Lue keskustelun säännöt.
Lasten etäinen mummo
04.05.2023 |
Mummon kaikki lapsenlapset asuu samalla paikkakunnalla. Olisi mukavaa jos mummoa kiinnostaisi edes joskus nähdä lastenlapsiansa, mutta ei. Mummon suunnalta ei tule aloitetta, me sitten yritetään kutsua kahville, ei aina tule. Toisessa lapsenlapsiperheessä ravaa koko ajan. Nyt kutsuin lapsen kevätjuhliin niin ei luvannut tulla, mutta toisen lapsenlapsen juhlaan on menossa.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Ja tästä päästään vielä siihen, että monesti se mies on ihan mammanpoika, ettei saa äidilleen sanotuksi, jos toistuvasti käyttäytyy haitallisesti. Sitten sen miniän on otettava ohjat ja käyttäydyttävä anoppia kohtaan epämieluisalla tavalla.
Onneksi minulla on mies, joka ei pelkää sanoa suoraan vanhemmilleen, jos on jotain tiettyjä sääntöjä esimerkiksi lasten ruokailun suhteen.
Meillä meni juuri näin, että mies oli mamman poika eikä uskaltanut sanoa herkkuasioista. Anoppi tiesi hyvin, että meidän lapsi ei ollut syönyt 2 veenä karkkia lainkaan. Tuli meille kerran kylään ja meillä oli myös lasten serkut. Anoppi toi ihan pokkana kaikille lapsille suklaata ja antoi suoraan ne meidän 2 vuotiaalle lapselle. Minä suutuin ja laitoin mieheni sanomaan äidilleen asiasta. Mies meni mumisemaan, että ei me olla annettu karkkia. Anoppi sanoi, että tuliaiset pitää olla samanlaiset kuin isommilla serkuilla. Mies ei saanut asiaa sanottua, niin minä jouduin mennä sanomaan, että tuliaisten ei tarvitse olla samanlaiset 2-vuotiaalle kuin 10 ja 12 vuotiaille. Kerroin, että lapsi ei edes tiedä mitä on suklaa.
Tämän jälkeen välit viileni, mutta minkäs teet. Ei jaksanut katsella tuollaista
Ei se tasapuolinen mummo sitten hyvä ollutkaan. Hehhhe! Karkit voi lapselta ottaa jemmaan, syödä itse tai heittää roskiin. Jos mummo kerta vuoteen käy, ei ole ongelma.
Siis syömishäiriöiset naiset ovat aivan hysteerisiä ruoan kanssa. Allergiat ymmärrän.
Mutta että synttärikakkukin on pahaksi taaperon synttäreillä, vieraillehan se kai on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua, miksi niin moni on niin raivona jos parivuotias saa mummolta vähän karkkia, suklaata tai kakkua. Mitä pahaa siitä satunnaisesti seuraa?
Missään muussa maassa kuin Suomessa ei suhtauduta hysteerisesti karkkiin. Etelä-Euroopassa lapsille annetaan kaupoissa ja joka paikassa tikkareita ja muita herkkuja. Silti Suomessa isommat lapset syö karkkia paljon enemmän kuin muualla maailmassa. Ei taida pikkulasten kileltolakipolitiikka toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä mummo antaa paljon jokaiselle, köyhää mummoa ei kannata käydä katsomassakaan tai soitella, pitäköön krääsänsä.
Jatkuvasti ihmettelen naisia, onko niin kova miesten puute suomessa että pitää ihan väkisten naida se köyhän ja ikävän äidin poika. Sit ei saa hyviä lahjoja.
Sitä minäkin, että katsokaa nyt hyvät nuoret naiset eteenne! Jos kerran on niin tärkeätä, että mummon on oltava mielen mukainen, niin valitkaa se miehenne tarkempaan! Katsokaa, millainen se miehen äiti on, tehkää se jo etukäteen. Että jos on jo ikääntyvä ja varsinkin vähävarainen, niin sitten ei oteta sen poikaa mieheksi. Siitä seuraa vain ikävyyksiä.
