Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?

Ostettiin uusi talo, jossa rakennuttajat olivat asuneet sen pari vuotta ja tehneet myös pihan. Takapihalla on omenapuut ja marjapensaat pitkin poikin nurmikkoa, todella epäsiistin näköistä. Muutenkin isolle nurmikkoalueelle on istutettu puita ja pensaista sinne tänne.

Perennapenkit olen kaivanut ylös lukuunottamatta pionipenkkiä ja yhtä varjokasvien penkkiä. Tuohon pionipenkkii meinaa mennä hermot, koska koko ajan saa kitkeä rikkaruohoja ja reunukset on tehty luonnonkivistä eli aivan täynnä ruohoa aina. Mutta pionit ovat kauniita.

Pihlaja-angervoa on käytetty paljon ja se kyllä valtaa kaikki paikat.

Itse olin haaveillut koko ikäni muutamista puista ja totta kai ostin sellaiset heti kun pihan sain. Eivät kyllä ole mitenkään sopivilla paikoilla, mutta tajusin vasta muutaman vuoden päästä mihin ne olisi kannattanut istuttaa.

Miehen kanssa kiisteltiin miten kuusiaitaa kuuluisi hoitaa ja leikata, nyt myöntää että olin oikeassa ja kuusiaita on ruma.

Hyvinä puolina olivat muutamat selkeät istutusalueet, joihin oli kyllä kivasti valittu puita ja pensaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idänvirpiangervosta on ikäviä omakohtaisia kokemuksia. Sitä on saanut kaivaa pihalta urakalla. Ainakin ravinteikkaassa maassa kasvattaa ajan kanssa vahvat, pitkälle ja syvälle ulottuvat juuret. Sitkeä pensas, puskee uutta kasvua, vaikka leikkaisi maata myöten tai kaivaisi pensaan ylös maasta. Maahan jääneestä juurenpätkästä nousee taas uusi verso!

Ei enää perennojen istutusalueiden viereen! En luota edes syvälle maahan laitettuun muoviin idänvirpiangervon juuriston eristeenä. Ja sitä paitsi pensas leviää tehokkaasti myös siementämällä.

Meillä idänvirpiangervo levisi laattojen väliin, ja sieltä sitä saa edelleen nyhtää. Hyvä aitakasvi se kyllä on, mutta ei olisi kannattanut istuttaa laattakäytävän viereen.

Muistakaahan vanha hyvä kikka laattojen väliin (ja muuallekin) eli etikka. Itse torjun rikkaruohot laattojen välistä kaatamalla niihin etikkaa. Ei elä mikään siinä väähän aikaan, ja ei ole sellainen ympäristömyrkky kuin moni muu torjunta -aine.

Kiitos neuvosta! Pitää kokeilla etikkaa. Eivät lehtokotilotkaan tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkapenkit puskevat ämpärikaupalla pieniä vaahteran- ja pihlajan taimia. Ne pitäisi huomata nyppäistä ihan pieninä pois, koska muuten saa olla kiskomassa ihan naama punaisena ja rystyset valkeina, kun jämähtävät juurillaan multaan vähän isommaksi kasvettuaan.

Eli vikaan meni se, että pihalla on iso vaahtera ja iso pihlaja. Ja ihan siinä kukkapenkin vieressä.

Tuo on ihan uskomatonta, miten vaahtera leviää. Olen tänä keväänä liioittelematta nyppinyt omalta pihaltani (tontti alle 900 m2) pitkälti yli 100 vaahteran alkua, ja vieläkin niitä riittää. Eikä meillä edes ole vaahteraa omassa pihassa.

Taisi olla tuo 100 pahasti alakanttiin. Tein edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen pienen kierroksen pihalla. Tuloksena oli yli 60 vaahteran alkua lisää.

Vaahteraa sikiää kuin sieniä sateella. Kun selkänsä kääntää ja silmä välttää, niin jo on uusia pieniä vaahterantaimia puskemassa mullasta ja nurmikolta. Onneksi on pienenä helposti nypittävä, mutta töitä saa tehdä.

