Lue keskustelun säännöt.
HS: Tuore tietokirja sukeltaa syvälle kansallistaiteilija Albert Edelfeltin ja Ellan de la Chapellen avioliittoon - liitossa ei ollut erotiikkaa
06.05.2023 |
Mielenkiintoinen artikkeli. Albertilla on ollut rutkasti kauniita naisia ja hän on ollut hyvin seksuaalinen. Maalauksistakin sen näkee, minkälaisia kaunottaria rakastajattaret ovat olleet. Myös vaimo Ellan de la Chapelle oli kaunis, mutta Albertin sanojen mukaan:
”Hän on suloinen, ystävällinen ja toverillinen, mutta erotiikka on hänen kohdallaan ’lettre morte’ [kuollut kirjain]. (...) Kaikista tuhansista ja taas tuhansista naisista, joita olen maailmanmatkoillani nähnyt, hän on vähiten eroottinen”, taidemaalari avautui kirjeessään Alexandra Edelfeltille huhtikuussa 1887.
Ja edelleen: ”… kun olen hänen kanssaan, minusta ei lainkaan tunnu, että olen naisen kanssa — hänen olemuksessaan on jotakin sukupuoletonta, kummallista.”
Olikohan Ellan lepakko? No niin tai näin, suosittelen lukemaan jutun. On hyvin mielenkiintoinen.
Kommentit (81)
Tykkään tuosta että noilla sen ajan ylioppilailla ja kulttuurieliitillä oli latinankieli hallussa, tai ainakin fraasit, ja kaikki on tykänneet olla kirjeenvaihdossa keskenään. Taaksepäin on nykyaikana menty :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään tuosta että noilla sen ajan ylioppilailla ja kulttuurieliitillä oli latinankieli hallussa, tai ainakin fraasit, ja kaikki on tykänneet olla kirjeenvaihdossa keskenään. Taaksepäin on nykyaikana menty :(
Paitsi että fraasi oli ranskaa, mutta muuten totta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja muotoili jälleen lehtiartikkelin tekstejä uusiksi.
Hesarin otsikossa ei sanota, ettei avioliitossa ollut erotiikkaa. Sen sijaan artikkelin mukaan rva Edelfeltin seksuaalinen kiihkeys oli hra Edelfeltin mielestä on laimeaa.
Edelfelt olisi halunnut rietastella, avioliitto vaatii kuitenkin muutakin kuin sekstailua..
Edelfeltillä oli selvästi kova libido, kun taas vaimollaan ei ollut libidoa ollenkaan tai sitten se kohdistui jonnekin muualle kuin miehiin. Eikä siinä ole mitään väärää, mutta en nyt mustavalkoistaisi Edelfeltiä "irstailijaksi" kuitenkaan.
Ja miksi sinä vedät heti kuvioon homoseksuaalisuuden, jos kerrotaan niin kuin tuossa artikkelissa kerrotaan?
Onko vaikea ymmärtää, että vietti voi olla voimakkuudeltaan erilainen yksilöiden välillä, noihin aikoihin seksuaalisuudesta puhuminen ei ollut avointa, naissukupuolen kasvatus korosti säädyllisyyttä, ihmisten tarpeet vaihtelevat.
Kuitenkin pariskunta oli toisiinsa sitoutunut. Joten....Kummallinen käsitys, että jos et ole iloluonteinen ja miehiin menevä, niin sitten olet lesbo. Lapsellinen käsitys.
Joku haluaa nautiskella gastronomisesti, mutta jos joku ei, niin ei häntä kyllä siitä panetella...
Suhtaudut asiaan niin kovalla tunteella, että ihmettelen. Puhutaan 140 vuotta vanhoista asioista, jotka on meille käytännössä pelkkiä tarinoita ilman mitään henkilökohtaista kosketuspintaa. Relaa. Asioilla voi spekuloida. Onhan Mannerheiminkin homoutta pohdittu. Miksi sitten ei Ellanin? Ehkä oli, ehkä ei.
Spekulaatiot. Samaa spekulaatiota osoitetaan nyt eläviin: ooksää lepakko kun et miehissä käy. Tai sit hei, kakarat solvaa pedofiiliks vaikka olis tilanne että heidän häiriköintiinsä olis kaupan hlökuntaan kuuluva puuttunut.
