Mistä tietää, onko toisen kanssa rakkaudesta vai tottumuksesta?

Siitä jos asiaa pitää alkaa miettimään tai kyseenalaistamaan

Vierailija kirjoitti:

Siitä jos asiaa pitää alkaa miettimään tai kyseenalaistamaan

Oikeastiko koskaan hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei tule sellaisia aikoja, että kyseenalaistaisi? Aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä, joten omasta kokemuksestani en tiedä.

Ap

Kannatko huolta hänestä, asetatko puolisosi edellesi mielelläsi.

Vain naiset voivat olla suhteessa niin lapsellisen syyn kuin rakkauden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä jos asiaa pitää alkaa miettimään tai kyseenalaistamaan

Oikeastiko koskaan hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei tule sellaisia aikoja, että kyseenalaistaisi? Aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä, joten omasta kokemuksestani en tiedä.

Ap

Kyllä erosin kun asia alkoi olemaan mielen päällä, nyt ollut 20 vuotta suhteessa enkä koskaan ole tuollaisia miettinyt

Vierailija kirjoitti:

Kannatko huolta hänestä, asetatko puolisosi edellesi mielelläsi.

Kyllä kannan, mutta en mielelläni aseta, koen sen välillä jopa velvollisuudeksi/taakaksi.

Ap

Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee rakkaudessa nousu ja laskukausia . Joku sanoo että seitsemän vuoden sykleissä . Mitä teidän ongelmat ovat ? Luulisi seitsemässä vuodessa jo tasoittuneen suhde niin , että teette kompromisseja puoleen ja toiseen . Myös joillekin pikkuasioille kannattaa vain sokaistua ja lakata ärsyyntymästä toisen maneereista jotka ei ole tähänkään päivään mennessä muuttuneet .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä jos asiaa pitää alkaa miettimään tai kyseenalaistamaan

Oikeastiko koskaan hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei tule sellaisia aikoja, että kyseenalaistaisi? Aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä, joten omasta kokemuksestani en tiedä.

Ap

Kyllä erosin kun asia alkoi olemaan mielen päällä, nyt ollut 20 vuotta suhteessa enkä koskaan ole tuollaisia miettinyt

Onko nykyinen suhteesi ollut muuten helpompi? Olitko aiemmassa suhteessasi kuitenkin jossain vaiheessa rakastunut? Itse olen ollut... nykytilanteesta en osaa sanoa.

Ap

Itsellä suhde kestänyt saman verran. Tiedän että rakastan koska tuntuu etten voi elää ilman läheisyyttämme, mieheni tuoksuukin niin hyvältä ja haluan häntä aina vain uudelleen. Jutellaan ja keskustellaan paljon. Luotan häneen. Hän ei ole suhteessa vapaamatkustaja vaan hoidamme arjen yhdessä.

Ongelmia on tietenkin. Melkein kaikissa suhteissa on joku ikuisuusongelma. Ei ne ratkea. Niitä on siedettävä.

Mulle ratkaisevaa on että päivittäinen elämä on sujuvaa eikä tunnu raskaalta tai työläältä. Että toisen kanssa on enemmän kivaa kuin ei kivaa.

Vertailupohjana eksä jonka kanssa arki ja kommunikointi ylipäänsä oli työlästä ja seksikin aika heikko suoritus kun nykyiseen intohimoon vertaa.

Mutta täydellistä et varmasti saa. Eikä tarvitsekaan.

Itse en nähnyt loppuelämän tulevaisuutta edellisessä 6v kestäneessä suhteessa, oli "ihan kivaa" niin ei sitten oikein osannut erotakaan. Nyt nykyisen kanssa ollaan oltu 5,5v ja uskon yhteiseen loppuelämään, kyllä sen rakkauden sitten tunnistaa kun sitä on. Jos joutuu miettimään niin sitä ei ole. Välillä toki riidellään yms, mutta niinäkin vaikeina aikoina tietää, että haluaa olla yhdessä nyt ja aina.

Kukaan ei kuitenkaan takaa, että jokainen löytäisi joskus sen rakkautensa. Silloin voi olla hyvä tyytyä siihen "ihan kivaan".

Rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen.

Kun suhde "vanhenee", rakastuminen muuttuu rakastamiseksi.

Rakastatako kumppaniasi, haluatko hänelle hyvää, viihdytkö hänen kanssaan, haluatko olla hänen lähellään, tehdä asioita hänen kanssaan? 

Sanoit että "odotat parempia aikoja joita ei tule" mitä parempia aikoja?

Mitä pitäisi tapahtua, että se olisi parempi aika?

Mitä väliä?

