Löytyykö monta suositusten mukaan täysimettänyttä?

Eli ilmoittaudun joukkoon! Täysimetin poikaani (nyt 7,5kk) tuohon kuuden kuukauden ikään asti ja hyvin meni! Pojasta kasvoi pelkällä rintamaidolla puolessa vuodessa n. kymmenkiloinen köriläs :) Nyt poitsu syö kiinteitä kolme kertaa päivässä ja imetän edelleen 5-7 krt päivässä. Suunnitelmissa on imettää poikaa ainakin tuonne suositeltuun vuoden ikään asti, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, eli sittenhän sen vasta näkee miten käy!

Sannima & poika

ymmärtääkseni näissä täysimetystutkimuksissa ja muissa seurannoissa on kyse tasan siitä, mitä ravintoa lapsi on saanut ja miten se häneen ja hänen kasvuunsa ym. vaikuttaa. lukematta noita tutkimusjuttuja joihin aiemmin on vedottu, rohkenen luottaa siihen, että sillä mistä vauva maitonsa juo ei ole merkitystä. äidinmaito on äidinmaitoa vaikka sen joisi pullosta. pullosta juominen ei vaikuta kasvuun millään lailla. eikö kyse ole ainoastaan siitä m i t ä juo?



samoin tutilla ei ole merkitystä täysimetyksessä. kaiken järjen mukaan tutti on vain helpotus vauvan imemisen tarpeeseen, eikä sillä ole ravinnon kannalta mitään merkitystä. jokainen vauva kuitenkin imee jotakin muuta kuin tissiä, tuolla logiikallahan harsonkin imeminen jotenkin tekisi täysimetyksestä osittaista...?



käytännössä varmastikin muutaman kerran korviketta saanut vauva on täysimetetty, mutta tutkimusten ym. kannalta hän ei ole.



tutkimuksissa joissa otetaan selvää esim. diabeteksesta ( ainakin DIPP-tutkimus on tällainen) halutaan tietää jos vauva on saanut pisarankin korviketta. kyse on siitä miten vauvan ravinto vaikuttaa noihin tutkittaviin asioihin, eikä siitä onko äidille itselleen jotenkin välttämätöntä kuulua täysimettäjiin.



voihan toki olla että tulkitsen väärin, mutta tästäkin keskustelusta tulee osittain sellainen olo, että äidit jotka jostain syystä antavat korviketta tai aloittavat kiinteät ruuat aikaisemmin ovat jotenkin kehnompia.



joku sanoi ettei omatunto antanut periksi ryhtyä antamaan muuta kuin äidinmaitoa. mitä siinä omallatunnolla on tekemistä..? niinhän voi sanoa vain silloin, kun maitoa tulee kunnolla ja on helppo imettää, ja käy kiusaus ryhtyä jollain lailla omaa oloa helpottaakseen antamaan korviketta tai soseita. asia on toinen kun imetys jostain syystä on hankalaa eikä itse neuvottomana keksi muuta kuin korvikeavun.



neuvolassa käsittääkseni herkästi neuvotaan antamaan korviketta, eikä neuvota sitä miten maidon saisi riittämään. oma lapseni on 2 kk vanha, ja reilun 9 viikon imetyskokemuksella voin sanoa varmasti ainakin sen, että pelkkä runsas veden juominenkin siirtää maidontulon eri luokkaan.



jos rinnat ovat illalla tyhjät, ne täyttyvät kun juo puoli litraa vettä ja nukkuu muutaman tunnin. vauvamme saattaa nukkua jopa 8 tuntia putkeen, jolloin maitoa on noussut runsaasti, ja voin pumpata loput talteen aamulla kun hän on ruokaillut. jos päivällä tuntuu että maito on lopussa, voi taas juoda vettä ja lähteä muutamaksi tunniksi ulos, jolloin vauva nukkuu vaunuissa ja maito ehtii nousta.



