Mistä tietää, onko toisen kanssa rakkaudesta vai tottumuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen.

Kun suhde "vanhenee", rakastuminen muuttuu rakastamiseksi.

Rakastatako kumppaniasi, haluatko hänelle hyvää, viihdytkö hänen kanssaan, haluatko olla hänen lähellään, tehdä asioita hänen kanssaan? 

Sanoit että "odotat parempia aikoja joita ei tule" mitä parempia aikoja?

Mitä pitäisi tapahtua, että se olisi parempi aika?

Tuo on hyvä kysymys, ja minusta on vaikea erottaa, mikä kaikki on "parisuhdekriisiä" ja mikä oman elämän / toisen elämän kriisejä. Että jos olisi se unelmien koti ja työ ja hyvä rahatilanne, niin olisiko parisuhteeseenkin sitten enemmän voimavaroja? Mutta eikö juuri parisuhteen pitäisi auttaa kantamaan vaikeuksienkin yli? Tuntuu että tukahdun ja läkähdyn puolison auttamiseen milloin missäkin, mutten itse saa oikein mitään... En ajattele joka päivä ihan näin rajusti, nyt on huono päivä. Mutta en toisaalta muista, milloin olisin viimeksi niinkään ajatellut, että onpa ihana suhde.

Ap

Hyvä parisuhde kantaa heikkoina hetkinä, mutta sun pitänee pohtia MILLAINEN on sun mielestä hyvä parisuhde. Oletatko sen olevan enemmän kuin mitä se voi olla?

Toki jos toista täytyy auttaa koko ajan, se on uuvuttavaa ja jossain kohtaa tulee rajat vastaan jokaisella.

Toisaalta jos on päätetty olla yhdessä myös vastoinkäymisissä, jonkin verran pitää jaksaa auttaa ja tukea toista.

Mutta jos hyvät hetket ja onnelliset muistot on vähissä ja kaukana, ehkä kannattaa pohtia onko suhteessa riittävästi hyviä asioita, joiden puolesta taistella tai joiden takia haluaa jatkaa.

No sitten olet ehkä väärän henkilön kanssa.

Pariterapiaa?

Onko sillä oikeasti väliä jos kaikki on hyvin?

Olen ollut mieheni kanssa 27v ja meillä on hyvä rakastava kumppanuussuhde. Olemme toistemme parhaat ystävät ja tuki kaikessa. Ei mitään intohimon palavaa käryä mutta hyvä ja turvallinen olo. Viihdymme yhdessä jopa niin hyvin että olemme molemmat etätöissä kotona. Toisaalta emme ole napanuoralla kiinni, olin juuri 3 vkoa reissussa itsekseni ja muutenkin molemmilla on paljon työmatkoja. Ja  jopa ikävöin tuota hölmöä ukkoa joka saa mut joka päivä nauramaan ja unohtamaan kaikki vaikeudet:) 

Rakastan - tottakai, mutta olisi vaikea kuvitella elämää ilman häntä. Edes tottumuksesta. 

Alkuhuuma ei ole rakkautta. Se on ihastumista, mikä menee ohi.

#MIESVIHA

Miesvihaaja halveksuu ajatusta avioliitosta, ja tahtoisi liittojen canceloituvan mitä turhamaisin syin.

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma ei ole rakkautta. Se on ihastumista, mikä menee ohi.

Ei ihastumisessa edes ole mitään alkuhuumaa. Vain rakastumisessa saattaa olla, mutta saattaa olla olemattakin.