Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan loppu, lapsi ei tottele, mies ei osallistu, töissä kamalat paineet
08.05.2023 |
Muutama vuosi sitten olin uskomattoman onnellinen. Elin hetkessä, nautin elämästä ihan täysillä, olin ihan umpirakastunut mieheeni vielä reilusti yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Halusimme lapsen ja sen myös saimme vihdoin ja viimein pitkän yrityksen jälkeen. Sitten kaikki muuttui. Menetin silloisen erittäin hyvän työn äitiyslomalla (kiitos koronan), unettomuus alkoi vaivata vaikka vauva nukkui ihan hyvin ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Olin hänen kanssaan kotona melkein kolme vuotta. Ja kaipasin vanhaa elämääni ihan hulluna. Menetin myös harrastuksen (aika ja maailma muuttui, sitä harrastusta ei tavallaan ole enää olemassakaan), joka oli minulle tärkeä. Olen aina ollut kotihiiri-introvertti mutta kotona oleminen jatkuvasti kitisevä lapsen kanssa oli lopulta ihan hirveää. En nukkunut, mielekästä tekemistä ei ollut. Lopulta menin takaisin työelämään ja lapsi hoitoon, mikä oli shokki enkä enää nauttinut töistä (uusi työ tietysti ja aivan uudenlaiset paineet), vaan jatkuvasti oli kiire hakemaan lasta ja niin edelleen.
Luulin, että olen uupunut töistä mutta todellisuudessa olen jotenkin uupunut koko perhe-elämästä. Lapsen hoito on melkein kokonaan kontollani, sillä teen liukuvaa työaikaa ja mies kiinteää pitkää päivää eikä voi osallistua lapsen vientiin eikä hakuun, ei ehtisi esim hakea lasta päiväkodin aukiolon puitteissa (hän kyllä hakee koko ajan uutta työtä, jotta tähän saataisiin helpotusta mutta ei se nyt auta). Lapsi on myös aivan minun perääni eikä annan isänsä pestä hampaitaan tai laittaa nukkumaan tai muutakaan eli kaikki kotirutiinit ovat minun hoidettavanani Ellen halua lapsen saavan järjetöntä huutoraivaria minun perääni. Yritimme juuri yksi ilta, että mies laittaisi edes sänkyyn lapsen mutta siellä se huusi paniikissa äitiä pitkään. Sama toistuu ihan kaikessa, vain äiti kelpaa. Lapsella on hirveä uhma, ei tottele, ulisee ihan koko ajan eikä mikään ole hyvin ja mä en jaksa yhtään. Aamuisin on vaikeaa lähteä kun ei suostu pukemaan, vastustaa ihan kaikessa. Isänsä kanssa tekevät kyllä paljon viikonloppuisin kaikkea, ulkoilevat, leikkivät yms. mutta hoitotoimenpiteisiin kelpaan vain minä. Olen laittanut hänet nukkumaan nyt melkein neljän vuoden ajan melkein joka ikinen ilta, ehkä 3-4 poikkeusta lukuunottamatta.
En jaksa enää mitään. En nuku, työt kuormittaa niin etten jaksaisi aamulla ylös sängystä ja lapsi vastustaa ihan kaikessa, ettei mikään mene vahingossakaan sujuvasti. Lienee sanomattakin selvää, ettei tukiverkkoa ole, molemmat isoäidit asuvat muualla ja meidän kummankin sisarukset asuvat muualla kuin Suomessa tällä hetkellä.
Miten mä nousen tästä suosta? Miten löydän taas ilon elämään, miten saan lapsen tottelemaan, miten jaksan töissä? Miten löydän rakkauden mieheen, jota en enää tunne siksi johon vielä vähän aikaa sitten olin umpirakastunut ensi hetkestä asti?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kasvatusta, lapsi juoksuttaa vanhempia ja saa tahtonsa aina läpi. Tästä kasvaa varmasti hieno yksilö yhteiskuntaamme.
Kuria ei saa lapsille pitää koska lapset saavat siitä traumat. Tätä "totuutta" julistaa neuvola, perheneuvola, lastensuojelu, media yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittaja. Lapsi on siis 3v9kk. Hän käyttäytyi tänään kuin enkeli kun noudin hänet hoidosta ja oli muutenkin hyvällä tuulella. Illansuussa tein lähtöä ulos ja siinä vaiheessa hän alkoi huutaa "äiti älä mene, ota takki pois, älä mene". Sanoin kuitenkin iloisesti että menen hoitaman vielä asioita ja käyn kaupassa. Mies tuli hakemaan huutavan lapsen pois kynnykseltä. Heillä oli mennyt iltapala ja pesut ja nukkumaan meno ihan hyvin, vähän vastustelua oli. Mä olin sillä aikaa metsäpoluilla ja hain iltapalaa.