tässä tulee kuitenkin noin miljoona muttaa. suurimpina ne, että kaikkein vauvat eivät nuku pitkiä jaksoja, ja mistä minä voin tietää miten toisten ihmisten elimistö toimii? vaikka nämä keinot ovat auttaneet minua, ei tulisi mieleenkään lähteä toisia neuvomaan tai sanomaan, että ' et tee tarpeeksi maidontulosi eteen' . kyllä kaikki vauvat saavat syödäkseen kuitenkin. kylläisyys on olennaista, ei se koenko itse olevani mainio tyyppi kun imetys sujuu ja on kiva olla.



jos sattuu olemaan niin onnekas, että on saanut selkeän käsityksen imettämisen perusjutuista, maitoa riittää ja vauva on sellainen, että häntä on helppo ja mukava imettää, voi olla kiitollinen. näin on monilla, ts. varmaan kaikilla joilla imetys sujuu.



en silti rohkenisi yhdistää näitä juttuja siihen, että olen itse jotenkin toiminut paremmin kuin joku jolla imetys ei onnistu. olen varma, että vauvat jotka saavat korviketta alusta asti, ovat ihan yhtä rakastettuja ja voivat yhtä hyvin.



tottakai äidinmaito on ideaali ruoka vauvalle. on hyvä jos vauva saa sitä vähänkin. tutkimuksissa kysytään myös sitä, että onko lapsi juonut pisarankin äidinmaitoa, ja jos on, se luetaan hyväksi. oma maito on pieninäkin määrinä arvokasta.



minusta on suorastaan koomista miten joillakin on sellainen käsitys ruoka olisi tärkein asia. se on ravintoa, ja sen tehtävä on ravita. on hölmöä kilpailla asialla tai tuntea ylemmyyttä kun on voinut imettää kauemmin kuin joku toinen. miten kukaan voi arvioida sitä, onko toinen tehnyt imetyksen eteen kaikkensa? ja vaikka joku voisi imettää, muttei yksinkertaisesti tahdo, eikö se ole hänen asiansa?



tuki ja neuvot ovat tärkeitä, ja niitä pitääkin antaa jos itse on onnistunut jossakin jossa toisella on vaikeuksia, mutta eikö ole melkoinen ajatusvirhe kokea, että täysimettävä äiti on jotenkin parempi äiti.



joskus korvikkeen antaminen helpottaa tuskaista imetystä ja vasta sitten vauvan kanssa on kiva olla. ei siinä ole mitään väliä sillä, mistä ja mitä vauva syö, kunhan hän on kylläinen ja vanhemmilla rauhallinen mieli asiasta. oli syy ruoan valintaan mikä tahansa, se on varmasti jokaisen itsensä asia. siihen ei ole kenenkään puuttuminen.



toivotan kaikille hyvää joulunodotusta.



kunpa voisimme keskittyä olennaisiin asioihin emmekä kisailla epäolennaisuuksilla. ja vaikka joskus on vaikea käsittää toisia, on silti aina mahdollista keskittyä omaan vauvaansa ja hänen hyvinvointiinsa.



toivottavasti kukaan korviketta antava ei koe olevansa jotenkin huono, niin ei todellakaan ole. jatkakaa hyvillä mielin elämää ruokkien lastanne valitsemallanne tavalla. jokainen rakastaen tehty valinta on oikea, vaikka jollain toisella olisikin niin helppoa ettei tarvitse edes valita.



ystävällisesti,



h

Viestisi oli ihana. En tiedä pitäisikö tähän keskusteluun osallistua, mutta.. jotkut tuolla aiemmin sanoi et voi olla et ensikertalainen ei tiedä tai luovuttaa heti, kun sairaalassa tuputetaan korviketta tai jokainen pystyy imettämään jos vaan haluaa tms. Tosi surullinen olo tuli ja voisinpa sanoa et tuntui kuin olisitte haukkuneet minut suoraan huonoksi äidiksi.



