Lue keskustelun säännöt.
Äitini soitti ja puhui 45 min omia asioitaan
04.05.2023 |
Selosti juurta jaksain kaiken mahdollisen tuttaviensa kuulumisista lähtien. Ei edes kysynyt mitä mulle kuuluu. Saa kyllä jatkossa soitella jollekin muulle.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa enää puhelimeen, en minäkään vastaa. Äiti tajusi vihjeen parissa kuukaudessa ja olen saanut olla rauhassa.
Miksi et halua kuulla äitisi asioista?
Ei sekään halua kuunnella mun asioita.
Tuo ehkä riippuu äidin ja lapsen iästä. Kun olin työikäinen en edes uskaltanut kysyä lasten asioista mitään, heillä oli itsenäistymisvaihe päällä.
Mutta jos taas on jo aikuiset lapset ja äiti jo vanhus on tilanne toinen. Omille oon sanonut et heidän kannattaa kuulostella vaikutanko täyspäiseltä , pitävät vähän silmällä.
Kuunteleminen ja kysyminen on eri asioita. Jos äidille yrittää kertoa omista asioista ja äiti kääntää heti puheen naapurin Sirkun lapsiin, niin siitä kyllä tulee tunne, että äiti ei halua kuunnella.
Joo näin. Olisi hyvä, että osaisi kuunnella, kun toinen ryhty kertomaan jotain. Eikä aina solkottaa omiaan päälle, ne omat on aina tärkeämpiä.
Se on ihme, miten omat vanhempani eivät jaksa kuunnella, kun olen kertomassa jotain, sen sijaan kyselevät kaikesta mistä en halua puhua.
Tämä olisi tärkeä taito. Kiinnostaisi onko kyseessä joku sukupolvien välinen ero vai puhuvatko he ystävilleenkin noin. Hirveän minä-keskeinen maailma.
Vai tuleeko meistäkin sellaisia vanhoina :O kieltämättä joskus en jaksanut, kun vanhempani aina kyselivät asioistani. Nykyään eivät kysele, vaan selittävät tauotta omia olemattomia asioitaan,
Joo, kyllä tulee. Kaikki vanhenevat ja elämänpiiri kaventuu. Oma itse on ainoa puheenaihe kun elämässä ei juuri tapahdu mitään eikä tapaa ketään. Empaattiset ymmärtävät tämän ja ainakin yrittävät jaksaa kuunnella joskus.
Ymmärrän kyllä, että vanhetessa ei enää tapahdu kauheasti mitään jännittävää. Isoisäni puhuu siksi siitä mitä pihapiirin eläimet puuhaa. Mutta omat vanhemmat eivät ole edes eläkkeellä ja heillä on hyvin aktiivinen seuraelämä. Aktiivisempi kuin minulla. Silti pitää soitella maratonpuheluita. En ehkä jaksa olla empaattinen ja ymmärtää, kun minulla ei ole aikaa viettää tuntitolkulla puhelimessa. Ja jos olisi, niin juttelisin joskus mielummin ystävilleni, jotta olisi joku jolle soittaa, kun on itse vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on käsittämätöntä, kuinka raskaaksi nämä äidit tulee vanhemmiten. Jaarittelua täysin merkityksettömistä asioista pitkän kaavan mukaan. Elämässä tapahtuu kovin vähän ja se korvautuu analyysilla naapurin Marja-Leenan kukkaistutuksista tai sen kuoron Maritan serkun avioerolla siitä turkkilaismiehestä. Saattaa kertoa moneen kertaan perusteellisesti noita samoja täysin merkityksettömiä juttuja. Ei tää tämmöistä aiemmin ollut. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta, kun voi 45min selittää niistä naapurin kukista ja samalla selittää edellisen vuoden istutukset naapurilla ja sen, miten "oliko se nyt 2022 vai 2021 kesä, ootas.... kyllä se oli 2021, niin kun se kävi siellä Tukholmassa.... siellähän asuu se sen entisen miehen sisko. Se on eläkkeellä jo ja leski myös. On ollut useamman kerran naimisissa ja on semmoinen kauhean päättämätön luonne. Tää Marja-Leena siitä aina sanoo, että muistaa, kun se meni naimisiin hänen veljensä kanssa.... niin ne on menneet naimisiin vuonna 75. Oli kuulemma ihan pienet häät" jne. Luoja. Kuuntelee uskomatonta rönsyilyä ventovieraiden ihmisten kodinhoidosta, avioliitoista ja sitten mutkien kautta sitten päästään siihen, että Marja-Leenan kukat kuoli sen Tukholman reissun aikana.