Aiomme nyt jatkaa tätä muutaman illan eli lähden pois kotoa siksi aikaa ja sen jälkeen koitetaan saada lapsi ymmärtämään, että vuoroiltoina autamme häntä iltajutuissa. Pelkään vähän sitä että kun olen taas paikalla kotona tuohon aikaan, että suostuuko silloin että isänsä laittaa iltapalan yms. vai tuleeko huutamaan minua viereen.
Sanoin myös, että aina kun on reipas aamulla ja pukee kun äiti käskee, niinä päivinä voidaan katsoa yksi jakso hänen lempiohjelmaansa illalla. Jos aamu menee kiukutteluksi, niin sitten ei katsota. En tiedä ymmärsikö mutta ehkä tuo voisi olla ihan toimiva insentiivi.
Vielä pitäisi ratkoa se, kun hän alkaa huutaa ruokapöydässä. Jos nostamme hänet pois, hän vain huutaa kurkku suorana siinä vieressä. Siinä menee mukava ruokailuhetki kaikilla pilalle. Jos olemme noteeraamatta, hän vain huutaa. Tuo on sellainen asia mikä minua ainakin ottaa päähän huolella. Yhteinen ruokailuhetki on mielestäni tärkeä, melkein pyhä ja sitä pitää kunnioittaa. Lapsi tekee tuota joka viikonloppu.
Upeaa ap, jatka toki tuota ulkoilua niin pitkään ,kun jaksat. Toki voitte miehesi kanssa tehdä myös niin , että kun toinen hoitaa lapsen kanssa iltatoimet , niin sanotte yksinkertaisesti, että nyt äidillä tai isällä on tarkeitä työhommia ( vaikka rentoudutte vain läppärillä esim netflexissä) . Lapsi antaa olla rauhassa silloin. Voit myös hänelle joskus aikaisemmin illan suussa antaa jonkun kivan kirja /tehtäväkirjan ja kivast sanoa , että tämä on nyt sinun työhomma , on tärkeä, eikä silloin kukaan saa häiritä. Luulen ,että on niin fiksu ,että uppoaa.
Mitää tulee noihin viikonlopun yhteisiin ateriointii, niin kokeileppa että yhdessä katatte pöydän. Ja sanot, että nyt on kiva meidän perheen juhla-ateria. Latat yhden kynttilän palamaan ja selität , että kun on kauniisti kaikki syöty koko perhe yhdessä niin hän saa puhaltaa sen kynttilän. Tätä voi toistaa säännöllisesti. Oppii kauniit pöytätavat. Meillä tuo auttoi ja nykyisin on kiva mennä perheen kanssa ravintolaan syömään ja 5 sekä 8- vuotiaat syövät ihan nätisti. Kerro myöhemmin , toimiiko .
En ymmärrä että pitää poikia vain että saa vähän töistä vapaata. Nyt on koko loppuelämä pilalla. Kannattiko ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittaja. Lapsi on siis 3v9kk. Hän käyttäytyi tänään kuin enkeli kun noudin hänet hoidosta ja oli muutenkin hyvällä tuulella. Illansuussa tein lähtöä ulos ja siinä vaiheessa hän alkoi huutaa "äiti älä mene, ota takki pois, älä mene". Sanoin kuitenkin iloisesti että menen hoitaman vielä asioita ja käyn kaupassa. Mies tuli hakemaan huutavan lapsen pois kynnykseltä. Heillä oli mennyt iltapala ja pesut ja nukkumaan meno ihan hyvin, vähän vastustelua oli. Mä olin sillä aikaa metsäpoluilla ja hain iltapalaa.
Aiomme nyt jatkaa tätä muutaman illan eli lähden pois kotoa siksi aikaa ja sen jälkeen koitetaan saada lapsi ymmärtämään, että vuoroiltoina autamme häntä iltajutuissa. Pelkään vähän sitä että kun olen taas paikalla kotona tuohon aikaan, että suostuuko silloin että isänsä laittaa iltapalan yms. vai tuleeko huutamaan minua viereen.
Sanoin myös, että aina kun on reipas aamulla ja pukee kun äiti käskee, niinä päivinä voidaan katsoa yksi jakso hänen lempiohjelmaansa illalla. Jos aamu menee kiukutteluksi, niin sitten ei katsota. En tiedä ymmärsikö mutta ehkä tuo voisi olla ihan toimiva insentiivi.
Vielä pitäisi ratkoa se, kun hän alkaa huutaa ruokapöydässä. Jos nostamme hänet pois, hän vain huutaa kurkku suorana siinä vieressä. Siinä menee mukava ruokailuhetki kaikilla pilalle. Jos olemme noteeraamatta, hän vain huutaa. Tuo on sellainen asia mikä minua ainakin ottaa päähän huolella. Yhteinen ruokailuhetki on mielestäni tärkeä, melkein pyhä ja sitä pitää kunnioittaa. Lapsi tekee tuota joka viikonloppu.