Uskollinen puutarhuri joka tuli kyntämään kasvimaatani ei ollutkaan yhtään niin hurmaava kun siinä elokuvassa. Kusi multakasaan minkä toi. Mikä sekin oli kyllä suurimmaksi osaksi hiekkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin uusi talo, jossa rakennuttajat olivat asuneet sen pari vuotta ja tehneet myös pihan. Takapihalla on omenapuut ja marjapensaat pitkin poikin nurmikkoa, todella epäsiistin näköistä. Muutenkin isolle nurmikkoalueelle on istutettu puita ja pensaista sinne tänne.

Perennapenkit olen kaivanut ylös lukuunottamatta pionipenkkiä ja yhtä varjokasvien penkkiä. Tuohon pionipenkkii meinaa mennä hermot, koska koko ajan saa kitkeä rikkaruohoja ja reunukset on tehty luonnonkivistä eli aivan täynnä ruohoa aina. Mutta pionit ovat kauniita.

Pihlaja-angervoa on käytetty paljon ja se kyllä valtaa kaikki paikat.

Itse olin haaveillut koko ikäni muutamista puista ja totta kai ostin sellaiset heti kun pihan sain. Eivät kyllä ole mitenkään sopivilla paikoilla, mutta tajusin vasta muutaman vuoden päästä mihin ne olisi kannattanut istuttaa.

Miehen kanssa kiisteltiin miten kuusiaitaa kuuluisi hoitaa ja leikata, nyt myöntää että olin oikeassa ja kuusiaita on ruma.

Hyvinä puolina olivat muutamat selkeät istutusalueet, joihin oli kyllä kivasti valittu puita ja pensaita.

Pioni on kyllä niin kaunis! Mutta se ei tykkää siirtelystä, joten kannatti säästää pionipenkkisi. Nurmikon leviäminen on kyllä riesa, vaikka olisi minkälaiset kanttaukset tai laatoitukset tehty kukkapenkin ympärille. Mutta ne luonnonkivet kukkapenkin ympärillä ovat kyllä ruohonleikkurin kauhistus, eivät tosiaan pidätä yhtään nurmikon leviämistä ja ovat lisäksi aika ruman näköisiä, ainakin sellaiset pienet kivet. Isot järkäleet on asia erikseen, niissä on tyyliä sinne tänne ripoteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin uusi talo, jossa rakennuttajat olivat asuneet sen pari vuotta ja tehneet myös pihan. Takapihalla on omenapuut ja marjapensaat pitkin poikin nurmikkoa, todella epäsiistin näköistä. Muutenkin isolle nurmikkoalueelle on istutettu puita ja pensaista sinne tänne.

Perennapenkit olen kaivanut ylös lukuunottamatta pionipenkkiä ja yhtä varjokasvien penkkiä. Tuohon pionipenkkii meinaa mennä hermot, koska koko ajan saa kitkeä rikkaruohoja ja reunukset on tehty luonnonkivistä eli aivan täynnä ruohoa aina. Mutta pionit ovat kauniita.

Pihlaja-angervoa on käytetty paljon ja se kyllä valtaa kaikki paikat.

Itse olin haaveillut koko ikäni muutamista puista ja totta kai ostin sellaiset heti kun pihan sain. Eivät kyllä ole mitenkään sopivilla paikoilla, mutta tajusin vasta muutaman vuoden päästä mihin ne olisi kannattanut istuttaa.

Miehen kanssa kiisteltiin miten kuusiaitaa kuuluisi hoitaa ja leikata, nyt myöntää että olin oikeassa ja kuusiaita on ruma.

Hyvinä puolina olivat muutamat selkeät istutusalueet, joihin oli kyllä kivasti valittu puita ja pensaita.

