Nyt kun teini haluaa syödä omassa huoneessaan, mieskin on alkanut syödä tv:n ääressä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Eiköhän ap:n teini valitsisi keittiössä syömisen, jos haluaisi jutella kuulumisia. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta ei minua kiinnostanut perheeni kuulumiset. Tietokoneella netin toisessa päässä olivat he, joiden asiat minua oikeasti kiinnostivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Ikävää, että teillä ei jutella kuin lautasen ääressä. Silloin kyllä kannattaa yhteisruokailusta pitää kiinni.

Todella ahdistavaa tollanen väkisin väännetty perhe-elämä. Kai nyt jokainen saa syödä missä huvittaa? Vai vallitseeko tälläinen ihme symbioosi-meininki teillä muissakin asioissa, joissa jokaisen yksilön itsemääräämisoikeutta rajoitetaan vaan sen vuoksi, että nyt satutaan kuulumaan samaan talouteen?

Vierailija kirjoitti:

Kun puhtaat lautaset loppuvat, osta kertakäyttölautasia. Sanot, että niitä käytetään siihen asti, kunnes oikeat lautaset syöjä vie itse tiskipisteelle.

Mies ja teini vaikuttavat sellaisilta, että heille on yksi ja sama minkälaisilta lautasilta syödään. 

Lopeta jälkien siivous. Mies pitää sinua palvelijana teinin kanssa. Kun asunto on täynnä likaisia astioita, vaatteita, roskia jne joka paikassa niin lopulta mies havahtuu siivoamaan. Tuolla menolla eli siivoamalla itse mahdollistat ap sen miehen taantumisen teiniksi.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta jälkien siivous. Mies pitää sinua palvelijana teinin kanssa. Kun asunto on täynnä likaisia astioita, vaatteita, roskia jne joka paikassa niin lopulta mies havahtuu siivoamaan. Tuolla menolla eli siivoamalla itse mahdollistat ap sen miehen taantumisen teiniksi.

Nyt jotain rajaa tuohon martyrointiin. Joku kahvikuppi jäänyt sohvapöydälle ja täällä leivotaan kuvaa, kuinka Ap yksin siivoaa kaiket päivät kun mies ja lapsi vaan menevät menojaan ja syljeskelevät lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Ikävää, että teillä ei jutella kuin lautasen ääressä. Silloin kyllä kannattaa yhteisruokailusta pitää kiinni.

Juu, kyllä se arki oli tosi hetkistä tuolloin. Lapsia on 4 ja todellakin tuo ruokailu oli se paikka, jossa kaikki olivat pääsääntöisesti paikalla. Jokaisena iltana oli vähintään jonkun harrastusta.

Nykyään, kun nuorinkin on jo aikuinen, on mukava kokoontua porukalla syömään yhdessä. Kuinkahan se onnistuu niissä perheissä, joissa se ei ole kuulunut aiempaankaan kanssakäymiseen?

Mä kyllä panostaisin siihen, että pidetään se yhteinen ruokahetki. Meidän perheessä sitä ei koskaan oikein ollut, vaan kaikki söi yksin, ja muistan, että esim. parhaan ystävän kotona nautin aina siitä, kun koko perhe söi yhdessä ja jutteli. Toisaalta mulle yksin syöminen mahdollisti myös syömishäiriö-oireilua, piilotin esimerkiksi ruokaa ja heitin myöhemmin pois. Olisin tarkkana tällaisten juttujen tiimoilta, jos nuori on yhtäkkiä halunnut alkaa syömään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta jälkien siivous. Mies pitää sinua palvelijana teinin kanssa. Kun asunto on täynnä likaisia astioita, vaatteita, roskia jne joka paikassa niin lopulta mies havahtuu siivoamaan. Tuolla menolla eli siivoamalla itse mahdollistat ap sen miehen taantumisen teiniksi.