Minullapa näin.. itse osittaisimetin n. 3 kk, koska maito ei yksinkertaisesti riittänyt, lääkäri epäili sitä jo ennen kuin synnytin. Maito minulla ei koskaan noussut kunnolla, rinnat eivät muuttuneet mitenkään raskausaikana. Äidilläni oli sama minun kanssa, mutta siskoni kanssa kaikki meni normaalisti ja hän imetti yli puoli vuotta. Ja tiedän et nää jutut ei ole " aina perinnöllisiä" . Mutta olin tyytyväinen edes siihen vähään ja maidon tuloon ei auttanut jatkuva imettäminen (yli 25 krt/vrk), ei pumppaaminen, ei juominen jne. Kaikkeni omasta mielestä yritin ja neuvolakin tsemppasi yrittämään. Synnytysvalmennuksetkin olivat meilläpäin pelkkää imetysasiaa eli sitä kyllä tuputettiin, eikä neuvoja jäänyt saamatta kaikkiin tilanteisiin. Loppujen lopuksi lopetin kokonaan sen takia, et olin niin väsynyt et teki vaan mieli itkeä ja tuntui et seinät kaatuu päälle, joten päätin et lapseni ja itseni hyvin voinnin takia en enää jatka, vaan otan asenteen et pääasia on et lapseni kasvaa ja on onnellinen ja jaksan itse nauttia vauva-ajasta, joka menee nopeasti. Minusta asia on jokaisen oma, koska tilanteet ovat erilaisia, jokaisen synnytys on erilainen, jokainen kokee asiat erilailla, on masennusta, rintatulehduksia jne. MUTTA mielestäni silloin on selvinnyt hyvin jos jaksaa itse hyvin ja pystyy nauttimaan vauvasta ja tärkeintä on vauvan hyvinvointi riippumatta siitä mitä sille syötetään.

Olkaa onnellisia jos täysimetys onnistuu, niin olisin itsekin halunnut, mutta ei tarvitse syyllistää ja pitää huonona toisen tien valinneita!

Sanoit, että kun puhuttiin siitä ettei ensikertalaisena tiedä jne ja koit sen syyllistämiseksi huonosta äitiydestä. Siis miten ihmeessä saat tulkittua tuosta asian noin? Kukaan ei ole syyllistänyt. Kukaan meistä ei myöskään ole automaattisesti tiennyt moniakaan asioita, jotkut ehkä saavat tiedon jostain nopeammin kuin joku toinen muttei sillä ole mitään tekemistä huonouden kanssa.



Joku kirjoitti myös hyvin siitä, ettei kaikki aina helppoa ole. Itse olen sen jo sanonutkin, etten heti synnytyksen jälkeen tiennyt imetyksestä yhtään mitään, olin ihan pihalla. Mutta onneksi on internet josta löytää paljon monipuolista tietoa, neuvolan ja sairaalan varaan jos olisin laskenut, itse tuskin täysimettäisin tällä hetkellä! Ja valitettavasti sitä aina hoetaan, miten sairaalassa ja neuvolassa neuvotaan ja liian usein siellä neuvotaan päin honkia, joten mahdollisesti hyvin onnistunut imetys menee pieleen väärien neuvojen takia. Ei se ole äidin vika.



Se on biologinen fakta, että maito mitä todennäköisemmin riittää kun imettää lapsentahtisesti. En ole silti väittänyt etteikö voisi olla mahdollista että se loppuisikin, jos on vaikka kova stressi päällä tms. Nämä imetyskeskustelut menevät vaan aina siten, että kun imettäjät puhuvat imetyksestä niin kohta tulee joku ei-imettäjä puhumaan siitä miten häntä syyllistetään. Miten se on häneltä pois jos muut imettävät? Ja jos ekalla kertaa se imetys ei ole sujunut, miksei voi ihan aidosti ottaa neuvoja vastaan ja vinkkejä, ja kokeilla mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla uudestaan.



Enkä ole sanonut montaa muutakaan asiaa mitä tässä on usein väitetty ja nämä minun sanomiseni perustuvat edelleenkin viisaampien tietoihin, minä en ole mikään imetystutkija.