Oletko kokeillut laittaa pionipenkkin katetta riittävän paksun kerroksen kasvin juurelle? Meillä auttoi siihen ettei rikkakasvit enää löytäneet tietä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idänvirpiangervosta on ikäviä omakohtaisia kokemuksia. Sitä on saanut kaivaa pihalta urakalla. Ainakin ravinteikkaassa maassa kasvattaa ajan kanssa vahvat, pitkälle ja syvälle ulottuvat juuret. Sitkeä pensas, puskee uutta kasvua, vaikka leikkaisi maata myöten tai kaivaisi pensaan ylös maasta. Maahan jääneestä juurenpätkästä nousee taas uusi verso!

Ei enää perennojen istutusalueiden viereen! En luota edes syvälle maahan laitettuun muoviin idänvirpiangervon juuriston eristeenä. Ja sitä paitsi pensas leviää tehokkaasti myös siementämällä.

Meillä idänvirpiangervo levisi laattojen väliin, ja sieltä sitä saa edelleen nyhtää. Hyvä aitakasvi se kyllä on, mutta ei olisi kannattanut istuttaa laattakäytävän viereen.

Muistakaahan vanha hyvä kikka laattojen väliin (ja muuallekin) eli etikka. Itse torjun rikkaruohot laattojen välistä kaatamalla niihin etikkaa. Ei elä mikään siinä väähän aikaan, ja ei ole sellainen ympäristömyrkky kuin moni muu torjunta -aine.

Kiitos neuvosta! Pitää kokeilla etikkaa. Eivät lehtokotilotkaan tykkää.

Muista käyttää raakana. Itse kokeilin ensin liuksena mutta ei tehonnut. Ihan pullosta vain kaadan suoraan, ei mitään suihkupulloja.

Vierailija kirjoitti:

Uskollinen puutarhuri joka tuli kyntämään kasvimaatani ei ollutkaan yhtään niin hurmaava kun siinä elokuvassa. Kusi multakasaan minkä toi. Mikä sekin oli kyllä suurimmaksi osaksi hiekkaa.

Hiekkainen multa on ihan ok tai ainakin parempaa kuin savinen multa! Hiekkaisesta mullasta lähtee rikkaruohotkin helpommin...Hurmaavia puutarhureita on kyllä vaikea löytää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idänvirpiangervosta on ikäviä omakohtaisia kokemuksia. Sitä on saanut kaivaa pihalta urakalla. Ainakin ravinteikkaassa maassa kasvattaa ajan kanssa vahvat, pitkälle ja syvälle ulottuvat juuret. Sitkeä pensas, puskee uutta kasvua, vaikka leikkaisi maata myöten tai kaivaisi pensaan ylös maasta. Maahan jääneestä juurenpätkästä nousee taas uusi verso!

Ei enää perennojen istutusalueiden viereen! En luota edes syvälle maahan laitettuun muoviin idänvirpiangervon juuriston eristeenä. Ja sitä paitsi pensas leviää tehokkaasti myös siementämällä.

Meillä idänvirpiangervo levisi laattojen väliin, ja sieltä sitä saa edelleen nyhtää. Hyvä aitakasvi se kyllä on, mutta ei olisi kannattanut istuttaa laattakäytävän viereen.

Muistakaahan vanha hyvä kikka laattojen väliin (ja muuallekin) eli etikka. Itse torjun rikkaruohot laattojen välistä kaatamalla niihin etikkaa. Ei elä mikään siinä väähän aikaan, ja ei ole sellainen ympäristömyrkky kuin moni muu torjunta -aine.

Kiitos neuvosta! Pitää kokeilla etikkaa. Eivät lehtokotilotkaan tykkää.

Muista käyttää raakana. Itse kokeilin ensin liuksena mutta ei tehonnut. Ihan pullosta vain kaadan suoraan, ei mitään suihkupulloja.

Sitten menee kyllä pullo poikineen, kun on aika iso tuo laatoitusalue. Ja jos vielä rikkaruohoillekin pitäisi riittää, niin siihen ei kyllä tämän kaupungin etikkapullot riitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin uusi talo, jossa rakennuttajat olivat asuneet sen pari vuotta ja tehneet myös pihan. Takapihalla on omenapuut ja marjapensaat pitkin poikin nurmikkoa, todella epäsiistin näköistä. Muutenkin isolle nurmikkoalueelle on istutettu puita ja pensaista sinne tänne.

