Lue keskustelun säännöt.
Miten saada sukulaiset kohtelemaan adoptoitua lasta samalla tavalla kuin muuta lapsia?
03.05.2023 |
Meillä siis on kolmen biologisen lapsen lisäksi yksi adoptoitu lapsi. Eräät sukulaiset kohtelee tätä lasta ero tavoin kuin muita lapsiamme. Esimerkiksi jouluisin muut lapset saa kivemmat lahjat ja tämä adoptoitu tyyliin pienen paketin puuvärejä. Kaikkein inhottavinta on kuitenkin näiden sukulaisten käytös lapsen läsnäollessa.
He puhuvat tämän kuullen korostaen lapsen "oikeista vanhemmista" tarkoittaen biologisia ja päivittelevät miten sukunimikin siirtyi tälle adoptoidulle lapselle. Tämä lapsi on alle kouluikäinen, mutta silti nämä sukulaistädit kyselee lapselta, että aikooko lapsi pitää yhteyttä biologiseen sukuunsa.
Muu suku suhtautuu lapseen ihan normaalisti, kuten muihinkin lapsiimme.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
The level of ignorance is beyond me. Hyi miten sivistymätön olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
The level of ignorance is beyond me. Hyi miten sivistymätön olet.
Mistä syystä itsellesi on vaikea hyväksyä kiistattomia faktoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
The level of ignorance is beyond me. Hyi miten sivistymätön olet.
Mistä syystä itsellesi on vaikea hyväksyä kiistattomia faktoja?
Samaan sukuun kuuluvilla henkilöillä on yhteisiä esivanhempia tai he ovat tulleet sukuun avioliiton tai adoption kautta.
Jos haluat jankuttaa pelkästä biologisesta sukulaisuussuhteesta ja leikkiä tyhmää aiheen sosiaalisen ulottuuvden osalta niin jatka toki, mutta paljon muuta et pysty sillä todistamaan kuin oman tyhmyytesi.
Piti kirjoittaa pidempään, mutta nyt siis jatkuu.
Ongelmana on siis lähinnä yksi sukulaisperhe vanhempineen ja nuorineen. Muut sukulaiset suhtautuu ihan asiallisesti ja samalla tavalla kuin meidän muihin lapsiin. Mutta näiltä yksiltä on kuultu juurikin näitä tässäkin keskustelussa ja esiintulleita eihän se ole edes sukua teille- kommentteja ja muita.
On yritetty puhua, ensin hienovaraisemmin ja sitten suoremmin. Nyt viimeiset puoli vuotta meidän välit onkin olleet paljon etäisemmät, kun ollaan vältelty tekemisissä olemista. Mutta aina silloin tällöin näiden kanssa sattuu johonkin samoihin juhliin. Lapsemme myös käyvät samaa koulua.
Tuntuu pahalta erityisesti lapsen puolesta, mutta myös omasta puolesta. Miten joku voikin käyttäytyä niin huonosti muita kohtaan, ja kaiken lisäksi vielä ajatella itse sen käytöksensä olevan ihan oikeutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
The level of ignorance is beyond me. Hyi miten sivistymätön olet.
Mistä syystä itsellesi on vaikea hyväksyä kiistattomia faktoja?
Samaan sukuun kuuluvilla henkilöillä on yhteisiä esivanhempia tai he ovat tulleet sukuun avioliiton tai adoption kautta.
Jos haluat jankuttaa pelkästä biologisesta sukulaisuussuhteesta ja leikkiä tyhmää aiheen sosiaalisen ulottuuvden osalta niin jatka toki, mutta paljon muuta et pysty sillä todistamaan kuin oman tyhmyytesi.