Ja tiiätkö, nykyäänkin on avioliittoja, joissa seksitarpeet tai kuvitellut seksitarpeet eivät kohtaa. Ei siis mitenkään epätavallista.
Spekulointi alkaa jos ei ole kuten sinä tai joku olettaisi oltavaksi sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja muotoili jälleen lehtiartikkelin tekstejä uusiksi.
Hesarin otsikossa ei sanota, ettei avioliitossa ollut erotiikkaa. Sen sijaan artikkelin mukaan rva Edelfeltin seksuaalinen kiihkeys oli hra Edelfeltin mielestä on laimeaa.
Edelfelt olisi halunnut rietastella, avioliitto vaatii kuitenkin muutakin kuin sekstailua..
Edelfeltillä oli selvästi kova libido, kun taas vaimollaan ei ollut libidoa ollenkaan tai sitten se kohdistui jonnekin muualle kuin miehiin. Eikä siinä ole mitään väärää, mutta en nyt mustavalkoistaisi Edelfeltiä "irstailijaksi" kuitenkaan.
Ja miksi sinä vedät heti kuvioon homoseksuaalisuuden, jos kerrotaan niin kuin tuossa artikkelissa kerrotaan?
Onko vaikea ymmärtää, että vietti voi olla voimakkuudeltaan erilainen yksilöiden välillä, noihin aikoihin seksuaalisuudesta puhuminen ei ollut avointa, naissukupuolen kasvatus korosti säädyllisyyttä, ihmisten tarpeet vaihtelevat.
Kuitenkin pariskunta oli toisiinsa sitoutunut. Joten....Kummallinen käsitys, että jos et ole iloluonteinen ja miehiin menevä, niin sitten olet lesbo. Lapsellinen käsitys.
Joku haluaa nautiskella gastronomisesti, mutta jos joku ei, niin ei häntä kyllä siitä panetella...
Suhtaudut asiaan niin kovalla tunteella, että ihmettelen. Puhutaan 140 vuotta vanhoista asioista, jotka on meille käytännössä pelkkiä tarinoita ilman mitään henkilökohtaista kosketuspintaa. Relaa. Asioilla voi spekuloida. Onhan Mannerheiminkin homoutta pohdittu. Miksi sitten ei Ellanin? Ehkä oli, ehkä ei.
Ja mitenkään ei voi olla yksinkertaisesti niin, ettei vain kokenut tai tuntenut tarvetta seksiin minkään sukupuolen kanssa. Sun mielestä kaikissa ihmisissä virtaa niin suuret himot seksiin, että ihan pakkomielle paneskella. Muu ei mahdollista.
Mielestäni tuo kertoo lähinnä surullista ajankuvaa, jolloin oli välttämättömyys pariutua yhteiskunnan silmissä "oikeaan säätyyn" ja "oikeassa iässä". Ajateltiin, että tietty asema ja varallisuus olisivat toimivan avioliiton keskeisiä kulmakiviä. Avioliitot solmittiinkin liian usein pelkästään järkiperusteisesti, eikä rakkaudesta ollut välttämättä tietoakaan. Mitä ihmiselämän haaskausta!
Onneksi nykyään kuka vain voi naida kenet haluaa ja niin ollen rakkaudella on suuremmat mahdollisuudet kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo lähinnä surullista ajankuvaa, jolloin oli välttämättömyys pariutua yhteiskunnan silmissä "oikeaan säätyyn" ja "oikeassa iässä". Ajateltiin, että tietty asema ja varallisuus olisivat toimivan avioliiton keskeisiä kulmakiviä. Avioliitot solmittiinkin liian usein pelkästään järkiperusteisesti, eikä rakkaudesta ollut välttämättä tietoakaan. Mitä ihmiselämän haaskausta!
Onneksi nykyään kuka vain voi naida kenet haluaa ja niin ollen rakkaudella on suuremmat mahdollisuudet kukoistaa.
Näinhän se teoriassa on, mutta esim meidän pikkupaikkakunnalla moni on avioitunut rahan perässä ja avioliitot on paskoja. Miehet pettää ja naiset hoitaa lapset. Miehellä on perittyä metsäomaisuutta ja nainen on sen takia mennyt avioliittoon synnytyskoneeksi. Minkäänlaista tunne-elämää tällaisten parien välillä ei ole, miehet on täysiä juntteja ja naiset on alistuneet asemaansa - jonne ovat kyllä ihan vapaaehtoisesti menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja muotoili jälleen lehtiartikkelin tekstejä uusiksi.