Tässä näkyy vaan se piirre mikä monissa muissakin asioissa, että ihmiset kokevat herkästi syyllistämistä pelkästään jo kun aiheesta puhutaan - johtuisko siitä että kokevat itse syyllisyyttä ja ihan turhaan! Asioita, joista ei ole tiennyt tai joihin ei ole voinut vaikuttaa, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä kukaan ole mielestäni tällä palstalla ikinä syyllistänyt korvikkeen antamisesta tilanteen tarvittaessa. Tosiasia on silti, että sitä usein annetaan turhaan ja se mikä on turhaa, voi jonkun neuvolan mielestä olla tarpeellista ja sinne meni sitten täysimetyshaaveet..



Niin ja todettakoon nyt, että joku tällä palstalla kerran myönsikin että sanoo mieluummin ettei maito riittänyt, vaikka todellisuudessa haluaa mieluummin antaa korviketta, niin se minun tekosyy pohdintani ei ollut edes kaukaa haettua mutta siltikin, puhuin siinä JOISTAKIN ihmisistä jotka näin tekevät. Ja moinen on kyllä todella typerää niitten ihmisten kannalta, joilla se imetys on ihan aidosti omasta halusta huolimatta mennyt pieleen.

Eli häntä imetin täysin 4,5kk, silloinen suositus oli 4kk. Reilun vuoden kesti sitten imetys kiinteiden ohella.



Tätä kakkosta on tarkoitus täysimettää se nykyinen 6kk suositus, mutta panikoi en viikon tai kahden takia ;) Ja taas tarkoitus jatkaa kiinteiden ohella imetystä vuoden ikään. Vauva nyt 7-viikkoinen.



Pullosta on molemmat saaneet ekoina päivinä lisämaitoa, mutta oman maidon noustua ei lisämaitoa ole enää tarvittu. Joten koen kyllä täysimettäneeni niistä muutamista kymmenistä milleistä huolimatta... Myöhemmin on molemmat saaneet lypsymaitoa pullosta mun ollessa menossa tissieni kanssa.

Esikoista 5kk, silloisten suositusten mukaan. Toista ja kolmatta 6kk. Kaksosia 6kk. Kukaan ei saanut mitään muuta kuin rintamaitoa mainittuina aikoina. Imetys on kestänyt yhteensä 7,9,7 kk kolmella ekalla ja kaksosilla 9,5kk ja 11kk. Aikomus oli jatkaa viimeisen kanssa vuoteen asti, mutta oli " oikea hetki" vieroittaa 11 kuukauden ikäisenä.



Episaletti ja viisikko (99,01,04 ja tuplat 24.12.05)

en ole tutkinut asiaa joten voi toki olla biologinen fakta, että " maito yleensä riittää jos imettää lapsentahtisesti" . tuossa ns. faktassa on vain se masentava asia, että sisältöä muuttamatta se kuuluu myös " on biologinen fakta ettei maito aina riitä lapsentahtisesta imetyksestä huolimatta" . ei tuota lausetta voi oikein käyttää perusteena mihinkään, niin mukavan ympäripyöreä kuin se onkin. :(



haluaisin vain rohkaista ihmisiä ruokkimaan lapsensa kuten parhaiten taitavat. tuskin täällä kirjoittelee kukaan jolta lapsen ruokinta välillä unohtuu toisarvoisena asiana, vaikka sellaisiakin vanhempia on.



imetys on niin subjektiivinen juttu ettei siitä taida voida keskustella kuin persoonattomasti tutkimuspohjalta tai pienellä porukalla kokemuksia ikäänkuin päämäärättömästi vertaillen. ei tässä asiassa kukaan ole toista parempi, lapsen kun voi ruokkia niin monella tapaa ihan onnistuneesti.



syyllistämistä on juurikin se, että antaa passiivisesti toisen ymmärtää että hän on huonompi jossain asiassa. jos jollekulle on tullut syyllinen olo, ei se tyhjästä tule. itselläni imetys menee toistaiseksi ihan hyvin, mutta minullekin tuli paha mieli joistakin kirjoituksista, juurikin siksi että niistä arvasin heti tulevan kurja olo niille jotka eivät (täys)imetä.