Jokainen nyt vaan kuuluu omaan sukuunsa. Minä kuulun omaan sukuuni, johon mieheni ei kuuluu. Mieheni kuuluu omaan sukuunsa, johon minä en kuulu. Yhteiset lapsemme kuuluvat molempiin sukuihin. Adoptoidulla lapsella on oma oikea sukunsa jossain ja jossain vaiheessa hän todennäköisesti haluaa sen etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti kirjoittaa pidempään, mutta nyt siis jatkuu.
Ongelmana on siis lähinnä yksi sukulaisperhe vanhempineen ja nuorineen. Muut sukulaiset suhtautuu ihan asiallisesti ja samalla tavalla kuin meidän muihin lapsiin. Mutta näiltä yksiltä on kuultu juurikin näitä tässäkin keskustelussa ja esiintulleita eihän se ole edes sukua teille- kommentteja ja muita.
On yritetty puhua, ensin hienovaraisemmin ja sitten suoremmin. Nyt viimeiset puoli vuotta meidän välit onkin olleet paljon etäisemmät, kun ollaan vältelty tekemisissä olemista. Mutta aina silloin tällöin näiden kanssa sattuu johonkin samoihin juhliin. Lapsemme myös käyvät samaa koulua.
Tuntuu pahalta erityisesti lapsen puolesta, mutta myös omasta puolesta. Miten joku voikin käyttäytyä niin huonosti muita kohtaan, ja kaiken lisäksi vielä ajatella itse sen käytöksensä olevan ihan oikeutettua.
Koska se adoptoitu muksu ei ole heidän sukulaisensa tietenkään vaan ihan randomien ihmisten jälkeläinen. Se, että te väitätte häntä "omaksenne" ei asiaa muuta miksikään.
Jollain rassukalla nättää menevän sukulaisuus ja verisukulaisuus iloisesti sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi adoptoitte jos on niin vaikeaa myöntää ettei hän edes ole biologista sukua? Hyväksyisitkö sinä sitten ihan ok jos teidän perheeseen tuotaisiin joku uppo outo ihminen yhtäkkiä mukaan? Tai jos jollain vaikka olisi aina uusi kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
The level of ignorance is beyond me. Hyi miten sivistymätön olet.
Mistä syystä itsellesi on vaikea hyväksyä kiistattomia faktoja?
Samaan sukuun kuuluvilla henkilöillä on yhteisiä esivanhempia tai he ovat tulleet sukuun avioliiton tai adoption kautta.
Jos haluat jankuttaa pelkästä biologisesta sukulaisuussuhteesta ja leikkiä tyhmää aiheen sosiaalisen ulottuuvden osalta niin jatka toki, mutta paljon muuta et pysty sillä todistamaan kuin oman tyhmyytesi.
Jokainen nyt vaan kuuluu omaan sukuunsa. Minä kuulun omaan sukuuni, johon mieheni ei kuuluu. Mieheni kuuluu omaan sukuunsa, johon minä en kuulu. Yhteiset lapsemme kuuluvat molempiin sukuihin. Adoptoidulla lapsella on oma oikea sukunsa jossain ja jossain vaiheessa hän todennäköisesti haluaa sen etsiä.
Kulttuurihistoriallisessa kontekstissa sinä kuulut ilmanmuuta miehesi sukuun jos olette avioliitossa. Monin paikoin maailmaa tilanne on se vielä nykyäänkin. Biologinen (veri)sukulaisuus on vain pieni osa sukulaisuutta siten kun sukulaisuus on tavattu määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjuutas, kuinka pahoja ihmisiä täällä on!!!
Perusohje: sano kaksi kertaa asiallisesti/ystävällisesti/rakentavasti. Liitä sanomaasi kuvaus siitä, mitä seuraa, jos toiminta ei muutu. Jos toiminta ei muutu, toteuta valitsemasi seuraus. Älä esimerkiksi käy heillä enää kylässä. Äläkä enää kuuntele rutinoita ja valituksia tms. joita joskus seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptoitte jos on niin vaikeaa myöntää ettei hän edes ole biologista sukua? Hyväksyisitkö sinä sitten ihan ok jos teidän perheeseen tuotaisiin joku uppo outo ihminen yhtäkkiä mukaan? Tai jos jollain vaikka olisi aina uusi kumppani?