Perennapenkit olen kaivanut ylös lukuunottamatta pionipenkkiä ja yhtä varjokasvien penkkiä. Tuohon pionipenkkii meinaa mennä hermot, koska koko ajan saa kitkeä rikkaruohoja ja reunukset on tehty luonnonkivistä eli aivan täynnä ruohoa aina. Mutta pionit ovat kauniita.

Pihlaja-angervoa on käytetty paljon ja se kyllä valtaa kaikki paikat.

Itse olin haaveillut koko ikäni muutamista puista ja totta kai ostin sellaiset heti kun pihan sain. Eivät kyllä ole mitenkään sopivilla paikoilla, mutta tajusin vasta muutaman vuoden päästä mihin ne olisi kannattanut istuttaa.

Miehen kanssa kiisteltiin miten kuusiaitaa kuuluisi hoitaa ja leikata, nyt myöntää että olin oikeassa ja kuusiaita on ruma.

Hyvinä puolina olivat muutamat selkeät istutusalueet, joihin oli kyllä kivasti valittu puita ja pensaita.

Oletko kokeillut laittaa pionipenkkin katetta riittävän paksun kerroksen kasvin juurelle? Meillä auttoi siihen ettei rikkakasvit enää löytäneet tietä läpi.

Kunhan ei sitä katekerrosta kerrytä niin paksuksi, että pionit tukehtuu; pionit ovat hieman herkkähipiäisiä siitä, miten syvälle niiden juurakko joutuu.

Kävin taas nyhtämässä vuohenputkea kukkapenkeistä; aivan mahdoton tehtävä! Pikkusipulikukkien sekaan on jostain ilmaantunut vuohenputkia, ja niitä kun yrittää saada juurineen pois, niin samalla lähtevät sipulitkin. Ja kun ne hyväkkäät tunkevat itsensä pionien juurakoiden keskelle, niin sieltä eivät lähde muuten kuin silppuna. Puutarhan hoitoko muka hauska harrastus!

Vierailija kirjoitti:

Kävin taas nyhtämässä vuohenputkea kukkapenkeistä; aivan mahdoton tehtävä! Pikkusipulikukkien sekaan on jostain ilmaantunut vuohenputkia, ja niitä kun yrittää saada juurineen pois, niin samalla lähtevät sipulitkin. Ja kun ne hyväkkäät tunkevat itsensä pionien juurakoiden keskelle, niin sieltä eivät lähde muuten kuin silppuna. Puutarhan hoitoko muka hauska harrastus!

Vuohenputki on minunkin inhokkini. Lehtokotiloita kitkiessä niistä ei sentään jää mullan alle jotain häntiä tai jalkoja, jotka sitten alkaisivat kasvattaa uusia lehtokotiloita. Mikäli eivät ole kerinneet munia niitä kahtaasataa munaa....

Kuvittelin, että kun vaan tökkään puutarhalta ostetut taimet maahan, niin se on sitten siinä.  Ei se ollutkaan ihan noin yksinkertaista...Ensin piti kaivaa kuoppa (puille) älyttömän kiviseen maahan, sitten piti kastella niitä taimia  ja siitäkin huolimatta osa heitti henkensä, sitten tuli halla ja sitten helteet. Ei olisi pitänyt istuttaa niitä varjonkasveja auringon paahteeseen!...Kesällä armoton rikkaruohojen kiskominen, kun ensin olin oppinut, mikä on rikkaruoho ja mikä vihreä alku taas kannattaa jättää penkkiin. Lehtokotilot, jänikset, kirvat, pihlajanmarjakoit...Ja vierailijat, jotka olivat pihastani kaikissa asioissa muka asiantuntijoita ja antoivat ohjeita, joita en kaivannut ja neuvoivat, mihin puut, pensaat ja perennat oikeastaan olisi pitänyt istuttaa...