Ei se ole varoista kiinni aina se mielenlaatu. Hyvä ihminen antaa vähästäänkin. Ei pysy kalliita haalareita ostamaan, mutta voi antaa rakkautta ja hyväksyntää.
Aikuisten syömishäiriöt ovat niin yleisiä. Silloin ei ole normaalia tasapainoa lasten ruokailussakaan.. herkku juhlissa ei haittaa taaperoa eika diabeetikkoa. Vain syömisongelmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Ja tästä päästään vielä siihen, että monesti se mies on ihan mammanpoika, ettei saa äidilleen sanotuksi, jos toistuvasti käyttäytyy haitallisesti. Sitten sen miniän on otettava ohjat ja käyttäydyttävä anoppia kohtaan epämieluisalla tavalla.
Onneksi minulla on mies, joka ei pelkää sanoa suoraan vanhemmilleen, jos on jotain tiettyjä sääntöjä esimerkiksi lasten ruokailun suhteen.
Meillä meni juuri näin, että mies oli mamman poika eikä uskaltanut sanoa herkkuasioista. Anoppi tiesi hyvin, että meidän lapsi ei ollut syönyt 2 veenä karkkia lainkaan. Tuli meille kerran kylään ja meillä oli myös lasten serkut. Anoppi toi ihan pokkana kaikille lapsille suklaata ja antoi suoraan ne meidän 2 vuotiaalle lapselle. Minä suutuin ja laitoin mieheni sanomaan äidilleen asiasta. Mies meni mumisemaan, että ei me olla annettu karkkia. Anoppi sanoi, että tuliaiset pitää olla samanlaiset kuin isommilla serkuilla. Mies ei saanut asiaa sanottua, niin minä jouduin mennä sanomaan, että tuliaisten ei tarvitse olla samanlaiset 2-vuotiaalle kuin 10 ja 12 vuotiaille. Kerroin, että lapsi ei edes tiedä mitä on suklaa.
Tämän jälkeen välit viileni, mutta minkäs teet. Ei jaksanut katsella tuollaista
Ei se tasapuolinen mummo sitten hyvä ollutkaan. Hehhhe! Karkit voi lapselta ottaa jemmaan, syödä itse tai heittää roskiin. Jos mummo kerta vuoteen käy, ei ole ongelma.
Siis syömishäiriöiset naiset ovat aivan hysteerisiä ruoan kanssa. Allergiat ymmärrän.
Mutta että synttärikakkukin on pahaksi taaperon synttäreillä, vieraillehan se kai on?
Otappa 2 vuotiaalta kädestä jotain hänelle annettua. Järkevä mummo olisi antanut nuo suoraan aikuisille ja sanonut, että antakaa sopivan hetken tullessa.
Oma äitini jos tuo karkkia niin ei koskaan vie niitä lapsille käteen, koska kunnioittaa meidän perheen sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi niin moni on niin raivona jos parivuotias saa mummolta vähän karkkia, suklaata tai kakkua. Mitä pahaa siitä satunnaisesti seuraa?
Missään muussa maassa kuin Suomessa ei suhtauduta hysteerisesti karkkiin. Etelä-Euroopassa lapsille annetaan kaupoissa ja joka paikassa tikkareita ja muita herkkuja. Silti Suomessa isommat lapset syö karkkia paljon enemmän kuin muualla maailmassa. Ei taida pikkulasten kileltolakipolitiikka toimia.
Koska näissä asioissa mummo menee sörkkimään perheen omia sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Jos lapsella ei mitään allergiaa ole, niin lusikallinen kermavaahtoa ei mitään haittaa aiheuta. Eikä kaksi lusikallistakaan. On se nyt niin tarkkaa olevinaan. Luultavasti olette itsekin saaneet kermavaahtoa jostain synttärikakusta pieninä ja siinähän terveinä teppailette. Odottakaa kun se mukula tulee murrosikään, se sanelee teille itse ruokavalionsa ja antaa määräyksensä, mitä se milloinkin tarvitsee ja mihin hömpötykseen. Noudattakaa piirun tarkasti, tai se teini saa kohtauksen ja tekee lasun.
Ja eikös se poika sitten elossa ole, vai mitä?