En kyllä edes halua kertoa asioistani, kun kaikki levitetään vääristelyinä sitten eteenpäin. Jotenkin sitä toivoisi, että omat vanhemmat tajuaisivat mitkä asiat on tarkoitettu pidettäväksi perhepiirissä ja mistä voi puhua muille. Jostain syystä edes suoraan sanominen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Tätini toivoo minua kovasti kylään luokseen toiselle puolelle Suomea. En halua maksaa junalippua ja matkata vaivalloisesti mennäkseni kuuntelemaan niitä yksinpuheluita ihmisistä joita en tunne.
Sun täti kutsui kylään kohteliaisuuttaan. Oikeasti hän ei halua yövierasta, vaan on ihan riittävästi siinä, että keskustelette kuulumiset puhelimessa.
Mikähän siinä on, että niin monet luulee olevansa tosi haluttuja vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Se on käsittämätöntä, kuinka raskaaksi nämä äidit tulee vanhemmiten. Jaarittelua täysin merkityksettömistä asioista pitkän kaavan mukaan. Elämässä tapahtuu kovin vähän ja se korvautuu analyysilla naapurin Marja-Leenan kukkaistutuksista tai sen kuoron Maritan serkun avioerolla siitä turkkilaismiehestä. Saattaa kertoa moneen kertaan perusteellisesti noita samoja täysin merkityksettömiä juttuja. Ei tää tämmöistä aiemmin ollut. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta, kun voi 45min selittää niistä naapurin kukista ja samalla selittää edellisen vuoden istutukset naapurilla ja sen, miten "oliko se nyt 2022 vai 2021 kesä, ootas.... kyllä se oli 2021, niin kun se kävi siellä Tukholmassa.... siellähän asuu se sen entisen miehen sisko. Se on eläkkeellä jo ja leski myös. On ollut useamman kerran naimisissa ja on semmoinen kauhean päättämätön luonne. Tää Marja-Leena siitä aina sanoo, että muistaa, kun se meni naimisiin hänen veljensä kanssa.... niin ne on menneet naimisiin vuonna 75. Oli kuulemma ihan pienet häät" jne. Luoja. Kuuntelee uskomatonta rönsyilyä ventovieraiden ihmisten kodinhoidosta, avioliitoista ja sitten mutkien kautta sitten päästään siihen, että Marja-Leenan kukat kuoli sen Tukholman reissun aikana.
Ja seuraavassa puhelussa juttu kerrotaan uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on käsittämätöntä, kuinka raskaaksi nämä äidit tulee vanhemmiten. Jaarittelua täysin merkityksettömistä asioista pitkän kaavan mukaan. Elämässä tapahtuu kovin vähän ja se korvautuu analyysilla naapurin Marja-Leenan kukkaistutuksista tai sen kuoron Maritan serkun avioerolla siitä turkkilaismiehestä. Saattaa kertoa moneen kertaan perusteellisesti noita samoja täysin merkityksettömiä juttuja. Ei tää tämmöistä aiemmin ollut. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta, kun voi 45min selittää niistä naapurin kukista ja samalla selittää edellisen vuoden istutukset naapurilla ja sen, miten "oliko se nyt 2022 vai 2021 kesä, ootas.... kyllä se oli 2021, niin kun se kävi siellä Tukholmassa.... siellähän asuu se sen entisen miehen sisko. Se on eläkkeellä jo ja leski myös. On ollut useamman kerran naimisissa ja on semmoinen kauhean päättämätön luonne. Tää Marja-Leena siitä aina sanoo, että muistaa, kun se meni naimisiin hänen veljensä kanssa.... niin ne on menneet naimisiin vuonna 75. Oli kuulemma ihan pienet häät" jne. Luoja. Kuuntelee uskomatonta rönsyilyä ventovieraiden ihmisten kodinhoidosta, avioliitoista ja sitten mutkien kautta sitten päästään siihen, että Marja-Leenan kukat kuoli sen Tukholman reissun aikana.
Ja seuraavassa puhelussa juttu kerrotaan uudestaan...
Mun 45 v kaveri alkoi käyttäytyä pikku hiljaa näin ja jos en vastannut, hermostui ja sai raivarit kun en ollutkaan käytettävissä. Emme ole enää lainkaan tekemisissä.
