Tunnetko sinäkin monta ihmistä jotka pihtailevat pienissä ostaksissa mutta sitten suurissa ostoksissa tekevät kaikenlaisia hölmöyksiä?

Toinen esimerkki on se että törsätään ravintolailtoihin monta kertaa kuukaudessa mutta kotona syödään sitten halvinta lidl-rainbow-xtraa.

Tunnistin itseni tuosta

Saatan toimia noin. Pihistellä senteistä ja sitten ostaa iPhonen. :D

Minä olen tuollainen. Ostan punalappuisia ja säästän pienistä arjen asioista. Silti voin ostaa jonkin kalliin asian, vaikkapa vaatteen tai matkan.

Vierailija kirjoitti:

Toinen esimerkki on se että törsätään ravintolailtoihin monta kertaa kuukaudessa mutta kotona syödään sitten halvinta lidl-rainbow-xtraa.

eli siis järkevää rahan käyttöä arkena, jotta välillä pääsee ravintolaan herkuttelemaan. fiksuahan tämä on.

Mutta se pihtailu muissa asioissa antaa mahdollisuuden törsätä toisissa.

Penny wise but pound foolish.

Tunnen, parikin. Anoppi säästää ostamalla esim. halvinta maitojuomaa ja halvinta Xtran kahvia, napisee jostain 50snt "tuhlaamisesta", mutta suhaa ulkomailla lomamatkoilla vuosittain. Kauhistelee, kun ostan luomumunia tai jos heitän pahanmakuisen hutiostoksen (1e jogurtti) roskiin. Ulkomailla en ole käynyt täysi-ikäistyttyäni.

Työkaveri pihistelee työvälineistä, jopa edullisista sellaisista, esim. 25e saksista. (Ollaan siis pienyrittäjiä). Hän ostaa aina halvimmat ja huonoimmat, usein jo puhki kulutetut välineet ja kiroaa kun ne hajoavat viikossa käsiin tai kun eivät ole tehokkaita. Sitten pistää 20-35e kerralla haisemaan kun tilaa noutoruokaa evääksi töihin, mutta pyörittelee silmiään jos itse syön vajaan kympin edestä uunilohta tai ostan sakseni uutena.

Joo, en tajua ihmisiä, jotka pihtailevat ruuassa ja sitten törsäävät turhuuksiin.

Tunnistan itseni.

Olen todella tarkka ruokaostoksissa (kaupan halpismerkit käy hyvin), ostan vaatteita vain tarpeeseen (merkilliset -50-70% alesta), en käytä kosmetologin tms palveluita koskaan. Suomessa emme käy ikinä ravintoloissa syömässä.

Mutta silmää räpäyttämättä ostimme talon etelästä ja remppasimme sen.

Mun mies. Aina yrittää pihistellä esim ruoassa. Meinaa pyörtyä, kun ruokakauppaan oikeasti voi mennä 100-200 euroa viikossa nelihenkisen perheen ruokkimiseen (+päivittäistavarat), mutta sitten tuon saman summan voi laittaa lainkaan empimättä HARRASTUSautonsa osiin tmv. Ja minä meillä suurimmaksi osaksi ruokaostokset teen, mutta joskus kun hän on matkassa ja tarjoutuu maksamaan, saa kotimatkan kuunnella sitä päivitystä kuinka nyt meni päivän palkka ruokakauppaan. Se päivän palkka harrastusautonsa uusiin osiin ei ole haaskausta tietenkään.

Kyllä. Ostetaan ylihintainen asunto pääosin lainalla ja lisäksi matkustellaan koko ajan. Sitten kuitenkin jääkaappi on koko ajan ajan tyhjä ja hermot kireällä.

Mummoni. Säästää jopa juomalla halvinta normimaitoa ja valittaa sitten jatkuvasti laktoosin aiheuttamista vatsakivuista, kylässä aina iloisena jos joku tarjoaa laktoositonta tai kauramaitoa. Mutta apteekissa kaikki säästäminen unohtuu, jos myyjä suosittelee 70e kasvovoidetta, ostaa sen "koska apteekissa tätä minulle suosittelivat".

Tuo auton uusiminen max. 5 vuoden välein on etenkin vanhemmilla ihmisillä ihan periaate. Syynä ei ole se, että pitäisi olla uusi ja kiiltävä auto, vaan takuu ja toimivuus. Nyt jo iäkäs sukulainen on aina perustellut auton vaihtoa sillä, että koska hän ei itse ymmärrä autoista mitään eikä hänellä ole varaa juoksuttaa viallista autoa korjaamolla, hän tarvitsee varmuudella toimivan auton jossa on takuu voimassa.

Kaikki erittäin varakkaat. Nyyhkii aina pikkuhinnoista mutta miljoonat menee helposti.

Joo onhan näitä. Muuten ei haittaa miten rahansa käyttävät, mutta kun on tarve tuoda aina esiin sitä "säästämistä" (juurikin esim. ruuassa). Ehkä yrittävät jotenkin itselleen todistella että ovat säästäväisiä, vaikka sitten käyttävätkin surutta paljon rahaa johonkin muuhun (ns. turhaan).

Vierailija kirjoitti:

Joo onhan näitä. Muuten ei haittaa miten rahansa käyttävät, mutta kun on tarve tuoda aina esiin sitä "säästämistä" (juurikin esim. ruuassa). Ehkä yrittävät jotenkin itselleen todistella että ovat säästäväisiä, vaikka sitten käyttävätkin surutta paljon rahaa johonkin muuhun (ns. turhaan).

Ehkäpä säästäminen on heille ikään kuin harrastus ja mielenkiinnonkohde? Itsekin huomaan monesti kulkevani kaupassa kuin jossakin pelissä, että mistä saisin kerättyä parhaat alennukset ja säästettyä eniten, vaikka rahasta ei ole tiukkaa. Se voi olla sellaista innostavaa itsensä haastamista, vaikka näin sanoitettuna aivan typerältä kuulostaakin.

Tuntemani miljonääri tekee suuren numeron Lidlissä asioimisestaan.

Joo tunnen. Mieheni.

Onneksi hänellä on hyvä palkka niin ei tule isompaa vahinkoa vaikka välillä tekee hölmöjä tuhansien eurojen ostoksia. Hän katuu itsekin niitä ostoksia jälkeenpäin ja on pyytänyt estämään typeriä tarpeettomia ostoksia.

Sekä pihtailusta että törsäämisestä voi saada dopamiinipiikin.

"Sainpa halvalla!"

"On millä mällätä!"

Sama ihminen.