Jos on sovittu, että ei anneta, NIIN SILLOIN EI ANNETA. Mikä siinä on, ettei vaan ymmärretä!? Miksi pitää olla niin pököpää, ettei kunnioiteta toisten tapoja elää!?
Kahden täysin eri tavalla elävän ihmisen ei ehkä kannata yrittää yhdistää sitä maailmaansa, eli parempi pysyä erossa toisistaan. Silloin ei tule ristiriitoja.
Ethän muuten sinäkään tunnu ymmärtävän etkä kunnioittavan sitä toista osapuolta.... jos tässä nyt oikein hiuksia halotaan.
Sinänsä minulle aivan sama. Olen lapseni ja lapsenlapsenikin jo hoitanut, ovat aikamiehiä kaikki ja reippaita ja hyviä ihmisiä. Jos olen virheitä tehnyt, ei se missään näy. Meitä ketään ei ole hoidettu eikä kasvatettu virheettömästi.
Ota huomioon, että tässä on kyse LAPSESTA! Ei miniöistä ja anopeista. Jos vanhemmat päättävät, että heidän lapselleen ei anneta jotain, niin silloin ei anneta ja tätä pitää kunnioittaa. Jos ei osaa kunnioittaa, niin pysyy sitten poissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Ja tästä päästään vielä siihen, että monesti se mies on ihan mammanpoika, ettei saa äidilleen sanotuksi, jos toistuvasti käyttäytyy haitallisesti. Sitten sen miniän on otettava ohjat ja käyttäydyttävä anoppia kohtaan epämieluisalla tavalla.
Onneksi minulla on mies, joka ei pelkää sanoa suoraan vanhemmilleen, jos on jotain tiettyjä sääntöjä esimerkiksi lasten ruokailun suhteen.
Meillä meni juuri näin, että mies oli mamman poika eikä uskaltanut sanoa herkkuasioista. Anoppi tiesi hyvin, että meidän lapsi ei ollut syönyt 2 veenä karkkia lainkaan. Tuli meille kerran kylään ja meillä oli myös lasten serkut. Anoppi toi ihan pokkana kaikille lapsille suklaata ja antoi suoraan ne meidän 2 vuotiaalle lapselle. Minä suutuin ja laitoin mieheni sanomaan äidilleen asiasta. Mies meni mumisemaan, että ei me olla annettu karkkia. Anoppi sanoi, että tuliaiset pitää olla samanlaiset kuin isommilla serkuilla. Mies ei saanut asiaa sanottua, niin minä jouduin mennä sanomaan, että tuliaisten ei tarvitse olla samanlaiset 2-vuotiaalle kuin 10 ja 12 vuotiaille. Kerroin, että lapsi ei edes tiedä mitä on suklaa.
Tämän jälkeen välit viileni, mutta minkäs teet. Ei jaksanut katsella tuollaista
Ei se tasapuolinen mummo sitten hyvä ollutkaan. Hehhhe! Karkit voi lapselta ottaa jemmaan, syödä itse tai heittää roskiin. Jos mummo kerta vuoteen käy, ei ole ongelma.
Siis syömishäiriöiset naiset ovat aivan hysteerisiä ruoan kanssa. Allergiat ymmärrän.
Mutta että synttärikakkukin on pahaksi taaperon synttäreillä, vieraillehan se kai on?
Otappa 2 vuotiaalta kädestä jotain hänelle annettua. Järkevä mummo olisi antanut nuo suoraan aikuisille ja sanonut, että antakaa sopivan hetken tullessa.
Oma äitini jos tuo karkkia niin ei koskaan vie niitä lapsille käteen, koska kunnioittaa meidän perheen sääntöjä.
Kyllä normaali 2- vuotias antaa ne talteen, nyt leikitään ja syödään sitten.. 2- vuotias ymmärtää jo paljon asioita jos jaksaa vasn opettaa eikä raivota. (Kolmen lapsen äiti).
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi niin moni on niin raivona jos parivuotias saa mummolta vähän karkkia, suklaata tai kakkua. Mitä pahaa siitä satunnaisesti seuraa?