Hesarin otsikossa ei sanota, ettei avioliitossa ollut erotiikkaa. Sen sijaan artikkelin mukaan rva Edelfeltin seksuaalinen kiihkeys oli hra Edelfeltin mielestä on laimeaa.
Edelfelt olisi halunnut rietastella, avioliitto vaatii kuitenkin muutakin kuin sekstailua..
Edelfeltillä oli selvästi kova libido, kun taas vaimollaan ei ollut libidoa ollenkaan tai sitten se kohdistui jonnekin muualle kuin miehiin. Eikä siinä ole mitään väärää, mutta en nyt mustavalkoistaisi Edelfeltiä "irstailijaksi" kuitenkaan.
Ja miksi sinä vedät heti kuvioon homoseksuaalisuuden, jos kerrotaan niin kuin tuossa artikkelissa kerrotaan?
Onko vaikea ymmärtää, että vietti voi olla voimakkuudeltaan erilainen yksilöiden välillä, noihin aikoihin seksuaalisuudesta puhuminen ei ollut avointa, naissukupuolen kasvatus korosti säädyllisyyttä, ihmisten tarpeet vaihtelevat.
Kuitenkin pariskunta oli toisiinsa sitoutunut. Joten....Kummallinen käsitys, että jos et ole iloluonteinen ja miehiin menevä, niin sitten olet lesbo. Lapsellinen käsitys.
Joku haluaa nautiskella gastronomisesti, mutta jos joku ei, niin ei häntä kyllä siitä panetella...
Suhtaudut asiaan niin kovalla tunteella, että ihmettelen. Puhutaan 140 vuotta vanhoista asioista, jotka on meille käytännössä pelkkiä tarinoita ilman mitään henkilökohtaista kosketuspintaa. Relaa. Asioilla voi spekuloida. Onhan Mannerheiminkin homoutta pohdittu. Miksi sitten ei Ellanin? Ehkä oli, ehkä ei.
Spekulaatiot. Samaa spekulaatiota osoitetaan nyt eläviin: ooksää lepakko kun et miehissä käy. Tai sit hei, kakarat solvaa pedofiiliks vaikka olis tilanne että heidän häiriköintiinsä olis kaupan hlökuntaan kuuluva puuttunut.
Ja tiiätkö, nykyäänkin on avioliittoja, joissa seksitarpeet tai kuvitellut seksitarpeet eivät kohtaa. Ei siis mitenkään epätavallista.Spekulointi alkaa jos ei ole kuten sinä tai joku olettaisi oltavaksi sopivan.
Spekuloinnin taustalla: kun miehellä olis haluja ja kykyjä, naisen on otettava ilolla vastaan. Nainen on miehen tarpeiden tyydytysväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panu Rajalan naisjutut on näpertelyä Albert-vainaaseen verrattuna. Siinäpä vasta todellinen kosmopoliitti ja naistenmies! Niin vain Pariisissa hengattiin piireissä, naitiin ja maalattiin ja elettiin vaimon suvun nimellä ja perintörahoilla.
Eiköhön Albertin aika mennyt pääasiassa maalaamiseen.
Eihän sitä tarvitse kuin aluksi päästä riittävälle tekniselle tasolle, muutama vuosi täysipainoista treeniä. Taito pysyy kyllä sen jälkeen yllä, kun pari tuntia päivässä töhrää. Tiedän tämän koska osaan itse piirtää saatanan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tollasia ne ukot sitten on. Seli seli ja vierasta pitää saada.
Edelfeltin elämän nainen oli hänen äitinsä. Vähän siinä on vaimolla intoa sängyssä, jos se on ainoa paikka, missä kelpaa miehen toveriksi äidin asemesta.
Äiti myös järjesti avioliiton, jolloin Albert tuli kipin kapin Pariisista kotio. Suomessa suku sammui ainokaisen pojan kuolemaan, mutta todennäköisesti taiteilijan jälkeläisiä vilistää edelleen pitkin Ranskanmaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri eilen ihanan Ellan ja Suskin podcastia ja siinä puhuivat siitä, mitkä asiat ei naispareja kohdatesss ole oikeastaan oikein. Esim.tuo lepakkonimitys ei ole ok.
