteli kun olin lapsi. Sivusta.

Riippuu varmaan porukoistakin. Omat alle kaksikymppiset lapsenikin ja heidän kaverit kyllä kuuntelevat J.Karjalaista. Meidän porukoissa parikymmentä vuotta sitten varsinkin muutamat musiikkia harrastaneet tyypit toi noita biisejä illanviettoihin. Olen lähes täsmälleen sinun ikäinen.

Enkä tosiaan edes tiennyt että nuo on niin vanhaa tuotantoa että jopa kuusikymppiset on niitä nuoruudessaan kuunnelleet. No, oppia ikä kaikki!

Hassua. En tosiaan edes välitä kyseisestä artistista, ja silti tiedän, että siltä on ilmestynyt levyjä jo joskus kasarin alkuvuosina. Tästä on 40 vuotta, joten silloiset parikymppiset kuuntelijat ovat tietenkin nyt 60+.

Mutta ei siis todellakaan ollut mun sukupolven kuuntelussa, vaikka toisaalta jokin Leevi taas oli kaikilla mökkireissuilla mukana. J. Karjalainen oli meille aivan liian iskelmää ja mummomusiikkia, enkä siitä ikääntyessänikään ole oppinut tykkäämään.

Semmoinen ohis. Sori.

Sama n44

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sun kuva puhelimessa ja videotallenne siitä esiintymisestäsi. Niitä katselen kun tulee ikävä.

Harmi että et halunnut suhdetta vaikka kerroit tykkääväsi ja tuntevasi kipinää. Mietin vieläkin oliko sulla oikea syy vai pelottiko vain liikaa, kun itse en peitellyt tunteitani.

Sitten kun aloin tapailla muita, etkö pystynytkään olemaan tekemisissä? Miksi muuten olisit laittanut yhteyden poikki?

Sulle olisi edelleen paikka mun elämässä jos pystyisit myöntämään miksi on vaikeaa ja puhumaan siitä mun kanssa. En tarvitse täydellisyyttä, voitaisiin yhdessä katsoa ja kokeilla. Jos myöhemmin olet taas yhteydessä ja kerron sulle tämän, menetkö paniikkiin? Mitäköhän sulle on käynyt kun olet niin arka avautumaan.

Missä murusesi on?

Huoh, miksi sinä olet huolissasi jatkuvasti? Mitä minun pitäis tehdä enemmän ettet olis? Nyt vähän kypsyyttä niihin omiin pohdintoihisi siinä mielessä, että en minä herranenaika ole mikään keskenkasvuinen, joka alkaisi kimpoilemaan mistä tahansa lapsellisesta syystä. Vähän sitä uskoa tähänkin suuntaan, kiitos. Olen ärähtänyt vain jos olet sanonut minulle jotain ajattelematonta kun itsellä ollut huonompi päivä, eikä silloinkaan olisi pitänyt. Mikä ihme sinut saa tärisemaan noin? Sulla ei ole mitään hätää.

Kaipaan sinua, suloiseni. Olet ihana. 🦔

Kirjoitan nyt tänne, kun en muuallekaan voi.

Mä ymmärrän sua. Et voi tietää tai edes arvata, kuinka paljon ymmärrän. Tiedän ne taustat. Tietenkään en pysty edes kuvittelemaan, minkälaista on ollut elää se läpi, mutta mun sydän särkyy, kun ajattelenkin teitä kaikkia, nuoria toivoja, jotka joutuivat ottamaan niin raskaan taakan kantaakseen toisen ihmisen pahuuden vuoksi. Ja miten se vaikuttaa nuoreen, jonka moraalinen koodisto on vasta kehittymässä; jonka esikuva ja hyvyyden opettaja putoaa niin korkealta. Tunnen niin syvää empatiaa teitä kaikkia, mutta erityisesti sinua kohtaan.

Keskustelin läheiseni kanssa omasta tilanteestani vähän aikaa sitten, koska hän intuitiivisena ihmisenä on huomannut ihastukseni. En olisi yllättynyt, jos sen olisi huomannut vähän yksi ja toinenkin, koska en ole koskaan ollut hyvä piilottelemaan tunteitani. Hän kysyi, että mikä se ongelma sitten on. Että jos hän on miehenä liian ujo lähestymään, ehkä sun pitää tehdä se (sanoin hänelle, etten varsinaisesti pidä sinua ujona). Yritin selittää hänelle, että asetelmaan liittyy tietynlainen valta-asema, enkä voisi kunnioittaa ketään, joka ei ota sitä sen ansaitsemalla vakavuudella (hän sanoi, että olette siinäkin näemmä aika samanlaisia; otathan sä itsekin sen vakavasti). Mulle se, että et ole edennyt suuntaani, kertoo siitä, että olet hyvä mies. Erityisesti tuntien historian, joka on varmasti osaltaan luonut sulle astetta kovempaa moraalista selkärankaa.

Mä en osaa ratkaista tätä tilannetta, vaikka paljon osaankin. Joku mussa huutaa sua mutta en pidä sopivana lähestyä siinä mielessä. Itseasiassa en pidä sopivana edes sitä, että jotenkin yrittäisin vietellä tai jollakin tavalla saada sut lähestymään mua. Joo, me ollaan aikuisia ja sieltä on lähtenyt käyntiin monia hyviä, kestäviä ja tasapainoisia suhteita. Mutta se on kuitenkin mulle -- ja ihan varmana on sinulle -- sen verran tärkeää, ettei sitä kovin heppoisin syin lähde horjuttamaan. Mulle on tärkeä elää oikein ja lisätä maailmaan hyvyyttä. Uskon, että se on sulle sama. Ja se tekee tästä niin kovin vaikeaa.

Ja sitten on vielä se, että ollaan molemmat taidettu tässä aikuisiällä seurustella lähinnä oman sukupuolen kanssa. Joskus elämä on niin absurdia, että sitä on vaikea uskoa todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikset = reisiharjat

Ei, kyllä ne on pulisongit. Viikset eivät osu reisiin.

Hyvä on. En ala kinaamaan vastaan.

Sivusta haluaisin kertoa jotain, jos kehtaisin.

Mun viikset ja parta kutittaisi ensin kaulaansa

Leuan alta ja huuliansa, siinä voi mennä hetki

Jos paita on masun päällä niin siinä pohditaan myös

Miten mahtaa mennä suukot polvitaipeen alle, tuntuisko ne

Ehkä mun hiuksista ottaa kaksi kättä

t Mies

Tuntui mainiolta idealta piipahtaa lukemassa. Olikin, mutta ajauduin ajatusten sivuraiteelle. Kääntäisikö joku ystävällisesti jotain vaihdetta, että pääsisi takaisin pääradalle? Olisi suotavaa, liki pakollista.

B

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä että olen sinulle kirjoittanut. Soimaan itseäni.

Minustakin välillä, mutta enimmäkseen tuntuu oikealta.