Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyään ei välitetä hautajaisetiketistä?
05.05.2023 |
Ei ole mustia pukuja ja mustia jakkupukuja tai mekkoja, tai ainakin mustaa bleiseria ja hametta tai housuja, vaan mitä lie tummaa ja jopa värikästä. Kengissäkin oikaistaan ja harvalla on enää asiallisia nahkaisia kävelykenkiä tai avokkaita.
Miksi yritetään uudistaa perinteitä?
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.
Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kun mun serkku kuoli 30-vuotiaana, oli hänen hautajaisissaan kappelissa paljon samanikäisiä kavereita vieraana. Yksikin mies tuli sinne päällään valkoinen kauluspaita , jossa oli lieskoja. Ja yhdellä naisella oli valkoinen narutoppi.
Moukkia. Kolmekymppinen on jo aikuinen jonka pitäisi hallita edes alkeelliset käytöstavat.
Kyllä säkin opit ne alkeelliset käytöstavat, kun aikuistut.
Vierailija kirjoitti:
Tylyä sanoa näin, mutta monet ovat lihoneet sen verran reippaasti tässä koronavuosien aikana, että ei mene enää rippipuvut tai 90-luvulla hankitut jakut päälle. Irvailevat sitten pukukoodille, vaikka oikea syy on se, ettei itse mahduta niihin hautajaisvaatteisiin.
Toisaalta se ei tee ihmisestä erityisen sivistynyttä, että saa ängettyä itsensä kaljamahoineen siihen iänikuiseen solmiopukuun. Hautajaisissa sopii pukeutua vainajan ja tämän omaisten toiveita noudattaen. Tässä järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Vierailija kirjoitti:
Koska harvalla taitaa olla kaapissa pölyttymässä jokaiseen tilaisuuteen sopivia vaatteita. Hautajaisia kuitenkin on yleensä harvakseltaan. Se onko varaa/halua ostaa juuri yhteen tilaisuuteen käypä puku taas riippuu niin paljon ihmisten elämän tilanteista.
Luulen että aika harva esim. omistaa joka tilaisuuteen käyviä juhla kenkiä. Yleensä ovat kalliimman puoleisia.
Eli kyse on siitä, että ei osteta laadukkaita vaatteita tai lihotaan ja laihdutaan holtittomasti? Okei, ymmärrän.
Oma hautajaissettini on ollut sama siitä asti kun olin 16. Ja olen nyt puolet enemmän. Sillä on käyty monet hautajaiset.
Jos kuolisin nyt, niin narutopeissa hautajaisiin tarjoutujat saisi nakata pihalle. Mutta ei mulla kyllä ole sellaisia tuttavapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään välitetä enää mistään kuin siitä kaikkein välittömimmästä mukavuudesta, joten etiketit, perinteet ja kaikki sellainen on lähes hylätty. Jonkun mielestä hyvä asia, jonkun mielestä huono, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö tämä olisi poikkeuksellisen raju muutos. Vertaa siihen, miten ihmiset pukeutuivat vielä 100 vuotta sitten. Sitä vaan mietin, että kun luovumme tästä kaikesta muodollisesta, arvokkaasta ja jopa pyhästä, niin mitä jää jäljelle? Wolt-ruuan vetäminen pieruverkkareissa tv:n edessä on sitä uutta arvokkainta kulttuuriamme?
Onko sulle ainoat vaihtoehdot musta jakkupuku hautajaisissa tai pieruverkkarit kotisohvalla?
Ootko 50-luvun tv-ohjelmaa, kun kaikki on niin mustavalkoista?
Kommentoin sitä ilmapiiriä, mikä on nyky-yhteiskunnassa aika vahva: "Mitä välii?", "Ihan sama", "Kyllä mä saan tehä mitä mä haluun", "Jos joku pahastuu se on sen ongelma" jne. Mitkään sellaiset abstraktit asiat kuin perinne, kunnia, pyhyys eivät merkkaa mitään. Kun tärkeintä on, mikä on itselle mukavinta ja vaivattominta, niin eikö silloin kulttuurinen huipentumamme ole pieruverkkareissa tosi-tv:n tuijottaminen?
Se on ihmisyhteisöille melko universaalia, että elämän merkkipaaluja, syntymä, aikuistuminen, naimisiin meno, kuolema, juhlitaan kaikenlaisin riitein ja rituaalein. Yleensä näihin liittyy tietynlainen pukeutuminen. Länsimainen ihminen on kuitenkin alkanut päättää, että ei kiinnosta. Ei näissä asioissa ole mitään pyhää tai erityistä tai sellaista, mikä olisi yksilöä laajempaa. Tämä on erikoista.