Sanoivat myös, että ymmärtävät sen olevan kobassa käytöss ja monien olevan tietämättömiä ettei ole ok.Ylellä oli joskus hyvä dokkari Edefeltistä ja rakastajattaristaan. En tiedä löytyykö vieläkin, tai esim.elävästä arkistosta. Myös Enni Mustonen on fiktiivisessä romaanissaan Emännöitsijä, kertonut Edefeltin tarinaa.
Miksi lepakko ei ole ok? Olen itse biseksuaali nainen ja käyttänyt omista suhteistani nimitystä lepakkosuhde, siksi kysyn. Myös ainakin yksi tuntemani lesbonainen käyttää joskus kyseistä sanaa. Mitä teemme siis väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panu Rajalan naisjutut on näpertelyä Albert-vainaaseen verrattuna. Siinäpä vasta todellinen kosmopoliitti ja naistenmies! Niin vain Pariisissa hengattiin piireissä, naitiin ja maalattiin ja elettiin vaimon suvun nimellä ja perintörahoilla.
Eiköhön Albertin aika mennyt pääasiassa maalaamiseen.
Eihän sitä tarvitse kuin aluksi päästä riittävälle tekniselle tasolle, muutama vuosi täysipainoista treeniä. Taito pysyy kyllä sen jälkeen yllä, kun pari tuntia päivässä töhrää. Tiedän tämän koska osaan itse piirtää saatanan hyvin.
Jassoo. Ja taidemuseot pursuvat teoksiasi, joita kilpaa huudetaan Sothebyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollasia ne ukot sitten on. Seli seli ja vierasta pitää saada.
Edelfeltin elämän nainen oli hänen äitinsä. Vähän siinä on vaimolla intoa sängyssä, jos se on ainoa paikka, missä kelpaa miehen toveriksi äidin asemesta.
Äiti myös järjesti avioliiton, jolloin Albert tuli kipin kapin Pariisista kotio. Suomessa suku sammui ainokaisen pojan kuolemaan, mutta todennäköisesti taiteilijan jälkeläisiä vilistää edelleen pitkin Ranskanmaata.
Siinä ei ole mitään väärää, että Albert tykkäsi mamistaan. Moni poika on äidin poika elämäsä loppuun saakka. Ellan todennäköisesti rankaisi Albertia tämän läheisestä äitisuhteesta eikä antanut seksiä. Siksi Albert meni Virginien makuuhuoneen ovea kolkuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja muotoili jälleen lehtiartikkelin tekstejä uusiksi.
Hesarin otsikossa ei sanota, ettei avioliitossa ollut erotiikkaa. Sen sijaan artikkelin mukaan rva Edelfeltin seksuaalinen kiihkeys oli hra Edelfeltin mielestä on laimeaa.
Edelfelt olisi halunnut rietastella, avioliitto vaatii kuitenkin muutakin kuin sekstailua..
Jospa eivät sopineet seksuaalisesti yhteen? Tai Ellen ei ollut miellyttämishaluinen, ja olisi itse halunnut, että mies olisi myös sytyttänyt HÄNET. Artikkelin perusteella Ellen vaikutti modernimmalta naiselta. Hän olisi voinut olla hyvinkin eroottinen ja liekeissä jonkun toisen kanssa. Ehkä. Tämä nyt on spekulointia aikojen takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri eilen ihanan Ellan ja Suskin podcastia ja siinä puhuivat siitä, mitkä asiat ei naispareja kohdatesss ole oikeastaan oikein. Esim.tuo lepakkonimitys ei ole ok.
Sanoivat myös, että ymmärtävät sen olevan kobassa käytöss ja monien olevan tietämättömiä ettei ole ok.Ylellä oli joskus hyvä dokkari Edefeltistä ja rakastajattaristaan. En tiedä löytyykö vieläkin, tai esim.elävästä arkistosta. Myös Enni Mustonen on fiktiivisessä romaanissaan Emännöitsijä, kertonut Edefeltin tarinaa.
Miksi lepakko ei ole ok? Olen itse biseksuaali nainen ja käyttänyt omista suhteistani nimitystä lepakkosuhde, siksi kysyn. Myös ainakin yksi tuntemani lesbonainen käyttää joskus kyseistä sanaa. Mitä teemme siis väärin?