Nyt jotain rajaa tuohon martyrointiin. Joku kahvikuppi jäänyt sohvapöydälle ja täällä leivotaan kuvaa, kuinka Ap yksin siivoaa kaiket päivät kun mies ja lapsi vaan menevät menojaan ja syljeskelevät lattialle.

Ap puhuu ruuan syömisestä sohvalla ja likaisista astioista ja muruista pitkin kämppää, ei yhdestä kahvikupista joka on joskus unohtanut. Älä viitsi vääristellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä panostaisin siihen, että pidetään se yhteinen ruokahetki. Meidän perheessä sitä ei koskaan oikein ollut, vaan kaikki söi yksin, ja muistan, että esim. parhaan ystävän kotona nautin aina siitä, kun koko perhe söi yhdessä ja jutteli. Toisaalta mulle yksin syöminen mahdollisti myös syömishäiriö-oireilua, piilotin esimerkiksi ruokaa ja heitin myöhemmin pois. Olisin tarkkana tällaisten juttujen tiimoilta, jos nuori on yhtäkkiä halunnut alkaa syömään yksin.

Minun perheessä syötiin myös yhdessä ja niin myös useimmissa kavereitten perheissä, ja se oli hyvä käytäntö. Ei teinien tarvitse antaa hautautua kokonaan omaan maailmaansa, kyllä on hyvä vaatia osallistumaan edes ruokahetken verran yhteiseen elämään. Mieheni perheessä äiti teki vuorotöitä ja kaikki söi milloin sattuu, mutta ei sielläkään saanut syödä muualla kuin ruokapöydän ääressä ja jäljet piti siivota. Ei teinienkään tarvitse elää kuin siat pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Ikävää, että teillä ei jutella kuin lautasen ääressä. Silloin kyllä kannattaa yhteisruokailusta pitää kiinni.

Juu, kyllä se arki oli tosi hetkistä tuolloin. Lapsia on 4 ja todellakin tuo ruokailu oli se paikka, jossa kaikki olivat pääsääntöisesti paikalla. Jokaisena iltana oli vähintään jonkun harrastusta.

Nykyään, kun nuorinkin on jo aikuinen, on mukava kokoontua porukalla syömään yhdessä. Kuinkahan se onnistuu niissä perheissä, joissa se ei ole kuulunut aiempaankaan kanssakäymiseen?

Katsos, monissa perheissä pystytään olla yhdessä ja tehdä muutakin kuin syödä. Ja näin aikuisiälläkin voi olla perheen kanssa tekemisissä muutenkin kuin ruoan ääressä . Itse tässä soitin veljelläni, viestittelin serkun kanssa ja kävin äitini kanssa museossa, näin aikuisena, vaikka emme harrastaneet yhteisruokailua.

Meillä syödään pöydän ääressä, piste.

Ja puhelin laitetaan pois syömisen ajaksi.

Minä teen ruuat, minä määrään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta jälkien siivous. Mies pitää sinua palvelijana teinin kanssa. Kun asunto on täynnä likaisia astioita, vaatteita, roskia jne joka paikassa niin lopulta mies havahtuu siivoamaan. Tuolla menolla eli siivoamalla itse mahdollistat ap sen miehen taantumisen teiniksi.

Nyt jotain rajaa tuohon martyrointiin. Joku kahvikuppi jäänyt sohvapöydälle ja täällä leivotaan kuvaa, kuinka Ap yksin siivoaa kaiket päivät kun mies ja lapsi vaan menevät menojaan ja syljeskelevät lattialle.

Ap puhuu ruuan syömisestä sohvalla ja likaisista astioista ja muruista pitkin kämppää, ei yhdestä kahvikupista joka on joskus unohtanut. Älä viitsi vääristellä.