Moni tulee kyselemään juuri tässä 7 vuoden taitoskohdassa parisuhteestaan. Se on aika yleinen taitekohta ajallisesti, jokin joillakin vaiheet voivat kestää myös vähemmän tai kauemmin.

https://www.kymenlaaksonperhekeskus.fi/apua-ja-tukea/parisuhteen-ja-sek…

Parempia aikoja tuskin tulee, mutta erilaisia kyllä. Paluuta symbioosivaiheen alkuhuumaan harvoin enää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä jos asiaa pitää alkaa miettimään tai kyseenalaistamaan

Oikeastiko koskaan hyvässä ja rakastavassa suhteessa ei tule sellaisia aikoja, että kyseenalaistaisi? Aiemmat suhteeni ovat olleet lyhyitä, joten omasta kokemuksestani en tiedä.

Ap

Kyllä erosin kun asia alkoi olemaan mielen päällä, nyt ollut 20 vuotta suhteessa enkä koskaan ole tuollaisia miettinyt

Onko nykyinen suhteesi ollut muuten helpompi? Olitko aiemmassa suhteessasi kuitenkin jossain vaiheessa rakastunut? Itse olen ollut... nykytilanteesta en osaa sanoa.

Ap

Edellinen suhde oli sellaista hyvin voimakasta tunteiden vuoristorataa, niin hyvässä kuin pahassa. Silloin tuntui että rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta siinä oli myös niitä riitoja ja vaikka asiat saatiin sovittua ei siitä mitään tullut. Ei vaan jaksanut. Alkoi kaipaamaan turvaa ja rauhallisuutta. Nykyinen suhde alkoi rauhallisemmin ja tunteet ovat kasvaneet ajan myötä, eli kyllä tämä suhde on kaikin puolin ollut helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä?

Tää on sillä lailla ihan hyvä kommentti, että loppujen lopuksi tottumus ja rakastava kumppanuus ei välttämättä ole kovin kaukana toisistaan. Rakkautta on se, että haluaa olla ihmisen kanssa eikä haluaisi olla ilman. Haluaa toiselle hyvää ja tulee lämmin tunne ajatellessa toista. Aina pelkkä sellainen tottumus ja kumppanuusrakkaus ei riitä, ja jos ei ole tyytyväinen, kannattaa miettiä miksi. Saako suhteesta sen mitä haluaa ja tarvitsee, voittaako huonot vai hyvät puolet? 7v taitaa olla aika tyypillinen aika parisuhdekriisille ja kyseenalaistamiselle, että sinänsä ei ole mitään ihmeellistä jos tuollaisia ajatuksia tulee.

Jos sun pitää noin kyseenalaistaa, olet väärän ihmisen kanssa. Vaihtamalla paranee.

Minulle jo se olisi merkki, jos joutuisin miettimään että rakastanko. Olen hyvin itsenäinen ja jopa itseriittoinen ihminen, enkä tarvitse ketään elämääni. Minun pitää rakastaa todella syvästi, että haluan olla parisuhteessa. Avioliittoni on kestänyt 18 vuotta, enkä ole kertaakaan kyseenalaistanut rakkauttani tai suhdettamme.

Me ollaan oltu nyt 13 vuotta, ekan kerran tavattiin 17 vuotta sitten.

On meillä ongelmiakin ollut, mutta ne ovat lujittaneet suhdettamme, on kipinää ja rakkaus on suurta edelleen.

Me ollaan niinkun Me.

Rakastan yli kaiken enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Hänen kanssaan on hyvä ja turvallista olla.

Mitä ne teidän ongelmat on?

Pariterapiaa?

Miltä sinusta tuntuu hänen kanssaan?

Magic 8 ball

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen.

Kun suhde "vanhenee", rakastuminen muuttuu rakastamiseksi.

Rakastatako kumppaniasi, haluatko hänelle hyvää, viihdytkö hänen kanssaan, haluatko olla hänen lähellään, tehdä asioita hänen kanssaan? 

Sanoit että "odotat parempia aikoja joita ei tule" mitä parempia aikoja?

Mitä pitäisi tapahtua, että se olisi parempi aika?

Tuo on hyvä kysymys, ja minusta on vaikea erottaa, mikä kaikki on "parisuhdekriisiä" ja mikä oman elämän / toisen elämän kriisejä. Että jos olisi se unelmien koti ja työ ja hyvä rahatilanne, niin olisiko parisuhteeseenkin sitten enemmän voimavaroja? Mutta eikö juuri parisuhteen pitäisi auttaa kantamaan vaikeuksienkin yli? Tuntuu että tukahdun ja läkähdyn puolison auttamiseen milloin missäkin, mutten itse saa oikein mitään... En ajattele joka päivä ihan näin rajusti, nyt on huono päivä. Mutta en toisaalta muista, milloin olisin viimeksi niinkään ajatellut, että onpa ihana suhde.

Ap