Lue keskustelun säännöt.
Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?
Ei olisi pitänyt istuttaa yhtä ainuttakaan piikkistä pensasta, ei ruusupuskia, ei vadelmia eikä etenkään karhunvadelmia!
Kommentit (1151)
Puut, pensaat ja perennat näyttävät jostain syystä paljon paremmilta puutarhamainoksissa kuin omalla pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjatyöt olisi pitänyt tehdä paremmin. Edelliset omistajat eivät olleet pitäneet pihasta huolta ja oltiin malttamattomia ensikertalaisia. Innostuttiin, kun trampoliinin alla oli ollut upea pioni piilossa ja pihakin tykkäsi, kun ylikasvanut orapihlaja-aita vedettiin matalaksi. Tasoitettiin pahimmat kuopat, istutettiin nurmikko ja perustettiin perannapenkki. Virhe. Olisi pitänyt poistaa kaikki maa ja tehdä kunnon perusparannus. Jossain kohtaa joku oli päästänyt suikeroalpin leviämään nurmikolle. Se riehaantui täysin, kun maata vähän möyhennettiin ja lisättiin uutta multaa ja ravinteita. Nyt siitä ei meinaa päästä mitenkään eroon, kun sitä puskee joka puolelta nurmen seasta ja koittaa levitä kukkapenkkiin. Ensimmäisenä kesänä piha oli niin surkeassa kunnossa, ettei osattu arvata ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Täydellinen raja-aitapensas on marjaomenapensas. Upea, jämäkkä, kasvaa kaksimetriseksi.
Eikö jänikset ja rusakot syö tämän?
Suunnitelmaa ei ole koskaan ollut, mutta moni asia on tullut opittua kantapään kautta. Olen istuttanut liian tiheään ja edelleen herkästi istutan, kun haluan että heti näyttää kauniilta enkä malta odottaa viittä vuotta. Sitten täytyy uudelleenistuttaa/karsia kasveja. En aluksi tajunnut selvittää kasvien leviämistapaa ja -voimaa. Nyt osaan jo välttää pienessä pihassa aggressiivisesti juuristolla leviäviä kasveja ja olen onneksi saanut hävitettyä huonot hankinnat (mm. tyrni, karhunvatukka, viiruhelpi). Olen oppinut toiston ja riittävän isojen pinta-alojen merkityksen, eli ei 20 eri lajista taimea 1 kpl kutakin penkkiin vaan muutama valikoitu, valo- kosteus- ja maaperävaatimuksiltaan samantyylinen ja väreiltään yhteensopiva, mutta lehtimuodoiltaan erilainen laji, jotka istutetaan usean taimen ryhmiin luonnonmukaisen näköiseen muodostelmaan, pienet ja matalat reunoille ja korkeat keskelle/taakse. En enää istuta paahteiseen paikkaan herkästi nuupottavia ja runsasti kosteutta vaativia kasveja vaan preeria-/kivikko-/Välimeren kasveja, mikä vähentää kastelutarvetta merkittävästi. Edelleen teen hätiköityjä ostopäätöksiä sen mukaan mitä sattuu olemaan saatavilla ja saan lennosta ideoita kun menen taimikauppaan, ja sitten tiivistetään tai karsitaan. Kesäkukkia en enää juuri osta, niiden kastelussa ja lannoittamisessa on kova ja jatkuva työ että ne kestävät kauniina koko kesän. Ei sovi minulle. Ei myökään salaattien ja yrttien viljely laatikossa. Ne kituvat ja kuivahtavat aina jossain vaiheessa. Sen sijaan perennapenkkini aloittavat lumikelloilla parhaina vuosina helmikuussa ja jatkavat hortensioilla, syyskimikillä, Rozanne-kurjenpolvella ja syysvuokolla lokakuuhun asti. Kun penkkiin ei päästä ainoatkaan rikkaruohoa vaan nyppäisee se heti minikokoisena pois, ei kitkemistä käytännössä ole. Olen oppinut huomioimaan lehtien, värien ja muotojen yhteensopivuuden koko vuoden ympäri, myös syysvärityksen ja talviasun. Olen oppinut rajaamaan nurmikon kukkapenkeistä kunnon leveällä ja syvällä kaistaleella kivituhkaa, mikä helpottaa sekä nurmikon että kukkapenkkien hoitoa. Paljon olen tehnyt uusiksi/parannellut virheistä oppineena. Jotain virheitä olen ketjua lukiessa huomannut välttäneenikin onneksi, kuten huonon mullan hankkimisen. Viime aikoina olen ruvennut ostamaan keväällä säkillisen tai pari Kekkilän perenna- ja ruusumultaa jota käytän istuttamisessa eli hemmottelen uusia tulokkaita joita aina vaan tulee jokunen taimi hankittua. Puutarhanhoito on loputtoman opettavaista ja mielenkiintoista ja puutarha tuottaa iloa ja yllätyksiä jatkuvasti! Joka vuosi joku laji loistaa erityisen upeasti ja joka vuosi on jotain harmeja ja menetyksiäkin. Se opettaa minusta elämäntaitoa, pitää osata nauttia siitä mikä onnistuu, muuttaa sitä minkä voi muuttaa, eikä takertua siihen mille ei mitään voi.
Karhunvadelma on kauhea leviämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en usko, että pensaat kasvavat, kaikki istutan liian tiheään... Enkä uskonut, että oikeasti pikkuhavut pitää keväällä suojata auringolta. Nyt ovat kaikki pikkuvuorimännyt ruskeita.
Pihan pohjatyöt olisi pitänyt tehdä kunnolla. Nyt vesi seisoo keskellä pihaa istutusalueella, eikä siellä menesty oikein mikään pensas tai puu. Seuraavaksi kokeilen pajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihan pohjatyöt olisi pitänyt tehdä kunnolla. Nyt vesi seisoo keskellä pihaa istutusalueella, eikä siellä menesty oikein mikään pensas tai puu. Seuraavaksi kokeilen pajua!
Ei pajukaan kasva missä tahansa; peittopaju Tuhkimo kituu rinteessä. Se ei todellakaan kasva metriseksi halkaisijaltaan vuodessa, kuten mainos lupailee.Ehkä multaa on liian vähän. Mutta oletin kyllä, että paju kasvaa missä vaan. Mutta kun ei kasva.
Kasvit suostuvat menestymään, missä itse tahtovat, eivätkä siellä, minne ne olen istuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihasuunnittelija vamppasi miehen
Taakse korkeaa esim. marjatuomipihlajaa tai mustialan hortensiaa tai syreenia, niiden eteen lomittain vähän matalampaa esim. jasmiketta ( osa kyllä kasvaa hyvin korkeiksi), matalampia hortensia-lajikkeita tai idänvirpiangervoa, niiden eteen matalampia angervoja tai lääpiövuorimäntyjä, eteen maanpeittokasveja edim. Peittokurjenpolvea. Riippuu myös kasvuvyöhykkeestä ja paikan valo-olosuhteista, mikä kasvi viihtyy ryhmässä Havukasveja voi laittaa enemmmänkin, mutta monet nätit matalaksi jäävät havut eivät menesty kovin pohjoisessa.