Äitini soitti ja puhui 45 min omia asioitaan

On todella itsekkäitä vanhempia jotka puhuvat vaan aina itsestään ja vaativat aikaa.

Eri asia on jos vanhemmat ovat oikeesti yksinäisiä, sairaina tai joillakin vanhemmilla on vaan kova ikävä aikuisiakin lapsiaan ja haluavat pitää kiinni yhteisöllisyydestä ja haluaisivat pitää perheen koossa. Ihmisen ei kuulu olla yksin.

Minun eläkkeellä olevani äitini tekee samaa, monta kertaa viikossa. En ole tajunnut, että voisin pahoittaa siitä mieleni. Olen vain huojentunut kun ei kysele minun asioista eikä siten myöskään pääse niitä arvostelemaan.

Eläkeläisillä ei ole hirveästi järkeviä tapahtumia, joten uimahallikäynneistä, lemmikeiden vatsavaivoista tai naapureiden tekemisistä tai sanomisista riittää asiaa :)

Vierailija kirjoitti:

Minä juttelisin mielelläni äitini kanssa, en voi, on kuollut :(

Samoin.

Jaarittelu on yksiselitteisesti huonoa käytöstä, eikä se muuksi muutu sillä selityksellä, että jaarittelijalla ei nyt vaan ole muuta sosiaalista elämää.  Jotkut ovat perusluonteeltaankin jaarittelijoita, ja iän myötä tämä ominaisuus vain korostuu.

Läheistä pitää ymmärtää ja jaksaa, kyllä joo, mutta saa hänen käytöksensä silti ottaa pannuun.

Kaikkien vanhemmat eivät ole eläkkeellä olevia yksinäisiä vanhuksia, vaan virkeitä työssäkäyviä. Silti soittavat lapsilleen maratonyksinpuheluitaan eivätkä ymmärrä, että muilla olisi muutakin tekemistä, kuten pienten lasten hoitaminen.