on ihan mielenkiintoista lukea ihmisten kuulumisia ja hyvä asia että on halua neuvoa toisia, mutta kun keskustelu menee siihen että ihmiset alkavat egot sojossa syytellä ja puolustella, on ihan sama mistä alunperin oli kyse.



ei mikään keskustelu kannata jos siitä jollekin tulee surullinen olo vain siksi, että joku antaa ymmärtää että onnistunut imetys on täysin omaa ansiota. niin ei ole. siihen voi vaikuttaa, mutta aina omat yritykset eivät auta. ja juuri ne ihmiset varmaan lukevat tarkasti nämä aiheet, joilla ongelma jostain syystä on. tilanne on hankala kun usein keskusteluissa ovat eniten esillä ne joilla ei keskusteltavaa edes ole. helppohan on kertoa siitä miten itse on onnistunut, ja minusta ei ole lainkaan kummaa että joku jolla ei mene niin helposti asiat, tuntee itsensä huonoksi.



en oikein tiedä ovatko nämä palstat kellekään hyväksi. tutuissa aiheissa on ihan kiva jutella ns. yksinkin, vain kertoilla mitä kuuluu vaikkei siihen kukaan mitään edes sanoisi. nämä kaikkia koskevat aiheet sensijaan tuntuvat jotenkin ahdistavilta. ei ole kovin hyvä henki kun päinvastaisissa tilanteissa olevat ventovieraat ihmiset vaihtavat puheenvuoroja.



itse en ole netistä ottanut ohjeita juuri siitä syystä että ne usein annetaan oman persoonan kautta, vaan järjellä päätellyt. luulen ettei ainakaan näiltä palstoilta kannata ottaa mitään tosissaan.



edelleenkin toivon hyvää mieltä kaikille. älkää lukeko näitä muuta kuin huviksenne :)



h

" Minullapa näin.. itse osittaisimetin n. 3 kk, koska maito ei yksinkertaisesti riittänyt, lääkäri epäili sitä jo ennen kuin synnytin. "





Miten voi ennen synnytystä tietää/ epäillä että maitoa ei riitä?

Onko jotain tiettyjä merkkejä?



Toivottavasti et loukkaannu (sori, unohdin nimimerkkisi), mutta en ole ennen kuullut, että asian voi todeta jo ennen vauvan syntymää.



Ystävällisin terkuin,

Mrs + 4 lasta

mammiainen:

in.. itse osittaisimetin n. 3 kk, koska maito ei yksinkertaisesti riittänyt, lääkäri epäili sitä jo ennen kuin synnytin. Maito minulla ei koskaan noussut kunnolla, rinnat eivät muuttuneet mitenkään raskausaikana.

Oikeasti, miten lääkärit voivat olla noin tökeröitä, tyhmiä ja tietämättömiä! Raskausajan rintojen muutokset eivät kerro yhtään mitään imetyksen onnistumisesta, joten onpahan " mahtavaa" että se epäilyksen siemen kylvetään jo ennen kuin vauva on edes syntynyt! Uskomatonta! Ole kiltti ja anna palautetta sille lääkärille, ohjaa vaikka lukemaan imetystukilistan sivuja.

Tiedän ettei huono imetyskokemuksesi välttämättä johdu tuosta hirveästä lääkäristä, mutta itse olen kokenut että nimenomaan posiitiivisella kannustamisella ja rohkaisemisella on iso merkitys imetyksen onnistumisessa. Et ole huono äiti vaikkei imetys onnistunutkaan, pääasia että itse tiedät yrittäneesi ja löysit lopulta teille sopivimman ratkaisun.

Tämä ei ole varsinaisesti mammiaiselle, mutta haluan vielä sanoa, että en tiedä olisinko itsekään imettänyt kovin pitkään ellen olisi etukäteen seurannut IT-listaa ja ellen olisi osannut kieltäytyä rintakumista, jota lastenhoitaja lähti hakemaan heti ensi-imetykselle. Tiedän, että jotkut imettävät pitkään rintakumista huolimatta tai onnistuvat pääsemään siitä eroon, mutta jos en olisi perehtynyt asiaan etukäteen, olisin voinut oikeasti uskoa ettei " noilla rinnanpäillä voi imettää kun ovat niin matalat" (hoitajan sanat). Eli riittävä tieto on kaiken a ja o, niin kaikki saavat edes mahdollisuuden yrittää imettää.