Nyt kun on "asiantuntija" paikalla niin mitäpä arvelet tuosta Ellanista? Oliko aseksuaali vai kenties ihan rehti lesbo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja muotoili jälleen lehtiartikkelin tekstejä uusiksi.
Hesarin otsikossa ei sanota, ettei avioliitossa ollut erotiikkaa. Sen sijaan artikkelin mukaan rva Edelfeltin seksuaalinen kiihkeys oli hra Edelfeltin mielestä on laimeaa.
Edelfelt olisi halunnut rietastella, avioliitto vaatii kuitenkin muutakin kuin sekstailua..
Jospa eivät sopineet seksuaalisesti yhteen? Tai Ellen ei ollut miellyttämishaluinen, ja olisi itse halunnut, että mies olisi myös sytyttänyt HÄNET. Artikkelin perusteella Ellen vaikutti modernimmalta naiselta. Hän olisi voinut olla hyvinkin eroottinen ja liekeissä jonkun toisen kanssa. Ehkä. Tämä nyt on spekulointia aikojen takaa.
Veikkaan, että olisi ollut hyvinkin liekeissä toisen naisen kanssa. Mutta tähän ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta Mannerheimin molemmat tytöt olivat lesbosuhteissa ja se oli isäukolle ok. Että ei se nyt ihan mahdotontakaan ollut noissa piireissä. Alaluokka on toki erikseen, mutta aatelilla ja yläluokalla oli tuolloinkin tiettyä liikkumisvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kertoo lähinnä surullista ajankuvaa, jolloin oli välttämättömyys pariutua yhteiskunnan silmissä "oikeaan säätyyn" ja "oikeassa iässä". Ajateltiin, että tietty asema ja varallisuus olisivat toimivan avioliiton keskeisiä kulmakiviä. Avioliitot solmittiinkin liian usein pelkästään järkiperusteisesti, eikä rakkaudesta ollut välttämättä tietoakaan. Mitä ihmiselämän haaskausta!
Onneksi nykyään kuka vain voi naida kenet haluaa ja niin ollen rakkaudella on suuremmat mahdollisuudet kukoistaa.
Näinhän se teoriassa on, mutta esim meidän pikkupaikkakunnalla moni on avioitunut rahan perässä ja avioliitot on paskoja. Miehet pettää ja naiset hoitaa lapset. Miehellä on perittyä metsäomaisuutta ja nainen on sen takia mennyt avioliittoon synnytyskoneeksi. Minkäänlaista tunne-elämää tällaisten parien välillä ei ole, miehet on täysiä juntteja ja naiset on alistuneet asemaansa - jonne ovat kyllä ihan vapaaehtoisesti menneet.
Tuo on kuitenkin tosiaan heidän oma valintansa, että mahdollisuuksia olisi valita toisinkin. Ei ole pakko jäädä sinne peräkylään, ei ole pakko mennä siellä naimisiin jonkun kanssa metsän takia, ei ole pakko mennä naimisiin ollenkaan. Se, että jokin asia on jossain tapana, ei velvoita ketään mihinkään. Kuten sanoit, vapaahetoistahan tuokin on, ja muitakin vaihtoehtoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja muotoili jälleen lehtiartikkelin tekstejä uusiksi.
Hesarin otsikossa ei sanota, ettei avioliitossa ollut erotiikkaa. Sen sijaan artikkelin mukaan rva Edelfeltin seksuaalinen kiihkeys oli hra Edelfeltin mielestä on laimeaa.
Edelfelt olisi halunnut rietastella, avioliitto vaatii kuitenkin muutakin kuin sekstailua..
Jospa eivät sopineet seksuaalisesti yhteen? Tai Ellen ei ollut miellyttämishaluinen, ja olisi itse halunnut, että mies olisi myös sytyttänyt HÄNET. Artikkelin perusteella Ellen vaikutti modernimmalta naiselta. Hän olisi voinut olla hyvinkin eroottinen ja liekeissä jonkun toisen kanssa. Ehkä. Tämä nyt on spekulointia aikojen takaa.
Veikkaan, että olisi ollut hyvinkin liekeissä toisen naisen kanssa. Mutta tähän ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta Mannerheimin molemmat tytöt olivat lesbosuhteissa ja se oli isäukolle ok. Että ei se nyt ihan mahdotontakaan ollut noissa piireissä. Alaluokka on toki erikseen, mutta aatelilla ja yläluokalla oli tuolloinkin tiettyä liikkumisvaraa.
