Voitteko selventää mulle mistä johtuu kypsyyden myötä tapahtuva rauhallisuuden arvostaminen
Miksi kypsempi ihminen arvostaa rauhaa ja harmonista mukavuutta, kun nuori haluaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita?
Mikä tämä psykologinen ilmiö on ja mistä se johtuu?
Kommentit (48)
Vanhetessaan ihminen väsyy kaikkeen, ja sitten lopulta kuolee.
Kokemusta varmasti löytyy mutta osaatteko selittää?
Kun on tarpeeksi kokenut, ymmärtää rauhallisuuden olevan hyvä asia. Ei kaipaa draamaa eikä niin toimintaakaan. Vähempi riittää. Viisastuu.
Ihanan tylsää. Taidan ottaa päikkärit.
Vierailija kirjoitti:
Kun on tarpeeksi kokenut, ymmärtää rauhallisuuden olevan hyvä asia. Ei kaipaa draamaa eikä niin toimintaakaan. Vähempi riittää. Viisastuu.
Niin kyllä kyllä mutta miksi? Miksi vauhti lakkaa kiinnostamasta? Uskoisin että tämä liittyy jotenkin ehkä hormoneihin?
Vierailija kirjoitti:
Nuoret aivot tarvii ärsykkeitä
Mistä johtuu? Joku biologinen selitys tälle?
Usein se vauhti ja jännitys on koettu jo nuorempana. Se ei tunnu enää vanhempana kiinnostavalta samalla tavalla. Lisäksi moni asia alkaa tuntua vanhempana vähän liian raskaalta, esimerkiksi vaikka ulkona oleminen yöllä, biletys, muuttaminen ulkomaille/vieraalle paikkakunnalle jne.
Nuorilla on energiaa. Voin minäkin lähteä baariin riehumaan mutta onko se sen arvoista, että krapula kestää vähintään kolme vuorokautta vaikka ei edes joisi paljon?
Nuori haluaa oppia maailmasta ja on hormoneidensa vietävissä, etsii omaa paikkaansa ja kumppania/kumppaneita.
Vanhempana on jo nähnyt ja kokenut kaiken. Kokemuksissa ei ole enää jännitystä ja uutuudenviehätystä. Lisäksi asiat näkee ja ymmärtää laajemmasta perspektiivistä, jolloin niihin ei liity mitään mysteeriä tai opittavaa.
Asiat eivät vanhempana ole samalla tavalla huikean kiinnostavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on tarpeeksi kokenut, ymmärtää rauhallisuuden olevan hyvä asia. Ei kaipaa draamaa eikä niin toimintaakaan. Vähempi riittää. Viisastuu.
Niin kyllä kyllä mutta miksi? Miksi vauhti lakkaa kiinnostamasta? Uskoisin että tämä liittyy jotenkin ehkä hormoneihin?
Kun sen "vauhdin" on kokenut esimerkiksi 10 kertaa, ei se tunnu enää mielenkiintoiselle "vauhdille". On mukavampi ottaa vain iisisti ilman loppuun kaluttua "vauhtia".
Uudet asiat ovat jännittäviä. Vanhempana ne aikaisemmin uudet jutut ei ole enää uusia, vaan vanhoja ja tylsiä. Lopulta, kun on tarpeeksi kauan elänyt, kaikki on jo pitkälti nähty ja koettu.
Aikansa kutakin! Voi olla, että se biletyskin alkaa tuntua tylsältä ennen pitkää. Kaipaa jotain uutta, voi löytää uuden harrastuksen kun. Fyysinen palautuminen on hitaampaa vanhemmiten.
Jos lähtee 35-40v rellestämään niin nuoremmat katsoo pitkään ja ovat lapsellista seuraa, mutta toiset keski-ikäiset lähtee yhdeksältä nukkumaan tai selittävät jurrisaa jotain avioeronsa kipuiluja. Ei kovin hauskaa. Ei ne asiat ole samoja enää eivätkä tunnu samalta, koska konteksti muuttuu, vaikka samat aktiviteetit tekisi.
Eikös vanhemmiten ihmisen aivot muutu niin että käsitys ajan kulumisesta nopeutuu, joten jos se rauhallisuuden tarve tulee sieltä. Yrittää jarruttaa ajan kulumista?
Vanhemmalla iällä alkaa tulla sairauksia jotka väsyttää. Ennen vanhaan syötiin pizzaa ja hampparia kuin ei mitään. Nyt ne tahtoo närästää. Kavereitten ilimanaikuiset jutut ei jaksa kiinnostaa. Kun isäni vanheni, siis todella vanheni niin väheni soitotkin. Ei jaksanut soitella muille kuin veljelleen. Kaikki nuoruuden into katoaa ja kaikenlainen turhuus menettää merkityksenä.
Kun olet monta kymmentä vuotta noussut aamukuudelta töihin, niin kyllä sitä alkaa jossain vaiheessa oikeasti väsyttämään. Illat ja viikonloput menevät vain palautuessa ja valmistautuessa uuteen työviikkoon. Lisäksi on huoli perheestä, rahasta yms.
En ole itse huomannut kumpaakaan. En ole koskaan arvostanut vauhtia ja vaaraa, enkä oikein rauhallisuuttakaan. En nuorena enkä vanhana. Kultainen keskitie on paras.
Miksi vanhemmat aikuiset haluavat tasaista ja rauhallista elämää, jossa nuori aikuinen tylsistyisi kuoliaaksi?