Kuulostaa tutulta, mutta lisänä se että koko monologi on lähinnä valitusta ja ihmisten haukkumista sekä oman erinomaisuutensa luettelemista. Olen joskus kokeillut tyrkymmin puhua omista asioistani itsekin, mutta vastauksista huomannut että hän on alkanut katsoa telkkaria ja keskittyy nyt siihen. :D
Minulla on myös yksi kaveri, joka kertoo omista ja lastensa asioista ja joskus kun saan suunvuoroa, näkee miten hän meinaa suorastaan pakahtua kun haluaisi jo keskeyttää ja alkaa taas puhua omistaan. Eipä siinä sitten viitsi väkisin jatkaa juttua kun kaikki mitä sanon on pelkkää aasinsiltaa johonkin hänen asiaansa.
Minua yleensä kiinnostaakin toisten asiat ja olen jopa liian utelias, mutta minullakin on näköjään jonku raja kun juttujen aiheet ovat tyyliin seikkaperäisiä selostuksia ruuasta mitä on syöty lasten perheen kanssa tai yksityiskohtainen esitelmä siitä millainen oli joku entinen asunto missä kaveri joskus vuosia sitten asui.
Itselläni on vielä jotain vikaa päässä kun automaattisesti kommentoin niihin juttuihin aina vain kohteliaan kiinnostuneesti kuin oikeasti kiinnostaisi. Eihän hän siten mitenkään voi tietää olevansa itsekäs jaarittelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi kirjoitti:
Sama täällä kun aplla. Meen käymään äitellä kahvilla, istun sohvalla sen psykiatrina ja murheiden purku kuppina tunnin, välillä koitan saada omia kuulumisiani väliin mut heti kääntyy keskustelu takasin äiteen, ja se ei ees ite kysy mun kuulumisia. Aika persiistä mut minkäs teet, ei sillä montaa kuuntelijaa oo niin kai mun on jaksettava ettei se muutu höperöks.
Wau! Nyt saat kirkkaimman kruunun. Vähintään mitalin tai pokaalin.
Mihin äiti riepu joutuisikaan ilman sun uhrautumista?
Hyppää dildoon trolli, siinä on iso ero uhriutuuko vai koittaako olla ymmärtäväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on käsittämätöntä, kuinka raskaaksi nämä äidit tulee vanhemmiten. Jaarittelua täysin merkityksettömistä asioista pitkän kaavan mukaan. Elämässä tapahtuu kovin vähän ja se korvautuu analyysilla naapurin Marja-Leenan kukkaistutuksista tai sen kuoron Maritan serkun avioerolla siitä turkkilaismiehestä. Saattaa kertoa moneen kertaan perusteellisesti noita samoja täysin merkityksettömiä juttuja. Ei tää tämmöistä aiemmin ollut. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta, kun voi 45min selittää niistä naapurin kukista ja samalla selittää edellisen vuoden istutukset naapurilla ja sen, miten "oliko se nyt 2022 vai 2021 kesä, ootas.... kyllä se oli 2021, niin kun se kävi siellä Tukholmassa.... siellähän asuu se sen entisen miehen sisko. Se on eläkkeellä jo ja leski myös. On ollut useamman kerran naimisissa ja on semmoinen kauhean päättämätön luonne. Tää Marja-Leena siitä aina sanoo, että muistaa, kun se meni naimisiin hänen veljensä kanssa.... niin ne on menneet naimisiin vuonna 75. Oli kuulemma ihan pienet häät" jne. Luoja. Kuuntelee uskomatonta rönsyilyä ventovieraiden ihmisten kodinhoidosta, avioliitoista ja sitten mutkien kautta sitten päästään siihen, että Marja-Leenan kukat kuoli sen Tukholman reissun aikana.
Ja seuraavassa puhelussa juttu kerrotaan uudestaan...
Mun 45 v kaveri alkoi käyttäytyä pikku hiljaa näin ja jos en vastannut, hermostui ja sai raivarit kun en ollutkaan käytettävissä. Emme ole enää lainkaan tekemisissä.