Missään muussa maassa kuin Suomessa ei suhtauduta hysteerisesti karkkiin. Etelä-Euroopassa lapsille annetaan kaupoissa ja joka paikassa tikkareita ja muita herkkuja. Silti Suomessa isommat lapset syö karkkia paljon enemmän kuin muualla maailmassa. Ei taida pikkulasten kileltolakipolitiikka toimia.
Jos et tajua, niin sitten et tajua, mutta älä tee sellaista, jos sellainen on kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että oma anoppini on masentunut. Kunto on heikennyt , ei oikein jaksa pitää yhteyttä. Me soitellaan välillä jaksamisesta ja kysellään tarvitseeko hän apua. Ei ota apua vastaan. Olisi ihanaa pystyä antamaan se apu hänelle, jota ollaan häneltä saatu kun oli paremmassa kunnossa. Olen jotenkin etääntynyt anopistani. Se surettaa mua. Esikoisen synnyttyä sain tutustua anoppiini ihanasti. Kahviteltiin puolin ja toisin, käytiin vaunulenkeillä ja ravintoloissa lounaalla. Ihan parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Jos lapsella ei mitään allergiaa ole, niin lusikallinen kermavaahtoa ei mitään haittaa aiheuta. Eikä kaksi lusikallistakaan. On se nyt niin tarkkaa olevinaan. Luultavasti olette itsekin saaneet kermavaahtoa jostain synttärikakusta pieninä ja siinähän terveinä teppailette. Odottakaa kun se mukula tulee murrosikään, se sanelee teille itse ruokavalionsa ja antaa määräyksensä, mitä se milloinkin tarvitsee ja mihin hömpötykseen. Noudattakaa piirun tarkasti, tai se teini saa kohtauksen ja tekee lasun.
Ja eikös se poika sitten elossa ole, vai mitä?
Jos on sovittu, että ei anneta, NIIN SILLOIN EI ANNETA. Mikä siinä on, ettei vaan ymmärretä!? Miksi pitää olla niin pököpää, ettei kunnioiteta toisten tapoja elää!?
Kahden täysin eri tavalla elävän ihmisen ei ehkä kannata yrittää yhdistää sitä maailmaansa, eli parempi pysyä erossa toisistaan. Silloin ei tule ristiriitoja.
Ethän muuten sinäkään tunnu ymmärtävän etkä kunnioittavan sitä toista osapuolta.... jos tässä nyt oikein hiuksia halotaan.
Sinänsä minulle aivan sama. Olen lapseni ja lapsenlapsenikin jo hoitanut, ovat aikamiehiä kaikki ja reippaita ja hyviä ihmisiä. Jos olen virheitä tehnyt, ei se missään näy. Meitä ketään ei ole hoidettu eikä kasvatettu virheettömästi.
Ota huomioon, että tässä on kyse LAPSESTA! Ei miniöistä ja anopeista. Jos vanhemmat päättävät, että heidän lapselleen ei anneta jotain, niin silloin ei anneta ja tätä pitää kunnioittaa. Jos ei osaa kunnioittaa, niin pysyy sitten poissa!
Perustele nyt vähän miksi juuri sinun lapsellesi on kermavaahto kakun päällä tai vohvelipalan päällä tuollainen haitta ja raivon asia? Kun ei ole maitoallergiaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Ja tästä päästään vielä siihen, että monesti se mies on ihan mammanpoika, ettei saa äidilleen sanotuksi, jos toistuvasti käyttäytyy haitallisesti. Sitten sen miniän on otettava ohjat ja käyttäydyttävä anoppia kohtaan epämieluisalla tavalla.
Onneksi minulla on mies, joka ei pelkää sanoa suoraan vanhemmilleen, jos on jotain tiettyjä sääntöjä esimerkiksi lasten ruokailun suhteen.