Kyllä tietysti komentit " minulla ei omatunto antanut periksi antaa mitään muuta" on helppo kokea syyllistäviksi, varsinkin, jos itsellä tämä asia on jotenkin erityisen pinnalla. Omatuntohan liittyy moraaliin, oikeaan ja väärään. Tietysti voi olla, että kirjoittaja vain pohtii omaa imetysuraansa, sen kummemmin muiden imetysasioita miettimättä. Jos hänen mielestään on ehottoman väärin toimia toisin, sallittakoon se hänelle.



Helsingin Naistenklinikalla oli erittäin imetysmyönteinen ilmapiiri. Osastolla kaikki kätilöt kannustivat imetykseen. Vauvalle ei todellakaan yritetty antaa pulloa. Muutenkaan vauvanhoitooni ei juuri puututtu. Ihana osasto!

Kaikella kunnioituksella niille jotka syyllistämistä kokevat, niin kyllä se mielestäni tässä ketjussakin on tullut tyhjästä. Tässä on kyselty kuinka moni on täysimettänyt, ihmiset ovat kertoneet imetyskokemuksiaan ja sitten joku tulee ketjuun kommentoimaan että häntä syyllistetään, niin ei, minä en kyllä saa mitään syyllistämistä aikaiseksi siitä että muut kertovat täysimettäneensä. Voisi kysyä, miksi jollekulle tulee paha mieli siitä, että jotkut muut ovat täysimettäneet?



Ja tuo tiedonpuute alan ammattilaisillakin on ihan fakta. Meille vauvan ekoina viikkoina neuvolatäti alkoi ehdottelemaan sitä lisämaidon antamista, kysyi tuntuvatko rintani tyhjiltä :O, epäili syönkö tarpeeksi ja pohti, mahtaako rintamaitoni olla tarpeeksi ravitsevaa. Tyttö kun oli aluksi neuvolankäyrillä miinuksella, tyytyväinen vauva ja kas vaan, nykyään on sellainen punkero että! :D



Niin kyllä, nämä tapaukset ilmentävät siten miten hakusessa voi olla alan ammattilaisillakin asiat ja vaikka netin lähteitä jotkut parjaavatkin, niin tuosta imetystukilistasta on ollut itselleni suuri apu. Lähteitä imetysasioihinkin on monia ja lukemansa voi kyseenalaistaa, samoin sen mitä neuvolatäti sanoo. Tiedän, ettei se ole kovinkaan monelle tullut edes mieleen ja tiedän sen hyvin senkin vuoksi, etten itsekään ole osannut alkaa niitä kyseenalaistaa vasta kuin omien kokemusteni kautta, huomattuani että he eivät todellakaan tiedä asioista monesti kuin sen yhden kannan.



Ja joku kysyi, oliko se nyt tämä vai toinen ketju, no kuitenkin.. sitä, että missä näitä imetysvastaisia tyyppejä on niin täällähän näitä tietämättömiä tätejä on ollut niin minun synnärilläni kuin neuvolassakin ja tuttavapiiristäkin alkaa jo kuulla niitä juttuja että pelkkää maitoako se vielä syö, onhan tyttö jo huikeat 3,5kk vanha ja monen mielestä pitäisi jo alkaa syöttää niitä kiinteitä, vaikkei mitään tarvetta ole.

Eipä liity asia ketjuun mutta koska asia on tullut jälleen kinasteluna esille niin tulipa tällainen mieleeni...



Minkä takia joku imetyksessä vastoin suosituksia toiminut syyllistää itsensä " tyhjästä" niin kuin imetyksessä onnistunut äiti ihmettelee?



Minkä takia toinen tuntee iloa imetyksessä onnistumisessa? Tähän ehkä helpompi vastata...