Ainahan sekin on mahdollista, että Ellen olisi ollut lesbo tai bi - mutta millä perusteella tällaisia tulkintoja tehtäisiin nykyisin? Se, että ei syttynyt yhdestä miehestä, ei vielä ole todiste lesboudesta. Itse olen oikeanlaisen miehen (tai naisen, olen bi) kanssa eroottinen ja villi, mutta jos en halua toista seksuaalisesti eikä sen toisen seksuaalisuus ja mieltymykset matchaa omani kanssa, olen huomattavasti tylsempi. Ja en todellakaan halua seksuaalisesti kaikkia miehiä (tai naisia), vaan aika harvoja. Käsittääkseni ei ole mitään sellaisia todisteita. joiden perusteella voitaisiin spekuloida Ellenin lesboudesta - ei esim. "erityisen läheisiä ystävättäriä", joiden kanssa hän olisi asunut, ei hellitteleviä kirjeitä tällaisille "ystävättärille", tms. Vain se, että aviomiehensä olisi kaivannut hänestä enemmän erotiikkaa, ei todellakaan kerro naisen lesboudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri eilen ihanan Ellan ja Suskin podcastia ja siinä puhuivat siitä, mitkä asiat ei naispareja kohdatesss ole oikeastaan oikein. Esim.tuo lepakkonimitys ei ole ok.
Sanoivat myös, että ymmärtävät sen olevan kobassa käytöss ja monien olevan tietämättömiä ettei ole ok.Ylellä oli joskus hyvä dokkari Edefeltistä ja rakastajattaristaan. En tiedä löytyykö vieläkin, tai esim.elävästä arkistosta. Myös Enni Mustonen on fiktiivisessä romaanissaan Emännöitsijä, kertonut Edefeltin tarinaa.
Miksi lepakko ei ole ok? Olen itse biseksuaali nainen ja käyttänyt omista suhteistani nimitystä lepakkosuhde, siksi kysyn. Myös ainakin yksi tuntemani lesbonainen käyttää joskus kyseistä sanaa. Mitä teemme siis väärin?
Nyt kun on "asiantuntija" paikalla niin mitäpä arvelet tuosta Ellanista? Oliko aseksuaali vai kenties ihan rehti lesbo?
Ei välttämättä kumpaakaan. Se, että hänen ja aviomiehensä välillä oli erotiikka (miehen mielestä) laimeaa, ei kerro mitään naisen seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan ainoastaan heidän suhteestaan. En sen perusteella alkaisi väittää naista lesboksi tai aseksuaaliksi - en minäkään halua kaikkien ihmisten kanssa seksiä eikä minulla kipinöi kaikkien kanssa. Saatan hyvinkin olla joidenkin mielestä laimea, kun taas joku muu tykkää. Uskoisin pikemminkin, että kyse oli noiden kahden seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta. Toki sekin mahdollisuus on, että Ellen olisi ollut jotain muuta kuinka hetero, mutta siitä ei nähdäkseni ole mitään (tiedossa olevia) viitteitä, joiden perusteella niin voisi väittää. Mutta aina sekin mahdollisuus tietysti on - menneisyyden ihmisillä on monia salaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ne sen maalaukset kyllä on. Tietysti aika perinteisiä, mutta hienoa jälkeä. Hyvin kauniita nuo jutussa olevat kolme naista: vaimo, venäläinen kihlattu jonka vanhemmat antoi pakit ja sitten tuo pariisitar. Nuoria, parikymppisiä yläluokan tyttöjä, joiden ulkonäköä raskas työ ei ollut pilannut.
Hassua, että on ollut pastöroinnin kehittäjän Louis Pasteurin asiakkaanakin Pariisissa.
Virginien naamataulu muistuttaa muuten kovasti Havis Amandan naamaa!
Suhtaudut asiaan niin kovalla tunteella, että ihmettelen. Puhutaan 140 vuotta vanhoista asioista, jotka on meille käytännössä pelkkiä tarinoita ilman mitään henkilökohtaista kosketuspintaa. Relaa. Asioilla voi spekuloida. Onhan Mannerheiminkin homoutta pohdittu. Miksi sitten ei Ellanin? Ehkä oli, ehkä ei.