Meillä meni juuri näin, että mies oli mamman poika eikä uskaltanut sanoa herkkuasioista. Anoppi tiesi hyvin, että meidän lapsi ei ollut syönyt 2 veenä karkkia lainkaan. Tuli meille kerran kylään ja meillä oli myös lasten serkut. Anoppi toi ihan pokkana kaikille lapsille suklaata ja antoi suoraan ne meidän 2 vuotiaalle lapselle. Minä suutuin ja laitoin mieheni sanomaan äidilleen asiasta. Mies meni mumisemaan, että ei me olla annettu karkkia. Anoppi sanoi, että tuliaiset pitää olla samanlaiset kuin isommilla serkuilla. Mies ei saanut asiaa sanottua, niin minä jouduin mennä sanomaan, että tuliaisten ei tarvitse olla samanlaiset 2-vuotiaalle kuin 10 ja 12 vuotiaille. Kerroin, että lapsi ei edes tiedä mitä on suklaa.
Tämän jälkeen välit viileni, mutta minkäs teet. Ei jaksanut katsella tuollaista
Ei se tasapuolinen mummo sitten hyvä ollutkaan. Hehhhe! Karkit voi lapselta ottaa jemmaan, syödä itse tai heittää roskiin. Jos mummo kerta vuoteen käy, ei ole ongelma.
Siis syömishäiriöiset naiset ovat aivan hysteerisiä ruoan kanssa. Allergiat ymmärrän.
Mutta että synttärikakkukin on pahaksi taaperon synttäreillä, vieraillehan se kai on?
Otappa 2 vuotiaalta kädestä jotain hänelle annettua. Järkevä mummo olisi antanut nuo suoraan aikuisille ja sanonut, että antakaa sopivan hetken tullessa.
Oma äitini jos tuo karkkia niin ei koskaan vie niitä lapsille käteen, koska kunnioittaa meidän perheen sääntöjä.
Kyllä normaali 2- vuotias antaa ne talteen, nyt leikitään ja syödään sitten.. 2- vuotias ymmärtää jo paljon asioita jos jaksaa vasn opettaa eikä raivota. (Kolmen lapsen äiti).
Hahah. Ei mee ihan näin meillä ainakaan. Meillä on aika tahtoikä juuri nyt. Terveisin myös kolmen äiti
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi niin moni on niin raivona jos parivuotias saa mummolta vähän karkkia, suklaata tai kakkua. Mitä pahaa siitä satunnaisesti seuraa?
Missään muussa maassa kuin Suomessa ei suhtauduta hysteerisesti karkkiin. Etelä-Euroopassa lapsille annetaan kaupoissa ja joka paikassa tikkareita ja muita herkkuja. Silti Suomessa isommat lapset syö karkkia paljon enemmän kuin muualla maailmassa. Ei taida pikkulasten kileltolakipolitiikka toimia.
Minä muistan kanssa tuon, kun tyttäreni oli sitä mieltä, että ei anneta lapsille karkkia ollenkaan, niin ne ei totu siihen ja mitä kaikkea. No kun itse olen elänyt köyhän lapsuuden, enkä saanut koskaan karamellia enkä mitään ihan sen köyhyyden takia, niin ajattelin, että eihän se tosiaan tarpeellista olekaan.
Lapset tuli siihen ikään, että saivat jo vähän taskurahaa jne., niin voi taivas niitä "mässyjä," mitä ne lapset kantoi lähikaupasta. Kyllä oli opittu karkin ja muun hyvän syöntiin ihan itsekseen eikä sitä kukaan voinut estää.
Kaikille kelpaa edelleen namit ja hyvät, mutta onneksi nykyään on hyvät hammashoidot jo koulun puolesta ja muutenkin lapset opetettu pesemään hampaansa hyvin aamuin ja illoin.
Eli ei sitä lasta voi ian kaiken karkitta pitää. Tulee niille se oma pääkin ja itse asiassa aika pian. Synttäreillä mätetään vaahtokarkkeja ja limsaa surutta ja saa ne sitä muutenkin, ei ne mummot välttämättä syyllisiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Jos lapsella ei mitään allergiaa ole, niin lusikallinen kermavaahtoa ei mitään haittaa aiheuta. Eikä kaksi lusikallistakaan. On se nyt niin tarkkaa olevinaan. Luultavasti olette itsekin saaneet kermavaahtoa jostain synttärikakusta pieninä ja siinähän terveinä teppailette. Odottakaa kun se mukula tulee murrosikään, se sanelee teille itse ruokavalionsa ja antaa määräyksensä, mitä se milloinkin tarvitsee ja mihin hömpötykseen. Noudattakaa piirun tarkasti, tai se teini saa kohtauksen ja tekee lasun.
