Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?

Olisi voinut miettiä tarkemmin, mihin ne kukkapenkit laittaa. Nyt kuistilta on näkymä nurmikolle, mutta yhtään kukkapenkkiä ei sinne näy. Enkä jaksa enää ruveta säätämään.

Olisi kuitenkin pitänyt panostaa silmää miellyttäviin vaikkakin vähän kalliimpiin pihakiveyslaattoihin. Nyt noita halppislaattoja sitten katsellaan loppu ikä, kun ei niitä viitsi enää vaihtaakaan. Ihan hyvin nuo asiansa ajavat, mutta ovat aika rumia.

Naapuri seuraa.

Se meni pieleen että tein liian nopeasti. Olisi pitänyt vähintään yksi kesä vaan olla ja katsella, antaa kaiken olla entisellään ja rauhassa miettiä että mitä ja mihin. Sykäisin innolla tekemään kaikkea ja sitten seuraavina kesinä on saanut purkaa ja laittaa uusiksi. Tuli tehtyä paljon turhaa työtä ja haaskattua rahaakin.

Liiallinen innokkuus, erilaiset näkemykset naapureiden kanssa raja-aidoista/aidattomuudesta ja rajojen lähellä olevista puista/pensaista, jotka jotenkin tuntuvat naapureita häiritsevän.

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asukkaan älynväläykset: terijoensalava (melko lähellä taloa tietenkin), tuoksuvatukkaa iso pöheikkö ja joko jostain tulleena tai istutettuna lisäksi sitä hemmetin kurtturuusua ja japanintataria. Näitten hävittäminen on ihan jäätävä homma. Lisäksi isojen omenapuiden alla on kukkapenkki jonne omenoita putoaa, erityisesti penkin reunassa kasvavien vuorenkilpien seasta niitä on aika mahdoton poimia.

Oi voi, pahalta kuulostaa, itse hommaisin kaivinkoneen ja siirtolavan noille tuksuvatukoille, tatareille ja kurtturuusuille ja kuormalavallisen hyvää multaa tilalle.

Keräsin ennen kotiloita pussiin ja kaadoin kiehuvaa vettä perään, kyllästyin siihen venklaukseen.

Nykyään mulla kulkee mukana pihalla kannellinen purkki jossa etikkaa alle 10 cm. Kansi auki, kotilo liemeen, kuolee heti ja kun purkissa tarpeeksi, niin sellaisenaan roskiin.

Meillä vanha piha missä pensaita ja marjapensaita perennojen lisäksi ja niitä vuohenputkia. Nykyään pidän ne kurissa ruihonleikkurilla ja trimmerillä, mutta kukkapenkeistä joudun kitkemäään käsin. Nyt on kiva ajella ruihonleikkurilla, kun nurkat, pensaan alustat ym on putsattu niin, että ihan kaikkialle pääsee ruohonleikkurilla. Ja jos ihan mahdoton paikka niin olen istuttanut siihen paljon kuunliljaa.

Ruusupensaat ehdottomasti! Näin keväällä näyttävät kurjilta, kun lumi on painanut ne lyttyyn. Kuolleita kuivia oksia ei kunnolla pääse leikkaamaan alueen keskeltä, kun piikkiset oksat tarttuu vaatteisiin. Ruusupensaiden keskelle on ilmaantunut jostain ukonkelloa, joka tosin on kaunis kukkiessaan, mutta nyt kuhisee lehtokotiloita. Todella ärsyttävää, kun niihin lehtokotiloihin ei millään pääse käsiksi, kun ovat siellä piikkipensaiden keskellä turvassa etikkapurkiltani! Sieltä vaan vilkuttelevat ja näyttävät vahingoniloisina kieltään...

En olisi istuttanut niin paljon kuunliljoja, jos olisin tajunnut, että ne ovat lehtokotiloiden herkkua!

Olen aina tykännyt sellaisista isokukkaisista liljoista, mutta liljaharrastukseni päättyi nopeasti, kun ikävät punaiset liljakukot valtasivat koko liljakasvuston. Muutaman vuoden liljat jaksoivat kukkia, ja kesäni kului liljakukkojahdissa. Nyt viime kesinä ei ole ilmaantunut penkkiin kuin yksi yksinäinen lilja, joten liljakukkojen jahtaaminen on onneksi loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä terva tuoksuu hyvältä! Lähinnä etsin jotain töhnää johon ne jäisi kiinni.

Ei auta. Ne pikkuvintiöt ovat kuin sopulit: ekat ahneimmat tervahaudan ylittäjät tarttuu kiinni ja siinähän räpistelevät. Hitaammat (lihavammat) lehtokotilot vyöryvät kiinni -juuttuneiden yli vihreämmille laitumille kukkapenkkiisi. Joten hukkaan meni hyvä terva.

Minulla ei onneksi ole kukkapenkkiä. Pihassa ei muutenkaan ole mitään kiinnostavaa niille, eli paljon sepeliä ja kivetyksiä, satunnaisia luumupuita, pari herukkaa, kalliokasveja ja terassia. Tyhmiä ovat kun tänne pyrkivät! Lasinsirpaleita en ole vielä kokeillut tuohon rajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä terva tuoksuu hyvältä! Lähinnä etsin jotain töhnää johon ne jäisi kiinni.