On joskus vaikea samaistua toisen tunnetilaan....erityisesti jos tunntetila on täysin päinvastainen kuin oma...

Kyky ymmärtää toisen tunteita on lahja. Itse toivoisin olevani tässä taitavampi.

Minusta siinä ei ollut mitään pahaa, että molemmat vauvani saivat sairaalassa muutakin kuin minun rintamaitoani. Esikoisesta maito nousi kolmentena yönä synnytyksestä, joten siihen asti annoin hänen imeä molemmat rinnat, mutta hän jäi kuitenkin hamuamaan, joten oli nälkäinen. Tällöin pyysin aina vähän lisämaitoa päälle. Kun maitoni nousi, ei lisämaitoa enää tarvinnut.



Toisen lapsen kohdalla sama juttu. Oltiin vain vuorokausi sairaalassa ja maito nousi jo ekana kotiyönä (eli 2. yö synnytyksestä). Siitä lähtien söi pelkkää rintaa (kunnes alkoi nukkumaan klo 22-06, jolloin maitoni väheni ja lopulta loppui).



Minusta on taas vain hyvä, että lisämaitoa oli saatavilla. Olenpa semmoisestakin kuullut, ettei jossain pk-seudun sairaalassa ole suostuttu antamaan lisämaitoa ja vauva on huutanut nälkäänsä ja yrittänyt imeä rintaa vaikkei maito ollut edes noussut. Ei minusta mikään hyvä alku elämälle sekään!

Minusta on mukavaa kun on kerrankin ketju, johon " kehtaa" kirjoittaa täysimettävänsä ja vieläpä että on iloinen että on siinä onnistunut! Ei tästä silti kenenkään tarvitse syyllistyä.



Kokemuksesta tiedän, että tuo syyllistäminen tulee kyllä ihan ITSESTÄ eikä muiden sanomisista. Toinen kaksosistani (ovat jo isoja siis) ei koskaan oppinut rinnalle ja siitä koin syyllisyyttä pitkän aikaa. Aivan hullua ajatellen sitä, että toinen kaksosista, siis se jota imetin, viihtyi rinnalla jatkuvasti (siis kaiket illat) ja olin myös usein yksin kotona. Missä välissä olisinkaan ehtinyt " opettaa" pientä ja heikkoa vauvaa rinnalle? Nyt jälkikäteen ymmärrän kyllä tuon paremmin enkä enää syyllisty asiasta. Teinhän kuitenkin paljon siten, että pumppailin omaa maitoani vauvalle. Sitäkään eivät kaikki olisi jaksaneet.



Tämän kolmannen kohdalla olin päättänyt että imetän niin pitkään kuin mahdollista, tuli mitä tuli. Onneksi on mennytkin suht hyvin, vaikka poika onkin välillä aikamoinen " tissistä-kieltäytyjä" . Ja syö usein öisin...



Tärkeä asia on myös se, että MIES tukee. Mies ei syyllistä mua siitä, etten välttämättä halua antaa lasta hoitoon heti ensikuukausina ja lähteä esim. ulos. Mies tukee haluani olla kotona vauvan kanssa ja haluani imettää. Toisinkin voisi olla, voin kuvitella, etteivät kaikki miehetkään niin ymmärtäväisiä ole mitä tulee imetykseen!



Neuvolastamme en ole ikinä saanut mitään imetysapua vaan netistä olen kaikki tietoni (suodattaen) etsinyt.

että sellainen vauva, joka on saanut kerrankin pullosta maitoa, ei olisi täysimetetty! Eiköhän mene aika fanaattisuuden puolelle jo.. Minusta täysimetys on se, että pääasiassa imettää. Siis että pullostakin voi joskus juoda maitoa (jos äiti esim. pois kotoa kun on imetysaika).



Minusta selvästi osittainimetystä on se, että vauva saa sekä rintaa että pulloa päivittäin.