Ja eikös se poika sitten elossa ole, vai mitä?
Jos on sovittu, että ei anneta, NIIN SILLOIN EI ANNETA. Mikä siinä on, ettei vaan ymmärretä!? Miksi pitää olla niin pököpää, ettei kunnioiteta toisten tapoja elää!?
Kahden täysin eri tavalla elävän ihmisen ei ehkä kannata yrittää yhdistää sitä maailmaansa, eli parempi pysyä erossa toisistaan. Silloin ei tule ristiriitoja.
Ethän muuten sinäkään tunnu ymmärtävän etkä kunnioittavan sitä toista osapuolta.... jos tässä nyt oikein hiuksia halotaan.
Sinänsä minulle aivan sama. Olen lapseni ja lapsenlapsenikin jo hoitanut, ovat aikamiehiä kaikki ja reippaita ja hyviä ihmisiä. Jos olen virheitä tehnyt, ei se missään näy. Meitä ketään ei ole hoidettu eikä kasvatettu virheettömästi.
Ota huomioon, että tässä on kyse LAPSESTA! Ei miniöistä ja anopeista. Jos vanhemmat päättävät, että heidän lapselleen ei anneta jotain, niin silloin ei anneta ja tätä pitää kunnioittaa. Jos ei osaa kunnioittaa, niin pysyy sitten poissa!
Perustele nyt vähän miksi juuri sinun lapsellesi on kermavaahto kakun päällä tai vohvelipalan päällä tuollainen haitta ja raivon asia? Kun ei ole maitoallergiaakaan.
Minun ei tarvitse sitä sinulle sen enempää perustella. Lähipiirille tämä on perusteltu. Ja niin, ei meillä syödä mitään kakkuja ja vohveleitakaan.
Olen siitä samaa mieltä, että jos perheessä on sovittu, että pienelle lapselle ei anneta herkkuja, niin sitä pitää kunnioittaa.
Mutta liiallista rajoittamista en pysty ymmärtämään. Serkkuni lapset eivät saaneet koskaan juhlissa mitään herkkuja. Kauheaa sokerin kyttäämistä joka paketista. Nykyään he saavat juhlissa syödä herkkuja (5 ja 8 vuotiaat) ja heillä ei ole mitään rajaa sille makealle. He syövät niin paljon herkkuja, että itse joudun lopettaa kuppien täydentämiset , jotta riittää seuraaville. Omia lapsiani en ole rajoittanut liiaksi , ovat saaneet maistella aika pienestä asti. Juhlissa ottavat vähän kaikkea ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo, että valitetaan, kun "mitään ei saa tehdä" johtunee yleensä siitä, että nykyvanhemmat ovat hyvin tarkkoja esimerkiksi sokereiden ym. käytöstä. Maailma muuttuu ja monien tutkimustulosten mukaan ne 80-luvun ohjeet voivat olla ihan haitallisia. Sitten kiukutellaan, kun ei saa edes kermavaahtoa antaa 1-vuotiaalle ja se miniä uhkasi ihan porttikiellolla. Todellisuudessa asioista on sanottu monesti, mutta tämä kuitataan sillä, että "kyllä tuo minunkin poikani edelleen elossa on".
Jos lapsella ei mitään allergiaa ole, niin lusikallinen kermavaahtoa ei mitään haittaa aiheuta. Eikä kaksi lusikallistakaan. On se nyt niin tarkkaa olevinaan. Luultavasti olette itsekin saaneet kermavaahtoa jostain synttärikakusta pieninä ja siinähän terveinä teppailette. Odottakaa kun se mukula tulee murrosikään, se sanelee teille itse ruokavalionsa ja antaa määräyksensä, mitä se milloinkin tarvitsee ja mihin hömpötykseen. Noudattakaa piirun tarkasti, tai se teini saa kohtauksen ja tekee lasun.
Ja eikös se poika sitten elossa ole, vai mitä?