Upeaa ap, jatka toki tuota ulkoilua niin pitkään ,kun jaksat. Toki voitte miehesi kanssa tehdä myös niin , että kun toinen hoitaa lapsen kanssa iltatoimet , niin sanotte yksinkertaisesti, että nyt äidillä tai isällä on tarkeitä työhommia ( vaikka rentoudutte vain läppärillä esim netflexissä) . Lapsi antaa olla rauhassa silloin. Voit myös hänelle joskus aikaisemmin illan suussa antaa jonkun kivan kirja /tehtäväkirjan ja kivast sanoa , että tämä on nyt sinun työhomma , on tärkeä, eikä silloin kukaan saa häiritä. Luulen ,että on niin fiksu ,että uppoaa.
Mitää tulee noihin viikonlopun yhteisiin ateriointii, niin kokeileppa että yhdessä katatte pöydän. Ja sanot, että nyt on kiva meidän perheen juhla-ateria. Latat yhden kynttilän palamaan ja selität , että kun on kauniisti kaikki syöty koko perhe yhdessä niin hän saa puhaltaa sen kynttilän. Tätä voi toistaa säännöllisesti. Oppii kauniit pöytätavat. Meillä tuo auttoi ja nykyisin on kiva mennä perheen kanssa ravintolaan syömään ja 5 sekä 8- vuotiaat syövät ihan nätisti. Kerro myöhemmin , toimiiko .
Lässyn lässyn. Olet varmaan tosi kiihottava miehesi mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Tuntuu kyllä erittäin pahalta kuulla, että olen huono äiti ja vanhemmuus on hukassa, kun olen syntymästään saakka halunnut toimia loogisesti, luoda heti rutiinit ja pitää huolta käytöstavoista jo pienestä pitäen ja antaa huomiota runsaasti ja jättää huono käytös huomiotta. Olen järjestelmällisesti laittanut leluja jäähylle huonosta käytöksestä (esim. laittaa leluja suuhun kiellosta huolimatta ja näin lelu joutuu jäähylle), jos ei pue ulkovaatteita niin emme lähde ulos, jos kiukuttelee ja riehuu ruokapöydässä niin hänet nostetaan siitä pois jne.). Jos ei riisu kun tullaan sisälle niin jätän eteiseen huutamaan. Jos ei pese käsiä kun tulee, ei pääse syömään. Hyvää käytöstä kehutaan aina, hänelle annetaan paljon rakkautta, syliä ja suukkoja. Kehun, jos lähteminen menee hyvin. Hän tietää että huutamalla ei saa mitään. Paitsi näköjään äidin hoitamaan iltarutiinit. Kestän todella huonosti huutoa sillä se nostaa mun stressitasoa heti ihan hirveästi ja ajattelen liikaa, mitä naapuritkin ajattelee.
Miten sitten pitää toimia, jos lapsi jähmettyy päiväkodin eteen kuin patsas? Otetaan kainaloon ja kannetaan vai? Sillähän hän saa haluamaansa huomiota. Ei lasta voi siihenkään jättää. Lapsi on siis hieman alle neljävuotias.
Auttaako se jos laitat leluja jäähylle? Jos ei, niin silloin pitää etsiä joku muu rangaistustapa joka toimii. Sellainen rangaistus joka ei tehoa lapseen on vain haitaksi.
Ja kuten sanottua, niin ei tietenkään voi jättää lasta päiväkodin eteen seisomaan. Eikä tuo myöskään ole tilanne missä kannattaisi lapsen kanssa jäädä neuvottelemaan, koska mitään neuvottelun varaa ei asiassa ole. Eli lapsi on kannettava sisään. Sen kannonkin voi tehdä sillä lailla, että lapsi saa siitä mahdollisimman vähän mitään mahdollisesti hyväksi katsomaansa irti.
Jos kestää huonosti huutoa, niin esim. kuulosuojaimista on apua. Ja mitä naapureihin tulee, niin kyllä jokainen normaali ihminen ymmärtää, että pienet lapset usein huutavat.
Naapureilla ei kyllä ole mitään velvollisuutta sietää lapsen jatkuvaa huutoa. Lapsen kasvattamistakin kannattaa kokeilla.
Toki tuon ikäistä lasta voi kasvattaa, mutta esim. vauvaa ei voi kasvattaa vaan vauvaa huutaa sen minkä huutaa. Ja vauvaperheelläkin on oikeus asua kerros- tai rivitalossa. Ja lisäksi kasvattamisellakin on rajansa, eli läheskään täysin huudottomaksi ei leikki-ikäistäkään saa.