Huomattava osa nuorista on jo syrjäynyt yhteiskunnasta, koska heitä ei kiinnosta muu kuin ruudun tuijottaminen ja päihteet. Koko ajan tulee vaikeammaksi perustella heille, miksi minkään pitäisi kiinnostaa heitä enää.
Höpö höpö.
Sinä se olet tainnut ymmärtää kulttuurin muuttumisen ihan täysin väärin, jos kerran luulet sen olevan tuollaista.
Itse asiassa meillä on koko ajan erilaisia siirtymäriittejä, joissa myös pukeutumisella on selkeä sija.
Mutta se pukeutumiskulttuuri ja tavat muuttuu.
Ennen häihin pukeuduttiin valkoiseen, koska se symboloi puhtautta ja neitsyyttä. Kuinka monen nykymorsiamen veikkaat olevan neitsyt?
Toki Suomessa koko valkoinen hääpukuhomma on melko uusi juttu muutenkin.
Milloin opiskelijat kapinallistuvat ja individualisoituvat vappuhaalareista pois? Etikettiähän pitää rikkoa! Miksei kukaan sano et ei o rahaa haalariin? Tai miks kukaan ei sano, et haalaria ei vappuna tarvita. Kaikilla on haalarit päällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään välitetä enää mistään kuin siitä kaikkein välittömimmästä mukavuudesta, joten etiketit, perinteet ja kaikki sellainen on lähes hylätty. Jonkun mielestä hyvä asia, jonkun mielestä huono, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö tämä olisi poikkeuksellisen raju muutos. Vertaa siihen, miten ihmiset pukeutuivat vielä 100 vuotta sitten. Sitä vaan mietin, että kun luovumme tästä kaikesta muodollisesta, arvokkaasta ja jopa pyhästä, niin mitä jää jäljelle? Wolt-ruuan vetäminen pieruverkkareissa tv:n edessä on sitä uutta arvokkainta kulttuuriamme?
Onko sulle ainoat vaihtoehdot musta jakkupuku hautajaisissa tai pieruverkkarit kotisohvalla?
Ootko 50-luvun tv-ohjelmaa, kun kaikki on niin mustavalkoista?
Kommentoin sitä ilmapiiriä, mikä on nyky-yhteiskunnassa aika vahva: "Mitä välii?", "Ihan sama", "Kyllä mä saan tehä mitä mä haluun", "Jos joku pahastuu se on sen ongelma" jne. Mitkään sellaiset abstraktit asiat kuin perinne, kunnia, pyhyys eivät merkkaa mitään. Kun tärkeintä on, mikä on itselle mukavinta ja vaivattominta, niin eikö silloin kulttuurinen huipentumamme ole pieruverkkareissa tosi-tv:n tuijottaminen?
Se on ihmisyhteisöille melko universaalia, että elämän merkkipaaluja, syntymä, aikuistuminen, naimisiin meno, kuolema, juhlitaan kaikenlaisin riitein ja rituaalein. Yleensä näihin liittyy tietynlainen pukeutuminen. Länsimainen ihminen on kuitenkin alkanut päättää, että ei kiinnosta. Ei näissä asioissa ole mitään pyhää tai erityistä tai sellaista, mikä olisi yksilöä laajempaa. Tämä on erikoista.
Huomattava osa nuorista on jo syrjäynyt yhteiskunnasta, koska heitä ei kiinnosta muu kuin ruudun tuijottaminen ja päihteet. Koko ajan tulee vaikeammaksi perustella heille, miksi minkään pitäisi kiinnostaa heitä enää.
Höpö höpö.
Sinä se olet tainnut ymmärtää kulttuurin muuttumisen ihan täysin väärin, jos kerran luulet sen olevan tuollaista.
Sinä voit toki kommentoida, miten näet kulttuurin muuttumisen. Minä näen mielenterveyskriisin, yksinäisyyskriisin, nuorten syrjäytymisen ja syntyvyyden romahtamisen. Minä näen, että meidän yhteiskuntamme on hyvin syvässä nihilismin suossa, eikä tavallisen ihmisen elämä ole enää kovin merkityksellistä. Ei edes niin merkityksellistä, että hänen hautajaisensa olisivat jotain arjesta poikkeavaa.