Eiköhän se ole Ap, joka vääristelee. Vai oikein pitkin kämppää, ripottelevat astioita ja murusia kuin Hannu ja Kerttu konsanaan ja Tuhkimo-ap siivoaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä panostaisin siihen, että pidetään se yhteinen ruokahetki. Meidän perheessä sitä ei koskaan oikein ollut, vaan kaikki söi yksin, ja muistan, että esim. parhaan ystävän kotona nautin aina siitä, kun koko perhe söi yhdessä ja jutteli. Toisaalta mulle yksin syöminen mahdollisti myös syömishäiriö-oireilua, piilotin esimerkiksi ruokaa ja heitin myöhemmin pois. Olisin tarkkana tällaisten juttujen tiimoilta, jos nuori on yhtäkkiä halunnut alkaa syömään yksin.

Minun perheessä syötiin myös yhdessä ja niin myös useimmissa kavereitten perheissä, ja se oli hyvä käytäntö. Ei teinien tarvitse antaa hautautua kokonaan omaan maailmaansa, kyllä on hyvä vaatia osallistumaan edes ruokahetken verran yhteiseen elämään. Mieheni perheessä äiti teki vuorotöitä ja kaikki söi milloin sattuu, mutta ei sielläkään saanut syödä muualla kuin ruokapöydän ääressä ja jäljet piti siivota. Ei teinienkään tarvitse elää kuin siat pellossa.

Juuri näin. Perhe on pakko, rakkaus on pitää ansaita, yhteinen elämä on vaadittu velvollisuus!

No meillä ei ole edes ruokapöytää, syödään aina töllön ääressä. Kokeiltiin kyllä ruokapöytää mutta todettiin aivan turhaksi, siitä tuli vaan tavaroiden säilytyspaikka... vei vaan tilaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Eiköhän ap:n teini valitsisi keittiössä syömisen, jos haluaisi jutella kuulumisia. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta ei minua kiinnostanut perheeni kuulumiset. Tietokoneella netin toisessa päässä olivat he, joiden asiat minua oikeasti kiinnostivat.

Varmaan oli kauheaa viettää vartti oman perheen kesken, kun muun ajan pystyi olemaan siellä netin syövereissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Ikävää, että teillä ei jutella kuin lautasen ääressä. Silloin kyllä kannattaa yhteisruokailusta pitää kiinni.

Juu, kyllä se arki oli tosi hetkistä tuolloin. Lapsia on 4 ja todellakin tuo ruokailu oli se paikka, jossa kaikki olivat pääsääntöisesti paikalla. Jokaisena iltana oli vähintään jonkun harrastusta.

Nykyään, kun nuorinkin on jo aikuinen, on mukava kokoontua porukalla syömään yhdessä. Kuinkahan se onnistuu niissä perheissä, joissa se ei ole kuulunut aiempaankaan kanssakäymiseen?

Katsos, monissa perheissä pystytään olla yhdessä ja tehdä muutakin kuin syödä. Ja näin aikuisiälläkin voi olla perheen kanssa tekemisissä muutenkin kuin ruoan ääressä . Itse tässä soitin veljelläni, viestittelin serkun kanssa ja kävin äitini kanssa museossa, näin aikuisena, vaikka emme harrastaneet yhteisruokailua.

Ehkä se onnistuu pienen perheen kesken, mutta meillä 10 henkilön yhteispuhelut eivät oikein onnistu. Kaikki kun opiskelevat tai ovat työelämässä sekä muut menot siihen päälle. Siksi olemme ihan yhteisestä päätöksestä pyrkineet pitämään 1-2kk välein perhepäivällisen. Nämä laitetaan kalenteriin hyvissä ajoin ja kaikki pyrkivät silloin pääsemään paikalle.

Toki meilläkin pidetään muuten yhteyttä, mutta tässä puhuttiin koko perheen yhteisestä ajasta. Jos soittelen tyttärelleni niin en koe sen olevan koko perheen kanssa keskustelua. Lasken myös miniän ja vävyt perheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Eiköhän ap:n teini valitsisi keittiössä syömisen, jos haluaisi jutella kuulumisia. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta ei minua kiinnostanut perheeni kuulumiset. Tietokoneella netin toisessa päässä olivat he, joiden asiat minua oikeasti kiinnostivat.