Ei auta. Ne pikkuvintiöt ovat kuin sopulit: ekat ahneimmat tervahaudan ylittäjät tarttuu kiinni ja siinähän räpistelevät. Hitaammat (lihavammat) lehtokotilot vyöryvät kiinni -juuttuneiden yli vihreämmille laitumille kukkapenkkiisi. Joten hukkaan meni hyvä terva.

Minulla ei onneksi ole kukkapenkkiä. Pihassa ei muutenkaan ole mitään kiinnostavaa niille, eli paljon sepeliä ja kivetyksiä, satunnaisia luumupuita, pari herukkaa, kalliokasveja ja terassia. Tyhmiä ovat kun tänne pyrkivät! Lasinsirpaleita en ole vielä kokeillut tuohon rajalle.

Kyllä hymy hyytyy, kun lehtokotilosi löytävät luumupuusi ja nuoleskelevat terassin lattiat liukkaiksi!

Olen käyttänyt liikaa aikaa ja voimia siihen, että olen yrittänyt pitää nopsemmin leviävät perennat jonkinlaisessa kurissa ja järjestyksessä ja epätöivoisesti pyrkinyt estämään niiden leviämistä. Nyt pitää jo luovuttaa, antaa levitä vaan. Vahvat pysyy hengissä, heikot häviää. Ruohonleikkuri kuitenkin estää sen verran, etteivät leviä kukkapenkin ulkopuolelle.

Vuohenputket! Niitä putkahtelee kaikkialta muualta paitsi ei ajoväylältä. Ikävät pitkät juuret, ei niitä ikinä saa ehjänä maasta kiskottua. Ja kun tunkevat pensaiden tyveen tai saniaisten kylkeen, niin ei niitä juuria saa mitenkään kaivettua. Rasittavaa. Mutta vuohenputkessa ei kuitenkaan ole piikkejä eikä se pure, joten niiden kanssa pärjään jotenkin.

Lehtokotilot on toinen riesa; onneksi niissäkään ei ole piikkejä eivätkä ne pure. Eivätkä lennä tai juokse karkuun, joten ne ovat helppoja saalistettavia.

Mikäkö meni eniten vikaan? Se, että en usko vieläkään, miten kova homma pihahommissa on, jos tavoittelee täydellistä pihaa. Mutta olenko sen onnellisempi, jos pihassani ei ole yhtään vuohenputkea eikä ainoatakaan lehtokotiloa?

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt liikaa aikaa ja voimia siihen, että olen yrittänyt pitää nopsemmin leviävät perennat jonkinlaisessa kurissa ja järjestyksessä ja epätöivoisesti pyrkinyt estämään niiden leviämistä. Nyt pitää jo luovuttaa, antaa levitä vaan. Vahvat pysyy hengissä, heikot häviää. Ruohonleikkuri kuitenkin estää sen verran, etteivät leviä kukkapenkin ulkopuolelle.

Sama! Juuri huomasin, että kielot olivat levinneet kukkapenkin toiseen laitaan asti, joten levitkööt, en minä kuitenkaan saa niiden juuria kitkettyä. Ainakin peittävät maanpintaa tehokkaasti.

Liikaa olen kehitellyt itselleni "välttämätöntä" puuhaa pihalleni. Kun osaisi ainakin välillä vaan istahtaa ihailemaan kaunista kesän alkua ja nauttia auringosta. Mutta kun aina löytyy joku pihan kolkka, jonne on ihan pakko siirrellä lisää perennoja. Ja vielä mahtuisi joku pensaskin. Taidan stressata liikaa koko pihasta. Joten ei tämä ihan tervettä ole.

Liian ohut kerros multaa, ja vielä huonoa multaa, nurmikon alla! Kasvaisikin vain sammalta, mutta kun siellä täällä kasvaa sammalta ja siellä täällä sitten jotain rikkaruohoja. Nurmikkoa ei juuri ole, vaan lähinnä niitä vuohenputkia ja ukonputkia ruohonleikkurilla silppuan. Onpahan kuintekin vihreä.

Meille tapahtui, että kuntotarkastaja käski purkaa kivetyksen talon sokkelin vierestä. Tämä 2000-luvun alkupuolella.

Vuohenputki on meillä levinnyt tolkuttomasti kitkemisestä ja leikkaamisesta huolimatta. Rikkaruohomyrkkyäkin tuli kokeiltua huonolla menestyksellä. Sanomalehtikatteesta ja hamppukatteesta vuohenputki tulee läpi. Nyt mietitään kukkapenkkien ja muiden ongelma-alueiden peittämistä mustalla muovilla.

Idänvirpiangervosta on ikäviä omakohtaisia kokemuksia. Sitä on saanut kaivaa pihalta urakalla. Ainakin ravinteikkaassa maassa kasvattaa ajan kanssa vahvat, pitkälle ja syvälle ulottuvat juuret. Sitkeä pensas, puskee uutta kasvua, vaikka leikkaisi maata myöten tai kaivaisi pensaan ylös maasta. Maahan jääneestä juurenpätkästä nousee taas uusi verso!

Ei enää perennojen istutusalueiden viereen! En luota edes syvälle maahan laitettuun muoviin idänvirpiangervon juuriston eristeenä. Ja sitä paitsi pensas leviää tehokkaasti myös siementämällä.