Lopun edellähän mistään ei enää tarvi välittääkään. Menemme kohti sekasortoa ja anarkiaa.
Kukaan ei todellakaan ole enää merkityksellinen, joten siis mitä välii?
Tämä on yhdessä vanhassa teoksessa suoraan kerrottukin, että näin tapahtuu, mutta siitähän ei kukaan välitä, päinvastoin länkyttää vastaan, ei maailmassa mitään arvoja tarvita.
Jolla on silmät, se nähköön.
Hautajaisissa muistellaan ja saa luvan kanssa surra. Ihmisen menettäminen itkettää. Häntä kaipaa. Tumma suruasu kuuluu asiaan, isälläni oli surunappi. Moni ketjussa ei varmaankaan tiedä mikä surunappi on.
Miksei voida solahtaa mukaan kulttuurin perinteeseen? Ei aina tarvii joka asiassa hangoitella vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
Minusta on ajattelematonta, ettei vainajaa ja hänen toiveitaan voida kunnioittaa. Mutta kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa muistellaan ja saa luvan kanssa surra. Ihmisen menettäminen itkettää. Häntä kaipaa. Tumma suruasu kuuluu asiaan, isälläni oli surunappi. Moni ketjussa ei varmaankaan tiedä mikä surunappi on.
Miksei voida solahtaa mukaan kulttuurin perinteeseen? Ei aina tarvii joka asiassa hangoitella vastaan.
Kas kun ei surunauha.
Mitäpä veikkaat, miksi surunauhaa ei enää käytetä kuten ennen?
Harvalla leskelle enää näkee suruharsoakaan. Aijaijai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
No ei ne hautajaiset ole mitkään omaisten kilpailu siitä kuka itkee ja suree eniten. On hyvä kunnioittaa sen edesmenneen toiveita hautajaisten kulusta, jos sellaisia on. Mutta toki itsekkäät ihmiset paskan vertaa piittaavat muista kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
Minusta on ajattelematonta, ettei vainajaa ja hänen toiveitaan voida kunnioittaa. Mutta kukin tyylillään.
Jos se että läheiset aivan varmasti surevat vainajaa, eivätkä karkeloi iloisesti on epäkunnioitusta, niin okei. Voisi se vainajakin vähän kunnioittaa läheisiään ja ymmärtää, että heidänkin on surtava surunsa ennen kuin voivat taas juhlia iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
Eli siis jos vainaja toivoo esimerkiksi hiljaista siunausta vain lähipiirin kesken ja sen jälkeen esimerkiksi ulkona vietettävää muistotilaisuutta musiikkeineen, sekä edelleen tuhkaamista ja mereen sirottelua, niin sinusta on ihan ok, että sen sijaan järjestetäänkin hautajaiset kirkossa isossa väenpaljoudessa ja vainaja haudataan arkussa hautausmaalle?
Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
No ei ne hautajaiset ole mitkään omaisten kilpailu siitä kuka itkee ja suree eniten. On hyvä kunnioittaa sen edesmenneen toiveita hautajaisten kulusta, jos sellaisia on. Mutta toki itsekkäät ihmiset paskan vertaa piittaavat muista kuin itsestään.
Kuka puhui mistään kilpailusta? Se mitä tarkoitan on että suru kuuluu hautajaisiin ja kuolemaan. Tietysti kunnioitus täytyy olla, mutta onko sekään välttämättä kovin realistista toivoa jotain sellaista mikä voi olla läheisille vaikeaa toteuttaa? En minä ainakaan voi olla surematta, jos minulle vain sanotaan että "älähän kuule sure". Varmasti se tuntuu vainajasta itsestäänkin ikävältä ajatella, että läheisillä on vaikeita tunteita hänen pois mentyään, mutta se nyt on elämää.
Että itsekkyyttä todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
Eli siis jos vainaja toivoo esimerkiksi hiljaista siunausta vain lähipiirin kesken ja sen jälkeen esimerkiksi ulkona vietettävää muistotilaisuutta musiikkeineen, sekä edelleen tuhkaamista ja mereen sirottelua, niin sinusta on ihan ok, että sen sijaan järjestetäänkin hautajaiset kirkossa isossa väenpaljoudessa ja vainaja haudataan arkussa hautausmaalle?
Huhhuh.
Mistähän tuollaista sait päähäsi?