Ennen kuin tein isompia suunnitelmia pihalleni, kävin jossakin kansalaisopiston viikonloppukurssilla, jonka aiheena oli pihasuunnittelu. Oli hyvä kurssi! Siellä silmäni avautuivat siitä, että kannattaa laittaa mieluummin niitä laajempia istutusalueita kuin tökätä pensaat sinne tänne keskelle nurmikkoa. Sain myös hyviä vinkkejä eri perennoista ja pensaista, kun niistä näytettii kuvia ja tein muistiinpanoja suosikeistani.

Ei pihasuunnittelukurssi kuitenkaan estänyt minua tekemästä monenlaisia mokia oman pihani kanssa. Järkyttävästi meni rahaa, kun innostuin vähän ostelemaan kaikenmoista, ennen kuin perennamaan mullat edes oli hankittu tai puiden kuopat kaivettu. Tuli siis vähän kiire istuttamiselle, ennen kuin kaikki autokatokseen haalimani perennapurnukat ja purkkipensaat olisivat nääntyneet...

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin uusi talo, jossa rakennuttajat olivat asuneet sen pari vuotta ja tehneet myös pihan. Takapihalla on omenapuut ja marjapensaat pitkin poikinut nurmikkoa, todella epäsiistin näköistä. Muutenkin isolle nurmikkoalueelle on istutettu puita ja pensaista sinne tänne.

Perennapenkit olen kaivanut ylös lukuunottamatta pionipenkkiä ja yhtä varjokasvien penkkiä. Tuohon pionipenkkii meinaa mennä hermot, koska koko ajan saa kitkeä rikkaruohoja ja reunukset on tehty luonnonkivistä eli aivan täynnä ruohoa aina. Mutta pionit ovat kauniita.

Pihlaja-angervoa on käytetty paljon ja se kyllä valtaa kaikki paikat.

Itse olin haaveillut koko ikäni muutamista puista ja totta kai ostin sellaiset heti kun pihan sain. Eivät kyllä ole mitenkään sopivilla paikoilla, mutta tajusin vasta muutaman vuoden päästä mihin ne olisi kannattanut istuttaa.

Miehen kanssa kiisteltiin miten kuusiaitaa kuuluisi hoitaa ja leikata, nyt myöntää että olin oikeassa ja kuusiaita on ruma.

Hyvinä puolina olivat muutamat selkeät istutusalueet, joihin oli kyllä kivasti valittu puita ja pensaita.

Muutaman vuoden kokemus pihlaja-angervosta riitti, ei enää koskaan kiitos! Suurin osa angervoista on kovia leviämään. Meillä vain norjanangervo ja keijuangervo eivät ole levinneet kiusaksi asti. Molemmat vaativat leikkaamista pysyäkseen siistinä ja sopivan kokoisina kasvupaikassaan. Mutta mitään angervoita en enää istuttaisi perennapenkkien läheisyyteen.

Liian vähän tilaa kaikenlaiselle tilapäiselle tilasyöpölle (sorakuorma, multakuorma, hiekkakuorma, laattakivet...) ja ajoneuvoille (nyt on tilaa vaan yhdelle autolle, kun tarvittaisiin kahdelle + peräkärrylle + välillä asuntovaunulle).

Pihlaja-angervon, tuoksuvatukan ja kaikki piikkiset pensaat jättäisin ostamatta!

Pensasaidan Idänvirpiangervo on laajentunut pariin metriin, mutta onneksi on tilaa levitä. Odotin liian monta vuotta, ennen kuin leikkasin sen matalaksi (alaosat alkoi olla jo ihan kaljuja), koska nyt ei enää kasva yhtä tiheänä, ei tykännyt leikkauksesta yhtään.

En ottanut huomioon miestä ja tavaroitaan. Nyt istuksii ja touhuaa pihan parhaalla paikalla, koko nurmikko mullalla.

Suunnittelin turhaan. Voikukkaa, nokkasta, koiranputkea ja lupiineja näkyy kasvavan ilman suunnitelmaakin. Niin, yritäpä saada ne, tai mitä tahansa, kasvamaan niin eivät varmasti kasva.