Vauvan itkun ymmärrän, sitä vanhempaa olisi hyvä jo kasvattaa ja opettaa käyttäytymään. Meidän naapurillemme se näyttää olevan melkein mahdotonta.
Olet ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittaja. Lapsi on siis 3v9kk. Hän käyttäytyi tänään kuin enkeli kun noudin hänet hoidosta ja oli muutenkin hyvällä tuulella. Illansuussa tein lähtöä ulos ja siinä vaiheessa hän alkoi huutaa "äiti älä mene, ota takki pois, älä mene". Sanoin kuitenkin iloisesti että menen hoitaman vielä asioita ja käyn kaupassa. Mies tuli hakemaan huutavan lapsen pois kynnykseltä. Heillä oli mennyt iltapala ja pesut ja nukkumaan meno ihan hyvin, vähän vastustelua oli. Mä olin sillä aikaa metsäpoluilla ja hain iltapalaa.
Aiomme nyt jatkaa tätä muutaman illan eli lähden pois kotoa siksi aikaa ja sen jälkeen koitetaan saada lapsi ymmärtämään, että vuoroiltoina autamme häntä iltajutuissa. Pelkään vähän sitä että kun olen taas paikalla kotona tuohon aikaan, että suostuuko silloin että isänsä laittaa iltapalan yms. vai tuleeko huutamaan minua viereen.
Sanoin myös, että aina kun on reipas aamulla ja pukee kun äiti käskee, niinä päivinä voidaan katsoa yksi jakso hänen lempiohjelmaansa illalla. Jos aamu menee kiukutteluksi, niin sitten ei katsota. En tiedä ymmärsikö mutta ehkä tuo voisi olla ihan toimiva insentiivi.
Vielä pitäisi ratkoa se, kun hän alkaa huutaa ruokapöydässä. Jos nostamme hänet pois, hän vain huutaa kurkku suorana siinä vieressä. Siinä menee mukava ruokailuhetki kaikilla pilalle. Jos olemme noteeraamatta, hän vain huutaa. Tuo on sellainen asia mikä minua ainakin ottaa päähän huolella. Yhteinen ruokailuhetki on mielestäni tärkeä, melkein pyhä ja sitä pitää kunnioittaa. Lapsi tekee tuota joka viikonloppu.
Upeaa ap, jatka toki tuota ulkoilua niin pitkään ,kun jaksat. Toki voitte miehesi kanssa tehdä myös niin , että kun toinen hoitaa lapsen kanssa iltatoimet , niin sanotte yksinkertaisesti, että nyt äidillä tai isällä on tarkeitä työhommia ( vaikka rentoudutte vain läppärillä esim netflexissä) . Lapsi antaa olla rauhassa silloin. Voit myös hänelle joskus aikaisemmin illan suussa antaa jonkun kivan kirja /tehtäväkirjan ja kivast sanoa , että tämä on nyt sinun työhomma , on tärkeä, eikä silloin kukaan saa häiritä. Luulen ,että on niin fiksu ,että uppoaa.
Mitää tulee noihin viikonlopun yhteisiin ateriointii, niin kokeileppa että yhdessä katatte pöydän. Ja sanot, että nyt on kiva meidän perheen juhla-ateria. Latat yhden kynttilän palamaan ja selität , että kun on kauniisti kaikki syöty koko perhe yhdessä niin hän saa puhaltaa sen kynttilän. Tätä voi toistaa säännöllisesti. Oppii kauniit pöytätavat. Meillä tuo auttoi ja nykyisin on kiva mennä perheen kanssa ravintolaan syömään ja 5 sekä 8- vuotiaat syövät ihan nätisti. Kerro myöhemmin , toimiiko .Lässyn lässyn. Olet varmaan tosi kiihottava miehesi mielestä.
Siis mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko saaneet lapsosen jo oppimaan uusille tavoille? Luulen , että onnistutte hyvin ja elämä muuttuu.
Minnekkäs se ap on häipynyt, hu, huu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap ei asu kerrostalossa 😬
Eroa. Lapsi menee vuoroviikoin isälle. Saat omaa aikaa ja toivut töistäkin paremmin. Johan alkaa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kuulokkeet päähän ja musiikki soimaan jos vänisee esim hampaiden pesun aikana. Hampaat tulee pestyä mutta ottaa päähän vähemmän. Rääkyykö lapsi päiväkodissakin?
Mitä ääntä lapsi pitää? Itkee, toistaa vää-ää? Koeta kysyä kun väninä alkaa mitä asiaa? Toista monta kertaa, mitä asiaa? Voi joskus tehota ja lapsi miettii onko hänellä jotain asiaa.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan kasvatusta, lapsi juoksuttaa vanhempia ja saa tahtonsa aina läpi. Tästä kasvaa varmasti hieno yksilö yhteiskuntaamme.