Onkohan meillä ollut sama kaveri..? Kuulostaa hyvin tutulta toiminnalta. Koko puhelun ajan hän saattoi hölöttää jostain kummin kaiman asioista ja jos joskus en vastannut, niin perään tuli tulikivenkatkuinen viesti "mikset vastaa?! Luulin, että ollaan ystäviä!". Laitoin välit poikki jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa enää puhelimeen, en minäkään vastaa. Äiti tajusi vihjeen parissa kuukaudessa ja olen saanut olla rauhassa.
Miksi et halua kuulla äitisi asioista?
Ei sekään halua kuunnella mun asioita.
Tuo ehkä riippuu äidin ja lapsen iästä. Kun olin työikäinen en edes uskaltanut kysyä lasten asioista mitään, heillä oli itsenäistymisvaihe päällä.
Mutta jos taas on jo aikuiset lapset ja äiti jo vanhus on tilanne toinen. Omille oon sanonut et heidän kannattaa kuulostella vaikutanko täyspäiseltä , pitävät vähän silmällä.
Kuunteleminen ja kysyminen on eri asioita. Jos äidille yrittää kertoa omista asioista ja äiti kääntää heti puheen naapurin Sirkun lapsiin, niin siitä kyllä tulee tunne, että äiti ei halua kuunnella.
Joo näin. Olisi hyvä, että osaisi kuunnella, kun toinen ryhty kertomaan jotain. Eikä aina solkottaa omiaan päälle, ne omat on aina tärkeämpiä.
Se on ihme, miten omat vanhempani eivät jaksa kuunnella, kun olen kertomassa jotain, sen sijaan kyselevät kaikesta mistä en halua puhua.
Tämä olisi tärkeä taito. Kiinnostaisi onko kyseessä joku sukupolvien välinen ero vai puhuvatko he ystävilleenkin noin. Hirveän minä-keskeinen maailma.
Vai tuleeko meistäkin sellaisia vanhoina :O kieltämättä joskus en jaksanut, kun vanhempani aina kyselivät asioistani. Nykyään eivät kysele, vaan selittävät tauotta omia olemattomia asioitaan,
Joo, kyllä tulee. Kaikki vanhenevat ja elämänpiiri kaventuu. Oma itse on ainoa puheenaihe kun elämässä ei juuri tapahdu mitään eikä tapaa ketään. Empaattiset ymmärtävät tämän ja ainakin yrittävät jaksaa kuunnella joskus.
Ymmärrän kyllä, että vanhetessa ei enää tapahdu kauheasti mitään jännittävää. Isoisäni puhuu siksi siitä mitä pihapiirin eläimet puuhaa. Mutta omat vanhemmat eivät ole edes eläkkeellä ja heillä on hyvin aktiivinen seuraelämä. Aktiivisempi kuin minulla. Silti pitää soitella maratonpuheluita. En ehkä jaksa olla empaattinen ja ymmärtää, kun minulla ei ole aikaa viettää tuntitolkulla puhelimessa. Ja jos olisi, niin juttelisin joskus mielummin ystävilleni, jotta olisi joku jolle soittaa, kun on itse vanha.
Ei minunkaan äitini ole mikään yksinäinen vanhus vaan työssäkäyvä ihminen, jolla on aviomiehen lisäksi myös muita sukulaisia, ystäviä ja tuttavia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tällaisia sukulaisia?
On. Äitini puhuu 2 h. Mutta ilkeilee kaiken lisäksi. Tai vittuilee ja ikää on 90-vuotta.
Kaikista ei ole äideiksi. Äitini on aina vihannut olla äiti. Meni kumminkin naimisiin ihan omasta tahdosta sekä teki lapset.
Muutan kun äitini jaksoi jauhaa meille lapsille *minä en teitä halunnut*
No kaksi sisarustani on jo kuollut joten toive siitä ettei *halunnut lapsia* on paradoksaalisesti toteutunut (lähes).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen yli 85v äitini kanssa 1-3h joka toinen päivä. Ehditään siinä puhumaan kummankin kuulumiset ja muistelemaan vanhojakin asioita, 😁 ennalta ehkäisten dementiaakin. Tarvitsee hän apua vain tietotekniikassa ja muuten toimii itsenäisesti. Tarkkailen samalla hänen vointiaan ja suojelen ettei mitään pahaa tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Veikö kissa kielesi, kun et saanut sanottua mitään?
Normaali ihminen osaa keskeyttää ja ohjata juttuja siihen suuntaan, kun itselle on parempi.