Mutta minähän en mitään mistään tiedä, tämä vain mun mielipiteeni. Minusta tästä imetyksestä tehdään joskus vähän liiankin suuri asia. Että on niitä, keiden vauvat on täysimetettyjä ja " täysimetettyjä" . Eiköhän se pääasia ole, että jokaisen vauva on tyytyväinen. EI siis ole tarkoitus ketään suututtaa tai kenellekään tästä erityisesti sanoa, tää nyt oli vain tällainen yleinen tuhahdus :)

Neuvolan terv. hoitaja sanoi, ettei koskaan ole nähnyt äitiä, joka olisi täysimettänyt kokonaisen puoli vuotta. Nytpä näki ja eipä se ihmeellistä ole. En vain jaksa alkaa pelaamaan kiinteillä ja omia menoja varten olen saanuta aina lypsettyä.

Oma vauvani on nyt vajaa 4 kk. Ja lasken itseni täysimettäjäksi, vaikka tyttö 3 vrk:n ikäisenä joutui lastensairaalaan kuoleman kielissä verensokerin romahdettua lähes olemattomaksi. Ekan päivän aikana sairaalassa sai muutaman kerran korviketta, koska mulla ei vielä ollut sairaalan taulukoiden mukaan tarpeeksi maitoa ja seuraavat 12 päivää äidinmaitoa pullosta (en saanut imettää, kun maitoon piti lisätä aina rypälesokeria, jotta sokeriarvot nousisivat normaaleiksi). Moni tutuista oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että mun ei kannattaisi edes pumpata, kun ei lapsi kuitenkaan opi enää rinnalle kahden viikon jälkeen. Olin kuitenkin ottanut asioista tosi hyvin selvää ennen synnytystä ja minulle imetys oli ja on tärkeä juttu. Vauva on syönyt kotiin tultuaan vain ja ainoastaan rintaa, pullo ei edes kelpaa enää. Tuttia tyttö ei syö.

Aikomukseni on täysimettää ainakin 6 kk, mieluummin 8 kk jos se vain onnistuu. Ja senkin jälkeen ajattelin jatkaa niin kauan kuin tyttö haluaa jatkaa.

Asun Saksassa ja täällä imetystä tuetaan tosi hyvin, esim. synnytyssairaaloissa ei lisämaitoa tai tuttia anneta. Lisäksi sairauskassat maksaa imetystukihenkilön käynnit niin kauan kuin äiti täysimettää.

Toki pitihän tähänkin ketjuun mahduttaa muutama viesti tästä syyllistämis/syyllistymisjutusta... Se ei vaan tainnut olla tässä ketjussa se pointti. Mukava nähdä näin monta aktiivista pitkään täysimettänyttä!



Joka tapauksessa ilmoittaudun pinoon: kolme suositusten mukaan täysimetettyä lasta. Esikoinen ja kakkonen 4 kk ja kolmonen 6 kk, sitten kiinteiden ohella vuoden ikään saakka, jolloin siirtyminen lehmänmaitoon. Tosin kolmonen on nyt 11 kk ja narsuaa maitoa kuin mikäkin, eli saapa nähdä vieroittuuko vuoden iässä vai koska. ;)



Synnärin lisämaidosta sen verran, että mulla on kakkonen ja kolmonen olleet sokeriseurannassa (mun lievän raskausdiabeteksen takia) ja heille on herkästi ehdoteltu lisämaitoa " varmuuden vuoksi" . En ole suostunut ja niin vaan ovat vauvojen sokeriarvot olleet täysin kunnossa ihan niillä omilla ensimaidoilla. :) Muistattehan myös, että useinmiten vauva saa kaiken tarvitsemansa myös jo ennen kuin maito varsinaisesti nousee, itseasiassa vähän vielä enemmän - superravitsevaa ensimaitoa. Mullakin on ollut kolme kertaa sairaalasängyn vierellä ihmettelevä anoppi " Tuleeko sieltä muka jo maitoa, ei voi tulla, niin vaan se siinä tissillä imee, mahtaako sieltä mitään tulla..." Onneksi olen tiennyt paremmin ja jaksanut alussa tissitakiaisiani rinnalla 23 h/ vrk. ;)