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa ei ole tärkeintä asusteet vaan läsnäolo. Minä en katsonut hautajaisvieraiden asuja laisinkaan vanhempieni hautajaisissa.
Olen eri mieltä. Minusta musta asu kuvaa surua ja osanottoa. Olin loukkaantunut kun yksi sukulainen oli selkeästi väärän värisessä asussa isäni hautajaisissa.
Kyllä sen verran voisi vaivotella, että hankkii mustat vaatteet. Nykyään se ei ole edes vaikea eikä kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja siitä tuskin välittää missä vaatteissa tullaan hyvästit jättämään. Aatteet tärkeimpiä kuin vaatteet.
No jos vainajan ajatuksista välitettäisiin niin koko hautajaisperinteen voisi heittää kankkulan kaivoon.
Osalla varmasti näin, mutta osalla todellakaan ei!
Minä en ainakaan halua, että surraan mun kuolemaa - vaan jälkeen jääneet saisi juhlia mun elämää.
Toki viralliset ja valtiolliset hautajaiset erikseen, mutta näin perus tavan tallaajaan toive olisi tuo. Arkku krematorion uuniin, kajareista High way to hell.Anteeksi, mutta minusta nämä tällaiset ajatuksetkin on vähän itsekkäitä. Kiva jos toivot läheisiltäsi noin, mutta totuus nyt on että he luultavasti surevat pois menoasi ja heillä on myös oikeus surra surunsa pois. Hautajaiset ovat tätä varten.
Hautajaisten tulisi olla vainajan näköiset. Onko se kunnioitusta, jos järjestää umpi tylsät pönötys muistelot virsineen, henkilölle joka on vihannut virsiä ja ollut aina iloinen ja pirteä?
Hautajaiset on kylläkin tarkoitettu riitiksi sureville eläville läheisille. Tietysti se vainajan persoonakin saa siellä näkyä ja onhan se ihan kiva toteuttaa hänen toiveitaan jos sellaisia on, mutta minusta tuollaiset toiveet ovat aika ajattelemattomia, että perään jääneet sukulaiset ja läheiset eivät häntä surisi, vaan pitäisi juhlia iloisesti. Harva oikeasti on iloinen kenenkään kuolemasta.
No ei ne hautajaiset ole mitkään omaisten kilpailu siitä kuka itkee ja suree eniten. On hyvä kunnioittaa sen edesmenneen toiveita hautajaisten kulusta, jos sellaisia on. Mutta toki itsekkäät ihmiset paskan vertaa piittaavat muista kuin itsestään.
Kuka puhui mistään kilpailusta? Se mitä tarkoitan on että suru kuuluu hautajaisiin ja kuolemaan. Tietysti kunnioitus täytyy olla, mutta onko sekään välttämättä kovin realistista toivoa jotain sellaista mikä voi olla läheisille vaikeaa toteuttaa? En minä ainakaan voi olla surematta, jos minulle vain sanotaan että "älähän kuule sure". Varmasti se tuntuu vainajasta itsestäänkin ikävältä ajatella, että läheisillä on vaikeita tunteita hänen pois mentyään, mutta se nyt on elämää.
Että itsekkyyttä todellakin.
Sä et osaa surra jos hautajaiset on vainajan toiveiden mukaiset? Melkoista surua kerrakseen..
Alue: Aihe vapaa
Hieman huvitti tuo kuljetusmaintasi. Millä muulla mielestäsi tuohon aikaan yleensäkään kuljettiin? Kun hevospeleillä kuljettiin niin herrat kuin narritkin, niin talvella se oli reki ja kesällä kärryt. Oliko joku muu vaihtoehto?
Itse sitä todellakin entiseen aikaa ne arkutkin tehtiin, niin tavalliset ihmiset kuin herrasväkikin. Oliko tehdastekoisia arkkuja muka olemassa noihin vanhoihin aikoihin ollenkaan. Joku nikkari ne teki ellei itse osattu.
Kyllä hautausmaita on hoidettu ja kukkia viety, kynttilöitä ei ollut tapana silloin viedä.
Hautajaisvaatetus on muuttunut siinä kuin muukin vaatetus, ennen naisilla oli musta tai tumma leninki ja musta tai valkoinen huivi. Silloin oli hyvinkin tarkkaa, että tietyt asusteet oli, esim. suruhuntu oli hyvin tyypillinen, oli vielä 60-luvullakin käytössä joillakin naisilla.
Ei missään navettatakissa hautajaisiin sentään menty.