Katkaisisin sukulaissuhteeni sinunlaisiin typeryksiin ja kehottaisin ap:ta tekemään samoin.
Vierailija kirjoitti:
Herranjuutas, kuinka pahoja ihmisiä täällä on!!!
Tämä palsta on monelle mt-ongelmaiselle se ainoa likaviemäri johon voivat omaa pahaa oloaan purkaa. Kannattaa ohittaa nämä olankohautuksella ja jättää vastaukset omaan arvoonsa. Eivät he oikeastaan pahoja ole, pikemminkin pahoinvoivia ja avun tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti kirjoittaa pidempään, mutta nyt siis jatkuu.
Ongelmana on siis lähinnä yksi sukulaisperhe vanhempineen ja nuorineen. Muut sukulaiset suhtautuu ihan asiallisesti ja samalla tavalla kuin meidän muihin lapsiin. Mutta näiltä yksiltä on kuultu juurikin näitä tässäkin keskustelussa ja esiintulleita eihän se ole edes sukua teille- kommentteja ja muita.
On yritetty puhua, ensin hienovaraisemmin ja sitten suoremmin. Nyt viimeiset puoli vuotta meidän välit onkin olleet paljon etäisemmät, kun ollaan vältelty tekemisissä olemista. Mutta aina silloin tällöin näiden kanssa sattuu johonkin samoihin juhliin. Lapsemme myös käyvät samaa koulua.
Tuntuu pahalta erityisesti lapsen puolesta, mutta myös omasta puolesta. Miten joku voikin käyttäytyä niin huonosti muita kohtaan, ja kaiken lisäksi vielä ajatella itse sen käytöksensä olevan ihan oikeutettua.
Nyt.
Sinä ja miehesi menette ilman lapsia kylään tuonne sukulaisperheeseen.
Ja miehesi kanssa keskustelette sukulaisperheen aikuisten(!) kanssa asian halki.
Väännätte rautalangasta ja ratakiskosta, että KAIKKI lapset ovat teidän lapsiamme, myös se adoptoitu ja kaikkia lapsianne kohdellaan täysin tasapuolisesti.
Teette myös selväksi, että aiemmin mainitsemasi komentoinnit EIVÄT ole ok.
Väännätte rautalangasta ja ratakiskosta kunnes menee perille.
Jos menee riitelyksi, teette selväksi että jos adoptoitu lapsi ei sukulaisten mielestä ole tasa-arvoinen perheemme jäsen, ei kanssanne sitten olla enää tekemisissä.
Minkäänlaisia välejä ei enää sen jälkeen pidetä, jos sukulaiset kieltäytyvät lopettamista tuota asiatonta käytöstään.
Kannattaa miehen kanssa etukäteen miettiä, miten otatte aikuisten kesken asian puheeksi.
Olkaa jämäköitä älkääkä antako tippaakaan periksi.
Ja MUISTA että riitaa voi tulla ja varmasti tuleekin/välit voivat katketa.
Paha sanoa kun en sukulaisia tunne, miten reagoivat.
Mutta tuo on aikuisten välinen asia, joka täytyy selvittää mahdollimman pian.
Teidän lapsiamme (myös niitä biologisia joille adoptoidun eriarvoinen kohtelu varmasti on hämmentävää tms?) ei puolusta kukaan muu kuin te vanhemmat.
Joo täällä vastailee luultavasti yksi ihminen ja tuo pahaa oloaan esille. Tykkää myös omista kommenteistaan. Toivon et on provo ettei oikeesti ole näin pahoinvoivaa ihmistä olemassa. Apua hän tarvitsee.