Jos on sovittu, että ei anneta, NIIN SILLOIN EI ANNETA. Mikä siinä on, ettei vaan ymmärretä!? Miksi pitää olla niin pököpää, ettei kunnioiteta toisten tapoja elää!?
Kahden täysin eri tavalla elävän ihmisen ei ehkä kannata yrittää yhdistää sitä maailmaansa, eli parempi pysyä erossa toisistaan. Silloin ei tule ristiriitoja.
Ethän muuten sinäkään tunnu ymmärtävän etkä kunnioittavan sitä toista osapuolta.... jos tässä nyt oikein hiuksia halotaan.
Sinänsä minulle aivan sama. Olen lapseni ja lapsenlapsenikin jo hoitanut, ovat aikamiehiä kaikki ja reippaita ja hyviä ihmisiä. Jos olen virheitä tehnyt, ei se missään näy. Meitä ketään ei ole hoidettu eikä kasvatettu virheettömästi.
Ota huomioon, että tässä on kyse LAPSESTA! Ei miniöistä ja anopeista. Jos vanhemmat päättävät, että heidän lapselleen ei anneta jotain, niin silloin ei anneta ja tätä pitää kunnioittaa. Jos ei osaa kunnioittaa, niin pysyy sitten poissa!
Nimenomaan! Lapsesta on kyse. Pidä se lapsesi erossa heistä. Sinun tehtävä se on, kun lapsihan ei itse sitä voi päättää eikä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Saat lapset maailmalle, harrastukset, opiskelujen tukeminen on vienyt paljon rahaa.
Pääset eläkkeelle, tulot putoavat kolmannekseen tai jopa vähempään, sitten pitäisikin alkaa uusi kierros, osta vaikka kuudelle serkuksella kausivaatteet, hyvää merkkiä, lelut, elektroniikka, anna rahaa. Vaikka tulot ovat pienemmät kuin niiden omien lasten aikaan.
Ei tarvitse ostaa. Riittää, kun on hyvä sydän. Joillekin se riittää, joillekin ei.
Syömishäiriöihin ja pakkomielteisiin olis jokaisen hyvä saada apua. Terveen lapsen päivähoitoakaan minusta aika terpwetonta rajoittaa periaatteellisilla, turhilla määräyksillä.
Onhan näitä, marjasoppaa ei saa antaa, ei jälkiruokia, näköjään ei kermavaahtoa eikä jos joku kaveri tarjoaa syntymäpäiviään kakun tai pätkiksen tuomalla.
Eikä perunaa, kun äidin vhh ei salli sitäkään, eikä omenapalasta eikä sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat lapsedt maailmalle, harrastukset, opiskelujen tukeminen on vienyt paljon rahaa.
Pääset eläkkeelle, tulot putoavat kolmannekseen tai jopa vähempään, sitten pitäisikin alkaa uusi kierros, osta vaikka kuudelle serkuksella kausivaatteet, hyvää merkkiä, lelut, elektroniikka, anna rahaa. Vaikka tulot ovat pienemmät kuin niiden omien lasten aikaan.Ei tarvitse ostaa. Riittää, kun on hyvä sydän. Joillekin se riittää, joillekin ei.
Tämänkin keskustelun mukaan vain kunnon kallis materia tai rahalahjat ovat hyvän mummon merkki.
Sitä suuremmalla syyllä sun pitää olla antamatta sitä lasta mummolle ikinä sen paremmin hoitoon kuin mihinkään kahvipöytäänkään mummon syliin herkkuja saamaan. Sinun siitä on huolehdittava. Kun kerran sen mummon tavat tunnet ja tiedät.
Ei mummolla mitään valtaa siihen lapseen ole, jos sinä niin päätät. Nimenomaan sinä.
Siinä kyllä liioittelit, että joku 1-vuotias söisi koko kakun. Sitten on jo mukulassa vikaa, jos se siihen pystyy. On olemassa sellainen kehitysvamma, joka laittaa ihmisen koko ajan vain syömään ja syömään, pikkulapsesta asti. Mutta tuskinpa nyt tässä sun lapsen tapauksessa niin on.