Varmaan oli kauheaa viettää vartti oman perheen kesken, kun muun ajan pystyi olemaan siellä netin syövereissä.

Olihan se. Mieti jotain ärsyttävää työkaveria ja kuvittele, että joutuisit viettämään lounastauon aina hänen kanssaan. Vartti päivässä joo, mutta työpäivät tuntuisivat varmasti todella paljon raskaammilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Ikävää, että teillä ei jutella kuin lautasen ääressä. Silloin kyllä kannattaa yhteisruokailusta pitää kiinni.

Juu, kyllä se arki oli tosi hetkistä tuolloin. Lapsia on 4 ja todellakin tuo ruokailu oli se paikka, jossa kaikki olivat pääsääntöisesti paikalla. Jokaisena iltana oli vähintään jonkun harrastusta.

Nykyään, kun nuorinkin on jo aikuinen, on mukava kokoontua porukalla syömään yhdessä. Kuinkahan se onnistuu niissä perheissä, joissa se ei ole kuulunut aiempaankaan kanssakäymiseen?

Katsos, monissa perheissä pystytään olla yhdessä ja tehdä muutakin kuin syödä. Ja näin aikuisiälläkin voi olla perheen kanssa tekemisissä muutenkin kuin ruoan ääressä . Itse tässä soitin veljelläni, viestittelin serkun kanssa ja kävin äitini kanssa museossa, näin aikuisena, vaikka emme harrastaneet yhteisruokailua.

Ehkä se onnistuu pienen perheen kesken, mutta meillä 10 henkilön yhteispuhelut eivät oikein onnistu. Kaikki kun opiskelevat tai ovat työelämässä sekä muut menot siihen päälle. Siksi olemme ihan yhteisestä päätöksestä pyrkineet pitämään 1-2kk välein perhepäivällisen. Nämä laitetaan kalenteriin hyvissä ajoin ja kaikki pyrkivät silloin pääsemään paikalle.

Toki meilläkin pidetään muuten yhteyttä, mutta tässä puhuttiin koko perheen yhteisestä ajasta. Jos soittelen tyttärelleni niin en koe sen olevan koko perheen kanssa keskustelua. Lasken myös miniän ja vävyt perheeksi.

Kuulostaa kamalalta, että pitäisi kerran kuukaudessa puolipakolla vääntäytyä velvoitepäivälliselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teini saa syödä omassa huoneessaan?

Miksei omassa huoneessa saisi syödä? Samalla voi katsoa youtubea tai netflixiä.

Samalla voisi myös jutella keittiössä muun perheen kanssa.

Meillä nuoret söivät keittiössä samaan aikaan muiden kanssa ja siinä oli mukava jutella kuulumisia. Muuten kun olivat harrastuksissa/kavereilla/netissä.

Eiköhän ap:n teini valitsisi keittiössä syömisen, jos haluaisi jutella kuulumisia. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta ei minua kiinnostanut perheeni kuulumiset. Tietokoneella netin toisessa päässä olivat he, joiden asiat minua oikeasti kiinnostivat.

Varmaan oli kauheaa viettää vartti oman perheen kesken, kun muun ajan pystyi olemaan siellä netin syövereissä.

Olihan se. Mieti jotain ärsyttävää työkaveria ja kuvittele, että joutuisit viettämään lounastauon aina hänen kanssaan. Vartti päivässä joo, mutta työpäivät tuntuisivat varmasti todella paljon raskaammilta.

Minun työkaverini eivät tee minulle ruokaa, tarjoa asuntoa, ym. Mutta vanhempani maksoivat elämiseni. Minusta ei ole kohtuutonta viettää varttia tai paria perheensä seurassa päivittäin. Jos on niin kannattaa pyytää sijoitusta jonnekin laitokseen.