Asiasta voi sanoa jämäkästi mutta ystävällisesti. Jos eivät pyyntöä pysty noudattamaan tekisin niin että harventaisin tapaamisvälejä ja kysyttäessä kertoisin syyn. Jos minulla olisi lapsia niin kokisin, että vanhempana minun velvollisuuteni olisi suojella lasta ikäviltä puheilta/teoilta ja kaikkea ei tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptoitte jos on niin vaikeaa myöntää ettei hän edes ole biologista sukua? Hyväksyisitkö sinä sitten ihan ok jos teidän perheeseen tuotaisiin joku uppo outo ihminen yhtäkkiä mukaan? Tai jos jollain vaikka olisi aina uusi kumppani?
Ja sä et näe mitään eroa aikuisen ihmisen alati vaihtuvilla kumppaneilla ja perheeseen adoptoidulla lapsella?
Ja vaikka mun serkulla olisi joka kerta sukujuhlissa uusi kumppani, niin mä en ole niin törttö, että hänelle sitä päin naamaa joka kerta ihmettelisin. Mitä ihmettä se mulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
Sukulaisuus ja rakkaus on muutakin kuin biologiaa. Mun miehellä on lapsenlapsi ja vaikka en tälle pienelle pojalle ole verisukulainen, niin kyllä olen ylpeänä hänen isoäitinsä.
Ethän ole kyseiselle lapselle yhtään mitään sukua. Miksi teeskennellä muuta?
Kaikki eivät ole yhtä typeriä kuin sä.
Minusta kyllä teeskentely on typerämpää kuin tosiasioiden tunnustamistanen. Mitään sukulaisuussuhdetta ei tuossa tapauksessa ole.
Ei ole sun päätettävissä miten muut kokee nämä asiat. Tuo lapsi on mullekin lapsenlapsi etkä sä tätä asiaa voi muuttaa. Poikaa pitää mua mummonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
The level of ignorance is beyond me. Hyi miten sivistymätön olet.
Mistä syystä itsellesi on vaikea hyväksyä kiistattomia faktoja?
Samaan sukuun kuuluvilla henkilöillä on yhteisiä esivanhempia tai he ovat tulleet sukuun avioliiton tai adoption kautta.
Jos haluat jankuttaa pelkästä biologisesta sukulaisuussuhteesta ja leikkiä tyhmää aiheen sosiaalisen ulottuuvden osalta niin jatka toki, mutta paljon muuta et pysty sillä todistamaan kuin oman tyhmyytesi.
Jokainen nyt vaan kuuluu omaan sukuunsa. Minä kuulun omaan sukuuni, johon mieheni ei kuuluu. Mieheni kuuluu omaan sukuunsa, johon minä en kuulu. Yhteiset lapsemme kuuluvat molempiin sukuihin. Adoptoidulla lapsella on oma oikea sukunsa jossain ja jossain vaiheessa hän todennäköisesti haluaa sen etsiä.
Kulttuurihistoriallisessa kontekstissa sinä kuulut ilmanmuuta miehesi sukuun jos olette avioliitossa. Monin paikoin maailmaa tilanne on se vielä nykyäänkin. Biologinen (veri)sukulaisuus on vain pieni osa sukulaisuutta siten kun sukulaisuus on tavattu määritellä.
Sitä paitsi historiassa verisukulaisuuksilla on ollut paljon pienempi painoarvo. Uusperheitä oli itseasiassa yllättävän paljon, kun nuoriakin ihmisiä kuoli kulkutauteihin, onnettomuuksiin ja sotiin. Ja naisia tietysti kuoli ihan synnytyksissäkin. Ei ne nuoret lesket yleensä jääneet yksin elämään vaan rinnalle löydettiin uusi puoliso, jolla oli mahdollisesti omia lapsia edellisestä liitostaan.
Minusta kyllä teeskentely on typerämpää kuin tosiasioiden tunnustamistanen. Mitään sukulaisuussuhdetta ei tuossa tapauksessa ole.