Helppoa ajatuksena. Oma äitini on silloin hiljaa. Hän heittäytyy mykäksi ja täysin poissaolevaksi. Katselee tv:tä tai lukee lehteä. Lopulta jatkaa omaa puhettaan. Kertoo omista asioistaan, hakee tukea, puhuu miten sisareni perhe on ihmeellinen.
Puhelu kestää helposti 1-2h. Minusta tai perheestäni ei halua kuulla mitään. Olen vain kuunteluautomaatti, jolle voi kiukutella ja ilkeillä myös, jos siltä tuntuu.
Vanhemmiten vain pahenee. Jotenkin en uskalla olla vastaamatta, jos joskus onkin joku hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiiwi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiwi kirjoitti:
Sama täällä kun aplla. Meen käymään äitellä kahvilla, istun sohvalla sen psykiatrina ja murheiden purku kuppina tunnin, välillä koitan saada omia kuulumisiani väliin mut heti kääntyy keskustelu takasin äiteen, ja se ei ees ite kysy mun kuulumisia. Aika persiistä mut minkäs teet, ei sillä montaa kuuntelijaa oo niin kai mun on jaksettava ettei se muutu höperöks.
Wau! Nyt saat kirkkaimman kruunun. Vähintään mitalin tai pokaalin.
Mihin äiti riepu joutuisikaan ilman sun uhrautumista?
Hyppää dildoon trolli, siinä on iso ero uhriutuuko vai koittaako olla ymmärtäväinen.
kyllä sä nyt uhriudut. Äiti kyllä pärjää ilman sun psykiatripalveluita. Leiki sinä sen dildos kanssa. Mistä tilasit?
Ai että, tulipa elävästi mieleen oma äitini jolle 45 minuutin yksinpuhelut olivat vielä leikintekoa. Pahimmillaan istuin puhelimessa lähes 4 tuntia kuuntelemassa. Ja jos nyt joku kysyy että miksi istuin; hankala äiti, lapsuudesta opittu syyllisyys ja pelko äidin mielen pahoittamisesta. Toki sanoin moneen kertaan että pitäisi syödä, käydä suihkussa, lenkittää koira ym. mutta sehän ei äitiäni hetkauttanut. Vaikka olisi sanonut että on vieraita, niin ei häntä kiinnostanut. Jos halusi päästä eroon, oli lyötävä luuri korvaan. Se sitten taas kostautui jälkeenpäin niin, että tuntui helpoimmalta vaan kestää.
Kyllä siinä sitten kun ikää tuli, tuli mittakin täyteen. Ja sittenhän äiti jo kuolikin.
Jaarittelut voivat johtua siitä, että nämä yksinäiset vanhemmat eivät ole välttämättä keskustelleet kenenkään kanssa koko päivänä tai pahimmillaan jopa muutamaan päivään.
Nuoremmat purkavat yksinäisyyttään ja kontaktien puutetta esim. av-palstoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jaarittelut voivat johtua siitä, että nämä yksinäiset vanhemmat eivät ole välttämättä keskustelleet kenenkään kanssa koko päivänä tai pahimmillaan jopa muutamaan päivään.
Nuoremmat purkavat yksinäisyyttään ja kontaktien puutetta esim. av-palstoilla.
Minun äitini ei ole mikään yksinäinen vanhus vaan työssäkäyvä ihminen, jolla on aviomiehen lisäksi myös muita sukulaisia, ystäviä ja tuttavia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Veikö kissa kielesi, kun et saanut sanottua mitään?
Normaali ihminen osaa keskeyttää ja ohjata juttuja siihen suuntaan, kun itselle on parempi.
Ei muuten auta ainakaan itse tuntemieni muutaman suupaltin kohdalla. Kommentoivat ehkä lauseelle sitä sun tarjoamaa aihetta ja jatkavat paatoksella omaa asiaansa. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa; olen joskus miettinyt, että tajuaisivatko, jos kuulisivat äänitallenteena "keskustelun".
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten?
Minunkin äitini tekee noin monta kertaa viikossa ja jaksan kyllä kuunnella. Joskus vastavuoroisesti voin soittaa ja kertoa omista murheistani, kun kaipaan kuuntelijaa.
Teillä toimii hyvin. Nykyään ihmiset ei siedä enää toisiaan muuta kuin hyötymismielessä lähiomaiset mukaan lukien.
Kamalaa, olisit voinut kertoa juopottelustasi, masennuksesta ja 23-vuotiaana saamastasi eläkepäätöksestä.